Mitä tässä tekisi? Olemme keskustelleet suhteestamme (minun aloitteestani) useamman kerran, noin puolen vuoden välein. Syynä on minun tyytymättömyyteni suhteemme tilaan ja mieheni käytökseen. Joka kerta mieheni tunnistaa/ tunnustaa tehneensä (tai olleensa tekemättä) ne asiat, jotka minua loukkaa ja lupaa muuttua ja muuttaa tapansa. Mitään muutosta ei kuitenkaan tapahdu lupauksista huolimatta ja elomme jatkuu entisellään kunnes taas nostan kissan pöydälle jonkun asian ärsyttämänä.
Ennen kuin tapasin miesystäväni reilu neljä vuotta sitten, olin tyytyväinen olotilaani ja arvostin itseäni. Vähitellen olen masentunut ja menettänyt itsetuntoani. Käytännössä mitään emme tee, ellei mies sitä halua, ja hän ei jousta! Ainoa poikkeus on pakolliset vierailut minun tuttavieni synttärijuhlissa tai
no, ei muuta. Asiat, joita minä haluaisin tehdä yhdessä hänen kanssaan, jäävät tekemättä, koska hän ei halua. Esimerkkejä: minusta olisi mukava käydä pari, kolme kertaa vuodessa elokuvissa hänen kanssaan hän ei tykkää käydä elokuvissa, telkkarista kyllä katsoo. Minusta olisi kiva käydä tanssimassa hänen kanssaan silloin tällöin, kävin joka viikko tanssimassa ennen hänen tapaamistaan no, hän ei halua (vaikka tapasimme tanssin merkeissä), vetoaa siihen, ettei tykkää tanssia ravintolassa tupakansavussa heh, ei muutosta asenteeseen, vaikka ravintolat on nykyään savuttomia, tanssilavoillekaan ei häntä saa. Joskus olisi mukava valvoa pikkutunneille viiniä maistellen ja maailmaa parantaen hän ei jaksa valvoa tuskin klo 23 pidemmälle (edes lomilla). Hmmm
kavereittensa kanssa kyllä jaksaa valvoa (kiinnostavampaa seuraa). Enkä edes mahdottomia pyydä.
Minä sen sijaan olen valmis menemään hänen mukaansa kaikkiin kissanristiäisiin, vaikkei se todellakaan kiinnostaisi minua. Tästä hän kyllä eilen antoi tunnustuksen, kun olen niin joustava. Ja sanoi itse, että on joustamaton, itsekäs jääräpää, tunnevammainen, laskelmoiva ja pilkunviilaaja
Hän haluaa kontrolloida minua, jopa omassa kodissani hän kieltää minua syömästä välipalaa olohuoneessa tai huomauttaa, jos joku astia on jäänyt laittamatta tiskikoneeseen. Jos olen ostanut jotain (mikä ei häntä miellytä), hän arvostelee makuani ja "huonoja" valintojani. Olen nätisti muistuttanut häntä siitä, että minä olen aikuinen ihminen omassa kodissani ja osaan kyllä itse päättää, mitä teen ja siivoan kyllä jälkeni ajallaan ja omilla rahoillani ostan, mitä ostan, enkä ole häneltä rahaa tarvinnut.
Hän kohtelee minua joskus kuin olisin pikkulapsi tai vähä-älyinen.
Pitkähkön välimatkan vuoksi yhteinen aikamme on vähäistä (viikonloput ja lomat), joten toivoisin, että viettäisimme sen vähäisen ajan yhdessä. Totuus on, että hän puuhailee omia juttujaan (katsoo urheilua (joskus minäkin), siivoaa/pesee autoaan, puuhailee autotallissa tai istuu tietsikalla) ja minä sitten yritän saada aikani kulumaan jotain muuta touhuten, eli silloinkin olemme erillämme. Seksiä on ehkä parin kuukauden välein mies vetoaa, ettei pidä sitä NIIN tärkeänä ja ikäkin varmaan vie haluja. Puppua, vaikka ikää onkin 40 molemmilla, halujen vähentyminen on jostain muusta johtuvaa. Sanoo, että haluaa elää kanssani ja rakastaa minua, olen tosi tärkeä hänelle. Just joo, senkö hän teoillaan osoittaa?
Kun sanoin, että tähän tilanteeseen on tultava muutos, hän sanoi, että nyt on stressaavaa aikaa töissä ja vetosi niin myötä- kuin vastamäessä lauseeseen. HAH! ? Tarkoittaakohan tuo sitä, että minun pitää edelleen joustaa ja ymmärtää ja mennä hänen pillinsä mukaan, mutta hänen ei tarvitse joustaa minun takiani?
Hän, joka sanoo, ettei koskaan enää mene naimisiin, viitsii vedota vihkikaavan lauseeseen, jota ei ole meille luettu. Ja onkohan viimeiset 3 vuotta ollut töissä koko ajan stressaavaa?
Kyllä, minusta on tullut pikkuhiljaa kyyninen, masentunut, valittava muija. Kun ei auta puhe, ei paijaus, ei nätisti pyytäminen eikä erolla uhkailu
antaa sit olla.
Suhde selvitystilassa
ei jaksa
141132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
alottaisin uuden elämän ja ajan kanssa hankkisin kumppanin joka arvostaisi minua enemmän kuin autoaan ja tietokonettaan
kuin miesystäväsi olisi exäni... Rumasti sanottuna just samanlainen "nuivake" ; hänen omat juttunsa ja omat menonsa miljoona kertaa tärkeempiä kuin sinun. Ei, ei ja ei! Tuskin tuosta enää mitään kunnollista tulee, kun toisen ehdoilla mennään. Vaikuttaa siltä, että mies on hyvin tyytyväinen asioiden nykytilaan - no totta kai, kun kaikki menee hänen mielensä mukaan - eikä hänen pieneen mieleensäkään tule, että sinä olet oikeasti onneton. Vaikutat sosiaaliselta ja iloiselta ihmiseltä, älä anna niuhon miehen viedä elämäniloasi! Vaikka se vaikeaa onkin, ala tehdä asioita niin kuin ne sinusta hyvältä tuntuvat. Jossei mies tätä siedä, on aika sanoa hyvästi.
..millaista arkea toinen haluaa, ja kerro mitä sinä haluat. Onko leikkauspintaa, vai löytyisikö ratkaisu erillään asumisesta?
Kuten aloituksessani kerroin, emme asu yhdessä, yhteistä aikaa on käytännössä vain viikonloput ja lomat. Melkoisen itsenäistä elämää elämme, mutta samalla olemme kyllä toisiimme sitoutuneet. Sehän tässä suututtaakin, kun "yhteinen" aika menee sekin erillään, kun mies uppoutuu omiin mielenkiinnon kohteisiinsa ja pian huomaamme, että onkin sunnuntai-ilta ja palaamme omiin koteihimme. Ja keskusteltu on, molemmat tietää, mitä toinen haluaa ja arvostaa, ja melko samoilla linjoilla olemme TEORIASSA, mutta käytännössä tämä ei toteudu. Miehen itsekkyys, omaan napaan tuijottaminen ja joustamattomuus estää suhteemme etenemisen. Toivon taas, että tämä viimeisin keskustelumme tuottaa jotain tulosta ja hän oppii katsomaan asioita myös minun kannaltani ja antaa vähän periksi omista ehdottomuuksistaan.
te aina automaattisesti jommankumman luona, ku viikonloppu alkaa? Mitäs, jos seuraavaksi ehdottaisit, että sitten, kun miehellä on oikeesti sulle aikaa ja mielenkiintoa nähdä sua, niin ilmottelis sitte vasta itestään. Jos muutama viikonloppu menee omissa oloissa, eikä mies vieläkään ota yhteyttä, niin eräänlainen vastaus sekin sitten on? Fakta on, että sä et saa toista muuttumaan. Jos et sä ite pysty tyytymään tilanteesees, niin lähde.
Joo, mies tulee aina mun luo, ellei meillä ole hänen paikkakunnallaan sovittua menoa/vierailua. Mulla kun on ok-talo ja hänellä vaan pieni kämppä (myi oman talonsa, kun lapset lähti pesästä). Ja eihän se pysyis mun luota pois, vaikka sanoisinki, että pidetään miettimistauko... Toista ei saa muuttumaan, ellei se tuu toisen omasta tahdosta. Toivon vaan, että hän tahtoo ja pystyy olemaan vähemmän itsekäs. Taitaa tajuta, että hänen on muututtava, muuten tulee ero.
Tunnistinpa omanikin ex miehen. Narsisteja kaikki, eivät koskaan muutu.
ettei kumppanillasi ole salasuhde toisen naisen kanssa? Miehen välipitämättömästä käytöksestä voisi olettaa että hänellä on toinen nainen... ja epäilen että mies ei raaski jättää sua vielä ja odottaa aina vaan oikeaa tilaisuutta kertoa totuus, eikä uskalla kertoa totuutta ennenkuin saa varmistettua että toinen nainen on varmasti hänen omaisuuttaan>(ettei jää luu käteen). ja toiseksi, miehelläsi voi olla mukavaa ja jännittävää kun on kaksi naista yhtä aikaa? Sori jyrkistä näkö kannoista, voinhan olla väärässäkin... Rupea salapoliisiksi (katso salaa hänen teksiviestejä ja tee kompakysymyksiä yms.), niin asiat saattaa selvitä!
ole kyse toisesta naisesta. Mies on voinut olla liian kauan yksin eikä ymmärrä ettei voi olla toisen kanssa vain "ottajana". Tätä olen itsekin miettinyt paljon (olen about 15 v. sua nuorempi mutta seurustellut jo vuosia). Minustakin tuntuu että en ole tehnyt oikeastaan mitään kivaa vuosiin, koska mies ei halua. Hän ei halua käydä juurikaan elokuvissa, yökerhoissa, ulkomailla,lenkillä, salilla, mun kavereilla.. lista on loputon. Eikä hän aina ole täysin kieltäytynyt mutta tiedän kysymättäkin. Siis käsittämätöntä että pitäisi vain OLLA!!!Suututtaa kun muilla on niin hauskaa ja pitäis vaan kököttää kotona.
No siitä voin olla varma, ettei ole kyse toisesta naisesta. Ei ole mitään merkkejä siitä, ja niitä kun on aiemmissa suhteissa ollut ja olen oppinut ne tunnistamaan. Puhelin on täysin mun katsottavissa, meillä ei ole salaisuuksia. Joka ilta, kun ei olla näköetäisyydellä, istutaan puhelimessa tunnista kahteen ja vaikka katsotaan hiljaa telkkua ellei ole puhuttavaa.
Juu, ei ole toista naista. Eikä hän ole ollut käytännössä yhtään yksin suhteittensa välillä. Edellinen oli vaan lähes kaikessa mun vastakohta ja mies kertoi, että ei osannu kuvitella elävänsä sen naisen kanssa loppuelämäänsä, joten jätti hänet. Sanoo, että mun kanssa näkee kyllä "yhteisen vanhuuden". Mä en näe, ellei hänen silmänsä aukee ja itsekkyytensä vähene. Mutta niin kai on, että ihmiset on vaan niin erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet ja joku osaa joustaa ja nähdä asiat toisen osapuolen kannalta, toinen ei.
"Eikä hän ole ollut käytännössä yhtään yksin suhteittensa välillä."
..Särähtää kyl meikäläisen korvaan ja pahasti! Kun oikeesti, parisuhdetta on parasta hoitaa hoitamalla itseään! Jos mies ei ole koskaan ollut yksin, tuskin hän on kauheasti ns. perillä itsestään. Ei ehkä ollenkaan tajua - tai haluakkaan tajuta! - millainen persoona todellisuudessa onkaan?
Kyllä mä nyt suosittelisin vakavaa keskustelua aiheesta. Ja ihan vaikka sitä tapaamistaukoakin parin viikon ajaksi. Siinä ois kummallakin sitä aikaa hoitaa ja miettiä sitä parisuhdetta (l. itseään)!
Muuttuminen on yleensä niin hankalaa ja kivuliasta, ettei siihen kukaan ryhdy ilman jonkinmoista pakkotilannetta..
Tsemppiä kovasti teille!
Mulla on ihan sama tilanne. Ollaan seurusteltu yli viis vuotta mutta me taidettiin just erota ja syynä olikin ettei me tehdä mitään yhdessä eikä paljoa nähdä.. Mies on reissuhommissa eli nähdään vain vkonloppuisin ja silloinkin vain kun mennään nukkumaan tai käydään saunassa. Lisäksi olen aina antanut hänen mennä mihin ikinä haluaa, kenen kanssa haluaa ja milloin haluaa, mutta kun minä päätän yhtäkkiä käydä kavereiden kanssa jossain niin pitäs varmaan joku lupalappu suunnilleen täyttää ja polvillaan anoa että saan mennä ja jos vaan meen niin johan mökötetään ja minun pitäs anteeksi pyydellä.. Mutta jos tämä ero nyt todella onnistuu niin kyllä on helpottunut olo:)Tässä vain murto-osa kaikesta siitä mitä on pitänyt kestää..
olla kusetettu pahemman kerran. Kohtalo kääntyi meillä jokaisella. Toivotaan meille valoisampia aikoja ja ymmärretään toisiamme jatkossa paremmin. Aivan kuin monellakin täällä oli aikaisempi suhde parempi ja monta kertaa. Mikä tuli kun erottiin ja lähdettiin etsimään parempaa, paskaa oli edessä.