Eikö tämä ikävä, suru ja paha olo voisi jo loppua...?! Ajattelin jo muutama päivä sitten, että nyt alkaa helpottaa, mutta ei, taas tämä paha olo valtasi minut. Eihän tässä erosta (=jätetyksi tulemisesta) ole ehtinyt kulua vielä muutamaa viikkoakaan, että ei kai se paha olo vielä poissakaan voisi olla. Mutta kun ahdistaa, niin että sattuu. Minun on hirveä ikävä entistäni, enkä oikein voi vieläkään uskoa, että ero on todellakin totta. :( Miten minä jaksan???
Ahdistaa...apua!
surunmurtama
5949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
päivä kerrallaan ja rohkeasti juttelemaan mielellään ventovieraiden ihmisten kanssa, silloin ei ole aikaa murehtia liikoja!
Elä jää nyhkyttää vanhoja,elikkä siirrä katse tulevaan.Luulenpa että vielä kohdallesi osuu se oikea,joka ei jätä sua!. Ajattele asian valoisia puolia,parempi nyt kuin muutaman vuoden päästä.HÄN ei siis ollutkaan veroisesi,löydät paremman.Et etkä heti,mutta ei kai sulla ole kiire minnekkään. Niin ja ajattelusta myös,ajattele asioita mistä sinä olet aina nauttinut ja harrasta myös niitä. Lupaan että rupee helpottaa,mutta en tarkoita sitä että unohdat hänet kokonaan.Minun mielestä ketään ei tartte unohtaa vaan aina voi silti muistaa lämmöllä.Tiedän ei siihen kaikki pysty,mutta kokeile!.Minutkin on jätetty aikoinaan ilman syytä tai edes kertomatta sitä koskaan!.
Kunnes pääsin ihan lopullisesti eroon ensirakkaudesta. Tosin olin kakara silloin vielä. Mutta olen nyt onnellinen näin jälkeenpäin siitä miten ero kasvatti minua vaikka todella todella todella pohjalla rämmin monta vuotta.
ahdistus ulos. Jos ei helpota niin huuda niin paljon kuin ääntä lähtee. Kyllä se siitä tokenee ajan kanssa. Olen juuri itse päässyt pahimman yli. Tsemppiä.
Kiitos kaikille viestiini vastanneille! Ihanaa kun saa tukea. Onneksi on myös läheisiä joille puhua. Nyt erosta on n. 3-4 viikkoa ja nämä viikot ovat olleet kyllä todella vaikeita. On minulla aikaisemminkin ollut sydänsuruja, mutta ei mitään tässä mittakaavassa. Olen 28 v. nainen ja olen ehtinyt tätä ennen rakastumaan kahdesti, ensirakkaus, joka alkoi jo lukiossa ja pari vuotta sen jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa olin neljä vuotta. Tämän viimeisimmän kanssa olimme yhdessä melkein puolitoista vuotta ja asuimme yhdessä puolet siitä ajasta. Luulin että olin löytänyt elämäni miehen, mutta ilmeisesti en, kun hän päätti lähteä... Ikävä on ja olo on tyhjä, mutta yritän kääntää ajatukseni tulevaan ja siihen kuinka tulen taas olemaan onnellinen ja iloinen. Välillä vaan tulee tosi kovia takapakkeja...