Olemme saurustelleet mieheni kanssa 2 vuotta, joista reilu vuoden asuneet yhdessä.
Mies on koko ajan juonut viikonloppuisin melko paljon, ja nyt työttömäksi jäätyään välillä myös arkisin. Kännipäissään puhuu itsestään alkoholistina, ja lupaa menevänsä a-klinikalle, mutta selvinpäin on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole.
Nuoriahan tässä vielä ollaan (n.20v), mutta välillä pelottaa että hän juo samallatavalla vielä kymmenenkin vuoden päästä. Hän juo siis välillä ykinkin sekä valehtelee juomismääristään, eikä myöskään osaa lopettaa juomista aloitettuaan. Tämä kertoo mielestäni jo jonkinasteisesta ongelmasta.
Juominen on hiertänyt suhdettamme alusta asti. Nyt on kuitenkin tullut myös muita ongelmia.
Seksiä meillä ei ole ollut yli kuukauteen, ja oikeastaan viimeiset puolivuotta on ollut sellaista kerran viikossa "kun se kuuluu suhteeseen" seksiä. Halut on itseltäni kokonaan poissa, eikä mieskään kovin ahkerasti seksiä halua.
Lisäksi, niin pahalta kun se tuntuukin edes itselleen myöntää, olen ihastunut erääseen toiseen. Tämän kysesen miehen kanssa tuskin olisi oikeasti yhteistä tulevaisuutta, mutta en voi sille mitään että hän saa perhoset lentelemään vatsassa. En ole kuitenkaan pettänyt miestäni, vaikka se mielessä onkin käynyt.
Nyt mietin tässä vaan että erotakko, vaiko eikö?
Viimeaikoina olemme vain riidelleet joka asiasta, eikä läheisyyttä enää ole. En halua roikkua suhteessa, johon en ole tyytyväinen, mutten myöskään halua katua myöhemmin, jos nyt päätän suhteen. Kuitenkin osa minusta rakastaa miestäni erittäin paljon. Toisaalta minua myös pelottaa, miten pärjäisin yksin, koska en ole koskaan asunut itsekseni.
Tiedän, että vain minä voin päättää jatkanko suhdetta vai en, mutta haluasin silti kuulla myös hieman ulkopuolisten näkökulmaa.
Mitä tehdä?
mietin........................
51203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eroa
Nykyinen tilanteesi kuulostaa aivan kauhistuttavalta. Eroaisin heti, vaikka mitään uutta miestä ei olisi tiedossakaan. Ja sitä yksinasumista kannattaa kokeilla päätöksestäsi huolimatta. Tässä ei näy ulkopuolisen silmiin siis mitään epäselvyyttä.
Joo, mulla oikeastaan ihan samanlainen tilanne, tosin me ei asuta yhdessä. Juomisen kanssa on aina ollut ongelmia, mutta nykyäään myös riidellään aivan kaikesta muustakin. Vaikea tilanne, sillä mäkin kuitenkin rakastan häntä.
Puhuimme eilen erosta (tai oikeastaan tappelimme), ja että jos nämä ongelmat eivät helpota, niin ero tulee väistämättä jossain vaiheessa. Mikä on sitten se joku vaihe? Kauan täytyy vielä yrittää? Onko se kuukausi, kaksi, vaiko vuosi? Sen voin rehellisesti sanoa, että jos emme asuisi yhdessä, olisi suhteemme jo loppunut. Tänään mies on taas juonut. Ei ole (vielä ainakaan) kännissä, mutta juonut kuitenkin. Eniten minua mietityttää, että haluanko enää edes yrittää parantaa tätä suhdetta. Toisaalta taas tuntuu, että luovutan liian helposti, jos nyt lähden. Olen myös miettinyt päänipuhki, että itselläni kun ei tällähetkellä kovin kummoiset tulot ole (opiskelen), joten mistä saisin asunnon, ja ruuat itselleni ja koiralle. Rahan (tai pikemminkin sen puutteen) takia en kuitenkaan halua tähän suhteeseen jäädä.
Se, että ihminen juo paljon, taitaa olla sellainen piirre ihmisessä, joka ei katoa koskaan. Ei ainakaan, jos siihen ei tajua hakea apua. Mä tein lopulta ratkaisuni ja lähdin omasta suhteestani. Aivan kamalaahan tämä on, mutta uskon, että näin on molempien kannalta parempi. Sun täytyy nyt alkaa miettiä itseäsi ja sitä, mikä sulle on parasta.