Mun sydän on särkynyt monta kertaa. Olen oppinut elämään yksin. Mulla on mukava koti ja lemmikkieläin sekä läheisiä ihmisiä elämässäni.
Tunnen rakkautta läheisiäni kohtaan, mutta en usko enää romanttiseen rakkauteen. Se on surullista. Usko on yksinkertaisesti mennyt.
Olkaa onnellisia, kun kykenette itkemään rakkauksienne perään sekä tuntemaan ikävän tuomaa tuskaa. Se kuuluu elämään. Tää ei oo elämää, vaikka ulospäin siltä näyttääkin.
Tunteista
#¤%&/#
2768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
TÄYSIN samanlainen tilanne. Kai ne itkut on itketty ja on itsensä kovettanut. Ei tässä myöskään enää nuoremmasta päästä olla. Pettynyt olen jos tämä oli tässä, mutta luulen niin.
Sydämen särkyessä voi uutta itsestään oppia, tuhat yötä kipua ja tuskaa, mutta paljon elämään uutta antaa. Ihminen, joka kasaa itsensä yhä uudelleen pienistä palasista, löytää, joka kerta itsestään uutta. Sydän särkynyt pysäyttää ajattelemaan ja luomaan uuden minän, voit valita katkeruuden tien tai löytää jotain parempaa, hyväksynnän ja itsetuntemuksen. Anteeksi annon taidon ja ymmärryksen, silloin kun olet valmis antamaan anteeksi ja hyväksymään, olet myös valmis kohtaamaan todellisen rakkauden. Rakkaus voi kestää joskus vain hetken, mutta katso mihin se katoaa. Se katoaa pelkojen maailmaan, joka synkyydellään valon tukahduttaa. Voitko valaista omat pelkosi? Voitko päästää valon elämääsi valaisemalla pelkosi, jotka rakkautesi tukahduttaa? Silloin voit löytää sen, joka sinua ymmärtää ja rakastaa, aidosti ilman ehtoja. Vapaasta tahdosta.