Työ on se jolla ansaitaan leipä ja jolla tullaan elämässä toimeen. Sosiaalitoimisto ei maksa loputtomiin toimeentulotukea vaan odottaa, että asiakas hakee myös omatoimisesti työpaikkaa.
Mitä mieltä sitten olette suhteilla pääsemisellä työhön? Mielestäni se pitäisi kieltää oikein lakipykälällä. Koska miettikääpä ihmisiä jotka ovat työttömiä ja hakevat jatkuvasti jopa päivittäin uuteen työpaikkaan taukoamatta mutta saavat aina kielteisen vastauksen vaikka CV ja hakemus olisi aivan upeat ja kokemustakin löytyisi. Kyse ei ole vain kesätyöstä vaan ylipäätänsä työpaikoista. Onko se oikein, että nämä ihmiset jotka istuvat kotona ja soittavat isille "hei faija viittiks varaa jonkun duunin teiltä mulle kesäks et saan vähä massii et voin ostaa uuden takaspoilerin mun bemariin??" Se joka hakee taukoamatta työpaikkaa menettää tällaisen työn jonka saa loppujenlopuks amis joka rulluttaa vain tiksinmunkkia ja asuu vanhemmillaan. Kun taas tämä reipas ihminen joka asuu omillaan yrittää saada leipänsä ja maksettua vuokran sekä laskunsa vaikka kädet verillä työtä tehden. Joillakin on jopa lapsia elätettävänä.
Entäpä nämä kuntien/kapunkien tarjoamat kesätyöpaikat jotka ovat lähinnä suunattuja nuorille. Työtä joka ei vielä välttämättä vaadi 18 vuoden ikää. (Työsujelulakihan muistaakseni jossain kohdassa määrittelee kuinka monta tuntia päivässä eri ikäiset ihmiset saavat tehdä töitä). Mistä johtuu, että niissä duuneissa pyörii samat kasvot?? Miksi kunnat ja kaupungit palkkaavat kunnalla tai kaupungilla työssä olevien vanhempien lapsia? Miksi he laitetaan etusijalle? Tähän asiaan pitäisi myös saada muutos.
Toki ihmiset ovat erimieltä näistä asioista ja jokainen tapaus on yksilöllinen. Tämä on lähinnä yleistystä siitä mitä enimmäkseen täällä Suomessa tapahtuu. Varmasti moni nuori myös saa kesätöitä muualtakin kuin vanhempien tai sukulaisten firmoista. Jotkut meistä kun ovat vähän aktiivisempia..kun taas nämä sohvaperunat jotka soittavat vaan faijalle et oliskos duunii mulle. Sit ihmetellään kun firma esimerkiksi menee konkurssiin ja jäädään ilman töitä eikä jakseta laittaa niitä hakemuksia tai aktiivisesti soitella ja kysellä eri yrityksistä töitä ja ollaan ilman duunia. Puhdasta laiskuutta etsiä sitä työtä. Sossun luukku siis odottaa ja elämä on valmis lähtemään hyvää alamäkeä :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikka kokemuksesi ovat toistaiseksi huonoja, niin älä missään nimessä anna periksi. Lähetä vain niitä hakemusiasi, kyllä se joskus sitten tärppää. Kun pääset työn syrjään kiinni ja jos teet hyvää työtä, niin maine kiirii myös toisille työnantajille, jolloin sinulla alkaa pikku hiljaa olla, mistä valita. Moni pääsee suhteilla töihin, suurin osa ei. Asian kriminalisointi tuskin korjaisi asiaa, vaan asia kierrettäisiin tavalla tai toisella. Maailma ei ole oikeudenmukainen, olen sen itsekin joutunut usein toteamaan. Sen kanssa täytyy oppia elämään, elleivät ihmiset ala laajemmalla rintamalla vastusta maassamme olevia epäkohtia. Suomalaiset mieluummin nurisevat nurkissaan kuin nousevat barrikaadeille, vaikka aihetta olisikin.
Kesätyöpaikkoihin kai aika usein, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla, mennään suhteilla. Lapsena muistan, etteivät tietyt teollisuuslaitokset edes ottaneet kesätöihin muita kuin työntekijöiden lapsia, koska hakijoita oli niin paljon. Älä huoli ei ne pelkät suhteet aina loistavaa työuraa takaa. Tuttu ihminen on tietty helppo palkata, koska tiedetään kuka hän on. Mutta on myös niin, etteivät kaikki välttämättä halua tuttaviaan samaan paikkaan töihin. Se tuttuus voi siis myös olla este paikan saannille. Itselläni on ollut n. 20 työnantajaa, joista kahden palvelukseen olen päätynyt suhteilla. Loppuihin olen päässyt joko omilla ansioillani tai sitten joku on puskaradion kautta tietämättäni suositellut. Ja ihan hienon uran olen koulutukseeni nähden mielestäni tehnyt.
Kävin viime kevään yritysvierailuilla toisin toimivassa firmassa. Ensin palkattiin muita, sitten vasta yrityksessä työskentelevien lapsia. Työsuhteet olivat kaksi viikkoa, jotta voivat mahdollisimman monelle tarjota töitä. eikä pelkästään näitä tienaa tonni-juttuja, vaan kaikille yläasteelta abeihin. Että joskun näinkin päin.
Taitaapa olla nuo "isin työpaikan" hommat yleensä sellaisia ns. paskahommia, joihin ei mitään koulutusta yms. tarvita ja on ihan sama kenet niihin palkkaa. Ne, keillä on oikeasti "upea CV", osaavat jo sitten hakea ihan oikeita työpaikkoja eikä mitään kaupungin ruohonleikkuu -kesäpaikkaa. Itselleni ihan sama jos työpaikkoja jaetaan suhteilla, en ole tietääkseni koskaan jäänyt valinnassa huomiotta vaikka ei suhteita ole ollutkaan.
Siis kysehän ei ollut mitenkään minun asiastani vaan yleisenä näkökantana. Itse olen vakituisesti taksia ajava nuori mies. :) Harmittaa vain muiden puolesta enimmäkseen.
"Taitaapa olla nuo "isin työpaikan" hommat yleensä sellaisia ns. paskahommia, joihin ei mitään koulutusta yms. tarvita ja on ihan sama kenet niihin palkkaa." Pankissa työskentelyä ei varmaan yleensä luokitella "paskahommaksi". Tiedän tyypin, joka isinsä avustuksella pääsi pankkiin töihin ilman alaan liittyvää koulutusta ja aiempaa työkokemusta. Kys. tyypillä ei siis ollut vielä parikymppisenä laisinkaan työkokemusta, ei oltu huolittu edes "paskaduuneihin". Töitä irtosi heti "iskän työpaikalta" kun laittoi hakemukseen faijansa suosittelijaksi ja kesätyöpaikka on ollut turvattu siitä lähtien. Hakijoiden joukossa on joka vuosi satoja alan korkeakouluopiskelijoita sekä työharjoittelupaikkaa hakevia, jotka oikeasti tarvitsisivat alan työkokemusta. Sitten töihin otetaan "pomojen pentuja", jotka eivät edes opiskele alaa...
kesäduunit ja osittain monet muutkin työpaikat menee suhteilla.Mikä on valitettavaa.Moni kaupungin työpaikka ei koskaan päädy kuin sisäpiiriläisten tietoon,joten työkkärin kautta ei moni sitä koskaan edes tule näkemään.Maalaistuppukylissä saattaa kunnan työissä olla joistakin suvuista ja taloista montakin henkilöä,vaikka heillä ei aina ole edes vaadittavaa koulutusta ja tietoa kyseiseen virkaan.
Toimitaan noin. Yleensäkkin sisäiset haut ovat läpihuutoja, vaikka paikka ilmoittettaisiin työkkäriin tms.
Mutta eikö tällaiseen "suhteella palkkaamiseen" pitäisi saada jonkinlaiden säädös? Vaikka valitettavasti suomessa tapahtuu näin kuten monessa muussakin maassa niin tämä ei toisinaan ole kovin reilua kaikille. Jokaisen työkykyisen pitäis itse kyetä hankkimaan itselleen työtä eikä niin, että muut ihmiset hommaavat sinulle sen. Kaikki ei saa tulla eteen kuin manulle illallinen.
Vaikka säädettäisiinkin laki, ettei suhteilla saa palkata ketään, miten sellaista voidaan valvoa ja kenelle valvontavastuu lankeaisi? Miten suhteiden perusteella palkkaus voidaan todistaa? Minulta on töissä kyselty, että tunnenko ketään, joka voisi tulla tekemään sitä ja sitä duunia. Sinänsä ymmärrettävää, että ajan ja vaivan säästämiseksi halutaan palkata jonkin jo talossa olevan suosittelema henkilö, oli se kuinka väärin tahansa. Mutta en usko, että mikään laki toimisi tässä asiassa.
Näinhän tämä homma valitettavasti Suomessa menee... Olen kanssasi samaa mieltä, mutta tämä ilmiö ei ole ainoastaan Suomessa.. Myös Keski-Euroopassa tms. homma on täysin sama. Puhumattakaan Venäjästä. Suomessa tilanne taitaa kuitenkin olla ehkä vähän parempi kuin muualla. (kokemusta on) Lukion jälkeen kannattaa miettiä alan/opiskelupaikan valinnassa etenkin valitettavasti sitä, millä alalla on itsellä suhteita, millä voi työllistyä parhaiten, eikä todellakaan vain sitä mikä kiinnostaa. Näitä asioita ei niin vaan muuteta. Työttömänä ei todellakaan ole kivaa.
Haistakaa passsssska!
puhelut päälle, pääasiallinen syy oli alimitoitettu palkkavaatimukseni 2000/kk (hyvin maltillinen ko. hommaan) ja toisena syynä yli 40 vuoden ikä, kun mainitsin ikäni puhelimessa paiskattiin luuria korvaan!
Itse olen sähkö / tietojärjestelmä-alalla töissä. Kaikki työpaikkani aina opiskeluaikaisista nykyiseen olen saanut ilman suhteita. Toki itselläkin oli opiskeluaikoina tuttuja, jotka eivät millään saaneet töitä mistään. Silloin monesti kuulin kuinka näistä "suhteilla" hankituista töistä purnattiin. Se nyt vaan on raaka fakta, että pätevä kaveri saa aina töitä, oli suhteita tai ei (huom. itse en ole pätevä, enemmän tuuri kavereita, mä olin lucky). Pitäisikö tämän suhteita omaavan henkilön nostaa kädet ilmaan ja todeta että enpäs mene sedän saunakaverin tutun kaiman firmaan töihin, ihan näin tasapuolisuuden vuoksi? Se vasta tyhmää olisi. Koulutus suht ok papereilla, reipas asenne ja työkokemusta (sitten vaikka niistä ihan helpoimmista tehtävistä ko. alalla), niin VARMASTI löytyy töitä. Jos sitä vain latoo hakemuksia sinne sun tänne ja käy haastatteluissa vähän naamaa näyttämässä, ei niitä töitä varmasti saa. Tarkoitus ei ollut suorittaa näin laajamittaista avautumista, mutta kiekko nyt lähti vähän lavasta. Toivottavasti löydät niitä töitä, mutta muista sitten, ettet vaan hyödynnä mitään suhteita! ;)
...kun avoimia paikkoja on muutama kymmenen tuhatta, pääosin puhelinmyynnistä ja työttömiä kohta 300 0000 Lisäksi kortiston ulkopuolella ikäluokan verrn nuoria, jotain 100 000 verran kotirouvia ja muita vastaavia, jotka eivät työmarkkinoille le tuppamaassa, koska töitä ei ole eikä puolison tulojen takia saisi senttiäkään työttömyyskorvausta, joka muuten sivumennen sanottuna on syy, miksi paljon puhuttu ja lupailtu puolison tulojen vaikuttamattomuus onkin yhtä-äkkiä vaiettu kuoliaaksi. Joo, aina hyvä mies tai kotirouva töitä saa. Laitetaan yhteen jo nykyään muutenkin osa-aikaiseen duuniin 20 tekijää ?
Täytyy myöntää, että mustakin on tosi turhauttavaa se, että kesätöitä hakiessa penätään ties mitä työkokemuksia, mutta sitten kuitenkin sieltä siskon kaiman kummilapset pääsee töihin ilman mitään... Mutta onhan se toisaalta ymmärrettävää, ainahan jo entuudestaan tuttu ihminen mieluummin palkataan, kuin tuntematon. Ja niitä suhteitahan ei ole pelkästään sukulaisuussuhteet (vaikka tietenkin ne nuorempana korostuu). Vaan kyllähän niitä suhteita voi luoda muutenkin. Opiskeluaikana järjestöpuuhat, vapaaehtoistyöt, työharjottelut, opinnäytetyöt... Kyllähän se vähän ahdistaa, jos alkaa ajattelemaan mitä kaikkea pitäisi yrittää tehdä, jotta valmistumishetkellä olisi mahdollisimman paljon kontakteja eri tahoihin... Mutta näinhän se menee... Ei niitä työpaikkoja tyhjästä tule, ne pitää luoda. Ainakin akateemisen.
alatte tutkimaan, kuka milläkin suhteilla on päässyt töihin. Viime vuonna suosittelin erästä ystävääni töihin, koska tiedän hänen olevan hyvä työntekijä ja osaa juuri sen alan hommat hyvin (jep, hän hoiti hommansa hyvin). Samaan aikaan veljeni teki töitä äitini sijaisena, hän oli muiden mielestä hyvä työntekijä ja ottivat taas tauon jälkeen töihin (ei tosin enää sijaiseksi). Itsekin olen tällä hetkellä tavallaan suhteilla töissä, tosin jos olisin huono työntekijä enkä osaisi alani hommia, ei kyseinen henkilö olisi minua suositellutkaan. Itsekin olen tällä hetkellä
Eli siis lähinnä tarkoitinkin tätä suhde asiaa sillä, että mennään sinne iskän firmaan ja sedän tai enon tai tädin. En niinkään jos kaveri suosittelee ystävää pomollensa että tässä olisi nyt tällainen ja tällainen kaveri ja se osaa tätä ja tätä. Tämä on ihan ymmärrettävää vielä ja varsinkin jos kyse on palkattavan runsaasta työkokemuksesta sekä suorituksista. Ok, otetaampa esimerkkinä tämä seuraava. Olen ollut joskus Lahdessa Hartwallilla töissä. Hyvä ystäväni oli myös haastattelussa samaan aikaan (ryhmähaastattelu). Jokainen esitteli itsensä ja kertoi vähän tisestään sekä työkokemuksistaan plus kiinostuksista. Meillä kummallakin oli tuolloin sama koulutus, samassa koulussakin jopa, olimme samaa ikäluokkaa ja hän pärjäsi vielä paremmin omalla vuorollaan haastattelussa. Kertoi TODELLA upeasti itsestään, olin jopa itsekin yllättynyt. Minä puolestaan menin hieman lukkoon koska olen ujoa persoonaa mutta mainitsin että minulla on naapuri täällä töissä ja hän suositteli hakua tänne. Mikä oli lopputulos? Minä pääsin, kaveri jäi puille paljaille. Ja hän oli kuitenkin Huomattavasti parempi haastattelussa. Moni muukin päässeistä ihmetteli suuresti miksei tämä ko. kaveri päässyt. Noin vuosi sitten hain aktiivisesti duunia hyvillä papereilla mm. hygieniapassi suoritettuna sekä tieturvakortti 1. Sekä paljon arvokasta työkokemusta! Hakemuksia laitoin noin 30 eri avoinna oleviin työpaikkoihin. Ainoastaan YHDESTÄ soitettiin haastatteluun ja yhdestä kirjeitse "..valitettavasti et ole tullut valituksi..blaablaa..". Mitä tämä tällainen toiminta on että 28 muusta paikasta ei edes ilmoiteta mitään? Tähän pitäisi mielestäni myös kehittää jokin lakipykälä joka velvoittaa yritystä ilmoittamaan jokaiselle hakijalleen ajallaan tilanteen, onko tullut valituksi vai ei. Ja ihan siksi, että ehkä se työntekijä odottaa vastausta muualta johon tarvitsee ensisijaisesti vastauksen siitä firmasta joka ei koskaan sitten ilmoittanutkaan tulosta. Ei näin... :/ Tuo ikä juttu oli kyllä ihme, että jos ilmoitit olevasi 40 niin samantien luuri korvaan ;/ Iän ei pitäisi olla tossa vaiheessa millään tavalla vaikuttava tekijä. Ehkä he haluavat sitten yritykseen ihmisen joka voi olla pidempään kuin 20 vuotta töissä :P Kaukaa haettuna yrityksen kannalta mutta ei me kaikki aina fiksuja olla ^_^
tein määräaikasta työtä työnantja oli kouluttanut väkeään jälkeenikin yksi kurssi ja kaikki sai potkut siitäkin kuka milläkin verukkella syyllä..Sanoinkin että nyt haetaan kaikki potkitut samlle kurssille piruuttaan.Jos vaan työttömiä ollaan. Minulle ei olevinaan työtä piisannut tuotannolliset ja taloudelliset syyt oli peruste minun potkuihin ,siihen ettei määräaikasta jatkettu.Tilalleni tuli heppu,suhteilla oli erään vävy.. jonka minun piti kouluttaa:-(..opettaa töihin.. tiedän että takanani oli ajojahti kateus jne. Ilkivaltaa harrastivat työpisteessä muutamaan otteeseen erinäisillä tavoilla.Eräs tapa oli naarmutus.Minun olisi pitänyt poliisi sotkea kuvioon ei työn antaj. jonka omaisuutta sotkivat:-(.Jos olis uhkattu henkeä olis silloin poliisi asia ollut. Soitin liittoon työn loppumisesta ja siellä sanottiin nyt ei voida tehdä mitään..määräaikasopimus sulla.. Juoksin luottamusmiesten juttusilla ja soitin liittoon ja työnantaja maksoi sitten pimeesti kuukauden kotiin..työsopimus päättyi vasta kuukauden kuluttua..siis jatkettiin sitä???ilman että päivääkään tein töitä..Saman olisin saanut oikeudessa summan mutta olisin prosesseineen joutunut pariv.taisteleen asiasta. Ennakko tapaus suomessa:-(.. jumalauta mulla on parempaakin työtä kuin oikeuksissa taistella jonkun paskapaikan puolesta sanoin.Ja olen todella tyytyväinen kun pääsin pois työstä joka ikävystytti minua olin huipputyöntekijä.Kiitosta sain.Käsieni jälki oli 100%.Ajojahdin takana oli ne*sudentekijät*ja suulla puhujat työtä tekevät. Lisäksi palkka aiheutti kateutta.Minun kotonani käytiin katsomassa millasta meillä on ja vaihtuuko autot jne ,,eli kateus on suomal.pahin synti.Mutta että se vaikuttaa työpaikkaankin vaikutti se vaan!Hyvin on pärjätty senkin jälkeen ja noin kateellista työpaikkaa ei ole sen jälkeen ollutkaan, ja miehet oli ne hameen tarvitsijat.
Itse insinööriksi opiskellessani hain yli sataan paikkaan harjoitteluun/kesätöihin. En päässyt yhteenkään, en edes haastatteluun. Useamman kerran kirpaisi kun näin jonku firman, johon olin hakenut, työmiehen hommissaan ja kaverina oli tumput suorina seisova 15-vuotias kloppi. Suhteilla ehkä jotain tekemistä, varsinkin kun en ko. kaupungista ketään tuntenut, olin siellä vain opiskelemassa. Laajensinkin hakuni koko maahan heti ensimmäisen kesän jälkeen, mutta vedin vesiperän silti. Silloin opiskeluaikana teki usemman kerran mieli ripustaa hanskat naulaan kaurapuuroa, makaronia ja maksalaatikkoa niellessä ja vanhemmilta rahaa kerjätessä. Opiskelijahan ei saa mitään tuloa jos ei kesäaikana löydy töitä. Noh, nyt 2 vuotta valmistumisen jälkeen on vakituinen työpaikka hyvässä firmassa ja palkka on reilu 1,5 kertaa yli keksiarvon. Ahkeruudesta ja osaamisesta palkitaan, vielä nykyäänkin. Vanhemmille ostin juuri uuden auton kiitokseksi opiskeluajan avusta.
Seuraavan kahden vuoden aikana ajattelin parantaa kirjotustatoa :)
Se on kieltämättä ikävää että pätevämmät kaverit jäävät ilman työtä jos suhteilla viedään näiden hommat. Töistä kuitenkin taistellaan kynsin ja hampain, joten siinä pelissä kaikki on sallittua. Mikä on tietysti harmi niiden kannalta jotka eivät ole saaneet riittävän laajaa sosiaalista verkkoa punottua. Tai jotka eivät satu olemaan johtajien lapsia. Itse en oikein koskaan ole päässyt varsinaisella työhakemuksella töihin, vaan aina työ on hankittu oman tuttavapiirin avustuksella, tutustumalla töissä muihin työnantajiin jne. En erityisemmin välitä suhteilla puljaamisesta, mutta ei ole vaihtoehtoja. Tosin itse ne suhteeni olen luonut, ja jatkossakin oli alunperin tarkoitus pysyä työelämässä omin avuin. Sitten vain tuli lama, työt loppuivat joka paikasta ja jouduin nöyrtymään. En ole koskaan päässyt oman alani töihin, joten asiasta puhuttuani isä päätti jeesata ja soitti puhelun jolla töitä alkoikin löytymään. Näen itsekin asian kyseenalaisena, ja se hieman kolhaisee omaa ylpeyttäni, mutta olisin myös helvetin tyhmä jollen ylpeyttäni töitä ottaisi vastaan. Tiedän kyllä miten paskamaista tuo työttömänä lojuminen on. Armeijan jälkeen olin melkein pari vuotta työttömänä. Mihinkään ei päässyt, enkä silloin tuntennut puoliakaan niistä ihmisistä joita tunnen nyt. Yritä siinä sitten päästä työelämään sisään. Lopulta erään puolitutun kanssa juteltuani tämä sitten tarjosi töitä, ja sen jälkeen ei työttömänä ole pahemmin tarvinnut olla.
Onhan se tietenkin mukava kun pääsee suhteilla töihin, kiva heille. Mutta rehellisyyden nimissä tekee korkeakouluopiskelijana mieli vetää ranteet auki kun ei pääse oman alan kesätöihin ja jälkeenpäin saa kuulla että puolet niistä hakemistani paikoista meni lukiolaisille. Se että ei pääse edes haastatteluun hyvillä papereilla ja viilatuilla hakemuksilla, vieläpä alan harrastajana, on melkosen perseestä. Kolme vuotta sama homma ollut, ainoastaan puhelinmyyntiä saa, ja sitä ei mielellään tee kolmatta kesää putkeen. Voin jo kuvitella kuinka oma kohtalo on se että työttömäksihän sitä valmistuu vaikka paperit tulevat olemaan hyvät.
Yrjö Palosuon väitöskirja aiheesta paljastaa, että työtä todellakin saa lähinnä suhteilla. Ja "Työttömien on melkein turha yrittää, vaikka he olisivat kuinka taitavia tahansa."
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2009/05/19/toita-saa-vain-suhteilla/200912632/139?pos=9
Itsekin tuota jo liian monesti nähnyt, että itse haen korkeammalla koulutuksella ja kokemuksella töitä asiantuntijatehtävään, mihin en pääse, ja firman työntekijän tuttava, kuka hädin tuskin osaa kyseistä työtä, otetaan töihin kyseiseen tehtävään. On tieten jopa aluksi pienellä palkalla, kun vasta opettelee tehtävää. Itse jatkan työnhakua ja pätkätöitä. Saisi joku säädös tulla tuohon, mutta miten sitä suhteilla palkkausta voi seurata tehokkaasti?
Lisä kiellot on aina pahasta, parempi ratkaisu olisi lisää yrityksiä ja työn antajia jolloin ihmisille joilla ei ole suhteita myös tulee ennemän mahdollisuuksia menestyä.