Hei!
Haluan kysyä neuvoa mitä teen kun mies, jonka kanssa asun tuntuu vain välittävän itsestään.
Vähän taustoja: Meillä kaksi poikaa 2 ja 5 vuotiaat. Meillä tuntuu että nykyään että vain riidellään asiasta kuin asiasta. Mies haukkuu ulkonäköäni aina kun jostakin riidellään/kinataan: olen milloin mitäkin läski, huora, valas, jne. Ja sanoo sitä että kukaan minua ei tule ikinä huolimaan koska olen niin kuvottava roikkumahani kanssa. Pahinta että joskus hän sanoo nämä lasten kuullen myös. Olen omasta mielestäni ihan ok kunnossa muuten, mitä nyt lapsista jäänyt mahaa jonkin verran. Sitten hän valittaa siitä kun minulla on lähtenyt halut.
Käytännössä mies huolehtii vaan itsestään, käy salilla ja töissä ja kavereilla. Minä olen oikeastaan aina kotona lasten kanssa, mitä nyt joskus pääsen kauppaan peräti ilman lapsia. Olen itse kokopäivätyössä. Hän ei maksa ruokaa taloon kuin ehkä kerran kuukaudessa ja vuokrankin aina 2 vkoa myöhässä, joten minä maksan sen omalta tililtäni kokonaisuudessaan.Ikinä hän ei esim. imuroi, pyykkää. Ruokaa tekee joskus.
Jos haluan että me jossain käydään niin menen yksin lasten kanssa tai jos hän lähtee mukaan valittaa et koska lähetään pois?
Olenko ihan hullu kun olen tässä suhteessa? Olen harkinnut eroa ajoittain kun olen puhunut siitä, hän sanoo ettei lähe mihinkään. että minun täytyisi hommata uusi kämppä. Vaikka alunperin hän ei halunnut edes muuttaa kyseiseen asuntoon.
Erota vai ei?
sariele
5944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, Kuulostaapa oikein joka likan unelma prinssilta, lahde nyt ihmeessa kaveleen. Kenenkaan ei tarvitse kuunnella kautta katsella tollasta touhua. /Sepi
Tarinasi kuulostaa henkiseltä väkivallalta, joka on ihan yhtä haitallista, kuin ruumiillinen väkivalta, jos ei vielä haitallisempaa ja vaikemmin hoidettavaa...siis vaikeaa toipua. Usko itseesi, että ihan varmasti pärjäät elämässä myös ilman suhdetta, jossa sinua haukutaan ja itsetuntosi viedään pois. Vaikka kuinka vaikealta tuntuu, niin ole rohkea ja ota se askel, ansaitset ihmisarvoisen elämän...ja elämme kaikki täällä vain kerran...mitä ihanaa sulle onkaan tarjolla, kun vaan uskallat lähteä, siipesi kyllä kantaa! Lapsesi ansaitsevat turvallisen kodin, johon ei kuulu se, että he kuulee, kuinka isä solvaa äitiä. Ajattele myös lapsiasi itsesi lisäksi. Pidän peukkuja sulle ja toivotan rohkeutta, uskallusta, voimaa ja onnea!!!
sulla, ei voi muuta sanoa!!
>>Olenko ihan hullu kun olen tässä suhteessa? Kyllä olet. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista käytöstä kumppaniltaan. Uusi kämppä hakuun heti paikalla, keräät lapsesi ja muutat pois. Heti. Älä jää ihmettelemään vuosikausiksi ja toivomaan että tilanne paranisi. Ei se parane. Miehesi on kusipää, joka opettaa poikasikin samanlaisiksi kusipäiksi jos joutuvat tuollaista katselemaan. Koska käyt töissä ja nytkin maksat perheen elinkustannukset melkein yksin, niin pystyt siis maksamaan uuden asunnon vuokrankin. Kotityöthän sinä teet nytkin yksin. Sinä pärjäät kyllä omillasi. Ukolle voi tulla itku kun et olekaan enää passaamassa. Lähde heti.
Miten siedät tuollaista käytöstä mieheltä, jonka pitäisi arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet, ja olla tukenasi?? Kenenkään ei tarvitse kuunnella loukkauksia varsinkaan omien lastensa kuullen. Näin opetat välillisesti heillekkin, että tällainen käytös on hyväksyttyä, eikä nainen lähde kävelemään, vaikka häntä ei arvostaisi tippaakaan.