Puolisokseni sain ainoan lapsen ja tiesin, että yhteiselämässä piilee riski -koskien appivanhempia.
Usean vuoden asiat menivät omalla painollaan. Puolisoni itki minulle usein kurjaa lapsuuttaan, kuinka isä joi, hakkasi ja petti. Huomasin kuinka puolisoni aina pelkäsi kun itse otin alkoholia. Monasti riidat johtuvait vain siitä lapsuuden aikaisista peloista omaa isää kohtaan. Nyt tilanne on se, että meille syntyi lapsi ja helvetti pääsi valoilleen.
Appivanhemmat alkoivat systemaattisesti sotkea elämäämme. Alkoi uskomaton ramppaaminen missä en enää tiennyt oliko käynti jo kolmas vai viides päivässä. Alettiin neuvoa ihan kaikessa. Appiukko on aina ollut laiska, eikä työ tai vastuunottaminen mistään ole maistunut. Silti neuvoja satelee, jopa minun työtäni kohtaan mistä hänellä ei ole harmainta aavistusta.
Hän kyselee minulta olenko saanut kotihommat tehtyä, kuten lapsen huoneen maalaus, auton huolto yms. Silti itsellä kaikki asiat roikkuvat ja jäävät tekemättä. Hän ei hoida itseään, on lihava ja kipeä. Itse liikun säännöllisesti ja huolehdin hygieniasta ja ruokavaliosta.
Eilen viimeksi hän sanoi : "poika, kahviin ei parane laittaa sitten sokeria" MITÄ VI***A??
Pahinta tässä on kasvatusneuvot joita satelee jatkuvasti. Lisäksi he vaativat, että lapsemme on heillä yhtenäpäivänä viikossa. Tämä huolestuttaa minua kun en tiedä mitä siellä taphtuu.
Puolisoni on onnellinen kun on saanut isänsä ja äitinsä takaisin. Kieltämättä hänellä on suurempi halu mielyttää vanhempiaan kuin minua. Nyt tiedän mitä on läheisriippuvuus.
Jostain luin, että on hyvin tyypillistä, että isovanhemmille tulee tälläinen posttraumaattinen tarve hyvittää omille lapsilleen tekemiä virheitä. En vain olisi uskonut, että minun kohdalle käy näin!
kun appi ja anoppi
hyvittävät menneisyyttään
61182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
äläanna lasta sinne, pistä kampoihin kun et voi tietää mitä siellä tosiaan tapahtuu... jos appesi on kerran väkivaltainen niin mihin luulet kissan karvoistaan pääsevän. entäs jos hermostuu vauvan itkuun tai muuta vastaavaa... itse tosiaankin en antaisi,vointeja sinulle ja toivon teille todella parasta!
Ettehän te enää mahdu tuohon asuntoonne. Nyt on aika katsoa kauempaa ja järkevämmältä alueelta tilavampaa asuntoa, ties vaikka lapsilauma kasvaisi, ja sitten ei enää ole varaa. Nyt on aika järjestää kaikki uuteen uskoon. Tarhat ja kaupat, koulut ovat siellä uudella asuinalueella hyvissä asemissa, ikävä kyllä mummolaan on matkaa, mutta oma perhe on sentään tärkeämpi eikö niin.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jatka omia hommiasi entiseen malliin. Anna puolisosi olla onnellinen, kyllä hänkin siitä vielä "järkiintyy".
Oi voi, kuulostaa kamalalta. Puhu vaimosi kanssa, sano suoraan ettei tuollainen ramppaaminen ja neuvojen tuputtaminen käy päinsä. Kylään tullaan kun pyydetään, ei omin luvin eikä joka päivä, eikä todellakaan monta kertaa päivässä. Kysy vaimoltasi, miksi hän nyt yht'äkkiä antaisi lapsensa saman ukon hoidettavaksi jonka käyttäytymistä hän itse juuri aiemmin itkeskeli.
Puolisosi on onnellinen,kun tilanne vanhempien kanssa on korjaantunut,eikö se ole hyvä asia?Olet hermostunut ja ahdistunut kun isovanhemmat ovat päivittäinen riesa neuvoineen ja huomautuksineen. Älä ole niin kielteinen,kyllä he rauhoittuvat.Te olette lapsen vanhemmat ja päätätte elämästänne. Ottakaa apua vastaan isonanhemmilta,mutta voit myös sanoa,milloin haluatte olla kolmistaan.Sama juttu oli itselläni,etäisyyttä tarvitaan välillä.
Tee vaimollesi selväksi ettet siedä hänen vanhenpiensa vierailuja ja ne tulevat vain kylään kun kutsutaan. Sanot vaimollesi että hänen on laitettava rajat vanhemmilleen ja jos hän ei sitä tee niin nostat kissan pöydälle ja sanot seuraavan kerran kun vaimisi vanhemmat tulevat kutsumatta kylään että ei sovi ja sanot että meidän perhe pärjääomillaan. Appiukon vihjailut jostain sokerin käytöstä ovat liikaa. Sanot appiukolle seuraavan kerran kun neuvoo liikaa että eikö seiso enää kun ollaan niin kiukkuisia ja sanot että siihen on lääkkeeet. Itselläni edesmennyt anoppi kävi vierailulla yhden tai kaksi kertaa kun ei tytärkään ollut väleissään äitinsa kanssa. Sinähän määräät omassa kodissasi ja tee se myös vaimollesi selväksi millaista elämää ja rauhaa omassa kosissasi haluat ja älä anna appivanhempien hyppiä silmille.