en tarkoita *sielun repymää* vaan ihan muuta.
Ero on aina rankka mutta jos liitosta ei pääse eroon ees sillä tuomarin-nuijan naputuksella eroon niin mitä ootte tehneet sitten??
miten olette selvinneet jos aloitatte kaiken alusta tyhjässä kämpässä??
pois kaukana entisestä..Joutuneet jättämään työnne, kaiken omaisuutennekin...
rankat erokokemukset..
vertaistukea tarvitseva..
182346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
saapa vain nähdä, miten tämä homma etenee. tässä vaiheessa kun itse on pois muuttamassa homma tuntuu jotenkin etäiseltä.
Ero on hirvittävää, aina, oli lähtijä tai jätetty. Neuvoni on: kirjoita heti lista asioista miksi on hyvä että erositte, koska sitten kun eron tuska iskee täysillä päälle, et niitä enää muista. Niin ja itke kun on sen aika. Tulee sekin aika kun olet päässyt eron yli.
Kun tunteet on pinnalla ja vetää viinaa tulokset ovat huonoja. Voit tehdä pahimmat mokasi silloin, kuten minä tein.
On henkisesti valmistautunut jo siihen kauan. Itselleni oli helpotus päästä eroon kaikesta siitä riitelystä ym. pskasta mitä oli vuosia kärsiny. Toki hyviä muistoja tulee mieleen nyt kun on jo vuosia erosta.
Hei! Olen elämässäni joutunut aloittamaan muutamankin kertaa tyhjästä. Myös liittoni takia. Muuten, ei sillä väliä. Mutta. Haluan kertoa sinulle kokemuksesta, että siitä kyllä selviää. Uusi työ löytyy, kun etsii sitkeästi, ehkä uusi koulutus, ehkä uusi elämä. Asunnon saa taas kuntoon: se on vain omaisuutta. Omaisuuden menetys on kyllä huono juttu, mutta se on parempi kun hengen menetys. Omaisuuden voi aina hankkia uudelleen, eikä sitä niin aina tarviikaan. Kaikki järjestyy, usko pois. Tottakai suree ja ikävöi vanhaa. Mutta siihen ei saa jäädä roikkumaan. Tottakai kaikki tunteet saa ja pitää käydä läpi, mutta niitten ei saa antaa eksyttää: joskus ne tekee senkin. Uusi elämä voi olla parempikin kun vanha, ja kaikki tiet avoinna. Ei se heti siltä tunnu, ja joskus tekee mieli luovuttaa. Tulee katkeruuden hetkiä, tulee suruja. Mutta niistä pääsee yli kyllä. Sinäkin selviät, aloitat alusta ja saat kaiken pikkuhiljaa takaisin. Olet viisaampi, kestävämpi ja myös myötätuntoisempi muita kohtaan: tiedät mitä on menetys ja kärsimys. Osaat arvostaa niitä uusia asioita, ja myös itseäsi: sinä selvisit. Kaikin puolin, sinusta suurella todennäköisyydellä tulee parempi ihminen, osaat rakentaa näköisesi elämän, ja uusi elämäsi tulee kehittymään niin hyväksi kun mahdollista. Usko se, minä tiedän ja minä uskon sinuun. Rakkautta elämääsi ja voimia jatkaa.
Mä en jaksa tota jokaisen jankutusta, että kyllä aika parantaa ja kyllä kaikki järjestyy kun vaan sinnikkäästi jaksaa yrittää ja luottaa itseensä. Olen jo puoli vuotta yrittänyt edetä, enkä eteenpäin pääse. Päivä päivältä on vaan vähemmän voimia. Nyt kun lopullinen eropäätös tipahti postilaatikkoon, poltin sen avaamatta. Joudun muuttamaan pois kotoa rakkaitteni luota tyhjin käsin. 15v. olen kotia sisustanut ja kaiken joudun jättämään ja tyhjään kämppään yksin muuttamaan. Olen kokenut yksinasumisen toistakymmentävuotta ennen avioliittoa ja tiedän mitä helvettiä se on. En kestä sitä enää. Enkä ajatusta siitä, että joudun kaikki pesukoneet sun muut taas uudestaan ostamaan. Mitä tehdä, kun ei todellakaan ole voimia eikä halua edes etsiä sitä kämppää, eikä edes avata käräoikeuden kirjettä. Sitten kun syy on minussa. Olen niin huono ihminen, ettei mun kans pysty elämään. Pilaan vain kaikkien elämän. Että olis pitänyt ajatella aikaisemmin, että sitä saa mitä tilaa. Syytän vain itseäni. Tänään todella luovutan. Tehköön toiset ihmiset nyt asiat niin oikein kuin ne vaan on. Minusta ei ole siihen, olen virheitä tekevä huono ihminen. Luovutan!
Kaavaa se menee täälläkin. Et todellakaan ole ainoa joka haluaa luovuttaa. Yritin hiukan taas keskustella ja saada hänen sisintään aukaistua, jotta tietäisin todellisten syiden syyt , miks hänen pitää lähtee. Samaa jauhamista se taas oli, ei mitään syvällistä juttelua voi saada aikaan. Hän vaan suutuu ja selittää että puhut niin viisaita ettei noista kukaan mitään ymmärrä!!! Vastassa täydellisen kivettynyt ihminen, sama jota olen palvonut ja rakastanut yli 20 vuotta. Tuli taas sellainen tuskan kohtaus et meinas henki loppua.. kyyneleet vaan valuu taas silmistä. En minäkään jaksa, ei pääse yhtään mihinkään. Mityen voi mies olla näin onneton paska!! Pitäis pystyä kovettaa ittensä olla niinkuin ei mitään oliskaan, mistä sellaiseen voimia saisi, ei mistään. Tuska repii vaan sisintä entistä enemmän rikki. Ei niitä palasia saa enää koskaan kaikkea kokoon. Olen loppuelämän hajalla niin uskon! Eikä ole valoa näköpiirissä. Kuitenkin kiitokset kaikille jotka yrittäväyt kannustaa se kyllä antaa luhtua kun sen sitten pystyy vastaan ottamaan Voimia sullekin, itketään yhdessä....
Ettei sun tarvi lähtee. Musta tuntuis tässä tilanteessa todella helpolta, että jos mies lähtis, mutta ku mun pitää lähteä. Minne minä menen omasta kotoa, oman lapseni ja mieheni luota, joita rakastan. Rakastan varmasti lopun ikääni. Ei mikään aika helpota yksin jossain yksiössä. Miten kykenen huoltajuuteen lapseni kanssa, kun voimia ei ole edes itseni kasassa pitämiseen. Sitten vielä ne itsesyytökset, jotka ei vähene vaan syvenee koko ajan.
Se olen minä joka tästä joutuu lähtee, talo menee myyntiin ja jää varmaan vielä velkaakin, jätetty sisin löyty murskaksi. Tiedän aivan tarkkaan miltä sinusta tuntuu.Oma tilanteeni on niin samalainen, ei näitä tunteita voi tietää jos ei ole kokenut Mitään ei jää jäljelle. Näin monen avioliitto vuoden jälkeen ei osaa millään ajtella sitä et kaikki on aloitettava uusiks.
Sori, ymmärsin, että miehesi lähtee, mutta teidän tapauksessa molemmat lähtee. Onko teillä lapsia? Meidän tapauksessa talo on miehen ja lapsi jää tietenki kotiin. Enhän kykenisi hänestä huolehtimaankaan tässä mielentilassa, jossain yksiössä. Tavaratkin aion jättää uudelle rouvalle (ei kylläkään vielä ilmeisesti valmiiksi katsottuna, mutta saahan noita, parempia). Enhän pystyisi mitään mukaan ottamaan, en varmaan lapseni kuvaakaan. Itkisin vaan niitten muistojen keskellä. Mutta se joka päiväinen painostus lähtemisestä vie vaan enemmän voimia pois, että olen ihan romahtamispisteessä. En pysty syömään, nukkumaan, enkä enää ajattelemaan. Olen tätä asiaa niin paljon puhunut, että sekin kyllästyttää. Ei viitsi enää kavereille soitella, eikä vastat puhelimeen, kun aina tulee samat kyselyt ja neuvot. Sukulaiset kuulostaa siltä, kuin se oisi heidän ongelma, että eipä olisi enää tälläista tapahtunut. Ei mua pysty kukaan enää auttaa. En vaan jaksa enää.
te molemmat. Minut yritti ex ajaa siihen pisteeseen, että joutuisin hoitoon ja yrittipä tuo muutenkin kaikin tavoin romahduttaa minut siihen kuntoon, että saisi itse pitää lapset. Tuo perkeleen naapurin akan höylääjä siis teki kaikkensa, mutta minäpä nousin sieltä helvetin suosta, keräsin tavarat, tenavat ja löysin meille kivan vuokra-asunnon ja elämä jatkuu. Minä en suostu olemaan enää herran jäteastia ja hänen puheidensa mukaan huono äiti jne. Ei ole helppoa ollut, mutta olen itselleni kiitollinen, että hän ei minua nujertanut lopullisesti. Toki meillä on lasten kanssa ikävä vanhaan kotiimme, mutta olemme sopeutuneet uuteenkin elämään kun on pakko. En tiedä oliko sitten itsekästä viedä lapset kodistaan pois, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut uusi akka ja akan kersat heti saman katon alla. Vuoden päivät olen yksin lasten kanssa ollut, isä toki tapaa lapsiaan säännöllisesti, mutta minulla ei siis itsellä ole uutta. Terapiassa käyn enää noin kerran kuukaudessa, ruokahalun olen saanut takaisin enkä enää näe painajaisia joka yö. En mitenkään väheksy sitä, että on helvetin vaikeaa on minullakin ollut ja jollain tasolla on edelleenkin. Ex sai aikaan niin paljon pahaa, kaikki hakkaamiset, pihalle heittelyt, kehtasipa tuo heitellä vaatteitanikin pihalle, nöyryyttävää:( Oli siis kova kiire uuden luokse, mutta toki oma imago oli tärkeä säilyttää, joten lasten äiti vaikka sitten jonnekin laitokseen tms. Tällä hetkellä halveksin heitä kumpaakin, en tunne enää edes vihaa, siinäpähän ovat. Olen niin monet itkut itkenyt, valvonut, ollut syömättä, mitä nyt milloinkin. Sitten vain jotenkin olen alkanut ajattelemaan, että se on heidän häpeänsä, mitä tekivät/tekevät lasten silmien alla, miksi kiduttaisin itseäni jonkun tuollaisen paskan takia enää, joka toivoo jopa minun kuolemaani nuorella iällä ja joka minulle eron aikoihin jopa sanoi näin: silloin kun tekee mieli toinen tappaa niin on parempi erota. Sieltä on tullut selkään sen verran paljon ja pahoja sanoja vielä edelleenkin, että olen luojan kiitos löytänyt itsestäni vahvuuden ja ajattelen: vitut, minä olen parempi ihminen kun nuo kaksi yhteensä.
vieläkin kauhun tunne unessa että se mies makaa siinä vieressä, vaikka erosta on 5 vuotta. Pelkään edelleen että se tulee ja tappaa, on ollut lähestymiskiellossa tappouhkauksen takia. Että ero sinänsä oli suunnaton helpotus, hyviä muistoja ei ole tullut mieleen ainuttakaan. Mutta jälkiseuraukset vain jatkuvat. Rakkautta minun puoleltani ei ollut ennen eroa pitkään aikaan, jos oikeasti kunnolla koskaan. En tiedä kun en ole suurta rakkautta kokenut?
Yhdessä kurjuutta julistavat eivät välttämättä ole parasta vertaistukea, vaan ehkä erosta selviytymistarinat antaisivat sinulle kaipaamaasi toivoa. Ihan ensiksi on oltava itselleen rehellinen ja tunnustettava tapahtuneet tosiasiat; eron väistämättömyys, kodista luopuminen ja yksin asuminen. Kaikki on aloitettava alusta ja sinä yksin olet itsestäsi vastuussa. Miksi muuten työ piti jättää eron takia? Muutto toiselle paikkakunnalle -ko.
Että jokainen on itsestään vastuussa ja totea tosiasiat itsellesi. Mitä sitten kun voimia tähän ei oo? Olen nähnyt ja kuullut kuinka moni on masentunut ja ajautunut yksinäisyyteen. Sairastunut henkisesti ja joutuu hoitoon. Menettää työpaikkansa henkisen ja/ tai fyysisen väsymisen takia. Tehnyt itsemurhan. Juonut itsensä hengiltä. Riutunut luurangoksi syömättömyyden takia tai syönyt itsensä muodottamaksi. Onhan nätä tapauksia, jolloin ei vaan enää jaksa yksin. Tuskin kukaan tällaisistakaan tapauksista tahallaan näin tekee. Kaikilla ihmisillä on omat voimavarat. Toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Ja nyt kohta joku neuvoo, että pitää mennä hoitoon. Olen monet hoidot läpikäynyt, jolloin paljon lukeneet psykiatrit nyökkäilevät pöytänsä takana kun kerron tarinaani ja antavat uuden käyntiajan ja jonku reseptin. Paria lääkettä olen kokeillut. Toisesta tuli niin kammottavat sivuoireet, että silloin harkitsin kyllä hengestäni luopumista. Toisista ei ollut muuta hyötyä kuin nukahtamiseen pariksi tunniksi. Mitä silloin kun todella huomaa, että nyt on seinä vastassa, eikä tulevaisuutta todellakaan enää tunnu olevan?
ei kaikki erot ole onnellisia, niihin saattaa liittyä paljon epämieluisaa. Uhkailua, välivallalla esim. Luuletteko että joku lähestymiskielto auttaa kaikkia??en usko..(pitäs muuttaa ulkonäkö,nimet, kaikki, muuttaa maasta) Nyt oli kyse rankoista eroista.
Henkinenkin väkivalta. Ensin on vuosikausia vähätelty ja mollattu milloin mistäkin asiasta, niin että itsetunto on täysin tuhottu. Tuntee että on huonompi toisia ihmisiä. Sitten vaan yksi päivä sulle osoitetaan ovea, että lähde vetään, mä otan susta avioeron. Millä voimilla ja millä kyvyillä, kun tuntuu, ettei kauppaan enää uskalla mennä, kun on leima otsassa, että olet huono ihminen.
Erosta selviytyminen ei todellakaan ole helppoa eikä siitä selviä sormia napsauttamalla. Siitä ei kai kellään ole mitään harhakuvitelmia. Mutta erosta selviytyminen on pakollista, jos aikoo jatkaa elämäänsä. Loppuelämästään on yksin vastuussa, koska ero on tapahtunut tosiasia ja sen kanssa ihmisen on vain elettävä ja mentävä eteenpäin. Mennyttä ei saa takaisin eikä sen varaan voi tulevaisuuttaan rakentaa. Erosta selviytymiseen vaikuttaa paljon henkilökohtaiset ominaisuudet kuten itsetunto, positiivinen vai negatiivinen luonteenlaatu, tapa suhtautua asioihin, ulos- vai sisäänpäin kääntynyt luonne, aktiivinen vai passiivinen tyyppi. Kerrot käyneesi läpi monenlaiset terapiat ja hoidot, mutta oletko varma että ero on ainoa ongelmasi vai olisko siellä jotain kauempaa tulevia asioita, jotka vaikeuttavat omaa erosta selviytymistäsi.
Itselläni on takana helvetillinen avioerovuosi, sillä exäni kosti erohaluni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Oikeudessa on juostu useampaan otteeseen ja juristilaskut ovat vienneet lapsilta voin leivän päältä, mutta perkele, en kadu! Kun suurin osa sodasta on takanapäin, voin todeta tuon olleen elämäni paras ratkaisu! Ja nyt kun ex on löytänyt uuden naisen, niin olen vihdoin saannut olla rauhassa! R.I.P avioliittoni