Aupparina on tullut oltua viime kesästä asti ja tarkoitus oli olla vuosi eli tulvan kesän loppuun. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja menin muutama vko sitten lupautumaan jäämään puoli vuotta pidempään. Nyt kuitenkin ajatus 6 kk jatkosta tuntuu maseltavalta, ajatus paluusta elokuussa saa mielen niin iloiseksi. Mikään ei ole muuttunut, kaikki täällä on edelleen hyvin, mutta koti-ikävä alkoi kai sen verran vaivaamaan, ettei jatko innosta. Tämä fiilis on ollut yt jo pari vko, eli ei pitäisi olla "ohi menevä tuulahdus". Mutta, mutta, perheelle asiasta kertominen tuntuu niin pahalta, varsinkin kun he olivat jatkosta niin onnellisia. =( Miten aloitan asiasta puhumisen...?
Mitä meninkään
tekemään... =(
61047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kävisit kotonasi Suomessa ? Se lievittää myös koti-ikävää :)
Ohimennen sanoisin vain, että se on tosiaan sinun nuoruutes mitä elät. Sille perheelle et ole varmasti (vaikka kuin haluaisit) niin TÄRKEÄ ja iso asia, kuin se on ollut sinulle. Siis tarkoitan, että vaikka ne olisivat ihan innoissaan sinusta ja kaikki on mennyt hyvin, on aina saatavilla uusia au-paireja. Älä lukkiudu jos tuntuu pahalta. Otat asian esille, sanot että sinulla on ikävä Suomeen. Se on normaalia! Et tee pyhäinhäväistystä vaikka muutatkin sunnitelmaasi.
Muakin pyydettiin jäämään ja lupasin jäädä, kunnes alkoikin kaduttamaan. Pähkäilin, että miten mä sen sanon perheelle. En uskaltanut sanoa suoraan, vaan keksin, että mun sisko on raskaana ja pysi mua kummiksi, ja että haluan olla kotona kun lapsi syntyy ja on ihan pieni. No, omatunto vähän kolkutti, mutta perhe otti tosi hyvin (tietysti) ja ymmärsi. Jääminen on tavallaan helppoa, mutta samalla mä oon sitä mieltä, että olen tehnyt ja nähnyt täällä jo kaiken, mitä haluan. Kyllä se on koti Suomi mitä mä nyt haluan nähdä. Sitäpaitsi, jos sä kaipaat jo nyt kotiin, niin tuskinpa se viimeinen 6kk olisi edes kovinkaan mukavaa aikaa. Läde kotiin sillon kun on vielä hyvä fiilis niin saat pajon paremmat muistotkin mukaasi :)
Mulla itellani tuli tollanen hirvee kotiikava ja aattelin kesken vuoden lahtea takasin, mutta en lahtenyt kun mietin tota asiaa sen verran kauan et se sit meni loppujen lopuks pois... eli siina varmaan meni sellanen kuukaus, mutta et se oli sit sittenkin 'ohi meneva tuulahdus'.... Eli suosittelen etta et kerro perheelle ennen kun vasta ens kuun lopulla tai sen jalkeen... Mieti nyt asioita tarkkaan. Ite en missaan nimes haluis lahtee takasin, ja olisin katunut ihan sikana jos olisin lahtenyt!
Itsellani oli karmea koti-ikava 5kk ulkomailla olon jalkeen, ja oltuani Suomessa 24h se loppui kuin seinaan ja olin valmis lahtemaan takaisin. Aika kultaa muistot. Suosittelen.
Mä olin tosin Jenkeissä ja vaihto-oppilaana, mutta kuitenkin, 6 kk jälkeen tuli hirveä koti-ikävä, sitä jatku muutaman viikon, ja päätin sitten itsepäisenä pällinä lähteä takasin kotiin. Kotona kun kaikki muka oli niin ihanaa, en enää ikinä tappelisi vanhempieni kanssa, kävisin siskoni kanssa kaupungilla ja elokuvissa sun muuta vaikka joka ilta, olisin täydellinen tytär blaablaablaa. Ja sitten oltuani kolme päivää Suomessa olin että hitto mitä tuli tehtyä. Samaa tylsää puurtamista tää täällä oli, en ollut yhtään sen parempi ihminen vaikka niin kovasti ittelleni sitä vannotinkin. Samat typerät ihmiset ja tavat mitä sillon lähdin karkuun odotti mua taas siellä ja muistutti miks alunperin lähdin.
Että joo, en suosittele mitään kovin äkkipikasta tekemään, ja jos sulla on mitään mahiksia niin mee ihmeessä käymään kotona vaikka muutamaks päiväks, sitten se näkee että aika tosiaan kultaa muistot. ;)