Minua on alkanut ihmetyttämään yhä enemmän ihmiset, jotka milloin milläkin tekosyyllä (lapset pitää kasvattaa isoksi kun niitä on tullut hankittua, taloa ei pysty pitämään jos eroaa jne.) roikkuvat vuodesta toiseen epätyydyttävässä suhteessa. Sitten mökötetään (jopa vuosia!), seksiä kun ei ole (vuosikausiin tätäkään!!) niin ajautudaan pettämään, ollaan tunnontuskissa jne. mutta ei edelleenkään ole uskallusta nostaa kissaa pöydälle rouvan/miehen kanssa ja pistää liittoa kuntoon, tai sitten erota jos kipinää liiton koossa pitämiseen ei löydy.
Voisiko joku kertoa mikä on tällasen (masokistisenkin) käytöksen takana? Pelkästään pelkuruutta??
Entäpä se, että asiaa puolustellaan "lasten hyvinvoinnilla"? Eikös sellanen perhe-elämä, jossa vanhemmat eivät ole edes puheväleissä eivätkä osoita minkäänlaista lämpöä tai välittämistä toisiaan kohtaan, ole lapsillekin kaikkein pahin malli parisuhteesta ja karmivin ilmapiiri elää?? Eihän lapset tyhmiä ole, vaan kyllä näkevät jos vanhempien välit eivät ole kunnossa.
Kulisseista
Ei ikinä kulisseihin!
14026639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 140
Vanhimmat
Tämän kirjoitelmasi saisi minun mieheni, ex- mieheni lukea!!
Miksi miehesi ex:säsi pitäisilukea tuo. yhtä laillahan kirjoitus koskee myös naisia, eikä vain miehiä. ihme että tuli ero
Monille yhteinen perhe, muistot ja se minkä varaan on vuosien varrella kaikki rakennettu merkitsee enemmän kun seksi ja unoruudessa tunnettu palava rakkaus. ja siis sehän on tutkittu, että sellaisenaan on hormonien aiheuttamaa ja se hormoni minkä vaikutukset kestää pisimpään on vain 3 vuotta. En tajua minkä takia kaikki tällä palstalla tuntuu olevan ensimmäisenä hakemassa eroa. Eihän se rakkaus ole vuosien päästä samanlaista, kun silloin ensimmäisinä kuukausina. Katsokaa vähemmän niitä leffoja ja koittakaa itse piristää parisuhdettanne.
No joo. enpä usko kuitenkaan että tässä keskustelevat ovat romanttisen elokuvan harhoissa eläviä ihmisiä. Ihan kunnon syyt heillä on näinhin ajatuksiin. Ei näistä käy ilmi niin yksityiskohtaisesti kuinka sietämätön heidän olonsa on tai ei ole. Älähän innostu. Jokainen on varmasti ihan ensimmäisenä yrittänyt parantaa tilannetta. Kauankin.
Kyllä olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Ensin on yritettävä, molempien osapuoleten, saada suhde toimimaan. Se vaatii menemistä itseensä ja avointa keskustelua, malttia kuunnella toista. Ei toisen osapuolen syyttelemistä, mollaamista, vaan rakentavaa keskustelua, vaikka kolmannen, puolueettoman henkilön avustuksella. Ja kyllä sen sexinkin saa uusille urille, kun vaan turha mustasukkaisuus ja arkailu unohdetaan. Reilusti kertomaan fantasioista, olkoonkin kuin hurjia tahansa. Niillä kun pystyy leikittelemään yhdessä ja saamaan uusia ulottuvuuksia sexielämään. Eikä sexiä tarvitse harrastaa vain sängyssä eikä vain kotona ;) Ei kun parisuhdetta muokkaileen vaan. Tiedä vaikka uusi vuosikymmen löytyy!
Kyllä se on nykypvänä niin että erotaan liian helposti!!!
Mutta juuri millä keinoilla ollaan tilannetta yritetty parantaa... Sanomalla toiselle mitä toinen tekee väärin... Tuskin se ihan niin onnistuu vaan keskustelemalla molemmat. Monilla on se, että kyllä osaavat kertoa toiselle mikä toisessa on vikana ja sitten sivuuttavat villasella sen mitä toinen sanoo ja ikään kuin ei pidä sitä niin pahana kuin toisen virheitä. Sitten myös kuvitellaan, että kun viemme lapset pois viikonlopuksi tai lähdemme lomalle yhdessä se jokin löytyy sieltä. jos se jokin on ollut hukassa vuosikausia, niin kyllä siihen menee reilusti enemmän aikaa ja työtä kuin yhden viikon yhteinen aika. ei sillä etteikö tunteita voisi siinä ajassa saada takaisin, mutta maaneereita on vaikea muuttaa ja sitä miten katsoo toista ihmistä. siinä menee aikaa ja vaatii molempien työtä ja molempien katsomista omaan napaan. kyllä sanon, että se mitä ollaan rakennettu yhdessä ja perhe, joka on koottu, on todella tärkeää ja sitä pitäisi vaalia. nykyisessä länsimaalaisessa yksilö keskeisessä maailmassa ihmisten on niin vaikea nähdä niitä oikeasti tärkeitä asioita ja niitä mitkä ihan oikeasti merkitsee jotakin. Tuntuu niin pahalta katsoa niitä yksinäisiä ihmisiä, joiden perheet on hajonnut ja vaikka olisi löytynytkin se uusi puoliso niin eihän se ole sama asia enää. Kyllä mun mielestä perheen yhdessä pito on todella tärkeää ja haluttomuus sen ylläpitoon on huomattavasti yleisempää kuin väkisin sen pitäminen koossa. Itse nostan hattua niille, jotka haluavat taistella sen olemassaolosta.
TÄMÄN VIESTIKETJUN KUULUISI VAIMONI LUKEA, MUTTA mm.DR.PHILL ON KAUHISTUS HÄNELLE, KUN YRITTÄÄ AUTTAA JA NEUVOA "PATTI"TILANTEESSA OLEVIA AVIOPAREJA. JO 18V. ILMAN SEKSIÄ JA EI OLE PUHUNUT, MINKÄ VUOKSI, ELI OLEN TÄMÄN LIITON "VANKI". RAITIS MIES, 59V.
Ja sitten valitetaan, että suomalainen MIES ei osaa puhua! Usein toitotetaan, että "keskustelkaa! keskustelkaa!" ja pidetään selviönä, että se ratkaisee kaikki pulmat. Keskusteluhan on hirmu tärkeää, mutta ei sitä voi yksin tehdä, jos toinen ei tule mukaan. On ihan turha puhua omista toiveistaan, jos toinen on kuin mykkä paskalla eikä reagoi puhumiseen mitenkään, saatika että itse puhuisi. Ei se ole ihme, jos lopulta näkee mahdollisuutena vain eron. Jos 18 vuotta on jaksanut katsella puhumatonta pihtaria, on se jo hatunnoston arvoinen teko!
juu, tuohon viestiin... me olemme pikkusen yli 50v pari.
kuitenkin saat jotain liitostasi,koska siinä olet pysynyt. Dr.Phil´kin on sanonut parisuhteen ongelmista (esim.väkivalt.puoliso) valittaville,että todennäköisesti ko.suhde ruokkii jollakin alueella ihmisen tarpeita,kun yhteiselämä on jatkunut. Hyvää kesää ja yhteisiä hetkiä teille !
Tarkista ennen, onko miehesi todella impotentti, miksi ihminen ei mene läkäriin? Jos hän vaan ei syttyy enä parisuhdessa. Tiedän tapausta, että kotona mies oli haluton, kun piti yllää suhdetta muualla......eikä tarvinnut viagra!
Yleensä kun valitetaan että "suomalainen mies ei osaa puhua tunteistaan", tarkoitetaan ettei hän osaa puhua tunteistaan naista kohtaan. Ja tämä tarkoittaa nimen omaan sitä, että nainen haluaa kuulla kuinka mies häntä rakastaakaan, ei niinkään että häntä kiinnostaisi miltä miehestä oikeasti tuntuu. Voi sitä miestä joka erehtyy "tunteistaan puhumaan" ymmärtämättä edellistä piilomerkitystä.
Kun sitoutuu ,niin kuuluis käydä avioliitto /avoliitto koulu. ja sitten pitäis olla kutsunta 5 vuoden välein 2viikon kertauharjoitus jos on matkan varrella tullut muutoksia.Mielenkiintoista. Mutta kun tällä palstalla on tullut ilmi asioita ,kerrotaan että pitäisi puhua, joo sitä tehdessäkin pitäis laskea huumoria, Mutta käytös ,katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. Pitäisikö sanoa että niinkuin kirjailija sanoo keinoja kaihtamatta ,meidän pitää opetella asioita ,kauniit sana ,kannustavat sanat ,halaus mukaan ,jne Nyrkki sääntö on tämä ,tästä päivstä me teemme hyvä paivän yhdessä.
saa usein hoidettua.Yleensä vika on verenkierrossa eli lääkäriin vain ja lääkkeet/hoito löytyy eikä viagraa tarvitsekaan... Eikä todellakaan kannata lähteä ulkomailta hakemaan niitä viagroja!etnkään ilman reseptejä,takuuta siitä että ne on aitoja lääkkeitä.
"Tuntuu niin pahalta katsoa niitä yksinäisiä ihmisiä, joiden perheet on hajonnut ja vaikka olisi löytynytkin se uusi puoliso niin eihän se ole sama asia enää." Taidat olla joku viisikymppinen vanhapiika joka ei tiedä parisuhteista mitään. Väität siis, että ihminen ei voi olla onnellinen kuin vain kerran elämässään. Täyttä puppua!
Jäikö huomaamatta, että aloittajakin lähestyi kulissiavioliittoja täysin ulkopuolisena - ei siis niin että hän olisi itse missään kulissiavioliittotilanteessa siitä kärsien. Täysin sivullisena hän nyt vaan haluaa tuomita kulissiavioliitot, koska hänen mielestään ne ovat epäeettisiä ja epätyydyttäviä. Tokihan onneton saa etsiä onneaan muualta jos näin haluaa. Mutta eikö ihminen muka saa itse päättää senkin, jos ei halua sitä hakea, vaan on tilanteeseensa jollain tasolla tyytyväinen? Ja jos hän tähän päätyy, saako hänet muitta mutkitta leimata pelkuriksi, laiskaksi, masokistiksi tai joksikin muuksi säälittäväksi olennoksi?
Kyllä nainen haluaa ihan oikeasti kuulla miltä miehestä tuntuu! Toi on joku ihme klisee,että naiset vaan rakkaudesta haluaa kuulla. Yleensä naiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä, miten heidän läheisensä suhtautuvat elämään. Ajattele vaikka kahta läheistä naista, kuinka paljon he tietävät toistensa kokemuksista ja tunne-elämästä. Naisille vaan puhuminen on helpompaa ja luontevampaa kuin yleensä miehille.
Ei naiset halua rakkaudesta kuulla ,vaan he haluaa hyväksyntää ,huomiota ,ja että heistä välitetään, Rakkaudesta Pyh..
...jos olis tuolla lailla ajattelevia enemmän, olis kulissiliittoja huomattavasti vähemmän:)))))
Jos et oo viimeiseen 18 vuoteen saanut seksiä, niin et varmaan saa sitä seuraavaankaan 18 vuoteen. Onko kertaakaan tullut mieleen lähteä litomaan? Mikä susta tekee vangin? Luulisi jo että su ikäisellä on lapset maailmalla.
tästä kirjoituksesta. Selviää näin vähällä.
Ja kaikki fyysinenhän on lahoavaista.
Totutut kuviot on niin vaikea jättää, vaikka ne ois edellä kerrotun kaltaisia. Itsekkin riuduin vuosia millon minkin syyn takia. Jopa lapsen mutta viimein sanoin itselleni samaa, en halua, että lapsi saa näin huonon kuvan avioliitosta ja erosimme. On myös taloudelliset syyt kaikki työllä ja vaivalla ansaitu menee kahtia. Kaiken lisäksi voi jäädä vielä yksin.
Totta puhut... mutta mieluummin niin, kuin katsella alkoholistia ja ottaa turpaansa. Tosin liian helpolla ei pidä antaa periksi. Aina pitää yrittää, mutta jos se ei auta...
Minä olin ainakin helpottunut kun vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Äitini oli herkkänä ihmisenä ahdistunut ja isäni kireä ja ilkeä. Eron jälkeen molemmat tuntuivat aivan uusilta raikkailta ja onnellisilta ihmisiltä ja meidän lastenkin olo oli paljon helpompi ilmapiirin puhdistuttua. Myöhemmin olen puhunut äitini kanssa ja kiittänyt etteivät he pysyneet yhdessä meidän takia vaan ymmärsivät että kärsimme heidän ahdigosta myös. Samalla tavalla olen aikuisena ymmärtänyt lopettaaa suhteen, kun mikään ei enää tunnu miltään ja tunteissa toista ihmistä kohtaan ei ole enää sellaista jota voisi rakkaudeksi kutsua. Pelkät yhteiset vuodet eivät riitä liimaamaan ihmisiä yhteen lopuksikin elämää. Täytyy pysähtyä ja katsoa kauempaa haluaako todella sitä ja onko se ihminen todella se kenen kanssa haluaa oikeasti olla. Toki joskus on jäänyt välittämistä ja pitämistäkin, mutta sellaisia tunteita on pelkkien ystävienkin välillä. Jos elämä muuttuu kulisseiksi, jaksaako näytellä lopun ikäänsä? Nyt on sellainen olo että tämänhetkinen kumppani on se jonka kanssa haluan ja kykenen loppuelämäni viettämään. Vuosien jälkeen edelleen tuntuu hyvältä joka päivä herätä sen ihmisen vierestä. Jos en olisi edellisestä suhteesta lähtenyt, vaan vain kituuttanut, en olisi ihanaa nykyistäni ikinä tavannut.
...vastauksista. Aloin jo epäilemään omia ajatuksia. Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt useampaankin kuvailemassani avioliitossa kituuttavaan ihmiseen (tai ainakin nämä miehenpuoliskot ovat näin asian esittäneet... tiedä sitten koko totuus ja millanen koira haudattuna...). Kun olen oman kantani tuonut esille, on osa ollut suorastaan järkyttyneitä ajatusmaailmastani ja pitäneet kylmänä ihmisenä. Hyvä kuulla, että tässä on jonkun toisenkin mielestä järkeä. :-)
Joo, miehethän puhuvat, mutta voihan olla niinkin ettei vaimo tiedä koko ns. kulissiliitosta mitään. Kaikki on miehen kotona kunnossa; seksiä ja hellyyttä riittää. Jotkut miehet vaan puhuvat paskaa avioliitostaan, päästäkseen tavoitteeseensa. Joiltakin saa heti ja toisia pitää pehmittää kauankin. Toki olen samaa mieltä, jos kumpikin puolisoista on tyytymättömiä yhteiselämään.
Minä elän tälläisessä suhteeessa,mutta kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää,, Minä en voi huonosti,emme riitele,Arki sujuu loistavasti ja lapsilla on hyvä olla, Minä olen se jolla on toinen mies,Jos kotona ei saa hellyyttä ja seksiä etsin sen muualta, Eroa en ole edes harkinnut,kaikki on näin ihan hyvin, Älkää pohtiko muiden ongelmia kun ette tiedä niiden taustoja loppuun asti, Hyvää kesän odotusta kaikille.
Kulissiliitossa elän itsekin, mutta meilläkään ei riidellä, arki sujuu ja käymme yhdessä kyläreissut, lomailemme jne. Vain seksi ja koskettelu puuttuu. Lasten on varmasti hyvä olla näin, ja sen takia olen valmis tinkimään omasta hyvästä olostani. Olen alkanut etsiä sitä hellyyttää ja seksiäkin treffipalstan kautta, mutta ainakaan vielä sitä oikeaa ei ole löytynyt... Ei välttämättä löydykään niin kauan kun en itse ole valmis sitoutumaan. Toisten kulisseista ei kuitenkaan voi koskaan tietää koko totuutta, joten jos ja kun se kulissi ei ketään loukkaa, antakaa niiden olla pystyssä, syitä on monia mutta jokaisella varmasti joku syy.
tuollainen;kaikki hyvin liitossa,mutta silti käyn vieraissa. Ei oikein tunnu uskottavalta! Tai sitten olet vain fyysisesti elävä ihminen. Tunteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mutta oma on asiasi,kun petät kaikkein eniten itseäsi,samalla satutat miestäsi. Onko miehesikin mielestä ok,että pidät rakastajaa? Sinulle riittää,kun sukulaiset,ystävät,naapurit LUULEE teidän perhettä malliperheeksi. Itse olen eronnut useasta parisuhteesta,koska erilaisista syistä johtuen suhde ei toiminut.Mutta pettänyt en ole koskaan,vaikka kuinka huonosti on mennyt.Ensin on erottu ja sen jälkeen vasta tullut muita kuvioihin. Jokainen taaplaa tyylillään.
Asiat taitavat olla juuri sitä miltä näyttävät. Itsehän ne kerroit niin olevan. Jos lapset eivät kärsi sinun näkökulmastasi, niin kyse on siitä että yrität oikeuttaa sitä tekoa mitä teet. Moraali on tärkeää ja sen opettaminen lapselle on tärkeää. Itse olen sellaisesta perheestä että yhdessä tehtiin asioita, mutta silti vanhempien välillä ei ole sitä oikeaa lämpöä. Koska olen saanut sellaisen mallin lapsena vanhemmiltani, olen sitten aikuisiällä joutunut opettelemaan ihmissuhdetaitoni. Aika pökkelö olen ollut ensimmäisissä seurustelusuhteissani. Onneksi sitten nämä ovat opettaneet sen mikä on uhmissuhteissa tärkeää. SE että on oikean ihmisen kanssa ja näyttää tunteensa.
... kun saan seksiä yllinkyllin avioliitossani (ehkä jopa liikaa, koska en edes aina halua) mutta henkinen puoli tökkii! Alkuaikoina olin kait niin sokaistunut (varmaan hyvästä seksistä!) etten edes tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että mieheni ei ole kovin henkevä ihminen. Kaipaan aivan valtavasti henkevää keskustelua kaikenmaailman asioista! Ja nimenomaan miehen kanssa - naispuolisten ystävien kanssa on erikeskustelut. Onko oikein, jos hommaan itselleni miespuolisen oikean ystävän jonka kanssa keskustella? Tietenkin mieheni selän takana. Hän ei tälläistä ymmärtäisi.
en ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi ihmiset solmivat suhteita seksin perusteella. Ensimmäisenä tulee AINA henkinen yhteensopivuus. Voin sanoa että jos alkuaikana suhteen hyvät puolet pyörivät seksin ympärillä, niin kyllä silloin on lähtökohta väärä. Ja en ole todellakaan seksivastainen ihminen. Pidän sitä myös yhtenä erittäin tärkeänä suhteen toimivuuden mittarina, mutta se ei ole koskaan ollut se ensimmäinen enkä koskaan ole sokaistunut siitä. Olen mies ja olen ällsitynyt miten niin moni nainen on seksin sokaistama. Ja fyysiset kriteerit ovat nykyään niin yleisiä suhteen aloittamisen syitä. Kertokaa miksi!?
Voi pyhä yksinkertaisuus! Jokaisessa parisuhteessa on monenlaisia vaiheita. Jokainen kehittää itselleen sopivat selviytymiskonstit. Ero ei ole aina eka vaihtoehto. Vanhetessa ihmiset kypsyvät, ja kun tulee enemmän aikaa itselle ja kumppanille ns. kulissiliitosta voi kehittyä mitä onnellisin kumppanuus. Kokenut kaikki tietää, elämä on erilaisia kriisejä ja prosesseja.
Näin. Pettäminen loukkaa toista osapuolta AINA. Ainoa tilanne, jossa itse ymmärrän moisen järjestelyn, on että toinen parisuhteen osapuolista on impotentti tai kärsii muista vakavista seksuaalisista ongelmista. Ja petettävä on antanut pettämiselle siunauksensa.
Eletty yli 20 v avoliitossa.lapset teinejä,syödään samaa leipää.Ukko pitää langat tiukasti omissa käsissään,rahapussin nyörit tiukalla.Tuntuu etten mitään osaa tehdä oikein,aina toinen ehättää sanomaan,jos joku on tekemättä.Hellyys,no ,mitä se on,pakolliset paineen purut sillontällön.Vaikea aran alistetun ihmisen tästä on lähteä,kun isäntä antaa rahaa,jos antaa.Lapsetkin kyllä näkee,että joku mättää.Iskä välillä on yks turake,ei puhu,menee vain omia menojaan.Jo alakoululaisena kuopus sano,Äiti,tehän ette ole naimisissa...sittenhän sun olis helppo vaihtaa miestä.Lapsen suusta.... Muttamutta,ei se niin helppoa ole. Nyt,tuolla toisella kylällä on yksi mies...tiedän,että hän välittää,on sanonutkin sen.Ei olla edes halattu,sellasta se ei ole.Mutta en halua hypätä ojasta allikkoon,ensin olis selvitettävä tämä...ja pienellä kylällä ei voi reilusti edes jutella toisten miesten kanssa,kun joku jo soittaa ukolle ja juoruaa(kokemusta on),vaikei muuta kun juttelee.Nyt ehkä,jos tapailtais,vois syytä mustasukkasuuteen ollakin.Oikasti ei siitä tule mitään,molemmat ujoja,meillä ukko tankkaa myös auton,pitää ajokilom.ylhäällä,en käy edempänä likkakavereilla,tai missään,tai pitää olla tarkasti tieto minne menen, millon tulen.Pitää vain tyytyä kohtaloonsa ja odotella mitä tuleman pitää.
hirveä kohtalo. eikö sinulla ole mitään kunnioitettavaa roolia omassa ja teidän yhteisessä elämässänne? Aika luotaantyöntävä kuvaus mies-nainen-roolituksesta, jossa mies on despootti. Jonkun pitäis opettaa Hänelle että ihmisen on oltava ihminen ihmiselle. Ja kaikki ovat saman arvoisia sekä oikeutettuja huomioon ja kunnioitukseen. Hirvitys
miltä näyttääkin eli voit huonosti. Miksi muuten pitäisit toista miestä?
... turha tässä on rypistää, kun paskat on jo housussa! :) En minäkään ole ymmärtänyt, että miksi seksin takia. Ja silti... tässä sitä ollaan! Jaa miksi?... JOS toisen lähellä ei ole hyvä olla, ei siitä sillon mitään voi tulla pitemmän päälle, siitä oma kokemus menneessä. Hmm... aika harvinainen mies olet! Yleensä miehet juuri kiinnostuvat ulkonäöstä ja seksistä... siitäkin on kokemusta...
Voi nyyhkis kun katsot maailmaan niin ruusunpunaisten silmälasien läpi. Aloittaja ei sanonut että "kaikki liitossa on hyvin", hän sanoi että hänellä on kaikki hyvin - osa asioista liiton sisällä ja loput sen ulkopuolelta. Esimerkiksi niin että mies huolehtii arjen askareista, huomioimisesta, taloudesta tms hommasta, johon ei vakipanosta ole, mutta hekuma haetaan sieltä mistä sen parhaimpana saa. Itsekästä toki, mutta ainakaan kyse ei ole aloittajan epäilemästä masokismista vaan pikemminkin hedonismista.
Johan naiset oppivat tämän nuorena: sydäntä voi purkaa sille sympaattiselle ja mukavalle pojalle, mutta seksiä harrastetaan vain niiden jännittävien alfaurosten kanssa.
loukkaa AINA. Siinä menettää luottamuksensa, jota on vaikea saada takaisin.
juttujasi. Itse olen hakenut kumppanin joka täyttää molemmat puolet.
seksiä , jos ei ole muuta , en ymmärrrä . alistut vaan seksiin luulet etttä seksillä kaikki ok . seksi ei ole kaiken a ja o , seksiä saaa muualllakin kun istua muuten tuppi suuuna kotona , miten voitte harrastaa seksiä jos ette puhu mistäään . lähde vetämäään vaan .
kyllä on miehetkin seksin sokaistamia älä yleistä vaan naisiin , on miehissä ja naisissa seksin sokaistamia . sen on vaikeaaa löytää avioliittooa misssä keskustelu ja henkinen hyvin vointi ja seksi olis ok , kerro missä on .Seksin soikaistuminen on netti yhteiskunnan tuloksia , ihminen ei ole mihinkäään tyytyväinen mikään ei riitäää , halutaaan vaan lisää ja lisää .
Kuinkas kauan olette olleet yhdessä? Katsotaan nyt ensi alkuun 10 vuotta, ja selvitetään onko tilanne sen jälkeen yhä sama.
vaan, mutta 10 vuotta on jo aikoja sitten takana eikä suhde ole kuin parantunut. Ronkeli olin kun miehen etsin aikanaan ja se kannatti.
Sehän on helppoa kun se mikä on sinun nimissäsi on sinun ja mikä on yhtesessä omistuksessa menee jakoon koska ette ole naimisissa. Hommaat vain oman asunnon niin että miehesi tietämättä ja jätät lapun pöydälle etttä tämä avoliitto ei toimi. Jos haluat jatkaa avoliittoasi niin rupeat pitämään puolisesi niin raha-asioissa ja seksielämässäsi myös. Jos olet töissä niin miehelläsi ei ole sinun rahoisisi koskemista kos´ka ne on sinun rahat. Jos ei ole eri pankkitelijä niin äkkiä hommaaamaan selläinen että sinun omat rahat on sinun ja eikä muutä. Nostat vain kissan pöydälle ja sanot suoraa miehellesi että mitä sinä haluat jos otta hereneen nenään niin ottaa. Jos homma ei muutu niin pakkaa laukkusi ja muuta pois kotoa niin miehesikin voi ruveta ajattelemaan sinunkin mielipiteitä.
No lähtöolettamukseni oli sitten väärä, onhan niitä onnistuneita pitkäaikaisia pariutumisiakin, joskin tuppaavat kovin harvinaista sorttia. Kovasti on kuitenkin yleisesti minulla sellainen tuntu, että ihmiset tavoittelevat sellaista mitä eivät voi saada, kuten useimmisa tapauksissa pitkää suhdetta mikä säilyy vuosienkin ajan yhtä elävänä kuin alussa. Useimmiten näin ei käy, ja sitten lopetetaan se suhde, ja aloitetaan uusi, ja ihan samanlaisilla odotuksilla, ja sitten todetaan, että ei tämäkään toiminut. Toistetaan säännöllisesti.
törmäsin ihanaan ukkomieheen ja suhteemme on jatkunut jo viisi kuukautta. Tottakai minua harmittaa, ettei hän ole vapaa, emmekä ikinä voi tutustua toisiimme kunnolla. Avioliitto, tai ne kulissit, tuntuu olevan todella tärkeä hänelle. Tosin emme juuri koskaan edes keskustele aiheesta, vähäinen yhdessä oloaikamme kuluu ihan muuhun. En myöskään ole koskaan pettänyt ketään, mies se tässä vaimoaan pettää. Eikä se edes haittaa minua, kyllä jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa teoistaan. Avioliitto kannattaa kyllä pelastaa, jos se vain on mahdollista. Turha ainakaan haikailla sinkkuelämää: hyvät miehet ovat kortilla, tusinatavaraa on paljon tarjolla. Voi olla, että en koskaan törmää mieheen, josta olisi loppuelämäni kumppaniksi. Siksi elän täysillä nyt.
Olet AIVAN oikeassa. Mutta ymmärrän edellä mainitsemani järjestelyn... Itse en moiseen järjestelyyn kuitenkaan lähtisi. Enkä haluaisi olla se toinen nainen (tai mies). Siinä kun vain loukkaa itsensä...
Kirkko se on iskostanut ihmisten mieliin tiukasti "kunnes kuolema teidät erottaa" mentaliteetin. Kirkossahan yleensäkin periaatteena on lakaista ongelmat maton alle ja pitää yllä putipuhdasta kulissia (esim. kirkon sisäiset ongelmat.. naispappeus, homoliitot jne). Kirkko ja avioliitto pitäisi erottaa toisistaan. Myös koko avioliitto-instituutio pitäisi uudistaa. Ensin määräaikainen avioliitto, jonka aikana ehtii toteuttaa lastenkasvatus-projekin. Sitten laitetaan suhde katkolle ja mietitään tosissaan, mitä tulevaisuudelta haluaa.
Miksi sekoittaa kirkkoa instituutiona mukaan parisuhteeseen? Kahden ihmisen välinen suhde on itsessään jo kaunis, yksityinen ja pyhä.
Kerrankin yksi viisas vastaus. Täysin samaa mieltä. Kirkko on perinpohjin kurja "käskijä" noissa ihmissuhdeasioissa. Miksi ihmeessä kaikki uskovat, että se on ainoa oikea tapa elää, meinaan se kuolemaan asti-juttu.
oletko varma että vika on kirkossa avioliitto on vanha perinteinen instituutio joka on ollut kunniassa vuosisatoja, mutta koska nykypäivän ihmisillä ei ole halua eikä kykyä sitoutua oikein mihinkään. Jos ei työ/työpaikka miellytä niin lähdetään lätkiin sama pätee rakkauteen. Ennen kun suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta ei voinut kesken kaiken sanoa että en mä tykkääkään tästä hommasta, mä lähen nyt. Ja maatalossa tartti olla isäntä ja emäntä muuten ei homma toiminut kunnolla. Sillon täyty sitoutua siihen mitä teki.
Koska se on yksi raamatun opinkappale.
Niin. Mutta nyt eletäänkin tätä päivää. Tarve ei ole enää muodostaa maatalon isäntiä ja emäntiä. En usko että nykyajan ihmiset ovat vähemmän sitoutuvia, mutta mallien ja valintojen määrä on kyllä paljon suurempi kuin ennen. Se on tämän ajan vitsaus. Enne oli siinä suhteeessa helpompaa. ei ollut hirvittävää painetta tehdä elämäänsä koskevia valintoja nopeasti, tehokkaasti ja niin suuresta määrästä erilaisia vaihtoehtoja. Kirkko ei niinkään ole syypää mihinkään, mutta perinteet sekoittuvat tänä aikana siihen että ihmiset ovat hieman hukassa siinä mitä haluavat. Avioliitto on ennen kaikkea osa kulttuuriperinnettä. Tosin ihmiset tekevät avioliittopäätöksiä sellaisessa tilassa että eivät ole varmoja tulevaisuudestaan. siksi myös eroja tapahtuu. Elämän tilanteet muuttuvat niin herkästi nykyään. siksi muuttuu myös avioliitossa olemisen mahdollisuudet. Ihmiset kaikenkaikkiaan voivat helposti pahoin tästä kaikesta markkinatalouden asettamasta paineesta ja elämän valintojen vaikeudesta. Tämä aihettaa niin monella osa-alueella lieveilmiöitä.
Kuka käskee totella? Ei tätä kirkon syyyksi voi laittaa. Kyllä kai ihmisellä on omat aivot.
Kansakuntaa on helpompi hallita, kun ihmiset pysyvät avioliitossa ja hoitavat yhteistä kotia sen sijaan, että melskaisivat kaduilla. Tässä kirkko ja valtiovalta lyövät kättä yhteen. Aviottomasta liitosta on tehty synti, jotta ihmiset pysyisivät nöyrinä ja nuhteessa. Avioero on ollut häpeä, jota ovat ruokkineet kirkko ja viranomaiset. Avioerohan on rikkonut yhteiskunnan luoman ydinperheilluusion. Onneksi tästä kaikesta on vähitellen päästy eroon, mutta perinteet istuvat ihmisissä pitkään ja vieläkin on paljon ihmisiä, jotka paheksuvat avioeroa. Tästä syystä liitossa on pysyttävä, vaikka mitään lämpöä ja yhteisiä lapsia ja lainoja lukuun ottamatta ei ole. Määräaikainen avioliitto olisi todella hyvä ratkaisu. Nuorena tehdään lapset ja jaksetaan uhrata oma elämä yhteiselle kodille ja perheelle. Kun lapset ovat kasvaneet ja hehku liitosta hiipunut, avioliitto päättyisi sopimuksen mukaan ja kumpikin puolisko saisi alkaa rakentamaan omaa elämäänsä. Tietenkin liittoa saisi jatkaa, jos puolisot niin haluaisivat.
Kyllä avioliittoja on solmittu jo ennen kristinuskoa ja niiden on pitänyt kestää koko eliniän.
Haloo ihmiset! Ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana. Yllätys yllätys, jos murrat ikiaikaisia perinteitä, niin maailma ei kaadukaan siihen. Uudet ajat ja uudet tavat. Tämän on kirkkokin alkanut hiljalleen ymmärtää, jos haluavat pitää jäsenensä edes jotenkin.
Kirkon tulisi säätää laki eduskunnan kanssa avioehdosta pakollisena. Sekä ehdottomasti elämänkatsomus kurssi /koulutus ennen parisuhde/avioliiton perustamista. Vain nimen omaan miehelle ja naiselle ja lasten hankkimista ja kasvastus sekä jakamisvastuun opeilla sekä tietty syville arvoille. Tähän vastuu tehtävään ei tulisi vihkiä "kevein perustein juuri tällä hallinollisella ja lain säätökompleksien vuoksi. Myös tämä kymmenien eri suhde ja toimintamallien vieljeleminen ym sekasotkun kumartelu on mielestäni vastuuttomuutta ja tosiaan maton alle lakaisemista. Perhe ja parisuhde on perus yksikkö ja siinä vain siinä riittää voima tarvitaessa /onistuessaan kasvupohjaksi lapsille , henkilöille itselle, ja yhteiskunalle. Avioliitto laillistettuna on tärkeää sillä se n tuleekin velvoittaa molempia mutta ei rahalla. Siksi avioehto ehdottomasti pakolliseksi.
Meillä ainakin vaimo ei kestänyt niitä yksinäisiä viikkoja kun lapset oli minun luonani.
Nautin omasta ajasta jota ero toi tullessaan. Saan yksinäisyydestä voimaa ja tasapainoa elämän myllerryksiin. Seuraava mies saakin olla sitten ihana... ja asua oman katon alla=)
Kysyt miksi keskenään viihtymätön pari ei eroa "tekosyihin" vedoten. Miten syyt voivat olla tekosyitä, jos niiden voimalla ollaan vaikka surkeassa liitossa. Minusta ne näyttävät kyllä silloin erittäin voimakkailta ja tehokkailta syiltä.
Niin. Voimakkaita syitä ovat. Mutta ihmisen mieli onkin hyvin nokkela. Ihminen ei osaa katsoa elämäänsä tai valintojaan objektiivisesti. Ihmisellä on tarve selittää asioita itselleen. Etsiä oikeutusta ja perusteluja. Mieli on näppärä. aina löytyy jokin selitys ja oikeutus. ..JA hyvin uskottavakin sellainnen. ..vaikka objektiivisesti katsottuna selitys voikin olla pelkkä selitys. Selitykset tuovat turvaa omiin valintoihin, vaikka valinnat olisivatkin kyseenalaisia. ..tai jopa moraalittomia. Meistä jokainen pystyy oikeuttamaan itselleen jopa väkivallan elämässään. Vaikka selväähän on että vääryys on aina vääryys. Siispä se mikä on oikein ja hyväksyttävää on suhteellista. Tietysti asioita voi verrata yleisiin moraalikäsityksiinkin... jos haluaa..
Syitä tähän on varmasti yhtä paljon kuin syitä syntymään ja kuolemaan. -Oma lapsuus vanhempien avioeron tuottama tuska , eikä sitä haluaisi omille lapsilleen. -Yhteinen omaisuus joka ei aina ole niin helposti jaettavissa(kuka mitäkin pistää kenen nimiin , verottajan tai ulosottomiehen takia). -Ikenet veressä lojaalisuus. Syitä on vaikka kuinka monia , ulkpuolinen ei tajua sitä kokonaisuutta mitä kukin perhe koittaa pyörittää. Tämä kysymys on ikuisuus kysymys sillä tunteet pyörittää näitä yhtälöitä. Ihan tosta tunne kuolleista suhteista , kannattaa tarkistaa myös perheen puolisolta onko se sexi ja muu yhteinen kadonnut suhteesta , tuntuu että se on yleisin syy jota ukkomiehet heittää peliin käydessään vieraissa....mikä onkaan koko totuus...
Ehkä tähän pelkuruus kysymykseesi osattaisiin vastata jopa maan ylintä johtoa myöten...
Hienoa, että joku uskaltaa ottaa asian puheeksi. Samaa olen ihmetellyt ja myös kuunnellut vuosikaudet. Monen ihmisen elämä menee hukkaan huonossa liitossa. Jos ei toimi,niin ei toimi. Kun kaikki keinot on yhdessäolon pelastamiseksi tehty ja sittenkään ei onnistu,niin miksi kitua.Molemmilla olis ainakin mahdollisuus hyvään elämään ja uskokaa pois, lapsetkin voisivat paremmin. Omaa heikkoutta on vierittää syy lasten niskoille. Katsokoon jokainen tykönänsä peiliin ja miettiköön,mitä elämältä haluamme tai haluan? Aurinkoa,myös mieliinne.
Tuollainen elämä on helvettiä, puhun kokemuksesta, sellaisessa elämässä kenelläkään ei ole hyvä olla, ei lapsilla saati aikuisilla. Vaikka sitä on vannottu vihkivala Jumalan edessä, niin ei avioliittoa ole tarkoitettu taistelukentäksi vaan perheen onneksi ja jos se ei toimi, niin miksi pitää sitä väkisin pystyssä. Monikaan ei uskalla ottaa sitä ensimmäistä askelta ja se että turtuu siihen tilanteeseen, se on vaikea päästä siitä eroon. Toisilla elää haave että kaikki korjaantuu, mutta tosia asia on ettei elämä ja yhteiselo muutu enää koskaan samaksi, jos toinen on ollut uskoton tai on hakannut tai juonut. Luottamus puuttuu ja se on kuitenkin se yhteiselon tärkein elementti
miksi ihmiset eivät ole rohkeita ja lähde lätkimäänn , liian paljon nynneröitä . Liian moni elää tänä päivänä huonossa suhteessa , misssä vika. Ei uskalleta tehdä päätöksiä odotetaan etttä joku toinen tekee ne puolestamme , sitten aletaan pettämäään .. puolin ja toisin ja lässytetetään vaaan kaiken näköistä . Misssä on se suomalainen rohkeus ja ja itseluottamus , kysyn vaan .
Niin jos oltas oikeesti rohkeita niin asiat selvitettäs puhumalla eikä juoksemalla niitä karkuun ts ottamalla eron
Eniten sinua ihmetyttää kuitenkin se, mikset ole itse saanut kumppania, josta voisi edes valittaa.
Kaikki avo- ja avioliitot ovat enemmän tai vähemmän epätäydellisiä, joten mihinkä vedät rajan, missä liitto muuttuu "kulissiliitoksi"? Jollekulle syyksi riittää seksin puutekin, vaikka muuten menisi kohtuullisen hyvin. Onko se sitten kulissiavioliitto? Pitääkö nimenomaan sen toisen sopeutua sen tarpeisiin, joka kärsii puutteesta? Miksi on jotenkin raukkamaista tinkiä omista vaatimuksistaan? Onko itsekäs ihminen rohkea ihminen?
kantaasi rohkeat rokan syö
et ole rohkea ihminen sinulla vaikeeta itsesi kanssa ei ole tuosta ollenkaan kysymys vaan siitä etttä miksi jatkaaa huonoa avioliittoa väkisin ja pilata oma elämänsä , kerran tääällä vaan eletäään . mene itseesi ..
>Jollekulle syyksi riittää seksin puutekin, vaikka muuten menisi kohtuullisen hyvin. Onko se sitten kulissiavioliitto? Kyllä minun mielestäni >Pitääkö nimenomaan sen toisen sopeutua sen tarpeisiin, joka kärsii puutteesta? Kyllä minun mielestäni. Seksuaalisuus on niin vahva voima joissakin ihmisissä, että sen kieltämisestä ei hyvä seuraa. On nähty, miten sairaita seurauksia on ollut sillä kun esim. katolinen kirkko on kieltänyt papeiltaan seksin.
ai rohkeutta,ai se kun äijä vuosi tolkulla itteensä muualla viihdyttää kaikin tavoin,on vierasta lyhyempi tai jopa hyvinki pidempi aikasta suhdetta... eiköhän se vaadi vähempi rohkeutta, vähän riidellä,"keskustella" asioista ja jatkaa samaan malliin,hahhaa sanon minä! onneks ei tarvi olla moisessa eikä moista sietää,kyllä oikeita isoja luusereita moinen porukka!! Voi hel...en kattelis päivääkään!!
pitkissä ihmissuhteissa vuosien mittaan ihmiset oppivat myös tuntemaan toisensa ja heidän välilleen voi kasvaa sellainenkin ystävyyssuhde joka tuo mukanaan myös ymmärrystä antaa tilaa kummallekin.Ei kaikissa ns kulissiliitoissa juosta kilpaa pettämässä tai vihata kumppania verisesti tai laiminlyödä lapsia. Toki on selvää ,että jos ei kertakaikkiaan pystytä eikä haluta elämään toisen kanssa ja elämä muuttuu helvetiksi,niin on syytä selvittää asiat ja tehdä tilanteen vaatimat ratkaisut vaikka ne hetken aikaa kipeää tekisivätkin. Onhan sitä rakkautta ja hyviä hetkiä varmaan kaikissa parisuhteissa kuitenkin joskus ollut joten liian hätäisesti "kirveen kaivoon heittäminenkään" ei ole viisasta.
Onhan noita syitä monia miksi kituutetaan , itskkin kituuttelin useita vuosia ero-uhan alla ennen kuin eroon päädyttiin. Syitä kituuttamiseen olivat muunmuassa pelko siitä että ei enää tapaa säännöllisesti lapsiaan ( onneksi oli turha pelko), lapset kärsisivät enemmän ( tämäkin turha pelko silloin kun eroavat puoliskot käyttäytyvät kuin aikuiset) , talous menee sekaisin tämä on totta niillä joilla on kohtuullisesti omaisuutta ja velkaa jaettavana eli ei mennyt talo kaupaksi vaan itse se oli lunastettava ja kyllähän se nyt niin on että lasten huoltajana tietty osa seksuaalista elämää on jäännyt taka-alalle eli ei eron jälkeen nyt mitään hirveen rietasta elämää ole tullut vietettyä. Positiiviset asiat joita on seurannut on se että minullakin on nykyään vapaa-aikaa , aika yllättävää miehelle :D , oma määräysvalta omassa kodissa ei mitään jatkuvia kompromissivääntöjä , harrastustoiminta on palautunut, vanhoja kavereita on taas päässyt tapaamaan ja lopuksi on todettava että naisten kannssa on kiva viettää aikaa kunhan eivät muuta luokseni asumaan
Elämä on pelkkää valintaa ja jokainen tekee omat valintansa. Jos haluaa elää kulissiliitossa, niin sitten elää. Jos taas oikeasti haluaa elämältä muuta, niin kyllä silloin asialle jokainen jotakin tekee. Itse elin monta vuotta kylmässä, mutta taloudellisesti hyvin toimeentulevassa liitossa. Sitten kyllästyin siihen tyhjyyteen, halusin nähdä ja kokea, elää elämää kun meillä on vain tämä yksi elämä. Nyt olen pelkästään onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuuni. Taloudellisesti nyt on tiukempaa, mutta se hinta kannattaa maksaa, jos saa nauttia elämästä. Eron jälkeen huomasin meidän kummankin muuttuneen parempaan suuntaan. Kireys ja ahdistus huonosta liitosta oli poissa. Olo oli vapautunut ja rento. Olen toteuttanut monta unelmaani, jotka olivat hautautuneet johonkin yhteisten asioiden alle. En kuitenkaan ala jakamaan neuvoja, koska jokainen päättää elämästään itse ja tietää parhaiten, mikä sopii omaan elämään. Joissakin liitoissa jopa on yhteisesti sovittu seksin ja hellyyden hakemisesta ulkopuolelta, kunhan liitto pidetään kasassa. Siispä jokainen tyylillään. Elämähän on pelkkää valintaa.
Homomiehet ovat kautta aikojen joutuneet menemään naimisiin naisen kanssa. Samoin lesbot. Toki "peräkammarinpoikiakin" on ollut. Ja vanhojapiikoja. SIlti yhteiskunta vieläkin vieroksuu homosekswualismia. Omat homotuttavani ovat melkein kaikki olleet naiomisissa ja heillä on lapsia. Ja turha vastailla "eihän ne sitten voi homoja olla kun naimisissa ovat ja lapsiakin on...", homokin pystyy sen verran kiksauttelemaan naista että tulosta syntyy. Samoin lesbot miestä. Erityisesti nuorena, silloin riittää vaikkapa pieni kuoppa bussikyydissä ja jo pelittää.
halunnut enkä aiokaan naimisiin mennä, mutta tuota kuulin aikuisten sanovan jo yläaste-aikoina ja mediassa puhuttavan että SUURIN virhe on kun aikuiset päättävät "pysyä yhdessä lapsen takia". Virheeksihän sen tosiaan muokkaa se fakta että moinen aiheuttaa juuri päinvastaisen eli negatiivisen seurauksen ajan kuluessa :/ Jos välit kuitenkin ovat vielä YSTÄVÄtasoa, niin voihan toinen silti eronkin jälkeen osallistua mielellään lapsen hoitoon? Ei siinä mikään pakko ole samaa makkaria jakaa minun mielestäni..? On aina hienoa kuulla kuinka jotkut ihmiset säilyvät todella hyvinä kavereina pitkään eron jälkeenkin, koska itseäni tunnen sen verta että jos ero ukosta tulisi, en haluaisi enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mennyt lakaistaan menneeseen ja siellä saisi sitten pysyäkin. --onpa hyvä etten ole koskaan haaveillut lapsista, heh! :D
Niinpä. Vanhempien parisuhde on lasten koti, sanovat nuo asiaan perehtyneet ainakin. Ja jos syynä ei-eroamiseen on se, että talo menisi... sehän kertoo vain siitä, että raha on muita tärkeämpää...
Ongelmien kanssa kohdattaessa, kannattaa antaa ajan kulua, oli se sitten kulissia tai ei. Eroprosessi ilman todellista syytä on erittäin rankka ja johtaa usein toisen osapuolen mielialalääkkeiden käyttäjäksi. Todellisista syistä mainittakoon esim. alkoholiongelmat, väkivaltaisuus, henkinen pahoinpitely, petokset (vieraissa käyminen tapana), jatkuva valehtelu ja taloudellinen hylkääminen. Kukaan ei voi elää täydellistä parisuhde-elämää, sellaista ei yksinkertaisesti ole. Yhteiseloon kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Kun näistä selviää, niin pitäisi olla entistä vakaampi ja vankempi pohja jatkaa parisuhdetta. Ei se sen kummemmaksi muutu kumppanin vaihdolla. Sitä intohimoa riittäisi muutamiksi kuukausiksi, mutta arki tulee aina vastaan. Puhukaa toisillenne rehellisesti kaikesta, arvostakaa ja kunnioittakaa toinen toistanne! Nykyään erotaan aivan liian hepposin perustein!
Itse tiedän erään vaimon joka uhkasi tappaa lapset ja itsensä mikäli hänen miehensä ei hylkää homoseksuaalisuuttaan ja palaa hänen luokseen. Lääkäreitä vielä molemmat. Mies palasi. Seksiä ei tietenkään ole mutta saapahan vaimo hyvät tulot miehensä kautta.
Mitä!!!?? ei voi olla totta? .. niin tosin suomalaisten keskuudessa on usein tällaisia "tapan kaikki"-ratkaisuja. Mut toi on pelottavaa.
Itse en jäänyt kituuttamaan epätyydyttävään suhteeseen vaikka molemmat lapset olivat alle 2-vuotiaita ja päivääkään ei ole tarvinnut katua. Nyt kun olen sivusta seurannut useamman parin elämää niin en voi muuta kun ihmetellä samaa. Erinäinen määrä miehiä on minulle itkenyt avioliittonsa surkeutta ja olisivat ihan valmiita salasuhteeseen kanssani. Mikä siinä on että ei voi erota? Jos se liitto kerran on niin surkea, että pitää etsiä jännitystä sitten muualta? Minä olen vain tuumannut että ei onnistu. Pistäkööt miehet suhteensa kuntoon tai erotkoon, ennenkun aletaan uutta etsiä. Ja sama pätee myös naisiin. Pettäminen ei ole ratkaisu ongelmiin.
Ne yrittää puolustella sitä lasten hyvinvoinnilla siks, koska niissä ei oo munaa jättää puolisoaan. Säälittävää, toivottavasti kaikki jotka elätte epätyydyttävässä avioliitossa tajuatte erota ja pian! Yks elämä kun on, kannattais käyttää se mahollisimman hyödyllisesti...
on todennäköisesti se päälimmäinen syy. Ero pitkästä liitosta on askel tuntemattomaan jonka joutuukin kokemaan tällä kertaa yksin, ei ole sitä toista edes taustalla tukemassa. tulee eteen monia asioita joita pitää oppia itse tekemään. Ja mitä muut ajattelevat? Mutta mainitsemasi syyt yhdessä pysymiseen ovat vain tekosyitä, tuttua........turvallista?
liitot ei aina välttämättä ole edes pitkiä, eivätkä välttämättä kovin suuressa rakkaudenhuumassa solmittuja. Jotkut liitot vielä nykypäivänäkin alkavat silkasteen siitä syystä, että on naitu ilman pitävää ehkäisyä, ensimmäinen vahinko ilmoittanut tapahtuneesta. Vielä tänäkin päivänä jotkut eivät teetä aborttia, vaan jopa kertovat raskaudesta vasta kun sille ei enää laillisesti voi tehdä mitään. Vielä nykyäänkin on niitä, ketkä katsovat asiakseen vastata huutoonsa, eli ottaa tiineeksitekemänsä naisen vaimokseen ja yrittävät elää perhe-elämää vaikka se ei olisi ollut missään kohtaa edes mielessä, pelkät panot vaan. Älkää sanoko ettei näin ole, että nykyään kukaan ei mene naimisiin koska penska on tulossa, vaan ajatelkaa, että näin todellakin on. Siinäpä varsin varma rakennelma kulisseille,jota varmasti halutaan pitää yllä hinnalla millä hyvänsä, kun suurin motiivi on uskotella jos ei niin itselleen, niin ainakin ympäristölle, että näin oli tarkoituskin. Silloin kun naimisiin on menty sen takia, ettei etenkin miehelle naureskeltaisi miten on mokannut, koko vahinko pitää kääntää näyttämään tarkoitukselta, ja näytellään onnellista ja ostetaan onnea vaikka luottokortilla. Hirmu vaikea on mennä myöntämään julkisesti mokanneensa, että on mennyt hölmöyksissään paneskelemaan ilman ehkäisyä ja että avioliitto on suorastaan vanhanaikainen pakkomeno. Etenkin, jos sattuu olemaan kovinkin näkyvä persoona yhteisössään, niin sitä mieluummin esittää onnellista perhetapahtumaa kuin toisi julki oman tyhmyytensä. Siinä sitä sitten räpistellään papin aamenen siunaamissa kulisseissa, kumpikin voiden pahoin. Kuka hoitaa pahaaoloaan mitenkin, jotkut käy hengissäpitimikseen vieraissa, jotkut sairastuvat psyykkisesti oirehtien moninaisin tavoin. Mies voi aina syyttää sitä, kuinka töissä on kiirettä ja stresaavaa, vaimo sitä miten pienten lasten kanssa on raskasta. Katseensahan voi kiinnittää mihin tahtoo ja silloin näkee mitä tahtoo. Tosiasiat vaan on niitä, mitkä moni kulisseja työkseen pysyssäpitävät eivät halua nähdä. Mieluusti selitellään, että kyllähän meillä arki sujuu, ja etenkin juhlat, mutta kun sokeareetakin näkee läpi, näkee, ettei välittäminen ja kiintymys koske kuin toisen ulkokuorta ja pankkitiliä, niin ei voi kuin ihmetellä tosiaan, miten jotkut voivat valita mielummin kulissit kuin rehellisen yhteiselämän, johon sisältyy lämpöä,välittämistä, luottamusta, ilman että täytyy pelätä oman taloudellisen aseman menettämistä. Suhde, jossa pelkästeen maksellaan laulun lunnaita on hyvin hataralla pohjalla, on, vaikka se tehtäisiin vain lasten vuoksi. Kysyä sopii, onko lapset syy vai seuraus.
ole erikoista jos täytyy pelätä sinkuksi joutumista , en ymmärrä .
niinkuin jos olisit ollut vuosia työpaikassasi töissä ja joutuisit työttömäksi. Yhtäkkiä huomaat normaalien rutiinien muuttuneen.
Kannattaa nyt kumminkin miettiä ensin mikä on kulissi? Eihän elämä ole muuta kuin teatteria muutoinkaan. Vai arveletteko, että näiden rituaalien takana olisi jokin todellinen maailma?
olemme näyttelijöiden asemassa jossain suuressa suunnitelmassa, jonka sääntöjä emme tunne. Ihmiskunta ei ole niin kehittynyt laji, että osaisi elää yhteisönä esim. ympäristöään saastuttamatta. Parisuhteessa on niin monenlaisia tilanteita ja jännitteitä, että kommunikaatio on harvoin pitkää aikaa avoin ja luottamuksellinen.
...Ollakko vaiko eikö olla...onko kulissiliitossa elävä yleensä mies. Minkä ikäinen hän on, onko vanhempaa ikäluokkaa? Onko äidin passaama? Naisen seksin tarve monesti vähenee iän myötä, miehen ei ehkä niin usein. Siis, kun kotona on muuten kaikki hyvin, mutta se kipinä ja seksi puuttuu, sitä haetaan muualta. Kuka sitä nyt helppoa elämää vaihtaa uusiin parisuhdemyrskyihin, kun pääsee jo totutun helpolla. Onhan se nyt mukavaa seikkailla....aatteleppa ite!Tuossa meikäläisen mietteitä. Minä olen vapaa, ja toivo siitä neulasta heinäsuovassa alkaa olla hiipumassa:( Minulla on vain tämä yksi elämä, josta itse yritän tehdä hyvän...ja lapsetkinhan ovat vain lainassa, joten niin kauan kuin voin rakastan ja huolehdin heistä:)
pointtti :))))
Minusta tuntuu, että kulisseissa elävät sekä naiset että miehet. Ja se, että naisilla seksin tarve vähenisi iän myötä.. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi. Ei se kyllä niin ole, ainakaan meillä. Miehet taitavat vain kuvitella niin, koska seksi ei suju, voi helposti ajatella, että toinen ei vain halua.Seksin sujumattomuus on osa sitä kulissia. Eivätkä naisen halut mihinkään katoa, jos niitä aiemmin on ollut, muuttuvat vaan, toisaalta vaihdevuodet tuovat oman ongelmansa, jotka olisivat voitettavissa, kun asioista voitaisiin keskustella suoraan. Toisen huomioiminen on se juttu. Pitkässä liitossa helposti mennään puhumattomalle linjalle ja sitten kaikki vaan jää. Itse otin puheeksi mieheni kanssa hänen haluttomuutensa. Hän luuli, että se olen minä. Minä puolestani olen kuvitellut, että hänellä ei enää toimi hommat. En ole viitsinyt painostaa. Olipa siis hyvä juttu, että puhuttiin, aika helposti päästiin ongelmasta, vähän liukuvoidetta ja minulta erilaista hmmm käsittelyä miehelle. Otamme huomioon sen, että emme ole enää hurjia nuoria, vaan hyvää seksiä harrastavia keski-ikäisiä. Lapset eivät varmaan uskoisi!
..sillä tarkoitinkin juuri näitä pitkiä liittoja. Olen monesti kuunnellut aika nuortenkin naisten (n. 40 ) puhuvan, että seksi ei kiinnosta enää. Halut ja tarve ei todellakaan vähene. Itse olen yli viiskymppinen. Se on sitten vain niin, että noin tärkeästä asiasta ei osata kumppanin kanssa puhua. Ajatella, oma tuttu kumppani, sitähän vois kokeilla vaikka miten:)))
Mutta saitkin viedä, kun olen just tota mieltä itsekin. Itse jo pienenä tyttönä odotin sitä maanantaita, jolloin eropaperit lähtee, kuten äitini uhkasi väkivaltaisuuksien jälkeen. Maanantaita ei koskaan tullut, ennenkuin olin jo aikuinen ja omat lapset. Siitä omasta suhteesta lähdinkin sitten ajoissa, kun toinen nainen tuli jo melkein syliin. Omat valintani olivat toisintoa vanhempien mallista, tosin väkivaltaisuus ei onneksi ollut minun lasteni nähtävillä. Itse näin kaikkea karmeaa. Alkoholismi oli pahinta hallaa, niin lapsille kuin koko perheelle. Kulissiavioliittoja näen paljon ja ihmettelen tosiaankin, voidaanko niin elää, apua ja kasvuapua olisi tarjolla ja jokaisen pitää sinne omaan peiliin kurkata ensin. En ymmärrä aina syitä, kun seurauksista ei oteta vastuuta.
Jospa heillä on ns. vastuuntuntoa ja yritystä nähdä se mitä heillä oli kun tapasivat ?
huono juttu, mutta muuten ero on kyllä sen verran rankkaan ihan käytännön tasolla, että sitä siirtää jotenkin "parempaan" ajankohtaan. Erossa joutuu setvimään kaikki talousasiansa uusiksi sellaisena hetkenä, kun jo emotionaalinen kriisi vie kaikki voimat. Mitä vanhempi on, sitä vähemmän sellaista jaksaa. Itse odottelen tilaisuutta erota, jonka saan vain jos saan vakituisen työpaikan, jotta saan asuntolainaa omaan asuntoon. Muuten joudun syömään kaikki säästöt työttömyysjaksojen aikana. Eli ero voi olla ihan käytännön syystä kiinni, ja tilanne voi jatkua pitkäänkin.
Niin tottahan tuo on. Minäkin olisin varmaan nuorempana sanonut, että ei kulisseja ikinä. Niin sitä on vaan eletty enemmän ja vähemmän kulississa jo pitempään. Nyt minulla on sitten suhde toisen miehen kanssa, hänkin elää kulissia, tai ainakin väittää niin. Olen pyristellyt vastaan, mutta kaipa ihminen on niin pelkuri, että ei uskalla repäistä itseään pois. Tyhmyyttä tosiaan, näin kun siitä kirjoittaa tuntuu vielä tyhmemmältä. Viime aikoina olen kyllä alkanut katsella asuntoa, uutta elämää. On tunne, että haluaisin elää yksin jonkin aikaa. Lapset ovat jo poissa kotoa. Ehkäpä en enää koskaan halua elää kenenkään toisen kanssa, toisaalta sitäkin on parasta olla vannomatta. Tarina olisi pitkä ja täynnä ristiriitaisuuksia omalta kannalta katsottuna. Toisaalta suhteemme lienee turvallinen ja tylsä =) Siinäkin on tavallaan helppo elää.
olis paljon opitttavaa elämästä , silloin ihminen on sinut itsensä kanssa kun osaa elää yksin ja on elänyt yksin ja vasta sitten etsii utttaaa kumppania itselleeen . Heti etsit olkapäätä itsellesi kun edellinen jätttäää tai huonosti meneee , toista samaa kavaaa koko ajan , hankit itselles vaikeuksia , haluat riipppua ihmisisssä , mitä pelkäät miksi pelkäät , ehkä tarttis mennä psygologille jutteleee miksi ihminen pelkää elämää..
Heh..etpä tainnut lukea ajatuksella. Taidan pohdiskella asioita, joita niin monet muutkin miettivät. Tuossahan oli vain osa tarinaa, siitä tuskin kenenkään kypsyys tai kypsymättömyys ihmisenä selviää. Toisaalta meillä jokaisella on opittavaa, toisella toisessa asiassa ja toisaalta eri aikaan. Riippuu siitä mitä elämä tuo vastaan ja missä vaiheessa. Koskaan emme valmiiksi tule, luulen niin. Vai tuntuuko siltä :)
liitoissa on kyse rahasta. Ei haluta luopua tietystä elintasosta,talosta,huvilasta,autosta,häpeä tuttavien ja sukulaisten silmissä.Harvemmin kyseessä on puolison väkivaltaisen käytöksen pelko.Tekosyitä kulissiliitoille on paljon,lapset,työ,ym.Löytyy myös ihmisiä, jotka uskovat naivisti liiton paranevan.
vuoksi jotkut ovat naimisssa , typerys
ei ole mikään typerys kun noin luulee, taitaa tietää asian. Valitettavasti monet ovat liitossa vain omaisuuden takia. Sit etsitään niitä toisia naisia ja miehiä jolta saa hellyyttä ja seksiä. Se syö niin etsiää kun sitä jonka kanssa rupeaa olemaan.
Kaikki odottaa jotain aina saavansa. Tämä on kai se luonnollisin olomuoto ihmisellä. "mun on hyvä olla kun vaan olen ja joku mua palvelee ja palvoo" Eli joku TEKEE jotain. Avioliitto on sinänsä outo juttu mutta se vaan toimii. ....Liitto Sotilas liitto, avio liitto, jne.. Turvasatama... oletko valmis taistelemaan "viimeiseen mieheen" avioliittosi "Sisäpuolella" olevien puolesta? Oletko valmis jopa kuolemaan heidän puolesta. Jos et niin EROA ja etsi se elämäsi mikäli et ole valmis tekemään sitä muille. Etsi etsi etsi...etsi..et löydä ennekuin olet itse valmis jotain todella tekemään. Anna niin saat ennen pitkään.
puute . En ymmärrrä miksi ollla rahan vuoksi naimissa , minulla aina ollut oma talous ja miehellä oma talous vaikka naimisissa ollaaankin koskaan ei riitaa mistään.
näin se on , jokainen elämänsä tekee on se sitten hyvä tai huono ja aina voi vaihtaa parempaan
...olet ihan itse, jos et pysty käsittämään, että ihmiset tekevät ratkaisuja naimisiin menosta sellaisistakin lähtökohdista, jotka ovat itsellesi vieraita. Sinä et ehkä menisi rahan vuoksi naimisiin, mutta moni menisi, ja on mennytkin. Tämä nyt vaan on tosiasia. On todella typerää kuvitella, että kaikki tekevät samalla tavalla kuin itse tekisi.
vaikka on oma talous niin entä sitten kun on suurella velalla hankittu talo joka olis tarkoitus pitää. Kuinka maksaa lainanlyhennykset ja laskut ja vielä elää sen päälle. Siis jos eroais. Kyllä se raha useasti vaan merkkaa. Entä jos omistat valtavasti metsää ja maata jotka on perimällä saatu. Kiva niitä on sitten jaella.
Järki hoi äly älä jätä. Sieltä omasta norsunluutornista on helppo jaella ohjeita muulle maailmalle. Jos sinulla on ollut aina oma talous kunnossa, et kerta kaikkiaan ole millään tavalla pätevä tuomitsemaan niitä jotka eivät ole. On useitakin tapauksia missä esimerkiksi mies on ollut jo töissä kun nainen vielä opiskelee, esimerkiksi humanistiksi, eikä sitten valmistumisen jälkeenkään löydä pysyvää työpaikkaa. Itse asiassa, melkeinpä tuntuu, että sinä se tässä olet naimisiin mennyt puhtaasti taloudellisista syistä (=taloudet tasapainossa) etkä tunteellisista syistä.
Olen keski-ikäinen nainen ja ajattelen, ettei ihmisen ole hyvä saada heti kaikkea, mitä haluaa. Joskus täytyy kestää ja kieltäytyä, sillä se jalostaa ihmistä. Itsensä kanssa voi tehdä järkevän, tietoisen sopimuksen, että yritän korjata tämän avioliiton kulissien takana. Aloitan sen huomenna käytännön järjestelyillä: Lakkaan haaveilemasta ihanteellisista parisuhteista, sillä sellaisia ei ole. Ymmärrän, että kaikilla on olemassa kulissit. En letkauttele ja arvostan puolison pyrkimyksiä. Kehitän itseäni ammatillisesti ja ihmisenä. Pidän huolta terveydestäni ja raha-asioistani. Pidän kiinni ystävistäni ja harrastuksistani. Kohtelen asiallisesti puolisoni sukua ja perhettä. En pakota itseäni ja puolisoani seksiin, mutta olen fyysisesti lähellä usein. Annan muutokselle aikaa ja ymmärrän, että muutos lähtee minusta. Arvostan itseäni ja uskon omiin voimiini muutoksessa. Kerron hankkeestani suoraan puolisolleni, mutta en odota häneltä mitään, sillä hänen tulkintansa tilanteesta voi olla täysin toinen. Hän ei ehkä koe mitään muutostarvetta. Itse huomasin omassa elämässäni, että kulissit olivat olemassa vain omassa haaveellisessa mielessäni. Olin liian lapsellinen käsittämään, että onni olikin arjessa.
juuri näin , kaiken pitää lähteä ihmisestä itsestään m jokainen ihminenitse rakentaa elmänsä .
Vai miksi muiden perhe-elämä häiritsee?
...mutta myönnän, että kysymys tuli mieleen just sen takia kun näitä "epätoivosia" ukkomiehiä alko pyöriä siinä vaiheessa kimpussa kun tiesivät, että jäin sinkuksi (töissä, harrastuksissa ja milloin missäkin). Kait ajattelivat, että tuosta saa helposti vipinää tylsään elämään. (ei tarvii tähän provoon vastata :-) ) Osa sanoi suoraan, että hakee jotain, tiedä mitä... mutta samassa tuli selväksi, että ei voisi kuvitellakaan jättävänsä perhettä jne. Tottakait sitä jää miettimään, että mikä saa muuten niin fiksun ja filmaattisen miehen kituuttamaan kuvailemassaan kulississa. Selityksiä riittää, ja niitähän on tullut tässä keskusteluringissäkin nyt sitten vatvottua. Alkuperäisessä viestissä en toki halunnut edes viitata miehiin kun tiedän, että naiset sortuvat ihan samaan...
Tämä kulissi on ihan selvä, rahan vuoksi tietenkin ollaan yhdessä. Kaikessa välttämättömässä päästään puolella hinnalla verrattuna yksin asuvaan. Voi lopulla ostaa luxusta, matkoja ym. Ja vielä se ylemmyyden tunne,olen naimisissa, verrattuna yksin asuvaan. Naiset jopa kestävät tämän miesten ja aikuisten lasten passaamisen, kun kuvittelevat olevansa parempia. Jotkut pitävät autokuskina tossu miehiään... Olen pitkään ihmetellyt?
ei ainakaan kannata erota, sillä hän menettää siinä yleensä kotinsa sekä lapsensa. 75% avioeroista tuleekin naisten aloitteesta, jotka erosta voivat kuvitella hyötyvänsä.
Naiset hakee eroa nimen omaan rahan takia. He meneekin usein naimisiin rahan takia. Eroaminen kannattaa tehdä. Sillä on taatusti varmaa että elämän helvetissä ja ajojahti piinassa kannata elää rahan vuoksi. Nainen tulee onnelliseksi vallasta ja nykyajan valta on muka taludellisuus eli raha. Suotakoon se naisille sillä onhan se nähty miten onnellisia naiset ovat kun heillä on paljon rahaa ja vielä enemmän kin koska hehän saavat kaiken 25% halvemmalla koska heidän euronsa on vain osa kansantaloutta ja rahan arvoa. Onko tässä muuten laman syy?
omasta taloudestasi . miksi olla parisuhteessa naimisiisa rahan vuoksi järki hoi !!!Oletko aikuisenakin vielä holhouksen alla ??!!!
Niinpä... kysymys: miksi halutaan säilyttää kulissit, on kysymys siitä, mitä avioliitto olisi ilman kulisseja. Jos 'kulissit' ovat jotakin yleistä, sellaista, mikä näkyy muillakin... on kulissit normaali -luonnollinen- asia. Vai onko se, mikä on normaalia epäluonnollista? Kysymys 'kulisseista' on siis jokapäiväinen asia, kuin myös haluaako irti jokapäiväisyydestä. Yleensä 'kulisseista' puhuttaessa puhutaan materia -arvoista, jotka ohittavat jomman kumman näkemyksen mukaan henkiset arvot. Siis, että (esimerkiksi)parempi köyhänä, mutta rakastettuna, kuin rikkaana, mutta arvoiltaan vain materiaan perustuvana. Tästä on suora yhteys omistamiseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan tavaran omistamiseen, vaan ihmisen(vaikkapa puolison) omistamiseen. Tämän luonteinen 'omistaminen' on ajattelemattomuutta. Sitä, että pitää kaikkea itsestäänselvänä... sitäkin, että on vaimo, tai mies jotka toimivat päivästä päivään tiettyjen rutiinien mukaan. Nämä rutiinit pitäisi aika ajoin asettaa kriisiin... siinä ne kulissitkin muuttaisivat muotoaan.
Hei ,ei ole helppo jättää - ei kaikella luonteella!!! Sääli on sairautta sanotaan ,minun tulee sääliksi jos mies jäisi yksin. Ennen olen tässä mukana. Seksiä ei ole ollut moneen vuoteen, olen ns."yhtiökaveri". Hänellä ikä ja sairaus - minä ymmärrän...
Luulen että lasten hyvinvointi onkin vain tekosyy sille ettei itse halua jakaa lapsia ja aikaa heidän kanssaan. Katsotaan että tunnekylmän suhteen seuraaminen olisi muka parempi vaihtoehto kuin lasten hyppyyttäminen vanhemmalta toiselle. Kukapa nyt haluaisi olla "viikonloppuisä". Luulen, että suurin syy on silti pelko ja tottumus.
Kulisseja pidetään pystyssä nimenomaan julkisen kuvan takia, siksi että ystävät ja sukulaiset eivät saisi aihetta epäillä epäonnistumista ja syytä sääliä, ei esim. lasten takia, joille tällaisen liiton purkautuminen ja asioiden rehellinen tunnustaminen olisi kaikista paras ratkaisu.
hyvä vinkki,joskus pitää riidellä,mutta sillekin on valittava aika ja paikka,yhdessä lenkille,tai keskustella asioista,lapset kyllä joskus olis hyvä saada hoitoon,pelkkä puolentunnin akti kerran viikossa ei ole yhteistä aikaa..:)
.. todellakin elää kulissiliitossa, miten erotilastot on huippulukemissaan? Itse olen huomannut sellaistenkin parien, joiden en ikinä olisi uskonut eroavan, lopulta siihen kuitenkin päätyvän. Minusta ei pitäisi erota liian heppoisin perustein, ihmisten olisi syytä keskittyä enemmän oman sisimpänsä tutkiskelemiseen ja ymmärtää se, ettei kukaan ulkopuolinen ihminen voi tulla tekemään elämästä onnellista. Vasta sitten, kun on löytänyt oman itsensä merkityksen ja onnen sisimmästä, voidaan rakastaa pyyteettömästi toista ihmistä.
On todella ihmeellistä ja tilanteita on niin monia joillekkin syväsitotumisille on selvä syy!!! Sen olen itse kokenut. Mutta tuo pinta kulissi näytelmä ja muu ulkoisen materiaalin voima "jatkuvakasvu ja luulo sen onnellisuus käditteestä" on se syy miksi ihmiset ovat aika usein täysin metsässä oikeista arvoista ja varsinkin lasten edessä. Aikoinaan kulissi pidettiin koska olisi jäänyt ilman asuntoa ja ruokaa toinen osapuoli ja lapsetkin. Nykyään pidetään kulissaja koska on tarve näyttää täydellisyys perhettä ja häpeä on se suurin syy . Toinen suuri syy on kevyeen eroamiseen ja lasten heitteille jättöön jo ennen syntymääkin. On avioliittolaki jonka avulla pääsääntoiseti nainen voi ja kykenee alistamaan ja ajojahtaamaan miestään ahdinkoon kostoksi koska muuten alistus ja diktaattorimainen mielivalta ei ota mennäkkseen perille!? Naiset ylikouluttautuu sekä ylisuorittaa sekä että elää ylitunteilla ja kilpailee miestä vastaan ja toista naista vastaan ja täten perhe avioliitot sekä lasten asema on tämän ylialistus tsunamin kourissa. Avioliitto pitäisi ehdottomasti asetta avioehdolliseksi sekä sitten purkuvelvolliseksi heti kun lapset kärsii siitä näytelmä kerhosta. Omakohtaisuuden vaikutukset ovat ulkopäin tulleet joten valitettavasti ei ole itse voinut säädellä ja toteen näyttää kuinka olisi vanhemmuus sujunut yhdessä. Ongelmien jälkeen ei sujunut ja siksi asummekin eri asunnoissa ja lapset ei näe äitiään eikä halua tavata. Sen verran on nainen vaikuttanut mutta kulissia en tahdo pitää yllä enkä tukea.
KERRAKSEEN http://www.Marie-gets-Deflowered.com/?id=3e71b374
On se parempi kun on omat vanhemmat kun ihminen on luotu sellaiseksi että se ei osaa olla yksin sitten lasten elämässä on jos jonkinlaista isäpuoli renttua harvon saa lapselleen uutta isää joka rakastaa toisen kakaraa.
...kun jää nuorena leskeksi! On se ikävä, kun etsii kumppania, eteen tulee enimmäkseen näitä kulissiliitossa eläviä seikkailijoita. Sapettaa:(Tarkempaa harkintaahan se kumppanin ja lapsille miehen mallin etsintä vaatii nyt. Erossa se isä sentään on olemassa!
Myös on todellista todeta että moni liitto elää ulkopuolisten silmin kuliseissa mutta valinta on tehtävä ja kyse on onnellisuudesta , turvallisuudesta, vakaudesta ym perus arvoista . Kun useimmiten itse haluaisi erota ja myös elää pelkästään onnellisesti siten että ei tarvite vastata juuri mistän alkaa houkutelemaan ja ihmettelemään toisten tekemisiä! Joillekkin vastuuttomille ja ehkä kyvyttömille yhteiseläjille on mahdoton jakaa elämää joten voi vain etsiä rusinoita pullasta. Siihenhän tämä aika antaa oivan mahdollisuuden. Ei tarvitse kuin heittää lapset elämästään ja puolison ja alkaa liihotta. Valitettavasti on nähty miten pian se arki koittaa sittenkin! Yksinäisyyteen ja " onnellisuuteen" ei tahdo kissat ja koirat riittää vaikka niin markkinkaupallisuus kyllä tyrkyttää kaikkeen elämäntilanteeseen tuotetta. "sitä kissa ostaisi".
Mietitään asiaa jos ydinperhe voi huonosti, onko ero paras mahdollinen vaihtoehto? Ei ole. Miksi ei ole? Jos olet perheen perustanut pysy siellä ja kanna vastuusi perheesi ihmissuhteista. Pakenemalla perheestäsi et aiheuta kuin täyttä tuhoa. Vai onko lapsen paras kolme äitipuolta ja kolme isäpuolta bioäiti ja bioisä, sekä tusina siskopuolia ja toinen tusina velipuoli biosiskoja tusina ja bioveljii tusina, sekä lisäksi koko suuri sukusuhdesoppa? Mikä on kaikkien näiden ah niin ihanien ihmissuhteiden sivussa tullut päälliskauppana, vaikka lapsie ei tahtonut muuta kuin ydinperheensä! Kumpi siis on hulluttaa pysyä hieman epätyydyttävässä ydinperheessään vai elämänpituinen ihmissuhdekidutus uusperheessä? Lopuksi todettakoon että kenenkään ei pidä henkensä tai lastensa hengen kaupalla olla ihmissuhteessa, jossa on viitteitä vähänkään että enemmin kuolo korjaa kuin kaksi aikuista elää kohtuullisen sovussa, ilman pelkoa et toinen tekee jotain peruttamatonta esim. murha.
ensimmäinen avioliitto voi mennä pieleen, mutta aikuiseksi kasvamista on sekin, että lopettaa liiton ja antaa kummallekin mahdollisuuden onneen ja hyvään elämään. Omat vanhempani eivät sopineet yhtään toisilleen. Kyllä sen tunteettomuuden lapsena vaistosi. Ei ole pakko mennä toiseen huonoon suhteeseen. Oppia ikä kaikki!
Nähdäkseni parisuhteessa parhaimmillaan on sekä aitoa viehätystä toisen ulkomuotoon ja olemukseen, kykyä puhua asioista, että ystävyyttä ja samanhenkisyyttä. Minusta pitäisi kysyä, miksi niin harva tyytyy johonkin vähempään kuin nämä arvot? Tämähän ei tarkoita esim. riitojen olemassaolemattomuutta, mutta kylläkin toisen kunnioitusta myös riidoissa. Nähdäkseni tyytymättömyys vähempään kertoo yleisesti pessimistisemmästä luonteestamme verrattuna esim. amerikkalaisiin tai maihin, joissa "haaveilu" ja toiveikkuus ovat hyväksytympiä. Emme yksinkertaisesti rohkaise tällaiseen ajatteluun. Jostain syystä suomalaisilla naisilla on Amerikasta rantautunut tapa korostaa suhteidensa ongelmattomuutta ulospäin. Eli ei olla hoksattu että riitely ja ongelmat kuuluvat elämään, mutta niin myös eroottinen jännitys, romantiikka ja syvä ystävyys hyvään suhteeseen. Ne eivät siis sulje toisiaan putkiaivoisesti pois. Nyt ihmiset yksinkertaistavat suhteet joko seksiksi tai toveruudeksi, joko pinnallisiksi tai syvällisiksi, joko ongelmattomiksi tai ongelmapesiksi. Tosi asiassa elämä on kaikkea näitä, mutta tämä kaikki on silti mahdollista rakentaa aidon viehätyksen, ystävyyden, tukemisen päälle.
Kulissiliitot pidetään pystyssä,koska halutaan pitää yllä elintasoa. Jos molemmat saisivat vaikka miljoona euroa erotessaan,olisi kulissiliittoja hyvin vähän. Lapset ja muut ovat vain verukkeita,miksi ei voida erota.Jokainen täysijärkinen ja vastuunsa tunteva aikuinen tietää,että kulissiliitossa oleva lapsi kärsii henkisesti.Kuvitellaan ettei pienilapsi ymmärrä tai huomaa vanhempiensa kylmää suhtautumista toisiinsa,kyllä pienikin lapsi sen vaistoaa.
Ja valinnat kumpuavat ajatuksista. Mä olen mä, keitä te olette?
löytyy aiheeseen biisit. http://www.wiresf.net/5