Bottleneck-blues, äänen tao ja hevimeteli

Olen tullut havaitsemaan oman kokemuksen ja teoretisoinnin kautta slidekitaran, viulun, vetopasuunan ja muiden liukuvaäänistä musiikillista hälyä potentiaalisesti tuottavien keksintöjen olevan helpoimpia ja monipuolisimpia soittaa, koska niiden tapa tuottaa ääntä seuraa äänen taoa ja niin muodoin myös ihmisen psykomotoriikan taoa. Tällainen äänellinen, sanaton, pelkästään emootioon perustuva ilmaisu seuraa luonnollisesti myös ihmisyyden hengen taoa. Askellettuun äänentuottoon perustuva soittorasiamainen tai rytminen renkutus on äänen, ja niin muodoin myös musiikin taon kanssa ristiriidassa, sellainen on valitettava esimerkki musiikin syvästä alennustilasta, eikä sovellu ihmiskorvain kuultavaksi. Erityisen haitallisia neuroendokrinologisia vaikutuksia syntyy asennevammaisten nenänkaivajien suosimasta hevimetelistä, sen luonnottoman tiivis ja aggressiivinen hälymassa asettaa stressihormonien säätelyjärjestelmän catch-22 tyyppiseen tilanteeseen. HPA-akseli pyörii ylierroksilla aiheuttaen ontologisella, tiedostamattomalla tasolla hyökkää/pakene-reaktion, jota sekoittaa raju dopamiinitason nousu, aiheuttaen uskonnollisen hurmoksen ja epileptisen kohtauksen kaltaisia elektrokemiallisia ilmiöitä aivojen ohimolohkoissa. Jos luonnottoman hälyn kuuleminen on päivittäistä, on myös aivojen kemiallisessa tasapainossa pysyviä ambivalentteja piirteitä, jotka pitävät aivot jatkuvassa oikosulkutilassa ja muuttavat hitaasti eri neurotransmitterien reseptoritiheyksiä soluissa sen perusteella, miten muuttuva kemiallinen tasapaino vaatii. Hevimetelin on todettu selkeästi aiheuttavan masennusta ja ahdistuneisuutta. Koska suurin osa hevimetelisyndroomasta kärsivistä henkilöistä saa alkoholista helpotusta masennus- ja ahdistusoireisiinsa, on päätelty hevimetelin aiheuttavan oireilua alentamalla aivojen alkoholipitoisuutta jollain tuntemattomalla mekanismilla. Hevimetelipotilaat tunnistaakin, paitsi keskushermoston vammautumisesta kertovasta habituksesta yleensä, myös habitukseen olennaisesti kuuluvasta, pienen koiran kokoisesta ensiapupakkauksesta. Hevisyndrooma on jostain tuntemattomasta syystä kausiluontoista, oirejaksot painottuvat yleensä viikonloppuihin ja juhlapyhiin, jolloin potilaita näkee usein vaeltelemassa puistoissa sankkoina laumoina etsimässä rypemispaikkaa ensiapupakkaukset mukanaan. Musiikillisten kulttuuritapahtumien yhteydessä on havaittu hevimetelipotilailla niin vaikeita hevimetelin yliannostustiloja, että he eivät kestä oireitaan kuin tehohoidolla. Potilailla on näissä tilaisuuksissä yleensä mukanaan runsas varasto ensiapupakkauksia, sekä hyytymisalusta, jonka viereen he urvahtavat merkittyään reviirinsä ensin mielenkiintoisella ontologisella rituaalilla, oksentamalla korkeintaan metrin päähän makuuksesta ja kusemalla housuihinsa. Tämä kaikki näkyy luonnollisesti suotuisana kehityksenä ensiapupakkauksia valmistavan teollisuudenalan liikevaihdossa. Erityisesti Memphis-tyylisessä bluesissa ja jazzissa taas äänen luonnolliset, ilmaisulliset elementit ovat tasapainoisessa suhteessa epäluonnollisten, struktuuria vahvistavien ja keskushermostoa maltillisesti stimuloivien, viihteellisten elementtien kanssa, eikä sen liiallisestakaan kuuntelusta ole, ainakaan teoreettisesti ajatellen, mitään vaaraa terveydelle. Tämänkin musiikkisuunnan edustajat kärsivät kuitenkin usein seinän takaa jumputtavasta hevimetelisaasteesta siinä määrin, että saattavat tarvita passiivisen altistumisen vuoksi elinikäistä lääkitystä tukemaan oman musiikkinsa terapeuttista vaikutusta. Hiivasienen ulosteelle perustuva vitutuksenliuotushoito on vain väliaikainen ratkaisu, jolla syntyy kyllä myös pysyvää tulosta, joidenkin vuosikymmenien kuluttua et enää tajua, että sinua vituttaa. Paljon puhtaampaan hoitovasteeseen on päästy kasviperäisellä selektiivisellä hihityshormoonin tehostajalla (SHHT). http://qmies.blogit.fi/