elin kymmenisen vuotta pettävän miehen kanssa. Pettämistä oli alusta alkaen. En todellakaan löydä muuta syytä mieheni käytökseen kuin sen, että hän on elänyt samalla hemmoteltua elämää ja hävennyt omaa perhettään.
Kaikenlaista selitystä olen kuulluut vuosien aikana ja aina hän kuitenkin sanoi rakastavansa minua...
Mikä tyhmä minä olinkaan. En ollut kova jäkättämään tai kyttämään toisen menoja,yhteistä aikaakin oli riittävästi, kai. Yritin ymmärtää miehen työ- ja rahastessiä, haluttomuutta sängyssä.
Pidin itsestäni huolta ja minä olin meistä se eteenpäin menevä ja kunnianhimoisempi.
En todellakaan osaa sanoa mikä minussa olis sitten vikana, että en riittänyt hänelle. Itse hain eroa. Mieheni on aina harrastanut itseään vanhempia naisia, hakee varmaan ymmärtävää äitiä itselleen.
Eron aikana on pyörinyt 4-5 eri naista, enää minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan, mutta odotan innolla sitä hetkeä kun hän huomaa samat ongelmat edessää. Hän on ollut joitakin kertoja jo naimisissa. Minä tiedän, ettei hän kauaa jaksa teeskennellä ja esittää jotain muuta kuin on.
Eli kaikki petturien ex-vaimot kyllä se mies vielä saa takkiinsa ja lujaa. Edestään löytää minkä taakseen jättää, sitä odotellessa...
vahingonilo
on paras ilo
1431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Turhaan etsit itsestäsi vikoja ja selityksiä miehesi pettämiselle. Yksi vika löytyy ja se on se, että vuosikymmenen katselit moista pettämistä. Olisit nostanut Aikuisena Naisena kytkintä jo ihan heti, kun toistuva pettäminen sinulle selvisi. Selkärankaa!