Tällä palstalla velloo tämän tästä keskusteluja siitä, onko parempi kirjoitella pitkään sähköposteja ennen kuin tavataan, vaiko tavata pian kontaktin synnyttyä. Keskustelut päätyvät jokseenkin aina siihen, että livetapaamisen kannattajat päivittelevät ajan tuhlaamista kirjoitteluun epäkiinnostavien ihmisten kanssa, ja kirjoittelun kannattajat haukkuvat livetapaajia pinnallisiksi seksinmetsästäjiksi. Ei jakseta toistaa samoja vanhoja argumentteja tässä ketjussa, jooko? Kaikki jo tietävät, mitä eri osapuolet ajattelevat.
Ajattelin kokeilla vähän eri näkökulmaa tähän asiaan. Tähän asti keskustelut ovat keskittyneet siihen, kummalla tavalla on parempi todennäköisyys löytää hyvä suhde ja aito rakkaus. Mutta kumpaa tapaa te pidätte turvallisempana?
Enemmistö nettideittaajista on ihan normaaleja ihmisiä, mutta jos ajatellaan että joukossa vaikkapa 1 sadasta on jotenkin vinksahtanut, stalker-tyyppinen tai jollain muulla tavalla sellainen, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä, niin kummalla menetelmällä näitä tyyppejä on helpompi välttää?
Jos tyyppi on älykäs mutta sarjamurhaaja (epätodennäköistä), hän voi onnistua esittämään normaalia treffeillä ja saada uhrin ihastumaan itseensä. Samoin kirjoittelemalla, joten älykkäiden sarjamurhaajien tapauksessa menetelmät ovat yhtä turvattomia.
Jos taas tyyppi ei ole mikään murhaaja mutta muuten vaan inhottava ja sellainen, josta haluaa päästä nopeasti eroon (todennäköisempää), niin tämän huomaa helposti treffeillä. Kirjeissä sitä ei välttämättä huomaa. Tässä tapauksessa treffit vievät voiton!
Minä en ikinä uskaltaisi kertoa itsestäni mikään kovin merkityksellisiä asioita sähköpostissa jollekin ihmiselle, jota en ole koskaan tavannut. Miten te muut uskallatte?
Turvallista
deittailua?
261585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Minä en ikinä uskaltaisi kertoa itsestäni mikään kovin merkityksellisiä asioita sähköpostissa jollekin ihmiselle, jota en ole koskaan tavannut. Miten te muut uskallatte?" No ei varmaan kannatakaan kertoa kovin merkittäviä asioita sähköpostilla. Kannattaa aina pitää mielessä, että mitä kirjoitat - sen voi kopioida ja levittää edelleen jos joku sekoboltsi sattuu langan toiseen päähän. Siksipä pitkät sähköpostitutustumiset saattavatkin olla ihan ympäripyöreää lätinää johon jompi-kumpi viimein kyllästyy eikä enää jaksa vastata. Julkiselle paikalle vaan treffeille, keskellä kirkasta päivän valoa, eikä missään nimessä omaan kotiin ensitreffeillä. Kylläpä se siellä sitten selviää mikä tyyppi treffikaveri oikein on. Mutta että ihan sarjamurhaajia? Kuinka uskallat ylipäätänsä elää? Sekoboltseihin voi törmätä livenäkin esimerkiksi lenkkipolulla tai kaupan kassajonossa, tai kirjastossa... heh heh :D
Osoitteitako te olette heti vaihtamassa vai lääkitystietoja? Viestinvaihdon tarkoitus on tutustua toiseen ja ennen tapaamista ei tarvitse välttämättä tietää toisesta kuin nimi (jos sitäkään), sillä keskusteluissa käydään läpi toisten ajatuksia.. arvomaailmaa, asennetta.. asioita, joita ei nokatusten deittaamalla puhuta, vaan usein vasta sitten kun huomataan, että piru vie, se pappi sanoi sen aamenen jo, eikä tästäkään oo puhuttu kun ei kehdannut..
"Viestinvaihdon tarkoitus ... keskusteluissa käydään läpi toisten ajatuksia.. arvomaailmaa, asennetta.. asioita, joita ei nokatusten deittaamalla puhuta, ...eikä tästäkään oo puhuttu kun ei kehdannut.." Millaisia ihmisiä te olette, kun ette pysty puhumaan syvällisiä ja vakavia asioita nenäkkäin. Että siihen tarvitaan sen päiväkirjamainen itsekseen kirjoittelu, yksin omassa kodissa, turvallisesti neljän seinän sisällä. Sanoisin että tuo se vasta itsensä huijaamista on. Kovasti kehutaan miten tutustutaan toiseen, itse asiassa siinä kirjoitetaan itselle. Ja se sama kohtaamattomuus, kyvyttömyys on edessä sitten kun ollaan nokakkain. Suosittelen kirjeiden kirjoittamisen jatkamista sen papin aamenen jälkeenkin. Että tulee puhuttua asioista. Eikä vain että "käytkö tänään kaupassa kun tulet töistä" ;)
käsistä kun yksi "pikadeittailija" tuli saarnaamaan. Suosittelen sinulle pikahäitä Las Vegasissa jos ei ensimmäisillä niin toisilla treffeillä niin kukaan ei tuhlaa aikaasi.
Yksinkertaisempi selitys on se, että sinä haet 100%:sta varmuutta joka asiasta. Noin ylipäätänsä, kuinka sinä uskallat edes elää ? Huomenna meteoriitti voi pudota päällesi, voit jäädä auton alle, jne. ??? Jos ihminen pelkää uusia ihmisiä ja potentiaalista elämänkumppania noin paljon, kannattaa todellakin pysyä vain neljän seinän sisällä ja laittaa verhot kiinni.
oli ap. joka haki täydellistä turvaa? "Jos ihminen pelkää uusia ihmisiä ja potentiaalista elämänkumppania noin paljon, kannattaa todellakin pysyä vain neljän seinän sisällä ja laittaa verhot kiinni." Jos ihminen etsii noin epätoivoisesti kumppania eikä osaa kirjoittaa ja haluaa nähdä toisen naamakkain ettei vain joudu pettymään ja odottelemaan niin suosittelen iskupaikaksi baaria tai vaikka toria enkä nettideittiä. Ehkä sulla on tuon kirjoituksen ja ajattelun kanssa ongelmia niin sen takia haluat tavata heti kasvokkain?
Ai jaa, nytkö se vika on täällä päässä. Herttileili sentään... Kirjoitin tuolla alempana, että ensimmäisen yhteydenoton jälkeen on hyvä vaihtaa viestejä, mutta joku tolkku tuossakin on oltava. 2-3 kk on minun mielestä sopiva aika viestittelylle, jonka jälkeen molemmille on toivottavasti syntynyt kuva ja halu siitä, haluaako tavata toisen vai ei. Todellakin, et saavuta mitään sillä, että jatkat netissä viestittelyä ikuisuuksiin asti. Pelkkä bittiavaruus kun ei riitä ihmissuhteen syntymiseen. Vain meinasitko todellakin, että joku tulee sinut kotisohvalta hakemaan ?
minä kun en kirjoittanut tuota "inttämisellä et voita mitään" -viestiä, vaan sen edellisen pinnallista menoa. On hassua että täällä haukutaan ihmisiä, jotka haluavat tavata epätoivoisiksi tai pinnallisiksi. Nettitreffi-sivut on todellakin jo ihan nimeltään Suomi24 Treffit. Treffit. En ymmärrä, mitä epätoivoista siinä on, jos parin viestin jälkeen jatkaa juttelua kahvikupin ääressä. Sen näkisin epätoivoiseksi, jos pakottaisin miehen jollain konstilla (asella uhaten) kanssani sinne treffeille kahvilaan. Jos kaksi aikuista ihmistä päättää nähdä, en näe siinä mitään epäilyttävää. Yleensä niiden parin viestin aikana jo saa käsityksen onko toinen järkevä. Kerran viestit huijasi minua täysin. Ja silloin olin kirjoittanut kauan, varmaan 10 viestiä molemmin puolin ja pitkiä. Mutta mies oli aivan seko, jankkasi vain yhtä ja samaa asiaa koko ajan ja vaikka yritin päästä hänestä eroon, sanoin, että nämä treffit oli nyt tässä, hän käveli askeleen perässäni ja jatkoi jankuttamista. Ei minua pelottanut, lähinnä raivostutti. Kolmannella kerralla hän uskoi, että lähdemme siitä eri suuntiin. Että voit hyvinkin törmätä siihen sarjamurhaajaan, vaikka kirjoittaisit vuoden. Eikös se muutama vuosi sitten Porvoossa metsässä surmansa saanut tyttökin ollut löytänyt sen ruotsalaispojan netistä ja olivat kirjoitelleet pitkään? Ikävä aihe, mutta muistelen lukeneeni tällaista.
Kyllä ajatus kulkee ja logiikkakin saanut kiitosta :)
että voisi törmätä sarjamurhaajaan? Se on Suomi24 Treffit ELI Suomi24:sssa tapahtuvat treffit. Tämä palsta on NETTIDEITTI eli "deitit" jotka tapahtuvat netissä. Onko vaikea ymmärtää? "On hassua että täällä haukutaan ihmisiä, jotka haluavat tavata epätoivoisiksi tai pinnallisiksi. Nettitreffi-sivut on todellakin jo ihan nimeltään Suomi24 Treffit. Treffit. En ymmärrä, mitä epätoivoista siinä on, jos parin viestin jälkeen jatkaa juttelua kahvikupin ääressä. Sen näkisin epätoivoiseksi, jos pakottaisin miehen jollain konstilla (asella uhaten) kanssani sinne treffeille kahvilaan." Minulle on aivan sama miten hoidatte asiat mutta ainakin itse reagoin siihen että joku kertoo kuinka ne jotka tahtovat kirjoitella vähän aikaan ovat jotenkin surkeita ihmisiä tai piilottelevat jotain. "Jos kaksi aikuista ihmistä päättää nähdä, en näe siinä mitään epäilyttävää." Aivan samoin jos toinen päättää ettei tahdo nähdä heti niin ei siinä ole mitään epäilyttävää. "Yleensä niiden parin viestin aikana jo saa käsityksen onko toinen järkevä." Jos sinulle riittää järkevyys treffien solmimiseen niin varmaan olet käynyt vähintään 100 treffeillä ja olet jo varattu... "Että voit hyvinkin törmätä siihen sarjamurhaajaan, vaikka kirjoittaisit vuoden. Eikös se muutama vuosi sitten Porvoossa metsässä surmansa saanut tyttökin ollut löytänyt sen ruotsalaispojan netistä ja olivat kirjoitelleet pitkään? Ikävä aihe, mutta muistelen lukeneeni tällaista." Oiskohan mahdollisuutta vedota yhtään epätodennäköisempään asiaan kuin sarjamurhaajan löytämiseen Suomessa jos yrittää puolustella että haluaa tavata aikaisin? Ei varmasti.
sanonut yhtään mitään. Nämä jankkaajat haluaisivat tavata parin viestin vaihtamisen jälkeen ja kaikilla muilla heidän mielestään on jotain salattavaa bla-bla-bla.
Tää olikin mulle ihan uutta? Että voi tehdä treffit nettiin? Olen aina luullut että treffit on tapaamista. Niin se menee elämä näköjään virtuaaliseksi :(
käsitystä mistä termi "treffit" tulee? Se tarkoittaa "tapaamista". Netissä kun tavataan niin sitä kautta rakennetaan suhdetta sitten. Mihin suuntaan lähdetään sitten ja millä tavoin jatkossa olemaan yhteyksissä on kiinni niistä kahdesta yksilöstä jotka tapaavat ja jotka asioista sopivat yhdessä. Mutta miten hauskaa onkaan kun joku yrittää perustella niin typerällä asialla kuin että se on "treffit" omaa näkemystään. Luuletko että wc-ankka on myös oikeasti wc-ANKKA? XD
Nauti siitä.
"keskusteluissa käydään läpi toisten ajatuksia.. arvomaailmaa, asennetta.. asioita, joita ei nokatusten deittaamalla puhuta" Oletko arka tyyppi kun et uskalla ottaa noita aiheuta nokakkain puheeksi? Kyllä minä olen treffeillä puhunut kaikesta maan ja taivaan väliltä, uskonnosta, lapsista, perheestä, tulevaisuudensuunnitelmista ja menneisyydestä. En ymmärrä miten nuo voi muka hoitaa paremmin krjoittelemalla kun ei näe toisen reaktioita juttuihin. On todella helppo kirjoittaa vaikka että "ymmärrän näkökantasi" vaikka olisi sitä mieltä että hyi helvetti. Naama paljastaa aika paljon. Kirjoittelulla on omat puolensa, mitä pitempään sitä jaksaa, sitä todennäköisemmin latvakakkoset ja muut karsiutuvat. Itse olen sitä mieltäe että ihmisen omituisuus tulee jo parissa viestissä esille. Ainakin omalle kohdalle sattuneet latvakakkoset ovat aiheuttaneet WTF?-ilmiön jo ensimmäisessä vastauksessaan. Mitä tulee tietoturvaan niin jäljittämätön sposti ja prepaid-kapula sekä tapaaminen päiväsaikaan kaupungilla riittävät hyvin varotoimenpiteiksi. Jokatapauksessa stalkkerin saanee kannoilleen todennäköisemmin pitkällä kirjoittelulla kuin nopealla tapaamisella. Ne kun tuppaavat ihastumaan illuusioihin ja lämminhenkinen pitkä viestittely luo tällaisen.
Jos mies on täysseko, sen näkee päällepäin. Tapaat jossain keskustan kahvilassa. Älä kerro itsestäsi sähköpostilla kovin paljon äläkä anna mitään duunikännyn numeroa. Mun mielestä suurempi huoli on siinä, että miehen vaimo/tyttöystävä alkaa soittelemaan. Valtaosa netissä pyörivistä miehistä on nimittäin unohtanut mainita tuon pikkuasian. Nuo varatut miehet ovat tietysti täysin vaarattomia. Eräällä oli perhe toisella paikkakunnalla. Hän oli mielestään eronnut. Miehen logiikkaa. Eräs diplomi-insinööri ei osannut laskea kahvin ja pullan hintaa yhteen. Eräs tohtori ei muistanut mistä oli väitellyt. Mä luulen, että nuo satusedät ovat aika vaarattomia höpsöjä. Niin ja noita satasen huippujuoksijoita riittää. Kumma, ettei Suomi ole voittanut 4 x 100 metrillä viestikultaa kun minäkin olen tavannut niin monta maailmanennätysmiestä. Netti on miesten hiekkalaatikko!
on naisten karkkimaa johon ovat eksyneet.
tuolla aiemmin? Pitäisiköhän sinun kanssa sopia "treffit" niin voitaisiin puhua turvallisuudesta ihan naamakkain. :D
"onko parempi kirjoitella pitkään sähköposteja ennen kuin tavataan, vaiko tavata pian kontaktin synnyttyä. Keskustelut päätyvät jokseenkin aina siihen, että livetapaamisen kannattajat päivittelevät ajan tuhlaamista kirjoitteluun epäkiinnostavien ihmisten kanssa, ja kirjoittelun kannattajat haukkuvat livetapaajia pinnallisiksi seksinmetsästäjiksi. Ei jakseta toistaa samoja vanhoja argumentteja tässä ketjussa, jooko? Kaikki jo tietävät, mitä eri osapuolet ajattelevat." Onko järkevää ?! Vastaus: kyllä ja ei. Kyllä: oppii tuntemaan jonkin verran toisen ajatusmaailmaa. Ei: kuukausitolkulla jatkuva kirjoittelu jää usein hyvin yleiselle tasolle, kauniista säästä jutusteluun, jne.. Keskustelu jää polkemaan paikoilleen, eikä se etene. Harva meistä alkaa keskustelemaan kovin syvällisiä asioista täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Et varmaan sinäkään ? Kannattaisi pyrkiä siihen, että ekojen viestien jälkeen tapaisitte vaikka 2-3 kk kuluttua. ´Nimittäin, aina on olemassa myös vedätyksen tai jäynän riski, varasijalla olevasta hätävarasta puhumattakaan. "kummalla tavalla on parempi todennäköisyys löytää hyvä suhde ja aito rakkaus. Mutta kumpaa tapaa te pidätte turvallisempana?" Todellisuus hyvän suhteen löytymiseen ei ole kiinni viestien määrästä tai pituudesta. Viestitellä voi toki aina auringon pimenemiseen asti, mutta et myöskään voita sillä mitään, että siirrät loputtomiin ensitapaamista. Miksi ? Siksi, että pelkällä kirjoittelulla saat toisesta ihmisestä puolinaisen kuvan. Se toinen puoli tulee tapaamisesta netin ulkopuolella. "Enemmistö nettideittaajista on ihan normaaleja ihmisiä, mutta jos ajatellaan että joukossa vaikkapa 1 sadasta on jotenkin vinksahtanut, stalker-tyyppinen tai jollain muulla tavalla sellainen, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä, niin kummalla menetelmällä näitä tyyppejä on helpompi välttää?" Tuo kuulostaa jo pahasti hätävarjelun liioittelulta. Anna kun arvaan: olet tietysti nainen ?! Et ole tainnut ymmärtää sitä, että sama ongelma on vastassa myös miehillä. Kyllä arvaamattomia ihmisiä on myös naisissa. Nettideittailussa, kuten kaikessa muussa ihmisten välisessä kanssakäymisessä on olemassa aina riskinsä. Jos näitä riskejä pelkää liikaa, tuolloin kannattaa jäädä vain neljän seinän sisälle. No, eipä kuulosta järkevältä ratkaisulta. Netin ulkopuolella on vielä suurempi todennäköisyys sille, että kohtaa vaikka henkisesti epätasapainoisen ihmisen ellet asu keskellä korpea, josta lähimpaan asutukseen on matkaa kymmeniä kilometrejä ?!. Mieti sitä ! "Jos tyyppi on älykäs mutta sarjamurhaaja (epätodennäköistä), hän voi onnistua esittämään normaalia treffeillä ja saada uhrin ihastumaan itseensä. Samoin kirjoittelemalla, joten älykkäiden sarjamurhaajien tapauksessa menetelmät ovat yhtä turvattomia." Alkaa mennä jo pahasti överiksi. Veikkaan, että perjantai-iltana tai aamuyöstä keskikaupungilla liikkuessa on isompi riski saada "lättyyn" kuin se, että deittaa netistä sarjamurhaajan. "Jos taas tyyppi ei ole mikään murhaaja mutta muuten vaan inhottava ja sellainen, josta haluaa päästä nopeasti eroon (todennäköisempää), niin tämän huomaa helposti treffeillä. Kirjeissä sitä ei välttämättä huomaa. Tässä tapauksessa treffit vievät voiton!" Vastaus: kommunikoimalla selkeästi ja määrätietoisesti. Toisin sanoin, ei kannata alkaa esittämään jotakin sellaista, mitä ei todellisuudessa halua. Luulisi aikuisella ihmisellä (?) olevan sen verran kanttia sanoa kiinnostaako seura vai ei. "Minä en ikinä uskaltaisi kertoa itsestäni mikään kovin merkityksellisiä asioita sähköpostissa jollekin ihmiselle, jota en ole koskaan tavannut. Miten te muut uskallatte?" Jos keskustelu ei etene, jossain vaiheessa toisen mielenkiinto loppuu kokonaan, ja se oli sitten siinä. Vinkiksi voisi sanoa, että varovaisuus on hyväksi, mutta ei kannata kaivaa itselleen liian syvää poteroa. Omaa aktiivisuutta pitää olla molemmilla, sillä kukaan ei tule kotoa hakemaan.
varmasti kaikkia, kukaan ei ole oikein oma itsensä. Mutta kyllä sen jotenkin huomaa, jos se siinä vastapäätä tai vieressä istuva ihminen ei ole oikein puhtaat jauhot pussissa liikkeellä. Sellainen hermostunut olemus, pälyily, katsekontaktin välttäminen ja sellainen levoton vääntelehtiminen ainakin kertoo, että tyypillä voi olla jotain "ongelmia". Mulle on siks tärkeetä nähdä toinen livenä, ennen kun alan kertomaan itsestäni ihan kaikkea tuntemattomalle. Netissä ei voi nähdä toisen eleitä ja ilmeitä, eikä käytöstä, mikä kertoo aika paljon kyllä ihmisestä, mulle ainakin. Jos on kovin epäileväinen, eikä luota enää mihinkään ta kehenkään, niin ehkä turvallisempaa on unohtaa koko kumppanin etsiminen ja ellä ihan vaan itsekseen, jos turvallisuutta kaipaa. Oma seura on ehkä silloin sitä parasta seuraa, jos omaa kovin skeptisen luonteen. :) Ehkä suurempi todennäköisyys on kuitenkin kuolla liikenneonnettomuudessa, kuin tulla tapetuksi netissä tapaaman ihmisen käden kautta.
kannattaa lähteä mahdollisimman pian treffeille silloin näkee vastaako toinen odotuksia (useimmiten ei) ja kohtaavatko kemiat myös todellisessa elämässä. Kirjeitse ei kannattaa paljastaa mitään kovin henkilökohtaista. En anna henkilötietoja ym.koska koskaan et voit tietää kenen kanssa kirjoitat!
jotain muuta, kuin mitä antaa ymmärtää.
...mutta silmä kyllä harjaantuu, kun ikää tulee ja ikävistä kokemuksista on ottanut opikseen. Ne profiilit sivuutan heti, missä luvataan viisi hyvää ja kuusi kaunista, eli kaikki siinä profiilissa on liian hyvää ollakseen totta. Aidon, realistisen ihmisen olen oppinut erottamaan täällä netissäkin, humpuukin ja fantasian joukosta. ;-)
jotkut jaksaa pitää yhteyttä mut toiset taas katoaa.Eli siitä tietää onks se tosissaan, vai ei.Ja heti kyllästyvät hakee vaan yhtä. Ei nyt ihan kaikkee voi kertoo postissa mutta aika pitkälle, kannattaa olla rehellinen. Ainakin itse oon.(Kyllä monia asioita voi lukea rivienvälistä kun oikein tarkka on.Ainakin oletan niin.)
kirjoittelisin pitkään: jos välimatka on niin pitkä, että tapaaminen ei onnistu ihan heti. Mutta jos asutaan samassa kaupungissa tai edes kohtuullisen ajomatkan päässä, niin en näe mitään syytä kirjoitella ihmisen kanssa sen sijaan, että oikeasti tutustuisin häneen. Siis tapaamalla. Jos se on vastapuolelle ongelma, niin hän saa kaikin mokomin hakea kirjeenvaihtokaverin etsimistä. Itse haen kumppania ihan live-elämään, joten haluan myös tutustua häneen livenä vaikka ensikontakti tapahtuisikin netin kautta.