Kyynisyys ja sarkasmi

ovat nähneet vaan mun läheisimmät ihmiset ja silloinkin olen usein ollut humalassa. Silloin kynnys kaikenlaisten tunteden näyttämiseen madaltuu. Helposti en tunteistani puhu. Sitten vasta, jos koen voivani luottaa ihmiseen ja oon tuntenut sen kauan ja tiedän, et se on mun puolella, eikä mua vastaan. Muuten on kuori päällä. Pelottavinta siinä on just se ettei tiedä millaisen iskun sieltä saa takaisin. Vieraiden ihmisten kohdalla ei koskaan voi tietää, milloin niitä kertomiani/näyttämiäni tunteita tullaan käyttämään tulevaisuudessa mua vastaan.

että eipä ykskään akka olisi kattellu sekuntiakaan jos ne joutuis mun kans mun tunteita käsitellä.

mies vastaa kirjoitti:

että eipä ykskään akka olisi kattellu sekuntiakaan jos ne joutuis mun kans mun tunteita käsitellä.

Eihän kenenkään naisen tarvitse sun tunteita sen kummemmin käsitellä. Ottaa vaan vastaan. Vai ovatko tunteesi niin kauhistuttavia että pitäisi juosta karkuun?

mies vastaa kirjoitti:

että eipä ykskään akka olisi kattellu sekuntiakaan jos ne joutuis mun kans mun tunteita käsitellä.

tekisi sitä ihan mielellään. Musta ainakin miehen päänsisäiset asiat on aina silloin aivan erityisen kiinnostavia, jos omasta miehestä on kyse, tai miehestä josta välittää.

... kirjoitti:

Eihän kenenkään naisen tarvitse sun tunteita sen kummemmin käsitellä. Ottaa vaan vastaan. Vai ovatko tunteesi niin kauhistuttavia että pitäisi juosta karkuun?

mutta ei miehenkään kaikki tuntemukset ole positiivisiä, ei likikään kaikki. Naisilla toi suhde taitaa olla fifty-sixty.

vänksy kirjoitti:

tekisi sitä ihan mielellään. Musta ainakin miehen päänsisäiset asiat on aina silloin aivan erityisen kiinnostavia, jos omasta miehestä on kyse, tai miehestä josta välittää.

mutta sä oletkin poikkeuksellinen nainen.

mies vastaa kirjoitti:

mutta sä oletkin poikkeuksellinen nainen.

oli nätisti sanottu.:) Mutta ihan oikeesti, uskon etten ole ainoa nainen joka noin ajattelee miehen tunteista.

mies vastaa kirjoitti:

mutta ei miehenkään kaikki tuntemukset ole positiivisiä, ei likikään kaikki. Naisilla toi suhde taitaa olla fifty-sixty.

Se että tuntee niin suurta vihaa että voisi jopa tappaa tai kiduttaa esim. pesismailalla ajatuksissaan, ei ole yllätys kenellekään. On myös olemassa positiivisia tunteita, mutta miksi niistä ei voi puhua? Miksi ne ovat vaikeinta kaikista tunteista?

... kirjoitti:

Se että tuntee niin suurta vihaa että voisi jopa tappaa tai kiduttaa esim. pesismailalla ajatuksissaan, ei ole yllätys kenellekään. On myös olemassa positiivisia tunteita, mutta miksi niistä ei voi puhua? Miksi ne ovat vaikeinta kaikista tunteista?

että positiivisista tunteista puhuminen olisi kaikkein vaikeinta, koska kyllä itsehillintä estää suurimmalla osalla miehistä hakkaamasta vaimojaan ja suurimmassa osassa tilanteita. Nekin on niitä tukahdutettuja tunteita.Mutta ehkä silloin on tosi vaikee puhua positiivisista tunteista kun niitä ei ole. Tietty jos akka oikein kärttää, niin sittehän sitä voi vaikka vähä valehdella.

Miksi tämä ympäristö ei ole sopiva?

Miksei herkkää puolta kannata esitellä täällä? Täällähän sen luulisi olevan helppoa.

... kirjoitti:

Miksei herkkää puolta kannata esitellä täällä? Täällähän sen luulisi olevan helppoa.

Jossain toisessa yhteydessä siitä puukotettaisiin kuitenkin, kun joku mielipide ei jotakuta miellytä. Täällä saa paskaa niskaansa ihan tarpeeksi vaikkei pistäisikään päätään pönttöön.

ratikkakuski kirjoitti:

Jossain toisessa yhteydessä siitä puukotettaisiin kuitenkin, kun joku mielipide ei jotakuta miellytä. Täällä saa paskaa niskaansa ihan tarpeeksi vaikkei pistäisikään päätään pönttöön.

Sinäkin saat lokaa päällesi joka tapauksessa ja ehkä myös sen takia että annat itsestäsi kylmän kuvan. Jos puhuisit tunteista, se olisi sama asia, mutta voisi antaa myös voimaa niille jotka sitä tarvitsevat.

... kirjoitti:

Sinäkin saat lokaa päällesi joka tapauksessa ja ehkä myös sen takia että annat itsestäsi kylmän kuvan. Jos puhuisit tunteista, se olisi sama asia, mutta voisi antaa myös voimaa niille jotka sitä tarvitsevat.

Jos minä kerron, että olemme onnellisia Rouva Ratikan kanssa, ystävyyssuhteeni on kunnossa eikä elämässäni ole muutenkaan juuri valittamista, niin saan kuulla olevani valehtelija tai vähintäänkin elvistelijä. Edellisestä voi tehdä johtopäätöksen, että täällä toivottaisiin avautumisia ainoastaan elämän kipeistä asioista. Sehän on vanha totuus, että kanssaihmisen epäonni aina antaa voimaa, vaikka itselläänkään ei kovin vahvasti menisi.

ratikkakuski kirjoitti:

Jos minä kerron, että olemme onnellisia Rouva Ratikan kanssa, ystävyyssuhteeni on kunnossa eikä elämässäni ole muutenkaan juuri valittamista, niin saan kuulla olevani valehtelija tai vähintäänkin elvistelijä. Edellisestä voi tehdä johtopäätöksen, että täällä toivottaisiin avautumisia ainoastaan elämän kipeistä asioista. Sehän on vanha totuus, että kanssaihmisen epäonni aina antaa voimaa, vaikka itselläänkään ei kovin vahvasti menisi.

Ei tarvitse kipeistä asioista puhua vaan hyväksyä se että joku haluaa kertoa pienistä hyvistä asioista ilman että se lyödään lyttyyn väheksymällä jollain tavalla. Ettei tarvitse olla suurta tapahtumaa, jotta voisi jakaa ilon. Jotta tyhmempikin voisi saada tälläkin palstalla jonkinlaista yhteistä mukavaa tunnetta. Ilman älykkäämpien vittuilua.

... kirjoitti:

Ei tarvitse kipeistä asioista puhua vaan hyväksyä se että joku haluaa kertoa pienistä hyvistä asioista ilman että se lyödään lyttyyn väheksymällä jollain tavalla. Ettei tarvitse olla suurta tapahtumaa, jotta voisi jakaa ilon. Jotta tyhmempikin voisi saada tälläkin palstalla jonkinlaista yhteistä mukavaa tunnetta. Ilman älykkäämpien vittuilua.

Älykästä olisi olla vittuilematta. Eikä muuten herätä kauheasti keskustelua, kun joku kertoo päiväkävelystään auringonpaisteessa.

ratikkakuski kirjoitti:

Älykästä olisi olla vittuilematta. Eikä muuten herätä kauheasti keskustelua, kun joku kertoo päiväkävelystään auringonpaisteessa.

Älykäs ei vittuile, hän ei koe tarvetta siihen. Luulisin näin olevan. Päiväkävely auringonpaisteessa voisi saada paljonkin keskustelua aikaan, riippuu siitä onko vastaanottavainen sille vai ei. Yökävely hiljaisuudessa voisi olla myös hyvä keskustelun aihe. Ainakin minulle :)

Enemmänkin mua kiinnostaisi tietää miksi niin moni peittää tunteensa kyynisyyteen. Mielestäni se ilmenee sarkasmin ja ivan keinoin.

... kirjoitti:

Enemmänkin mua kiinnostaisi tietää miksi niin moni peittää tunteensa kyynisyyteen. Mielestäni se ilmenee sarkasmin ja ivan keinoin.

koko sarkasmin käsitettä? Onko mielestäsi sarkasmi yksinomaan paha asia?

edes... kirjoitti:

koko sarkasmin käsitettä? Onko mielestäsi sarkasmi yksinomaan paha asia?

Mielestäni se on ylemmyydentuntoista naureskelua. Hyvä asia se on silloin kun se on oikeutettua. Kuka sen sitten määritteleekin. Milloin sinun mielestäsi sarkasmi on hyvä asia?