Olisiko neuvoja, kuinka pääsisin suhteessani eteenpäin.
Olen seurustellut mieheni kanssa n.1,5vuotta (tiedän ei kauaa) ja asuneet yhdessä sen puolivuotta.
Nyt kuitenkin tuntuu etten enää halua jatkaa suhdetta koska:
Aina kun käymme viihteellä,mieheni on sairaalloisen mustasukkainen, hän alkaa heti riehua jos joku toinen mies yrittää minua (erityisesti tanssilattialla)
Tämän vuoksi siis lopetin tanssimisen baareissa.
Noh, viimeksi mieheni alkoi riehua kun baari oli tupaten täynnä ja joku mies tuli viereeni tiskille tilaamaan ja joutui koskemaan kättäni. Tästä alkoi ihan hirveä huuto ja tappelu.
Ja tässä vain muutama tapaus,tosin ed.viimeisin meni ihan yli kaiken.
En tiedä mitä tekisin, minulla ei ole enää yhtään miespuolista ystävää jottei mieheni suuttuisi, en voi käydä viihteellä koska siitä tulee aina tappelu, kun yritän puhua asiasta hän ei rupea puhumaan ja suuttuu.
Olen koittanut kertoa hänelle ettei minusta tunnu mukavalta että hän on niin mustasukkainen koska en voi olla ikinä vapaasti missään..
Ja se ei onnistu että kävisimme eri baareissa tms sillä hän ei kuulema luota minuun.
(Sanoo aina että annan kuulema muiden miesten hiplata itseäni miten paljon tahansa!)
Rakastan kuitenkin miestäni paljon, mutta en enää jaksaisi olla aina vain neljän seinän sisällä... Auttakaa!
Mustasukkaisuus
menee jo yli
132020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mites mies ite käyttäytyy kun lähistöllä on minihameisia tipuja? Katseleeko pornoa koneeltaan? Anna samalla mitalla takaisin aina kun pää kääntyy yhtään sinusta poispäin ja kysy että tätäkö hän haluaa?
Porno ei kiinnosta,ja minun seurassani ei katsele muita. (tiedä sitten selän takana) Meillähän kun alkoi seurustelu, hän piti minun lisäkseni toista naista josta onneksi pääsin eroon, ja sai tietää miten loukkasi minua joten ei enää (tietääkseni) muut kiinnosta. Ja itseasiassa kun joku tytsy kävelee minihameessa ohi niin kysäisen että tykkäisitkö jos minäkin laittautuisin joskus noin? Vastaus on että en. "et saa näyttää tuolta, liian lyhyt hame,liian näyttävä paita jne.) Siis en saa laittautua liiaksi tai muut miehet huomaa minut. Joskus alussahan tein noin, että kun vilkaisi johonkin toiseen niin heti kysyin että noinko paljon tuo kiinnostaa jne mutta tämähän heti suuttui ja teki kommentistan suuren numeron..
suhteessa eteenpäin. Sehän tarkoitta yleensä suhteen tiivistymistä. Seuravassa lauseessa kirjoitat, ettet haluakaan jatkaa suhdetta. Siinä on ristiriitaa. No, miehesi on todella mustis. Se piirre ei tule häipymään, mieluummin päinvastoin. Ei auta vaikka kuinka olet antamatta signaaleja muille miehille. Kyllä niitä yrittäjiä riittää ja saat aina olla selittämässä miehellesi. Hän ei vain luota, etkä voi sille mitään, jos et kerran la antanut aihetta olla luottamatta. Mitä enemmän selität sen enemmän hän epäilee sua. Kannattaa jutella vakavsti miehesi kanssa asiasta ja kertoa miten se sinua vaivaa ja on suhteelle haitaksi. Kerro myös että teille ei ole jatkoa, jos tuo meininki jatkuu. Hän voi edes yrittää muuttua. Sinä et voi häntä muuttaa. Teet sitten omat ratkaisusi.
Tapasin erään miehen ja hän oli mustasukkainen juuri menoista kavereiden kanssa. Aikaisemmissa suhteissa oli tottunut kumppanin kanssa menemän aina yhdessä. Minusta tuo on todlla luokkaavaa sinua kohtaan. Kohtelee sinua todella epäkunnioittavasti kun ei luota sinuun kun pitää aina olla vahtimassa. Tuollainen käytös saa sinut varmasti enemmän ahdistumaan ja ottamaan etäisyyttä kuin lisäisi teidän yhteenkuuluvuutta. Jokaisella pitää saada olla oman parisuhteen rinnalla oma elämä ja välillä pitää saada mennä kavereiden kanssa koska tuo tukahduttaa koko suhteen. Asiat pitäisi saada niin sovittua että molemmilla on hyvä olla suhteessa. Aikaa pitää olla yhdessä mutta samalla omaa tilaa.. http://www.suhdesoppa.fi/mustasukkaisuus/mustasukkaisuus-ei-ole-rakkautta/
Sairaalloinen mustasukkaisuus ei oo hyväksi. Sun täytyy oikeasti miettiä menetätkö liian paljon asioita elämässä miehes käytöksen takia! Suhteessa pitää olla omiakin menoja ja välillä vaikka niitä baarireissujakin ilman sitä omaa kumppania. Omassa suhteessa ei olla kumpikaan mustasukkaisia ja sen puoleen toimii varsin hyvin. Molemmilla on kavereita sukupuolesta riippumatta. Ja omia menoja muutenkin. Itse ajattelen ainakin niin, että oikeasti rakastava ihminen pysyy luonani/uskollisena vaikka hänelle annan vapaat kädet mennä miten haluaa. Jos hän hölmöilee tai karkaa niin ei ole oikea kumppani. Liika mustasukkaisuus on vain toisen vankina pitämistä ja kertoo ihmisen epävarmuudesta, kun pitää muita uhkanaan.
Mitäs tuossa nyt? Sinulla on nyt vain valinta edessäsi: joko baareissa rilluttelu tai sinua rakastava miehesi. Valitse siitä.
Tämähän on perinteinen " Pian hellan ja nyrkin välissä " tapaus. Ukko paljastaa karvansa pikkuhiljaa ja huonossa tapauksessa yhtä pikkuhiljaa sinä sopeudut tilanteeseen. Kannattaisi jo nyt miettiä, että missä kulkee oman sietokyvyn rajat. Näitä rajoja joudut siirtämään tulevaisuudessa, jos jatkat samaan malliin. Elo käy ahtaammaksi. Jo nyt huomaat miehen oudon käytöksen ravintolassa. Usko huviksesi, että asiat eivät tästä parane vaan pahenee. Sinä olet miehen omaisuutta, et enempää etkä vähempää.Omistajallahan on omaisuuteensa rajaton valta. Voit koemielessä testata miehesi. Keskustele vakavasti asiasta. Jos olet aikeissa lähteä suhteesta, niin miehesi pelästyy ja muuttaa vähäksi aikaa käytöstään. Mutta eipä aikaakaan, kun ollaan taas vanhassa käytösmallissa takaisin ja lisäbonuksena on takuulla jotain uutta mustasukkaisuusdraamaa. Äärimmäinen mustasukkaisuus on tavallaan sairaus, josta ei pääse pelkällä tahdonvoimalla eroon. Terapia voisi ehkä auttaa, mutta monesti mustasukkainen henkilö on sitä mieltä, että ei häntä mikään vaivaa ja että asiat olisivat ihan okei, jos vain vastapuoli toimisi niinkuin hän haluaa. Sinun kannattaisi ottaa asiasta enemmän selvää jostakin luotettavasta tietolähteestä esim. psykologinen kirjallisuus tms. että tiedät mihin olet mahdollisesti joutumassa. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä.
sinuun, niin koko teidän suhteelta on pohja pois. Siispä jos et voi elää suhteessa normaalia elämää, niin lopeta se suhde. Parisuhteessa täytyy tehdä myös kompromisseja ja kuunnella toistakin, mutta se että toinen on kyttäämässä sun niskassasi joka hetki ei ole tervettä. Nosta kissa pöydälle ja kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja anna hänelle asioiden suhteen miettimisaikaa, jos sama peli jatkuu, niin todella lopeta suhde.
ei tule parantumaan mustasukkaisuusestaan koskaan. Oma exäni oli samanlainen, jäin vuosiksi neljän seinän sisään. Erottiin minun halustani, mutta hän on edelleen mustasukkainen (uskomatonta) vaikka on ollut minun jälkeeni vuosia avoliitossa. Yrittää estää minua "pääsemästä" esim viihteelle kieltäytymällä ottamasta lapsia vaikka asia olisi sovittu etukäteen. Kieltäytyminen tulee yleensä n. tunti ennen kun lapset pitäisi hakea. Sairasta.
Miehesi ei luota sinuun ja hän on äärimmäisen kontrolloiva. Lisäksi hän ei selkeästikkään ymmärrä enää puhetta. Hän on siis taantunut syystä tai toisesta. Syitä voisi olla vaikka punttisali ja hormoonit, psyykeongelmat tai huumausaineet.
Kuule, eroa. Älä missään nimessä lapsia tee!!! Luultavasti viimeistään 5 vuoden päästä tuollainen mies hakkaa sinua. Ihan sama, vaikka olisit siellä 4 seinän sisällä kaiken aikaa: kumminkin ainakin KUVITTELET muita miehiä - hän ajattelee. Eroa. Oikeasti.
Minäkin jouduin luopumaan yhteisistä baarikäynneistämme, ihan vain kun luulin että sovun saa sillä tavoin säilymään. Miespuoliset ystäväni vähenivät myös kummasti. Ei hän koskaan pakottanut mihinkään, mutta käytöksen jäätävyytenä ja ilkeytenä sen tunsin. Ja arvosteluna.
Hän piti yhteyttä naispuolisiin ystäviinsä, enkä siinä mitään pahaa koskaan nähnytkään. Luotin häneen.
Koko ajan sain olla skarppina omasta käyttäytymisestäni, vaikkei omasta mielestäni mitään ongelmaa sen suhteen ollut alun perinkään. Kun ei sitä kukaan voi laput silmillä kulkea, pakosti joskus joutuu vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisiin tai katsekontaktiin. Kaupassa, pankissa jne.
Loppuhan siitä suhteesta tietenkin tuli, kun kuulemma rajoitin häntä liikaa jotenkin ja olin liian ystävällinen kaikille. Yhteydenpito exään oli myös anteeksiantamatonta. Itselleen hän sen kuitenkin salli.
Ja häntä vain rakastin yli kaiken.
Joten tsemppiä sulle ja toivottavasti teille käy paremmin kuin meille ! Älä muuta itseäsi liikaa hänen vuokseen !
kirjoituksestasi, kuulostaa aivan exältäni, jonka mustasukkaisuus todella meni aivan ylitse.
Ensinnäkin, mies halusi ravata baareissa joka viikonloppu, molempina iltoina, ja alkoholi pahensi hänen mustasukkaista käytöstään. Jos joku yritti iskeä minua, se oli saada selkäänsä, jonka lisäksi minä olisin varmasti kuulemma lähtenyt miehen mukaan jos miesystäväni ei olisi tullut väliin.
Minäkin lopetin tanssimisen, sen ainoan asian jonka vuoksi jaksoin baarissa notkua (olen enemmän koti-ihmisiä), koska mieheni kyttäsi koko ajan lattialle ja useammin kuin kerran raahasi minut pois lattialta koska joku oli muka lähennellyt minua tai minä olin tyrkyttänyt itseäni jollekin. Sitten kuulinkin saarnan kuinka minulle ei oma mies riitä, olen riippuvainen muiden miesten huomiosta ja olisin pettämässä jos mies ei minua vahtisi. Ja vaikka tanssiminen jäi ja roikuin koko illan miehessä kiinni siinä uskossa että olisi tyytyväinen, olin katselemassa uutta "hoitoa" tms.
Kerran repi minut todella rajusti pois lattialta ja oli käydä erään lähellämme tanssineeseen mieheen kiinni, koska tämä oli muka lähennellyt meitä. Minä en ollut tuntenut kenenkään edes vahingossa tönäisseen ja olin varma ettei mies mitään ollut yrittänyt. Vartijaahan siinä tarvittiin ja minä sain onneksi tälle miehelle sanottua että hän ei tehnyt mitään väärää. Loppuilta menikin sítten siinä että syytti minua että nautin tämän miehen huomiosta ja puolustin miestä, koska halusin harrastaa seksiä tämän kanssa... ... ...
Minäkään en saanut mennä eri paikkoihin kuin hän, edes naispuolisille ystävilleni ilman perusteellista mistä aiot ajaa - kauan olla ja kävittekö missä - mitä puhuitte -selostusta. Mieskavereille kuulemma flirttailin puhelimessa, joten yhteydenpito niihin miehen läsnäollessa ei onnistunut.
En pitänyt tarpeeksi erossaoloaikanamme häneen yhteyttä, minun olisi pitänyt joka päivä väh kerran soittaa hänelle että mitä teet, on kauhea ikävä, rakastan sinua. Niin kuin hänen exänsä teki, se olikin sentään uskollinen nainen, pitäisiköhän ottaa takaisin, kun nykyiseen ei voi luottaa?
Kaikkein hulluinta oli, että kaikki tämä hänen määräävä ja epäilevä käytöksensä oli minun vikani, hänen mielestään minä olin niin hutsahtava ja moraalisesti muutenkin epäilyttävä nainen että minusta ei tiedä mitä teen kun silmä välttää. Minun pitäisi vain parantaa tapani ja käyttäytyä niin että hän voisi edes joskus tulevaisuudessa luottaa minuun. EHKÄ. Loppujen lopuksi pahoinpiteli minut, kuulemma oli minulle ihan oikein, ja kerta häntä petän niin tulen oppimaan sen etten petä enää koskaan. Sanomattakin lienee selvä etten pettänyt. Silloin kun naama oli vähemmän kaunis ja paikkoja koski, silloin minulla keitti, kävelin lääkärintarkastukseen ja poliisille ja päätin että minä en tälle äijälle ole enää kynnysmatto.
En sano, että teillä väkivalta välttämättä tulisi kuvioihin, mutta kerroin vain omasta tapauksestani, jossa oli samankaltaisia piirteitä kuin teillä.
Se mikä sinun pitää muistaa, on, että ei ole sinun vikasi että mies ei luota että sinä olet uskollinen! Se ei ole sinun vikasi pukeutumisestasi, vapaa-ajan käytöstäsi, ystävistäsi ym. riippumatta.
Ja se, mikä kannattaa tehdä miehelle selväksi, on se, että sinulla on omaakin elämää, ja aikaa, jota hän EI VOI hallita. Olet ollut yksilö ennen suhdetta ja olet sen aikanakin sitä.
Minulle itselleni ystävät menee parisuhteen ohi sikäli, että jos jompi kumpi pitää valita, valitsen tosiystävät (esim. lapsesta asti ystäviäni olleet) ja jätän miehen - tosiystävä ei koskaan kyllä ole laittanut minua tällaisen valinnan eteen, mies kyllä. Mitä se kertoo?
Jos mies ei suostu puhumaan asiasta vaan syyttää sinua, suosittelen kyllä miettimään eroa. Koska sekin, että tekee miehen tahtoa vastaan ja saa siitä raivarit päällensä, sekin on tosi rasittavaa juuri sen miehen reaktion vuoksi ja siksi, mitä syytöksiä joutuu itsestään kuulemaan. Ja ihan turhaan...
Lisätäkseni vielä omaan tapaukseeni, jos mies olisi oikeasti rakastanut minua, hän olisi luottanut minuun, antanut minulle omaakin aikaa, sallinut minun pitää ystäväni ja mielellään jopa tutustunut heihin. Minulla onkin nykyään nyrkkisääntö, että koskaan ei kannata rakastaa miestä, joka ei oikeasti rakasta minua - ja oikea rakkaus ei tunne kokemani kaltaista mustasukkaisuutta.
Toivotan aloittajalle oikein hyvää kesää ja toivottavasti saat asianne selviksi niin, että voit elää elämääsi onnellisena. Kerro toki meille, jos haluat ja jaksat, että miten asia lähtee ratkeamaan. Halauksia!