olen seurustellut pian 3 vuotta saman miehen kanssa, on mahtunut riitaa, ihania hetkiä ja erimielisyyksiä.
meillä on myös se suurin ja sama ongelma kuin monilla nuorilla pariskunnilla, miestä kiinnostaa tietokoneet ja tekniikka enempi kuin ajan viettäminen kanssani(muualla kuin sängyssä).
nyt olen alkanut huomaamaan ettei suhde hänen kanssaan enää oikein kiinnostaisi kun hän ei oikeastaan osaa niitä perusjuttuja joita jokaisen mielestäni tulisi osata esim. siivous ja ruoanlaitto(edes alkeellinen!)
hän on aina ollut mammanpoika vaikka onkin minua vanhempi.
ja todella aina loukkaa kun riitelemme, niin hän mollaa minua heti.vaikka minä olen se joka siivoaa ja laittaa ruoan.
me molemmat vielä opiskelemme, mutta olemme jo yli 20v.
välillä vain mietin ettei hän tarvitse minua millään lailla sillä onhan hänellä koneensa, ja omat kiinnostuksen kohteensa.
minulle on tämän kaiken myötä löytynyt oma kiinnostuksen kohteeni eräästä miespuolisesta luokkalaisestani, joka on hauska ja hyvännäköinen ja johon haluaisin tutustua paremmin, sillä ajattelen häntä todella usein.
olemme tämän miehen kanssa lähes samanikäisiä, mutta en tiedä onko hän minusta yhtä kiinnostunut kuin minä hänestä.
tosin hän aina kertoo uudet tapahtumat perheessään minulle ja vaikuttaisi iloiselta kun kuuntelen hänen juttujaan..tosin aina yritän olla ystävällinen muille niin minulle on kai helppo vain "avautua".
eli mitä pitäisi tehdä tällaisessa tilanteessa?oma mieskin on rakas ihminen "tavallaan", mutta haluaisin tutustua tähän omaan luokkalaiseeni paremmin ehkä suhdemielessä..en ensimmäiseksi ajattele seksiä vaan tuntuu että hänen kanssaan viihtyisin paremmin ja meillä olisi varmasti tosi mukavaa yhdessä.
onneton suhteessa
Chevalier85
4572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa selvittää asia kunnolla miehesi kanssa puhumalla. Jos hänellä ei tosiaan ole kiinnostusta sinulle, eikä muutos häntä/teitä molempia kiinnosta, jotta suhteesta saisi molempia tyydyttävän, ei sinun kannata jäädä siihen kärsimään. Olet vielä nuori, ei ole järkeä tuhlata aikaansa epätyydyttävässä suhteessa. Tietysti ensin kannattaa koittaa, jos asiat vaikka saataisiin muutettua parempaan suuntaan, mutta jos ei onnistu, niin se siitä. Mutta tosiaan kannattaa koittaa ensin nykyisen miehesi kanssa saada homma toimimaan, jos kuitenkin vielä pidät sitä sen arvoisena. :) Parempi, että pistätte juttunne poikki, niin olet sitten vapaa tutustumaan lähemmin vaikka kehen ilman, että mahdolliset ihastumiset aiheuttavat kenellekään suurempaa murhetta.
noistakin suhdetta vaivaavista asioista on puhuttu jo MONEEN kertaan..ja tyypillistä mies on luvannut muuttua ja antaa aikaa myös suhteellemme, mutta muutos kestää viikon ja se siitä... olen niin turhautunut. mies toivoi että pudottaisin painoa ja olenhan sitä itsekin useaan otteeseen koittanut, ja nyt vihdoin kun laihtuminen näkyy ja teen töitä, suhteemme, mieheni ja mikä tärkeintä myös oman hyvänoloni vuoksi, mies jatkaa samaa linjaa vain..tuntuu kuin olisin yhdentekevä, ja jos tästä puhun hänelle niin saan vain vastaukseksi:"älä jaksa taas alottaa, älä jaksa vinkua, ei aina voi olla kivaa, mitäs sitten pitäisi tehdä?". on jo mieskin ruvennut siinä määrin ottamaan päähän että välillä katselen halpoja vuokra-asuntoja... on se netti ja kone niin ihmeellinen asia että menevät ihmissuhteiden edelle...
Onkohan tuota enää mitään järkeä jatkaa? Jos asioista on moneen kertaan puhuttu, mutta lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, eikä muutosta tule, kun toista ei sen vertaa kiinnosta. Varmaan kova paikka lähteä, mutta tyhmää se on tuollaiseen suhteeseen jäädäkään, jos mies ei välitä yhtään yrittää. Vaikea sitä on yksin koittaa jaksaa. :(
Miksi maailmassa suomalaiset aina ryntäävät "suhteeseen", asumaan jonkun kanssa ja viettämään heti intiimiä elämää?! Eikö ole järkeenkäypää elää ja asua omillaan, viettää aikaa ystävien kanssa,niinkuin kerroit tuosta uudesta tuttavuudesta joka on vain yksi sinun uusi ystävä. Tuohon seuraan kuuluu mahtua monta hänenlaistaan. Te parannatte maailmaa, arvostatte toistenne mielipiteitä ja sitten jokainen pujahtaa ikiomaan soppeensa miettimään kaikkea kuultua ja tekemään ikiomia päätöksiä. Tulee olemaan paljon aikoja jolloin haluaa olla yksin. Jatkuva toisen läsnäolo on vain haitaksi.(Kuten olet huomannut) Juuri tuon takia oma pieni asunto on ensiarvoisen tärkeä. Kyllä sieltä ystävien joukosta sitten aikanaan erottuu se erikoisystävä jonka kanssa haluaa paljon myöhemmin viettää hiukan enemmän aikaa. Liimaantua toisen liian aikaisin on haitallista, tarpeetonta ja positiivisen energian tuhlausta.