Olisikohan olemassa jotain konkreettista hyvää neuvoa, jolla voisi yrittää kääntää ex-naikkosen huomion ennemmin lapsiinsa ja nykyiseensä kuin entiseen mieheensä?
Pari vuotta sivusta seuranneena en voi kuin hämmästellä eksän ehtymätöntä energiaa piinata entistä kumppaniaan käyttämällä häikäilemättä mm. pieniä lapsia aseenaan.
Aliravittuina ja vähissä vaatteissa lapset tekevät mitä lystäävät eivätkä näinollen paljon terveitä päiviä nää. Tähänkin löytyi taas yksi syy: yllätys yllätys näiltä keskustelupalstoilta.
Eroahdistus tuntuu edelleen painavan niin, että omaa hölmöyttään täytyy toitottaa koko kansalle, oikein varoitustekstein! Surkuhupaisaa sinänsä nämä hänen purkauksensa, mutta tämänkin vuodatuksen aikana olisi voinut keskittyä ennemmin siihen oman perheensä hyvinvointiin. Liekö uuden siipan siinä vierellä kannustavaa seurata ystävättärensä itkuja exän tekemisten perään...
Toivottavasti hän löytää elämälleen edes joskus vähän rakentavampaa sisältöä. Antakaa te hyvät lukijat joitakin vihjeitä hänelle siitä, mitä muuta perheenäiti voisi tehdä tämän alituisen riitelemisen ja sekoilemisen sijaan.
Mikä exää vaivaa?
toinenkin 'yksi vaan'
2451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja mistäköhän vuodatuksesta on kysymys? Näillä palstoilla kun on meidän ulkopuolisten vaikeaa tietää, kuka kenenkin ex on tai kenestä vuodatetaan... Me kun vaan luetaan näitä viestejä eikä olla livenä kenenkään elämää seuraamassa.
eksä. Hän lähti suhteesta, palasi kun huomasi entisellä miehellään olevan uuden, vaati pyyti ja rukoili yrittämään vielä lasten takia, johon mies suostui. Avioero kuitenkin haettiin, kun exrouva oli löytänyt seuraavan. Ajattelin, että nyt saamme olla rauhassa ja jatkettiin seurustelua. Exrouva hoksasi asian ja jo taas alkoivat yhteydenotot lisääntyä,lähinnä tietysti lasten asioissa, johon taas minulla ei ole mitään sanomista. Lapset ovat sairastelleet paljon,ja kukapa noita hoitaisi kuin isi, joten jotenkin mulle tulee olo, että exrouva haluaa pitää kynsin hampain kiinni entisestään. Olen monesti miettinyt, että miksei exrouvaa kukaan huoli niin tarkasti, että jättäisi meidät rauhaan. Olen hahmottavinani, että jos exrouvalla olisi varmuus, ettei lastensa isä ole kenenkään kanssa, hänkin voisi hengittää vapaasti ja hoitaa äitinäolemistaan ja kenties rakentaa uutta parisuhdetta, mutta välittömästi kun hän huomaa, että mies on selviämässä erosta ja pystyy olemaan jonkun kanssa, sairaalloinen mustasukkaisuus nostaa päätään. Eroahdistuksena en asiaa ole miettinyt, mutta sitä taustaakin vasten hänen käytöksensä näyttää ilmiselvältä sitomisentarpeelta.