Molemmilla lapsillani on avopuolisot.Lapsia ei vielä kummallakaan.Miten pitäisi olla,että olisi ihanneanoppi.Olen antanut vähän rahaa molemmille,suuria summia ei liikene.Yritän olla liikoja puuttumatta lasteni asioihin.
koitan olla
ihanneanoppi
4550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos poika tai tytär alkaa oman avioelämän ja perustaa perheen, miksi äidin tulisi muuttua joksikin muuksi? Hän on auttanut lapsiaan elämän alkuun, osallistunut ehkä opiskelun kustannuksiin, ehkä antanut lapsen asua korvauksetta kotona aikuisikään asti, tai on muuten avustanut. Eikö hän voi tehdä samaa, jos lapsella on puoliso? Tai pitääkö hänen nyt ruveta rahoittamaan nuoria, joilla kuitenkin on kaksi palkkaa ja elämä edessä? Eikö hän voi olla oma itsensä, johon uusi perheenjäsen voi tutustua rauhassa, ja onhan hän jo ennen liiton solmimistakin mamman tavannut. Ei ole ollenkaan hyvä, jos anoppi innostuu esittämään laajasydämisempää kuin on, tai auttavaista äitimuoria, joka tulee sormia napsautettaessa. Ei vetele. Jos ei ole aikaisemmin ollut lapsiensa käytössä, niin ei pidä rynnätä nytkään. Tai jos on, niin opetelkoon kiireesti diplomatiaa, että ei muutu liian omistuksenhaluiseksi. Ei papin aamen muuta ketään miksikään, ei nuorta naistakaan aviovaimoksi, jolla olisi kaikki tiedot ja taidot hallinnassaan.
Miksi sinä niille rahaa lähettelet? Nehän elää nyt omaa elämäänsä ja heidän tehtävänsä on nyt itse elättää itse itsensä. Sinä et ole enää heidän huoltajansa etkä elättäjänsä. Anna heille tilaisuus tulla toimeen omillaan.
Olen anatanut rahaa vain vähän auttaakseni eteenpäin nuoria ihmisiä.
Jos tarvitsevat pesukonnen, anna lahjakrtti pesukoneita myyvään liikkeeseen. Älä anna rahaa. Jos se on liian paljon, anna pienempi lahjakortti johonkin muuhun lafkaan, josta voivat ostaa tarvitsemaansa. Oletko itse saanut omilta vanhemmiltasi paljonkin rahaa nuoruudessasi? Jos et, miten tulit toimeen? Tai jos sait, pyysitkö sitä jatkuvasti? Miltä tuntuu aikuisena ihmisena odottaa raha-avustusta vanhemmilta? Eikö siinä useinkin käy siten, että vanhemmat katsovat, että heillä on oikeus huomauttaa "tuhlaavaisuudsta", jos nuoret hankkivat jotain, joka ei vanhempien mielestä ole taloudellista? Miltä nuorista tuntuu, kun he joutuvat aina ajatteleman, että nyt ne suuttuvat, kun lähdettiin viikoksi rantalomalle eikä ostettukaan uutta pesukonetta.