Viimeiset sanani?

Veljeni moottoripyöräkolaripaikalla: voi vittu, verta tulee ja mul on kylmä ... ja muita: "En omista mitään. Olen paljon velkaa. Loput jätän köyhille." Francois Rabelais, ranskalainen satiirikko, testamentin viimeiset sanat. "Suokaa anteeksi tomulleni." Dorothy Parker, Amerikkalainen kirjailija, ehdotus omaksi muistotekstiksi. "En tunne mitään oikeassa jalassani. En tunne mitään vasemmassa jalassani. Tohtori, ovatko silmäni auki? En näe..." Manolette, espanjalainen härkätaistelija, viimeiset sanat, areenalla. "Sytyttäkää valot. En halua lähteä kotiin pimeässä." O. Henry, amerikkalainen kirjailija, viimeiset sanat. "Tohtori, johtuukohan se siitä makkarasta?" Paul Claudel, ranskalainen kirjailija, viimeiset sanat. "Jos tämä on kuolemista, en pidä sitä minään." Lytton Stachey, elämänkerturi ja kriitikko, viimeiset sanat. "Luulempa, että nyt on morfiinin aika." D. H. Lawrence, englantilainen kirjailija, viimeiset sanat. "Multa tukahduttaa. Luvatkaa hoitaa ruumiinavaus, etteivät hautaa minua elävältä." Frederic Chopin, säveltäjä, viimeiset sanat. "Teenkö kuolemaa, vai onko minulla syntymäpäivä?" Nancy Astor, englantilainen poliitikko, nähdessään kaikki lapsensa sairasvuteensa äärellä. "Enemmän valoa!" J. W. von Goethe, saksalainen kirjailija, viimeiseet sanat. "Sammuttaisitteko valot." Theodore Roosevelt, USAn presidentti, viimeiset sanat. "Loppu on hiljaisuutta." Hamlet. "Toisen meistä on häivyttävä." Oscar Wilde, viimeisinä sanoinaan huoneensa tapeteille. "Kuoleminen on hyvin ikävä ja ankea juttu, ja kehotankin teitä pysymään siitä visusti erossa." W. Somerset Maugham, englantilainen kirjailija, viimeiset sanat. "Ja nyt - seuraten 40. kanavan toiminta-ajatusta tarjota teille aina ensimmäisenä ja väreissä viimeisimmät verityöt ja sisunnäytteet - tässä jälleen yksi: itsemurhayritys." Chris Hubbock, amerikkalainen uutistenlukija, tv-ruudussa, viimeiset sanat. "Toivottavasti en ole ikävystyttänyt teitä." Elvis Presley, viimeisessä lehdistötilaisuudessaan. "Jumala armahtaa minut - se on hänen ammattinsa." Heinrich Heine, saksalainen runoilija, viimeiset sanat. "Taivaassa kuulen!" Ludwig van Beethoven, saksalainen säveltäjä, kuuro, viimeiset sanat. "Antaa vetää, menkää ulos! Viimeiset sanat sopivat vain typeryksille, jotka eivät vielä ole puhuneet tarpeeksi!" Karl Marx taloudenhoitajan tiukatessa häneltä hänen viimeisiä sanojaan.

Hyvät tädin omaiset ja ystävät! Läheisen ihmisen kuolema koskettaa. Se saa meidät pohtimaan omaakin poismenoa: Miten minä kuolen? Onko läheiseni taivaassa, helvetissä vai matojen ruokana? Meidän surevien on syytä muistaa kuolleista herätetyn Jeesuksen sanat:” Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Luuk. 8:52 Näin Jeesus sanoi kuollutta tytärtään sureville vanhemmille Jairuksen talossa. Todellakin Raamattu kutsuu vanhurskaan ihmisen kuoleman jälkeistä elämää nukkumiseksi, uneksi tai levoksi. Jeesus sanoi että hyvää tehneet herätetään elämän ylösnousemuksessa. Mutta pahaa tehneet vanhurskas Jumala herättää tuomion ylösnousemuksessa. Herran enkeli myös viittasi lepäämiseen ilmoittaessaan profeetta Danielille: 13. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa." Kun Jeesus meni herättämään kuolleen Lasaruksen ,niin hän sanoi opetuslapsilleen: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Joh. 11. Tätikin saa nyt levätä vanhurskasten unessa ja odottaa ylösnousemuksen päivää. Kyllähän Pajalassa kiirettä oli aikanaan. 78 vuotta ,aina v. 1996 asti täti sai asua Pajalan suuressa talossa. Ja usein hän sai kiirehtiä palvelemaan vanhempiaan ,veljiään tai Kotkajuuren Mikkoa sota-aikana. Ja monia muita jotka asuivat tai vierailivat Pajalassa. Lähes kymmenen vuotta täti sai kuitenkin levätä. Ensin vanhusten palvelutalossa ja sitten vanhainkoti Leporannassa. Mieleeni on jäänyt kuva miten huivipäinen täti aamulla kiireesti asteli navetasta tupaan.Toinen käsi viuhtoi sivulla ja antoi vauhtia. ”Ruokaa tekemään ja laittamaan miehet lähölle”,kuten hän tapasi sanoa. Sainhan minäkin olla muutaman vuoden mukana kun lähdettiin Ryönään,Rimpilään tai Lylynevalle pellolle tai metsätöihin. Illalla sitten sivistyttiin kirjoja lukemalla. Täti pisteli Anni Polvaa ja Netta Muskettia. Minä elin Tarzanin ja länkkäreiden seikkailuissa. Paljon oli päiviä jolloin täti puuhasi velliä ja villoja. On muuten merkillinen laumaeläin tuo lammas. Joskus ne menevät niin nätisti ja järjestyksessä.Usein hyppivät mihin sattuu. v. 2000 olin Venäjän Kaukasuksella evankeliointimatkalla ja auton eteen pölähti korkealla vuoristossa ainakin 500-päinen lammaslauma ja paimen. Siinä tukkivat koko asvalttitien eikä toivoakaan päästä ohi paikallisella retu-Ladalla. 10 minuutin kuluttua paimen kääntyi jonnekin sivupolulle ja lauma perässä. Pajalassakin oli Pönkälässä lammaslato johon lampaat pääsi suojaan. Kerran 60-luvulla menimme tädin kanssa keritsemään lampaita. Olikohan siinä viitisentoista päkättäjää? Nopeita olivat väistelemään kiinniottajaa. Minä olin ovella vartiossa ja täti yritti pyydystää yhtä tuuheaturkkista.Eipä se antanut,vaan luikahti aina pakoon. Tädiltä jalkakin lipesi ja kaatui siihen lattialle olkien ja lampaanpapanoiden sekaan. Taisi pari kovempaa sanaa kajahtaa ilmoille. Vaihdoimme osia;täti tuli ovelle vartioimaan ja minä onnistuin viimein saamaan mäkättäjän kiinni ja selätin sen.Pidin lammasta lujasti kiinni ja täti kerihti mäkättäjät suurilla lammassaksilla. Se kävi laatuun, meillä yhteistyö toimi. Ne oli aikoja ne. Mutta nyt sinun täti on hyvä levätä vanhurskasten unessa. Kiitos kaikesta huolenpidostasi. Mekin saamme ajatella uskossa Jeesukseen kuolleista omaisistamme: "... ei hän ole kuollut,vaan nukkuu.” .