Omistan huonon itsetunnon,olen epävarma.Teen päivittäin,jopa tunneittain töitä sen eteen, että omistaisin edes jonkinlaisen itsetunnon. Vähän kuin uimataidoton yrittäisi räpiköidä valtameressä pärjätäkseen. Noh, kai tämä on jonkin verran auttanut ja en ainakaan ihan pohjilla sentään ole,
MUTTA
Perheeni,eli isäni ja vanhempi veljeni alistavat minua jatkuvasti.Tai veljeni on minulle mielettömän ilkeä ja hän ei ymmärrä kuinka paljon minuun sattuu. Olen sanonut asiasta hänelle, mutta miten osaisin sanoa hänelle oikein, sillä tiedän, että hänen itsetunonsa on vielä alhaisempi ja hän voi fyysisestikin satuttaa minua? Itse en halua alistua siihen,että haukkuisin ketään, sillä se olisi vain minulta itseltäni pois. Tuntuu vain, että minua ei arvosteta yhtään kotona, vaateyylilleni(pukeudun erittäin näyttävästi,mutta hyvin) nauretaan, meikilleni nauretaan, tulevaisuudensuunnitelmiani väheksytään ja elämästäni ei olla yhtään kiinnostuneita, että miten minulla menee. Tämä kaikki alentaa itsetuntoani aivan mielettömästi.
Miten osaisin sanoa näille kahdelle ihmiselle,joiden kanssa kuitenkin joudun asumaan, että he satuttavat minua aivan mielettömästi jokaisella sanallansa? Isäni ei oikeastaan hauku minua, kuten veljeni, mutta hän sen sijaan on välinpitämätön, vähättelee suunnitelmiani ja minun pärjäämistäni maailmalla. En halua, että heidän sanoistaan tulee itseään toteuttava ennuste.
Olisin niin kiitollinen, kun joku viitsisi vastata:)
Miten saisin perheeni tajuamaan?:/
-heikkoitsetunto-
51124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikka kriisikeskukseen? Jos he siellä osaisivat neuvoa sinua mitä tekisit tai he voisivat neuvoa oikean paikan jonne voit mennä puhumaan tilanteestasi.
Et mainitse ikääsi. Käytkö vielä koulua, oletko taloudellisesti riippuvainen isästäsi? Jos tulet jo itsenäisesti toimeen, on sinun syytä ruveta etsimään itsellesi omaa asuntoa, sillä stressaantuneena et kauan jaksa miehistä ylivaltaa perheessä. Lähde eteenpäin! Maailma on avoin nuorelle ihmiselle.
Omaan kotiin vain :) Voisitko puhua vaikka äitisi kanssa asiasta? Ehkä hän osaisi lohduttaa ja tukea sinua. Jo 16 vuotias voi muuttaa vanhempien avustuksella "omilleen".
Keskusteletteko mistään? Että etkö voisi ottaa asiaa puheeksi joskus? Yritä ottaa se puheeksi. Jossei muuten niin ohimennen aamupalalla tai muuten. Kerro kuinka he (voi tosin olla helpompaa puhua vain toiselle kerrallaan) satuttavat sinua. Ehkä he eivät ole ajatelleet mitä sanomisensa tekevät sinulle. Oon aikas huono tälläsis mut tsemppiä :))
itsestäsi niskasta kiinni. Hankit oman elämän ja alat panostamaan siihen. Lopeta viihdepalvelujen suurkuluttamien ja hanki itselölesi ammatti. Älä ole perheestäsi riippuvainen nynny. Ei tollaista itkemistä jaksa kukaan katsella.