Olen törmännyt seuraavaan ilmiöön:
Ihmisten parisuhteet pyörivät alkuvaiheessa voimakkaasti seksin ympärillä.
Kaikki muu unohtuu.
Kun suhde vuosien päästä arkistuu, niin seksi ei enää ole se ensimmäinen avoasteikossa. sitten huomataankin että hups, ei tuo mies/nainen olekaan yhtään sellainen kenen kanssa voi jutella tai kenen kanssa henkiset arvot menevät yksiin.
Sitten alkaakin mennä huonosti.
Miksi näin on?
Miksi niin moni nainenkin nykyään valitsee kumppaninsa fyysisen haluttavuuden ja seksin laadun perusteella?
EN tarkoita että seksi ei ole mikään kriteeri. Onhan se yksi tärkeimmistä, mutta miksi "sokaistutaan", eikä mikään muu ole tärkeää?
Kuitenkin pysyvän parisuhteen pohja perustuu siihen pysyvään sopivuuteen, eli henkiseen sopivuuteen. (ja en ota kantaa nyt lyhyisiin hauskanpitosuhteisiin vaan nimenomaan pitempiaikaisen kumppanin löytämis-/etsimistapauksiin)
Miksi suhteet perustuvat seksiin?
oudottaa tällainen
171142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se on se ns. "rakastuminen". Itse olen joutunut repimään hiuksia päästäni ystävättären tähden, joka tuntuu haksahtavan mieheen kuin mieheen niiden "tunteitteinsa" takia. Se, onko tämän miehen kanssa mitään yhteistä, on sivuseikka. Sitten, kun toisen luonne vihdoin alkaa paljastua, alkaa se "Voi voi. Ei tämänyt taidakaan olla se minulle oikea" -vaihe. Ilmeisesti se rakastuneena oleminen on joillekin niin suurta huumetta, että järjestä viis. Siinä alkuvaiheessa näyttää myös olevan helppoa kuvitella se toinen osapuoli tasan sellaiseksi kuin haluaa. Tuo ei tietenkään pitkällä tähtäimellä toimi. Se toinen ihminen kun on sitä mitä on, eikä mikään toisen korvien välissä oleva hologrammi. Mut kun se on ne "tunteet", jotka vie... Kivaa heittäytyä siihen illuusioon siitä ihanasta ja täydellisestä miehestä ja jättää huomioimatta se, onko sen miehen kanssa oikeasti mitään yhteistä. Ja en todellakaan tiedä, miten tuosta parannutaan. Omanlaisensa addiktio tuokin.
No mutta kun se EI ole "rakastuminen". Rakastuminen on se tunne joka ei johda seksiin vaan ihan muihin tunteisiin toista kohtaan. Myös tietysti seksiin. Nyt puhun siitä tunteesta joka on vain sen fyysisellä puolella. Kyse on ihastumisesta. Ja nimenomaan ihastumisesta hyvin kapeasta näkökulmasta. Ja jonkinlainen kemiallinen häiriö se taitaa olla kyllä.
Laitoin tuon "tunteet" heittomerkkeihin ihan tarkoituksella. Itse kutsun tuota tilaa myös ihastumiseksi. Koen myös, että rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Kyse onkin siitä, että näille "tunteensa" mukaan meneville tuo tila on sitä "rakastumista". Heitetään järki nurkkaan ja vielä lietsotaan sitä omaa oloa välittämättä siitä arkitodellisuudesta. Homma vaan on niin, että meitä ihmisiä on moneen junaan ja jotkut laittavat aivot pois päältä siinä vaiheessa, kun se parinhaku tulee ajankohtaiseksi. Sama se, kuka se on, kunhan tunteet on voimakkaat. Ja kun tunteet näivettyy, aletaan etsimään sitä uutta "täydellistä" kumppania...
Fyysinen kiintymys näyttelee erittäin suurta osaa rakkauden syntymisessä. Toinen ihminen on haluttava sekä fyysisesti että ideologisesti. Jos jompi kumpi puuttuu, on parisuhteen muodostuminen vähintäänkin epävarmaa. Itse en ole koskaan suostunut seksiin ensimmäisillä treffeillä, enkä toisillanaa tai kolmansilla. Sen aika tulee kyllä, enkä tässä tarkoita "papin aamenen jälkeen". Kun henkinen puoli on nähty ja toinen osapuoli ei lemppaa heti kun sanoo "ei", pohja on jo rakennettu. Kun pohja on olemassa, seksi näyttelee hyvin suurta osaa alkuhuumaa, siitä ei pääse mihinkään. Näin nyt vain "normaalisti" on. Alkuhuuman jälkeen seksiä edelleen on, mutta henkinen puoli kasvattaa osuuttaan ja kun se pohja on jo aikaisemmin rakennettu, ei tule mainitsemaasi ilmiötä että "hups".
aivan. Niin selitinkin että seksi on tärkeä osa onnistuneen ja kestävän parin muodostumisessa. MUTTA puhunkin nyt siitä tavasta millä ihmiset jtenkin muodostavat suhteitaan juuri pelkän seksin perusteella. Pelkän fyysisen kiinnon perusteella. jonka jälkeen sitten paljastuu ne henkiset puolet. Ja usein en ovatkin sitten jotain ihan muuta kuin yhteensopivat.
Mulla on ollut sinkkuaikana selkeästi kahdentyyppisiä suhteita. Fyysinen läheisyys on varmaan jokaiselle tärkeä asia ja sellaista kaipaa. Haeskelin aika pitkään itselleni henkistä suhdetta, jossa myös fyysinen läheisyys olisi parhainta. "Henkisesti sopivia" miehiä on kuitenkin aikuisina sinkkuina aika harvassa. Siitä syystä olin myös suhteissa, jotka olivat "vain fyysisiä" ja tiesin, ettei niistä tule mitään kovin pysyvää. Olisi ollut hölmöä jos en olisi alusta lähtien asennoitunut suhteisiin tietyllä tavalla. No, sitten löysin älykkään ja karismaattisen miehen, jonka kanssa suhde on loistava kaikin puolin. Näin ei tarvitse enää haeskella mitään muuta.
joo. Eli siis lähteekö kaikki siitä minkälaisia miehet ovat? Eli jos miehet ovat sellaisia jotka kulkevat pelkän seksin perässä ilman aivoja, niin naisetkin muuttuvat myös sellaisiksi. .. kunnes löytävät miehen joka täyttää ne "oikeat" tarpeet? Ihmisen perustarpeet siis kyllä pysyvät, mutta väliaikaisesti voidaan muuttaa toimintatapaa jos se on sopivampaa. Liittyykö tähän myös naisen itsesuojeluvaisto? Mä olen josus ajatellut että näin se näyttäisi menevät. Feministisesti ajatellen miehet ovat ikään kuin olleet vuosisatoja itsekkäämpiä kuin naiset. Ottaneet, ja naiset ovat antaneet... tai sitten pihdanneet. (Tuota keskustelua muuten näkee vieläkin olevan) Ja nyt roolit kääntyvät päälaelleen. Naiset alkavatkin käyttämään miehiä. Muuttamaan ajatteluaan miehenkaltaiseksi. (siis tuo feministinen käsitys on tietysti stereotypia. Mutta kuitenkin vallalla oleva ilmiö. Kaikki eivät tietenkään ole sellaisia.. eivätkä koskaan ole olleetkaan.) Ja sanoit että aikuisina sinkkuina henkisesti sopivat miehet ovat harvassa. Miksi niin on? Taantuvatko miehet aikuistuessaan henkisesti köyhiksi? Eikö sitten nuoret kollit ole vain seksin perään?
Henkisesti sopivat miehet ovat aikuisina harvassa siksi, että fiksut miehet ovat yleensä varattuja. Siksi itsekin etsiskelin pidempään ja olin välillä pelkästään fyysisissä suhteessa.
Näinhän se taitaa olla.
olen jo pitkään ihmetellyt täällä esiintyviä keskusteluja esim. parisuhteen osapuolien ikäerosta, joskohan se olis tällä "otsikolla/ aiheella" helpompi sisäistää , että ikäero ei rakkautta estä! t: kypsän ja aidon muija eroa 15 v ja olemme onnellisia samat arvot, harrastuksia yms ja seksi NAM! Tiedän että voin sivuta aihetta ja pointti onkin se että tässä maassa on monta onnetonta liittoa ja ihmistä! Miksi? siksi kun yhteiskunta ja ihmiset ovat "laatineet" tietyt normit, joiden varjolla täytetään toisten odotukset ei omia. Oma sydän ja sen ääni jää kuulematta! On helpompi elää tutussa tyytymättömyydessä juin uudessa tyytyväisyydessä, aitoidessa jossa on lupa olla oma itsensä ja rakastaa!
Ihminen on aika mielikuvituksellinen hahmo meidän elämässämme. Sinun pitää tarkastella ihmistä luonnollisessa ympäristössä. Millaisia ihmiset ovat, jotka elävät eristettyinä meidän kaltaisestamme elämästä, siis viidakoissa, savanneilla ja afrikassa missä ei ole televisioita, mediata, kouluja yms. mikä meitä muokkaa meidän kaltaisiksi. Millainen on normaali ihminen?
Niin onhan kulttuurilla suuri merkitys siihen miten ihmiset käyttäytyvät. Kokemuksesta tiedän että "savanni-ihmiset" :) ovat kyllä seksin perään. He ovat hyvinkin viettiensä viemiä. Eli on kai ihmisessä se eläin-minä, joka ajaa sellaiseen vähempään ajatteluun ja tunteiden (viettien) vallassa toimimiseen. Itse vain koen että ihmisen moraalin kehitys tuo mukanaan ajattelun taidon. Ja se että etsisi kumppaniaan pelkän fyysisen perusteella, korvautuukin ihmisyydellä. Henkisellä yhteydellä ja hyvällä tahdolla toista ihmistä kohtaan. Ja näin parinmuodostuksessa tutkitaan laajemmassa mielessä sitä kuinka toiselle voi olla hyvä. Ja näin muodostaa kestävä onellinen suhde.
"Kokemuksesta tiedän että "savanni-ihmiset" :) ovat kyllä seksin perään. He ovat hyvinkin viettiensä viemiä. Eli on kai ihmisessä se eläin-minä, joka ajaa sellaiseen vähempään ajatteluun ja tunteiden (viettien) vallassa toimimiseen. " Loput kirjoituksesta oli yhteiskunnan sanelemaa tekstiä, siis opittua hölynpölyä ja mielikuvitusta ihmisen jostain korkeammasta olemassa olemisesta.
Ihminen eroaa muista eläimistä juuri aivojen perusteella. Ero on siinä että ihminen kykenee moraaliseen pohdintaan. Tekemään valintoja muistakin syistä kuin fyysisten viettien johdattamina. ELI ihmisestä tekee ihmisen juuri se millä se eroaa eläimistä. SE ei ole mielikuvitusta. Se on fakta.
..sen kanssa, että seuraa etsitään yleensä baarista ja jos netistä haetaan, niin kuva on ehdottomasti oltava heti esillä, eli keskitytään siihen ulkonäköön. Eli katsotaan vain "naitava vai ei naitava" ja sitten jatketaan eteenpäin. Jos nettideittailussa keskityttäis ihmiseen ja hänen ajatuksiin ja unohdettais kuvat ja pikatapaamiset, niin voisi löytää sen oikean ihmisen. Ulkoinen olemus ei ehkä natsaa sitten aivan täysillä, mutta kun tietää, että siihenkin tottuu, eikä sillä 10 vuoden jälkeen ole mitään väliä, niin väliäkö tuolla.
osa parin valintaa. Ensinnäkin kyllä sitä jokseenkin havainnoi ihmisen perusolemuksen kautta myös arvoja, ajatuksia jne samanaikaisesti kun kiihottuu toisesta. Oikeastaan kiihkoon tarvitaan jo "sitä jotain". Seksi voi olla loistavaa ja alkuvuodet menee hyvin jne. Se, että muutaman vuoden päästä toinen ei ehkä enää kolahda, ei välttämättä johdu siitä etteikö toiseen olisi seksin lomassa tutustunut. On vääjäämätöntä että ihmiset muuttuvat. Kukin suuntansa. Siitä syystä voi käydä niin että alkujaan seksuaalisesti ja ihmisenä sopiva kumppani muotutuukin epäsopivaksi. Myös toimiva seksi edellyttää sitä jotain, mikä on persoonassa, arvoissa jne.
Kokata ja huolehtia kodista. Seksi on tietysti tärkein, mutta pitkällä juoksulla myös nuo nousevat rinnalle. Vaikea kuvitella mihin muuhun naista voisi tarvita.