työkaverin kahdet kasvot

Aika harvoin ihminen on noin erilainen töissä ja vapaalla kuin kuvasit. Ainoa selitys, minkä itse keksin on se, että tämä työkaverisi on aivan väärissä hommissa, työ on jostain syystä hänelle aivan liian stressaavaa ja/tai hän ottaa työn aivan liian vakavasti. Et kertonut daamin ikää. Voi olla, että hormonit tekevät temppujaan. Silloin olisi kyllä hyvä nostaa asia puheeksi, varsinkin, kun olet nähnyt hänen "normaalin" puolensa.

Tehdäkö jotain vai olla tekemättä? Kirjoittanut: Pomon "paholainen" 30.3.2009 klo 18.40    Antakaas konkarit neuvoja, mitä kannattaisi tehdä... Tykkään työstäni, tykkään työkavereistani, kaikkien muitten kanssa tulen hyvin toimeen paitsi pomon. Pomon mukaan olen aivan kamala alainen. Olen jokseenkin vahva persoona, kyseenalaistan paljon asioita, sanon mielipiteeni, olen oma-aloitteinen ja kehittäjätyyppi. Työni hoidan siinä missä muutkin. Pomo sen sijaan edustaa toista ääripäätä, on tietyllä tavalla hyvin kiltti ja hänen on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä ja hänen on vaikea tehdä päätöksiä. Luulee toimivansa tasapuolisesti ja arvostavansa alaisiaan, mutta ei käytännössä näin teekään. Joukossa hän esiintyy hyvin hienotunteisesti ja asiallisesti, mutta kahdenkeskisissä keskusteluissa saattaa muuttua hyvin tiukkasävyiseksi ja ylimieliseksi. Alaiset ovat lähes poikkeuksetta samaa mieltä esimiehestä (johtaminen ei esimiehellä ollenkaan hallusssa), mutta kukaan ei oikeastaan uskalla suoraan sanoa, mitä mieltä olemme esimiehemme toiminnasta. Paitsi, että minä menin ja sanoin. No,lopputulos oli, että olenkin nyt entistä hirviömäisempi alainen ja hänen mielestä yksikössämme kaikki olisi hyvin, jos minua ei olisi. Hän siis on tulkinnut asian niin, että kun ilmapiiri ei ole hyvä, niin se johtuu minusta, minä en vaan osaa olla kunnon alainen. Kuvittelee ilmeisesti, että manipuloin muita työntekijöitä ja ties mitä muuta. Esimies ei selvästikään halunnut uskoa sitä, mitä hänelle kerroin hänestä ja hänen toiminnastaan. Esimiehen toiminta haittaa työtämme ja syö meiltä motivaatiota tehdä töitä ja muutenkin hidastaa ja hankaloittaa työtämme. Tässä mielessä olisi varmasti järkevää tehdä asialle jotain, mutta... mitä tästä seuraa, jos esim. taas avaan suuni ja teen jotain. Mitä kannattaisi tehdä? Pitäisikö vaan esimiehen antaa elää omassa illuusiossaan ja antaa hänen uskoa, että minä olen meidän yksikön paha lintu. Olemme työkavereideni kanssa keskustelleet siitä, mitä asialle voisi tehdä, mutta kynnys tehdä jotain on todella korkea vaikka olemmekin samaa mieltä asiasta. Olemme joitakin asioita yrittäneet sanoa, mutta ei esimies ikinä ota niitä kuuleviin korviinsa. Hän itse on vahvasti sitä mieltä, että hänen toiminnassaan ei ole mitään vikaan. Jos jossain on vikaa, niin aina se on alaisissa ja tällä hetkellä nimenomaan minussa se vika. Siispä, jos jollain löytyisi hyviä vinkkejä siitä, miten esimiehen saisi ymmärtämään ja muuttamaan hänen johtamistapojaan, niin niitä otan mielelläni vastaan! Ja julkisella sektorilla olen töissä vakivirassa...isossa kaupungissa.

se, että hän ei jostain syystä nauti työstään. Hän saattaa olla ammatillisesti itsensä kanssa eksyksissä eikä omaa paineensietokykyä. Hän saattaa ottaa liian vakavasti työn, pyrkii olemaan täydellinen työssään (tämä taas johtuu siitä, että hän ei tiedosta, että muitakin ammatteja ja työpaikkoja todella ON olemassa). Hänellä on myös pelko, että hän menettää nykyisen työn ja silloin hän on ihan tyhjän päällä. (tukiverkostoja ei siis ole..)

Meillä töissä miespuoleinen (kuten minäkin) kaveri on myös vapaalla ihan eri persoona kuin töissä. Vapaalla tämä vaikuttaa paljon vapautuneemmalta, kuin töissä. Töissä on todella jäykkä tunnelma hänen seurassaan. Ikäänkuin virheisiin ei olisi varaa ja kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan pitäisi löytyä perustelu. Eli liian tarkka heppu, tuskailee yhdestä sun toisesta asiasta. Minäkään en tajua, että miksei persoona pysy jatkuvasti samana.