Törmäsin työasioissa yhteen mieheen vuosi sitten. Ihastuin heti välittömästi, vaikka kotona kaikki olikin kunnossa. Törmäilimme vähän väliä ja huomasin, että tämä mies ajattelee kuin minä ja meillä riitti juttua. Sitten olimme näkemättä toisiamme koko kesän ja kun syksyllä näimme, oli tunne sanoin kuvaamaton. Näin hänen silmistään kaipuun ja varmasti tämä näkyi myös mun silmistä. Jutustelusta ei oikein tullut mitään kun sydän hakkasi ja kädet tärisi.
Hän on viimeisen päälle hyvä isä ja aviomies ja pidän itseäni myös hyvänä äitinä/vaimona. En ole koskaan katsellut muita yms. Mutta tämä mies on vienyt järkeni. Yritin esittää, etten olisi kiinnostunut hänestä ja olen välttäny tapaamasta häntä/soittamasta hänelle. (joudumme olemaan tekemisissä työasioissa).
Mutta kuitenkin aina rakastellessani oman mieheni kanssa ajattelen häntä! Tuntuu kuin pettäisin omaa miestäni ja toisaalta tuntuu kuin pettäisin itseäni yrittämällä järjellä perustella tätä tilannetta ja torjumalla toisen. Nyt on se tilanne, että pystyn pitämään pokan ja tunteet eivät enää näy minusta.
Hän tulee aina mahdollisimman lähelle ja "vahingossa" hipaisee. (ja olen ihan liekeissä). Odotan aina näkeväni hänet. Epätoivo valtaa.
Ihan sekaisin varatusta miehestä
varattu myöskin itse
272608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuole HUORA pois,niin miehesikin on onnellinen.
Ei huora ajattele muutakun rahaa! Tunteella ajatteleva ei voi huorata joten kuumat tunteet vaan on pinnalla alottajalla. Jos vaan on joillekkin vaikea käsittää kuinka syviä voi tunteet olla ja kateus painaa.
joillekin vaan tuntuu toisten onni olevan liikaa. Kateus se varmasti on ja kun oma elämä on kuivaa puurtamista sattuuhan se jos joku on ihan oikein onnellinen. Kannattasi ottaa elämästään irti jokaisen eikä vaan tuskailla mitä voi muilla olla enemmän. Kateus rumentaa ihmistä.
myötähäpeää naissukukunnan puolesta sitä se on.
ilmaukset on yks niitä turhimpia lätinän aiheita näillä palstoilla, evvk.
...etkö sä reppana vieläkään ole saanut KENELTÄKÄÄN? Hinkkaapa itsesi nyt kliimaksiin sitä seiskaa tuijotellen ja sen sivuja hikisin pikku sormin pläräillen. Luuuseeeri. Luu-se-ri.
päin olemme tavanneet ja missä päin asut?
...vaan pohjoiseen mennään. En kyllä usko, että täällä palstalla kyseinen mies on.
niin tutulta, anna lisää vinkkiä...miten pohjoiseen ja missä tapasimme eka kertaa?
ja jos leikitään, että sinä olet "se" niin voit samalla kertoa sen mitä sinä tunnet ja haluat. Epäilen kyllä edelleen, että olisit täällä.
tulikin jo aloituksessa selville. Haluan niin suudella häntä, työntää sormet hänen niskatukkaan, maistella, haistella ja hengittää hänen ihanaa miehistä tuoksua. Haluan antaa itsestäni kaiken. Haluan jutella kaikesta, tai vaikka vaan istua hiljaa vieressä. Ennen kaikkea haluan, että hän tekee aloitteen ja koskettaa...Itse sitä en tule koskaan tekemään.
Tapasimme alkukeväästä 2008 minun työpaikalla ja kättelit minua. Punastuin silloin jo korviani myöten. Olet 34 vuotias. Sopiiko kuvaan?
-Tornio?Keminmaa? ja jne Sopisi hyvin sinun tarinasi...
..toivoin jo hetken verran, mutta Keminmaa ja Tornio on ihan liian kaukana...valitettavasti.
omalla tarinallani... Aikaa kulunut kolmisen vuotta, nyt emme enää ole työkavereitakaan... Mutta näemme aina silloin tällöin ja pidämme muutoin yhteyttä ; meillä on mielettömän kivaa yhdessä, ja kyllähän se kuuluisa kemia välillä meinaa ottaa yliotteen, mutta seksisuhdetta meillä ei ole. Kummallakin perhe, mutta ilman toisiammekaan emme osaa olla... Jo kolmas kevät pää pyörällä :-)
Vau! voiko se kestää noin kauan? samassa jamassa olen. Olen ollut noin puoli vuotta, odotan jo jotain enemmän... on niin paljon sitä kemiaa.
näemmä voi... Enpä olisi minäkään aiemmin uskonut, että näin voi käydä. Osaan sanoa hetkenkin - helatorstain aatto kohta kolme vuotta sitten - kun tuo kemia pomppasi kehiin. Kieltämättä ajatus lipsahtelee väkisinkin niihin "entäs jos"-kysymyksiin, mutta kaikella on aikansa. Kolme vuotta mennyt, ehkä loppuelämä edessä...
Tapasin hänet vuosi sitten, varatun miehen. Itse elin myöskin parisuhteessa. Rakastuin häneen heti, hullun lailla, ja tunne oli molemminpuolinen. Tapahtui se "once in a lifetime"-hetki, se kun kaksi ihmistä vain KATSOO toisiaan silmiin sekunnin sadasosan verran. Ja kaikki on selvää. Sydän hakkaa räjähtämäisillään. Pää sekoaa, pimenee. Tulee se lähes kosminen varmuus siitä, että siinä hän on! Kohtalo. Kaikki. Kuukausia piilottelua, salailua, valehtelua. Hirvittävää ikävää. Repiviä, raastavia tunteita. Katumusta ja huonoa, helvetin huonoa omaatuntoakin. Tuomitkaapa vain helvettiin, vetäkää perinteiset puusilmäiset huora-reikä-valttikorttinne pöytään. Tehkääpä se. Voin vakuutaa olleeni niin syvässä ja epätoivoisessa tunnehelvetissä, etten toivo sitä kenellekään. Olinko minä hänelle vain se kliseinen "reikä"? Höynäytettävä kakkonen, ketä käytiin jyystämässä kun "ykkösen" aukko ei jaksanut innostaa? Ja oliko HÄN minulle pelkkä "parru" tai "keppi" tai ihan kyrpä vain? Näinkö vaivaa pelkän elimen vuoksi käydessäni läpi syksyn ja talven mittaisen kiirastulen? Soittelimmeko tunteja kestäviä puheluita toisillemme vain kommunikoidaksemme toistemme sukupuolielinten kanssa? Heh. Eipä silti, seksi oli jumalaista. Kemiamme kohtasivat täydellisesti. Rakastuimme toisiimme silmittömästi. Niin niihin genitaalialueisiin, kuin sieluihin ja sydämiinkiin. Ja minä hänen hiuksiinsa, käsiinsä, niskaansa, silmiin, huuliin, kaikkeen. Ihan kaikkeen! Ja kuinkas sitten kävivään? Niin kuin kaikissa kauniissa saduissa aina käy; happy end. Entinen sai jäädä. Molemmilta. Tietenkään lähteminen ei ollut helppoa! Parisuhteen päättyminen on aina, aina karmea kriisi. Olipa syynä mikä tahansa. Silloin pistetään lopullisesti pakettiin yksi kappale tulevaisuuksia, yksi yhteinen tulevaisuus. Se, mitä ei sitten elettykään. Minä en kuitenkaan kadu, ja miksi helvetissä katuisin? Jos olisin kieltänyt tunteeni, käskenyt mielipåuolena riehuvan sydämeni pitää turpansa kiinni, ja vain jäänyt sinnittelemään ja roikkumaan entiseen suhteeseeni, olisin kääntänyt selkäni elämälle. Olisin valehdellut niin itselleni kuin kumpanillenikin. Love is beautiful thing...Ykkösille ja kakkosille ja kolmosille ja reijille ja ties kelle:-)
Itse olen myös tuossa kuvaamassasi helvetissä. En kuitenkaan usko, että hän voisi jättää perhettään. Itse kyllä voisin...
Tuo tarina, todella hyvin kirjoitettu, todella. Voi tätä tunnetta mitä elän nyt, on se kumma juttu tuo rakastuminen, se tapahtuu juuri siinä sekunnissa, kun jossain sanoo vain dingdong, ja sitten mentiin. Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, sitten täytyy antaa vaan mennä, jos jotain hyvää ikinä elämässä haluaa kokea. Niin paljon toivoisin minäkin sitä happy endiä, mutta tarinamme on vasta alkamassa... ihanasti perhosia vatsassa, katseet liimautuneena, niin ettei edes näe muuta maailmaa ympärillä. Tällaistako se on? En kuitenkaan kutsuisi tätä helvetiksi, vaan pikemminkin taivaaksi...
että aloittaja voisi jättää miehensä? Onko sinulla sitten huono mies kun voisit?
omalle "sieluntilalleni" lempinimen psykoosi... Satuttiin vappupallo-ostoksille yhtaikaa kipinöintiä aiheuttavan miehen kanssa, ja totesin sitten myöhemmin, ettei kaupassa ollut ketään komeampaa miestä... Ihan tavallinen kyrmyniska on armaani, mutta saa aikuisen naisen totaalisen hyytelöksi - kamalan ihanaa vai ihanan kamalaa tämä "sekoaminen"...
En vain "elä" ja pahinta on miten hän aina torjuu hellyyteni. Olen hänelle ruuanlaittaja ja siivooja. Itselläni on melkoiset seksihalut ja olenkin aina kerjuulla. Ehdottelen vaikka mitä, eikä hän innostu mistään. Hän on kyllä hyvä isä lapsille, mutta tunnepuoli on kyllä meidän välillä kokenut inflaation. Jos häneltä saisi vastakaikua, niin tilanne olisi toinen. En edes harkitsisi hänen jättämistään.
minullekkin. Tunsin itseni niin hyvin, etä tiesin katuvani loppuelämäni jokainen päivä, jollen olisi lähtenyt uuden kumppanini matkaan. Ei olisi ollut reilua ex miehelleni eikä itselleni elää valheessa. En olisi voinut esittää toiselle jotakin muuta kuin mitä olen. Halusin antaa myös exälleni mahdollisuuden uuteen onneen jonkun toisen rinnalla. Me koemme täydellistä sielujen sympatiaa. Näin on hyvä. Me voimme hyvin, lapsemme voivat hyvin. Elämä on ihanaa.
Olkaa onnellisia.
valintanne ei ollut kovinkaan korkea noin moraalisesti katsoen? Teitte kumpikin huorin. Se on aina väärin, vaikka lopputulos olisi aivan mikä tahansa. Jos löydän kadulta jonkun unohtamat 500 000 euroa, laitan varmasti ne omaan taskuuni. Teko on väärin, mutta koska hyödyn siitä niin paljon, teen sen kuitenkin.
minusta teet väärin miksi ette juttele sen sun ihastuksen kanssa voipi olla että olet tulkinnut hän himon tai se on varmaan vaan sun persettä vailla elikä on pettäjä tyyppi sit kun saa mitä haluaa niin hylkää sinut kun rukkasen ja menetät kaiken sen takia mutta jos tunne on aito niin ei se hipaisu jää mieti kaksi kertaa rouho näyttää aina vihreämälltä aidan toiselta puolelta mut samaa se on usko pois