Heips.
Elikä tuossa kolme viikkoa sitten tuli naisen puolelta ero neljä vuotta kestäneessä suhteessa. Olimme viikko ennen reissua pari viikkoa kaukolomalla, joka meni erittäin hyvin. Puhuimme jopa muutosta toiseen kaupunkiin hänen opiskelujensa vuoksi ja elämä vaikutti ruusuiselta. Reissun jälkeen näin kavereita useammin, josta hän ei niin välittänyt. Tästä kimpantuneena hän sanoin ettei minun menemiset enään kiinnosta, joten riipasin kännit ja tulin aamulla 08 aikaan kotia. Tämä taisi olla ns. viimeinen pisara, josta hän tuumasi että ero tuli. Ei mennyt kuin kolme päivää ja hän muutti äidlleen ja viikon sisään hän haki tavaransakkin pois. Asiasta emme edes kunnolla kertaakaan voineet keskustella..
Syiksi hän luettelee sen, että olen liian elävä persoona, näen siis ilmeisesti(?) liikaa kavereita, minulla on omat harrastukseni ym. Hänen harteilleen myös jäi aikapitkälti kodinaskereet, tein kyllä itsekkin mutta pääsääntöisesti silloin, kun hän pyysi tekemään jotain.. Se oli virhe minun puolelta. Hän siis suunnitteli aika pitkälti aina mitä kodissamme syötiin, millon mentiin kauppaan jne. Tähän hän ilmeisesti loppupeleistä kypsyi ja sanoi että mitta vaan tuli täyteen.
Muuten suhteemme on toiminut ainakin minun mielestäni erittäin hyvin, luulin että olimme molemmat todella rakastavaisia, ainakin minä olin. Olimme myös erittäin läheisiä ja ainakin minusta näimme paljon, hänen mielestään ilmeisesti ei riittävästi. Asuimme kolme vuotta yhdessä, suunnittelimme vuoden vaihteen aikoihin kesällä tekevämme lapsen ym.. Näistäkin ongelmista olimme hänen kanssaan kyllä keskustelleet, mutta en ottanut häntä riittävän vakavasti.
Nyt on tilanne se, että olen koittanut pyytää mahdollisuutta ja olla hänellä mahdollisimman hyvä. Hän vaan vastaa että, kun hänelle tulee mitta täyteen, niin se on silloin täynnä. Ja sanoo ettei enään halua lasta tai suhdetta kanssani. Vaikka viikko ennen eroa reissussa hän itse sanoi, että tämä tekee meille tosi hyvää. Ja olimme siellä kyllä erittäin onnellisia, meillä oli pääsääntöisesti muutenkin aina hauskaa.
Sitä en ymmärrä miten neljän vuoden jälkeen, hän lähti yhteisestä kodistamme parissa päivässä. Eikä suostunut asioista kanssani keskustelemaan. Olemme nyt nähneet muutaman kerran, viimeksi tänään. Olen selittänyt hänelle aivan kaiken, itkenyt hänen edessään ja kertonut että tekisin ihan mitä vain, jota oikeasti tarkoitan. Mutta ei se auta.. Hänessä on kaikki piirteet mitä naisesta etsin, voisin luonnehtia häntä täydelliseksi naiseksi minulle. Hän ei ole helpoin tapaus, mutta vaadinkin hieman haastetta.
Olen siis yrittänyt tehdä hänen eteen kaiken mitä hän pyytää ja olla mahdollisimman ystävä hänelle jos hän pyytää jotain. Olen myös pyytänyt vain tilaisuutta olla yhdessä päivän tai pari tai käydä elokuvissa jne. Ei käy. Olemme siis erittäin hyvissä puheväleissä edelleen ja tänäänkin tuntui siltä kuin seurusteltaisiin. Hän toi mulle safkaa ja lääkkeita tänne, koska olen kovassa kuumeessa. Istui vieressäni ja kuunteli kun puhuin asioita, muttei kommentoinut mitään.. Sanoi vaan, että on jo myöhäistä.
Hän käyttäytyy kuin erosta olisi jo vuosi, vaikka siitä on todellisuudessa tosiaan vajaa kuukausi.. Sen tiedän ettei toista miestä ole kuvioissa, eikä hän ole sellaista hakemassakaan. Tiedän sen myös että hän rakastaa minua. Ja senkin tiedän, että ne ongelmat mitä meillä oli pystyn omalla tekemiselläni hoitamaan, minun ei ihmisenä tarvitse mihinkään muuttua. Mutta hän ei anna mahdollisuutta..
Eli pitäisikö mun nyt ihan oikeasti vaan luovuttaa elämäni naisesta? Vaikka yritän hänellä kuin kaikki kertoa ja tehdä mitä niin en saa hänen mieltä muuttumaan. Meillä oli kuitekin kesällä tarkoitus tosiaan tehdä lapsi, ostaa oma asunto ym. Ja kaikki muuttui viikossa. Tätä on niin vaikea hyväksyä, kun tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen aivan varma, että saisin hänet tehtyä yhtä onnelliseksi, kuin mitä hän oli puoli vuotta sitten, mutta miten saan hänet sen ymmärtämään.. Olemme molemmat vajaita 25v ihmisiä, ja väittäsin ettei kummallakaan ole suurta tarvetta juosta ympäri kaupunkia ryyppäämässä irtosuhteissa. Hän kolme vuotta puhui minulle lapsista ja sitte kun sen hyväksyn niin tässä kävi näin :/
Luopuminen ei ole helppoa, enkä haluaisi hukata tätä mahtavaa juttua mikä meillä oli, haluaisin sen korjata. Mutta tuntuu että keinot käyvät vähiin. Onko siis järkevintä vaan antaa hänen olla? Mainitakoon että hän on yleensäkkin aika äkkipikainen ja pitkä vihainen, mutta nyt olemme hyvissä puheväleissä ja hän vaikuttaa niin tyyneltä asian suhteen..
Luovunko elämäni naisesta?
broken85/////
687451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
itsekin tajuat? Jätät koko yhteiselämän pyörittämisen toisen niskaan ja sitten ihmettelet, miksi ei haluakaan sua, ei halua sun lastasi tai velkaloukkuun kanssasi. Sen lapsen saisi kuitenkin hoitaa yksin, pestä pyykit, siivota, laittaa ruoat ja käydä kaupassa EDELLEEN yksin, kun sä keskityt itseesi, ystäviisi ja harrastuksiisi edelleen. Yhteiselämä ei ole sitä, että sä tulet kuin hoteelliin ja toinen piikoo. Naisesi on fiksu kun jätti sinut ajoissa. Tyhmät naiset tekee sun kaltaisten kanssa ne muksut ja ottaa kauheat lainat ja sitten väsyvät ja pettyvät elämään eivätkä jaksa, hyvä jos jaksavat erota saamattomasta vätysmiehestään. Anna tyttösi elää omaa elämäänsä ja etsiä huolehtiva ja osallistuva mies lastensa isäksi. Sä et sellaiseksi muutu kuin korkeintaan siksi ajaksi, että saat tytön pakuksi ja varmistettua siten lokoisat oltavat itsellesi. Sä voisit kasvaa aikuiseksi, miettiä miltä tuntuu toisesta, joka on sitoutunut yhteiseen pämäärään, kun toinen häipyy aina omille teilleen ja jopa kostoksi huomauttamisesta, antaa ymmärtää mahdollisesti pettäneensä yöjalassa. Tooosi rakentavaaa ja aikuismaista sulta, vätys. Mieti miten huomioimattomuus toistuvasti loukkaa toista, se että et tee osaasi pyytämättä. Mikä palvelija ja kodinhengetär se toinen on muka sulle? Eikö sulla ole yhtä iso vastuu siitä, että ruoka on pöydässä ja että se on maittavaa? Ja että paikat on siistinä jne, kaksihan teitä siellä asui. Opettele elämään niin, että paikat on järjestyksessä, pyykit pestynä ja viikattuna, tiskit tiskattuna, ts niin, että kämppäsi näyttää siltä, ettet tarvitse naista sinne. J a että kokkaat itse ja käyt kaupassa. Jos vuoden pysyt elämään niin, voit alkaa miettiä uutta tyttöystävää, kotipiikaa tuskin nykyaikana fiksuista naisista saa. Onnea vaan sulle elämääsi, ehkä nyt opit sen, että suhde on jakamista ja yhdessä tekemistä, ei vain sun kodinhoitopalvelu.
Ei RAKKAUS tuollaiseen kuole!Sinua koetellaan ja katsotaan minkä arvoinen tyttöystäväsi on elämäs- säsi.Hän pääsi vähän niskan päälle.Älä ryve itse- säälissä ja katumuksessa.Olet elinvoimainen nuori mies!Lepyttelet nyt vähän,ja jos ei kelpaa,niin nosta kaulukset pystyyn ja hanki elämä.Tapaa kave reitasi.Jos tyttöystäväsi on valmis noin pienestä luopumaan kaikesta,anna mennä.Suhteenne ei kestä muitakaan vaikeuksia.Realismia poikaseni elämään!
Olen kyllä tämän kirjoituksen kanssa niin samaa mieltä kuin vain voi olla!! Jos teet kotitöitä vain silloin kun tyttöystäväsi on pyytänyt, ja olette asuneet yhdessä 3 vuotta, niin mitä hittoa oikein odotit! Itse olisin ehkä vuoden jaksanut katella ko. meininkiä. Niitä kotitöitä tehdään kuitenkin joka pv. Jos et 3 vuodessa oppinut auttamaan toista, niin kuinka kauan hänen olisi pitänyt odottaa. (Ei ne miehetkään odota esim. jos naisella on seksihalut kadoksissa, vaan heti juostaan vieraisiin.) Sen olen tähän 30 v. ikään mennessä oppinut, että ei sitä miestä oikein voi muuttaa. Teidän suhde taisi olla klassinen tapaus, eli mies laittaa liian useasti kaiken muun naisensa edelle, ja nainen tulee viimeisenä. Olet tainnut kuvitella, että nainen saa tyydytystä passatessaan sinua. Hyvä, että tuli järkiinsä, koska kohta hän olisi saanut hoitaa sekä vauvan että sinun sotkusi.
"Jos tyttöystäväsi on valmis noin pienestä luopumaan kaikesta,anna mennä." Huhhuh, jos toinen on 3 v ollut vastuussa arjesta, niin onko se vähän? Minusta se on tosi paljon. Lisäksi vielä tullaan kotiin klo 8 aamulla, kyllä se tosiaankin laittaa miettimään mikä pitää miehen pois kotoa niin kauan. Ymmärrän hyvin, että se oli viimeinen pisara. Kavereitten kanssa saa kyllä liikkua, mutta ei sitä omaa tyttöystävää saa silti unohtaa. Entinen poikaystäväni välillä kavereittensa kanssa ollessaan käyttäytyi jotenkin erilaisesti minua kohtaan, kuin jos olimme kahdestaan. Siis tuli sellainen olo, ettei minulla ole paljoakaan väliä. Vaikea selittää. En oikein ymmärrä sitä, itsekin näen omia kavereitani muutaman kerran viikossa, mutta ei se ole johtanut poikaystäväni dissaamiseen. Ilmeisesti poikien pitää toisilleen esittää jotain kovempaa roolia tms. Ei tajuu.
Viestisi nyt oli kyllä aivan äärimmäisen kärjistetty. Mutta oli siinä hieman totuuttakin, mutta selvitämpä asiaa hieman. Nainen on siis sellainen, joka on _erittäin_ tarkka kodistaan, tätä siis todellakin tarkoitan. Kauppareissut ym. teimme aina yhdessä, hän tosin teki kauppalistan aina. Hän teki kotimme ruoista n. 70%, minä tein pihviruoat yms. missä olin parempi, muuten hän hoiti tai teimme yhdessä. Mutta kuten sanottu hän teki pääsääntöisesti, siinä on yksi moka multa. Siivosin kämpästä astiat, pyykkini viikkaan mielelläni, petasin sängyn pyyhin tv-tasot ym. yksinketaiset asiat oma-aloitteisesti. Isommat asiat kuten lattian pesun tai imuroinnin päivän hän aika usein määräsi. En nyt kyllä ihan suoraan tuota sanaa vätys omaksuisi, vaikka myönnän että enemmän olisi pitänyt osallistua. Hän tiesi tasan tarkkaan missä olin tuona aamuna, olin yhdellä kaverilla saunomassa ja se on fakta. Hän sen tiesi, joten mistään pettämisepisoodista ei todellakaan ollut kyse, eikä hän niin luullutkaan. Tämä ei ole varmastikkaan mikään tekosyy, mutta olen ammatiltani yrittäjä, joka vie normaalissa tlanteessa paljon voimavaroja, päivät ovat monesti pitkiä ja iltaisin on hoidettava paperityöt ym. Tämä on taas vienyt ajoittain motivation tehdä oikeasti yhtään mitään. Sen myönnän että olin turhan saamaton, olisi pitänyt osata avata silmät. Ei mun ihmisenä mihinkään tarvitse muuttua, sillä olen muutenkin aika ahkera ihminen. Olin jotenkin vaan tottunut siihen, että kotona voi ottaa lungimmin, koska työ vei aika paljon voimavaroja. Ei olisi pitänyt tottua ja se ei todellakaan olisi mikään ongelma osallistua näihin kotitöihin enemmän..
Niinno. En nyt suoraan sanoen tiedä mitä odotin, virheen mä tuossa nyt olen tehnyt. Sitä mä en vaan ymmärrä ettei ihmistä voi muuttaa, ei toi musta ole mikään luonteenpiirre. Musta meidän taloudessa se vaan tuli liian itsestäänselvyytenä koko koti. Muutin ensimmäistä kertaa yksin hänen kanssaa. Aloimme seurustella, kun olin armeijassa ja armeijan jälkeen muutimme yhteen. Jotenkin varmaan vaan jäi päälle se, että koti oli kunnossa en tiedä. Siitä nyt olen kyllä niin varma kuin olla ja voi että asialla jotain kyllä pystyisin tekemään. Mutta kuinka saada näytönpaikka, se tässä olikin pointti virheeni olen kyllä jo ilman tätä palstaakin tiedostanut. Ja mitä tuohon miesten juoksuihin tulee niin, naisellani on varmaankin viimeiset kaksi vuotta ollut seksihalut aika kadoksissa, välillä jopa yli kuukauden taukojakin johtuen hänen lääkityksestään. Enkä mä ole mihinkään juoksuihin juossut vaikka aika vaikeata on ollutkin. Älä siis yleistä. Mutta tässä suhteessa oli kyllä tota klassista tapaustakin. Mä itse sanosin että syy miks olen tässä tilanteessa on se, etten ikinä ennen tätä naista ollut asunut yksin. Hän oli useamman vuodenkin. Ja jotenkin en tajunnut asioita, mikä on kyllä vitun tyhmää mutta näin nyt vaan kävi. Jo tässäki ajassa mitä nyt olen yksin hengannut niin opettaa kyllä jo oikeasti ja paljon näkemään asioita ihan eri perspektiivistä mitä aikaisemmin. Se on vaan sääli etten näitä asioita hänen sanoistaan ymmärtänyt, vaan vaati näin radikaalin asian..
Hmm, jos naisellasi on seksihalut olleet kadoksissa pari vuotta, niin melko varmasti (mitä nyt tilanteesta ymmärrän) yksi merkittävä syy siihen on se, että hän on tuntenut olevansa liikaa vastuussa arjen hoitamisesta. Silloin ei koe itseään niin arvostetuksi, ja naisilla tällainen ajatus kyllä karkoitta ne seksihalut. Ei kukaan tahallaan "pihtaa", vaan kyllä seksittömyydelle yleensä on ihan yksinkertaiset syyt. Itselleen ei saa sitä halun tunnetta, jos ei tunne itseään rakastetuksi. Ei se tarkoita mitään joka päiväisiä suuria rakkauden tunnustuksia, vaan lähinnä, että nainen voi luottaa siihen, että hän on sinulle tärkein ihminen maailmassa, vaikka et siinä lähellä olisikaan. Ensimmäisestä viestistäsi sai kuvan, että et ole kotitöitä tehnyt oikeastaan yhtään mutta toisista posteista saa kuvan ettei tilanne sentään niin paha ole ollut. Jos naisesi nyt sinulle toisen mahdollisuuden antaa, niin muista, että ei ole oikein, että naisesi joutuu pyytämään sinulta apua kotitöihin, vaan sinun tulee olla oma-aloitteinen. Tiedän kokemuksesta, että jatkuva avun pyytäminen tehtäviin, jotka oikeasti kuuluvat molemmille, turhauttaa eikä koko suhde kiinnosta muutaman vuoden jälkeen. Jos muistaisi oman puolisonsa arvostamisen ihan joka asiassa joka päivä, olisi yhteiselo helpompaa. Toki siihen tarvitaan molemminpuolista yrittämistä. Ja tuo on niin valitettavaa etteivät miehet ota todesta naisensa "valitusta" jostain aiheesta. Sitten ihmetellään parin vuoden jälkeen kun toinen on saanut mittansa täyteen. Pallo on nyt naisellasi. Kyllä minäkin tekisin jonkin suuren eleen hänelle, tai ei sen niin suuri tarvitse olla. Esim. toimita hänelle ISO kimppu ruusuja/muita kukkia.
Seksihaluihin varmasti vaikutti juurikin toi kotitöihin liittyvä kuvio, olet siinä aivan oikeassa. Koska silloin kun hoidin hommani hyvin niin silläkin puolella meni paremmin. Mutta oli siinä sitten muillakin asioilla, ei minusta riippuvilla asioilla merkitystä. Tuntuu se mahdollisuus aina vain kauempana, sillä tuon kukkahommankin tosian toteutin. Tilasin lähetin kautta hänelle kalliit ja kauniit kukat, niistä tuli kiitos viesti, jossa hän sanoi vaan että älä tee enään noin koska mun teot ei johda mihinkään ja tulee vaan vaivautunut olo. Kylläpä taas vituttaa.
" Lisäksi vielä tullaan kotiin klo 8 aamulla, kyllä se tosiaankin laittaa miettimään mikä pitää miehen pois kotoa niin kauan." Pelkästään tämä riittäisi siihen että heittäisin avovaimoni ulos välittömästi ilman minkäänlaisia edeltäviä ongelmia. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tässä tapauksessa olen aivan varma että noista asioista on sanottu jo monta kertaa.
kysy sitä siltä seuraavaksi :D no ei vaan..tuli itselle kuitenkin ekana mieleen, koska noin nopeesti lähti. Yleensä tollasta kyllä mietitään jo pitkään..ja tollaset asiat varmasti sanotaan ääneen että tee kotitöitä ja miksi tulit niin myöhään yms yms. ei sen takia lopeteta suhdetta noin. olen nainen ja olen sitä mieltä. en oikeen keksi muuta syytä kun että siihen liittyy kolmas osapuoli, taikka vapaudenkaipuu tai sitten se on oikesti kyllästynyt sinuun. viimeisessä syyssä, sinun on tehtävä itsestäsi mielenkiintoinen. elä ainakaan enää mene ruikuttamaan sinne. joo..
Jotenkin kuulostaa siltä että tyttiksellesi vaan iski paniikki, kun olitte ottamassa ratkaisevaa askelta sitoutuneempaan yhteiselämään. Ehkä hän pelästyi ajateltuaan tarkemmin, miten suurta elämänmuutosta lapsenteko ja asunnonosto merkitsevät. Kyllä hän tuosta asettuu kun tottuu ajatukseen ja toteaa että hän kuitenkin haluaa sen askelen kanssasi ottaa. Ota rauhallisesti vaan. Älä vaivu epätoivoon. Älä painosta. Ihan hyvä että käytte tuon kriisin läpi nyt ettekä vasta sitten kun asuntovelka on otettu ja nainen raskaana. Sellaisiakin tarinoita täällä on vino pino.
Jotenkin en kyllä oikeen omaksu tänä. Sillä se oli nimenomaan hän, joka halusi jo ensimmäisestä vuodesta lähtien lasta. Ajoittain painosti jopa erittäin paljon, mutta sain puhuttua järkeä, että ei ole vielä mitään kiirettä ja meillä oli arkielämässä muutenkin isoja asioita tulossa. Itselläni oli lapsentekoon yksi suurimpia kriteerejä turvata taloutemme ennen sitä. Nyt kun nämä asiat alkoivat loksahtaa kohdalleen niin kävi näin. Hän puhui äitilleni vielä vajaata viikkoa ennen eroa lapsen tekemisestä...
Niin, siis ajattelin kertomasi perusteella että hän on jo kauan haaveillut lapsenteosta, ja nyt sitten kun vihdoin ja viimein suostuitkin ja haaveesta tulisikin totta, iski paniikki ja hän pillastui noista kotitöistä yms. Eli niin kauan kun sinä vastustat hänen haavettaan, hänen ei tarvitse ottaa vastuuta sen toteutumisesta, mutta nyt tilanne muuttui. Ihmiset eivät välttämättä ole aina ihan johdonmukaisia. Mutta mistäpä sitä tietää toisen aivoituksista... Hyvä että olette kuitenkin puheväleissä, toivottavasti asia ratkeaa.
Kuulostaa huolestuttavalta että hän on tyyni ja rauhallinen. Jos hän huutaisi ja raivoaisi, niin toivoa olisi huomattavasti enemmän. Jos haluat todella saada tyttöystäväsi takaisin, niin suosittelen jotain tosi massiivista elettä, suurta muutosta elämässäsi, tms. Onko jotain juttua, mitä hän on sinulta toivonut? Koita saada elämäsi kuntoon ja näytä hänelle, että sinä osaat ja haluat olla itsenäinen ja vastuullinen ihminen. Jos tyttöystäväsi on pitkään kokenut olevansa yksin vastuussa kaikesta, hän voisi arvostaa sitä että joku vaihteeksi pitäisi hänestä huolta.
Tuo tyyneys ja rauhallisuus minuakin huolestutti. Mutta hänen viesteistään nyt päätellen, hän kyllä suree asiaa ja ainakin kertoi ettei osaa surra oikealla tavalla. Hän asuu nyt paikassa, jossa on ympärillä kokoajan ihmisiä, joten ei tarvitse käsitellä asiaa. Itse hän kertoi että epäilee, kun muuttaa omaan asuntoon niin hänen mielensä "räjähtää" tjsp. No, olen miettinyt ihan samaa. Mikä se mullistavuus voisi nyt sitten olla. Olen täällä yksin asueassa ruvennut tekemään montaakin asiaa, pidän kämpän siistinä, viikkaan siististi vaatteeni, käyn 3-4 kertaa viikossa puntilla (jota hän toivoi) ja lisäksi myös lenkkeilen tai rullaluistelen, teen hänen eteensä ihan mitä vaan hän on pyytänyt. Joista hän on kyllä kiittänytkin..En tosiaan oikein keksi mitään niin massiivista ja vielä sellaista, että hän sen jotenkin näkisi. Olen aivan varma siitä, että hän on kokenut olevansa yksin vastuussa kaikesta ja nyt kun asiaa mietin, niin on hän siitä sanonutkin. En vain jotenkin ole nähnyt asiaa, jota en kyllä käsitä että miksi en. Toiveena olisikin juuri se että voisin jotenkin näyttää hänelle ja pitää hänestä nimenomaan huolta, mutta hänellä on ilmeisesti usko loppu. Tajusin nämä asiat liian myöhään näemmä..
Ikävä kyllä elämässä monet asiat tajuaa vasta silloin kuin on liian myöhäistä. Elämässä tulee tehtyä paljon virheitä, mutta se on jo hyvä kun edes tajuaa ne edes jälkijunassa.
Mikään sellainen suureellinen lahja tai muu ei yksistään auta koska arki on se joka ei toiminut. Sinun tulisi saada nainen vakuuttuneeksi, että oikeasti tajuat mistä kyse ja että sitoudut muutokseen monet miehet kun lupailee kaikkea, mutta palaavat sitten vanhaan tyyliin. Pystyisitkö oikeasti muuttumaan? Joudut kuitenkin korvaamaan menneitä ja silti sitten tehdä monin verroin kotitöitä niin, että sinä olet aloitteellinen osapuoli. Minulle tuli tunne, että kumppanisi on harkinnut eroa jo aiemmin ja kuitenkin sitten antanut sinulle mahdollisuuden suhteessa ollessaan vielä. Siitä luultavasti tuo "vaihteleva" käytös. Pinnan alla kuitenkin hänelle on ketynyt kyllästymistä ja pettymystä tilanteesta vaikka samalla on nähnyt hyvät puolesi. Hän haaveilee lapsesta ja haluaa lapselle hyvän isän. Ajatteli varmaan, että ei jaksa sellaista, että yksin sitten hoitaa lapsenkin. Tempauksesi ehkä vei sinulta pisteet niistä hyvistä piirteistä joita hän ajatteli sinulla kuitenkin olevan. Sinun tulisi minusta miettiä jaksatko oikeasti olla hyvä isä vielä. Jos niin voit yrittää kertoa vielä, että olet tajunnut mistä ero johtui ja että oikeasti teet toisin. Sitten kerrot konkreettisesti mitä teet toisin. Jos hänellä on vielä pikkuisen tunnetta sinua kohtaan voit todistamalla muuttumisesi vielä saada hänet takaisin. Jos tunteensa kuolleet täysin et voi enää muuttaa suuntaa. Itselläni menee myös niin, että kun saan tarpeekseni tunteeni kuolevat ja sen jälkeen turha enää yrittää.
Voisit aloittaa jonkun kokkauskurssin, jolloin oppisit laittamaan muutakin ruokaa kuin pihvejä. Jos tyttöystäväsi osaa tehdä hyvää ruokaa, niin toisen tekemä huono ruoka on turhauttavaa. Huomaa, että toinen ei panosta tärkeään asiaan samalla tavalla. Yritäpäs esim. suunnitella viikon ruoat ja käy kaupassa sen mukaisesti ja laitat ruuat. Suunnittelet siis kunnollista kotiruokaa, ei pastaa ja lihapyöryköitä, nuudeleita yms. Huomaat, miten vaativaa tällainen on. Suhteessa voi olla rasittavaa, jos toista täytyy koko ajan puskea eteenpäin tekemään kotitöitä, eikä toinen huomaa tehdä niitä vapaaehtoisesti. Voit miettiä, että mitä naista hyödyttää elää miehen kanssa, kun eläminen tuo mukanaan tuplasti kotitöitä ja päälle esim. seksinvonkausta tai riitelyä. Eihän tällainen suhde anna naiselle mitään, vaan yksin on helpompaa asua.
kun toinen ei halua elää kanssasi. Parisuhde perustuu molempien vapaaseen tahtoon. Tyttö on tyyni ja rauhallinen. Tarkoittaa, että hän on tehnyt ( ehkä pitkän harkinnan jälkeen) päätöksensä ja sinut sen kanssa. Luovu. Itku, parku ja roikkuminen vain vahvistaa hänen päätöstään. Sure surusi omissa oloissasi. Kasva aikuiseksi ja opi. Onko aikuista riipaista kännit kun toinen viestii tyytymättömyyttään? Jos haluat parisuhteen niin jostain joudut luopumaan, mutta kaikesta ei pidä luopua. Jos kasvat, voi tyttösi joskus katsoa sinua uusin silmin. Mutta voi olla, että sinäkään et kasvettuasi näe häntä yhtä täydellisenä kuin nyt näet. Se on tervettä, täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Ehkä on vain parempi että pääset eroon tuollaisesta kontrolloivasta marttyyristä. Ymmärrät tämän kyllä jonain päivänä. Näyttää että olet kaikkesi yrittänyt ja sekään ei riitä. Parempi on että katkaise lähes kaikki välit häneen. Sano että hänen näkemisensä ja kuulemisensa sattuu liian paljon. Älä enää kutsu häntä tuomaan sinulle mitään lääkkeitä tai muutenkaan mitään lohduttelemaan vaikka kuinka ahdistaisi. Näyttää sille että suhteenne on ohi, mutta teoriassa hän voi vielä palatakkin virheistään oppiessa. ÄLÄ kuintenkaa herättele liikaa turhia toiveita. Morot voit sanoa jos törmäätte ja pinnallisesti voit puhua pakolliset läpät. Jos hän kyselee mitä nyt, niin voit toistaa että et vain jaksa henkisesti mitään läheisyyttä sillä kerran eihän hän halua olla yhdessä. Kaveeraan älä rupea. Tämän minä olen elämässä oppinut. Varamieheksi ei elämässä kannata ruveta ja liika anelukin on ihan turhaa. Itse en jaksanut olla varamies ja jatkoin elämässä eteenpäin. Löysin toisen naisen joka olikin se elämäni rakkaus! Jälkikäteen ajateltuna näin on 1000 kertaa parempi. Niin ja myöhemmin tämä ensimmäinen tapaus yritti lämmitellä minua kun oli tajunnut kuinka huippu mies olin. Torjuin hänet ja selitin että nyt on liian myöhäistä ja rakasta nykyistä naistani yli kaiken. Olen siis 30 vuotian mies ja minulla on mielestäni elämänkokemusta.
anna aikaa tyttöystävällesi, jos haluaa olla kanssasi niin varmaan palaa luoksesi keskustelemaan asioista ja ehkä asumaan yhteiseen asuntoonne. Teidän kannattaa keskustelal asioista jotka ärsyttävät sinua ja tyttöystävääsi ja sopia niin että molemmilla olisi hyvä olla. En usko tyttöystävän tunteiden sinua kohtaan hvävinneen. Tyttöystäväsi saattaa myös testata sinua miten sitoutunut olet häneen ja miten reagoit kun hän ei olekaan vierelläsi koska hänesta on voinut tuntua todellakin ettet osoita välittämistä tarpeeksi.. tsemppiä!
äkkipikaisuus ja pitkävihaisuus, sun pitää todella tehdä töitä sen eteen, että ansaitset hänen arvostuksensa takaisin. Yritä nyt todella miettiä sitä omaa käytöstäsi ja sitä että onko sulle tosiaan ne kaverit etusijalla ennen naistasi. Yritä tehdä kompromisseja näissä asioissa ja yritä saada se naises kokeilemaan vielä yhdessäoloa ja osoita että olet hänen luottamuksensa arvoinen.Itse sun pitää muuttua, mutta haluatko sitä?
No nythän tulee katkeraa tekstiä, sä puhut mulle niinkuin olisin sun exäs. Lue noi loputkin viestit mitä oon kirjottanu, asiat ei nyt ihan noin menny miten kirjotit.
Et kuunnellut yhtään. Kyllä se meni just noin. Naises kyllästyi suhun totaalisesti.
epämiellyttävämpi kuin kiroileva, örisevä mies. Siivoa suusi, niin ehkä vielä joskus löydät kumppanin, joka voi sinua sietää - siis muunkinlaisen kumppanin kuin toisen kiroilevan porsaan.
mistä sitä muut teidän tilannetta voi tietää tai syitä teidän eroon. Voisitteko nyt jutella ettei jää vaivaamaan? Olisi tietysti reilua että ilmoittaisi ajoissa jos olisi jotain jota toiselta toivoisi. Mutta oletko ajatellut että ehkä ne syyt ei ole kuitenkaan noin yksinkertaisia? Voi jos elämä olis noin helppoa ja tietynlaisena oleminen voisi tehdä toisen onnelliseksi niin elämä olisi kyllä tosi helppoa. Eikös se pappikin sano jotain että "jos haluat mennä naimisiin koska haluat tehdä toisenne onnelliseksi, älä mene. Jos haluat tehdä itsesi onnelliseksi niin mene". Minusta se kuvaa sitä, että a) toista ihmistä ei voi muuttaa, ja b) itseään ei voi unohtaa ja tehdä vain niitä asioita joita toinen tahtoo, vaan niitä joita itse tahtoo. "Olemme molemmat vajaita 25v ihmisiä, ja väittäsin ettei kummallakaan ole suurta tarvetta juosta ympäri kaupunkia ryyppäämässä irtosuhteissa" -Ei se elämä nyt vielä ohi ole, ja monet eroaa myöhemmässäkin vaiheessa. Olette vielä just sopivan nuoria tohon. Jos sinä et ole ollut valmis perheen perustamiseen niin miksi sinun pitäisi siihen suostuakaan... Mutta niin, onko hän sanonut että syyt olisivat nimenomaan noissa sinun piirteissäsi, koska nythän ajattelet niin. Ehkä tunne on vain hiipunut jostain muusta(kin) syystä. talk to her!!tsemppiä!
Jos ja kun se mitta tulee täyteen niin sillon se tulee,tiedän sen omasta kokemuksesta.Ole nyt rehellinen itsellesi.Oliko kaikki sittenkään niin hyvin?Ehkä omasta mielestäsi.Mutta entäs toisen osapuolen?Sinä rakastit,mutta näytitkö sitä koskaan?Sanoit,että et ottanut häntä tarpeeksi vakavasti.Yrittikö hän puhua,mutta et kuunnellut?Sillä voi joskus olla tuhoisat seuraukset. Se että kun se mitta tulee täyteen,ei siihen enää välttämättä tarvita isompaa syytä.Se viimeinen pisara voi olla melkein mikä tahansa.Eikä siinä enää mikään auta.Tyttöystäväsi ei ollut suhteessanne onnellinen ja sai tarpeekseen.Kunnioita exääsi. Ota nyt opiksesi ja kuuntele jatkossa mitä toisella on sanottavaa ja ota asiat vakavammin.
nainen yritää ottaa ongelmat puheeksi suhteenaikana ja mies ei ota tosissaan. kun nainen ei enää välitä ja haluaa vain erota mies herää. Myöhäistä sanon sinulle. Opi tästä jotain. Seuraavassa suhteessa kuuntele oikeasti ajoissa.
Oijoi. Niin monta kertaa olen ollut tuossa naisesi asemassa, eli miettinyt pitkän aikaa suhteen ongelmia, yrittänyt niistä puhua kuin seinälle, ja sitten tehnyt pikku hiljaa mielessäni sen päätöksen, että ei tästä tule mitään. Kertaakaan ei minulla ole mies sen jälkeen OIKEASTI pystynyt osoittamaan, että pystyisi muutokseen. Kuulostat siinä erilaiselta, ja puolestasi toivon, että nainenkin sen ymmärtäisi. Jos tosiaan haluat tehdä "parannuksen" ja muuttaa tapasi, niin kuulostat lojaalilta ja selkärankaiselta mieheltä, joka todellakin sopisi hyvin perheenisäksi ja aviomieheksi. Toivottavasti saat vielkä tilanteen korjattua ja pääset siihen. Kerron kuitenkin, mitä uskon naisesi päässä liikkuneen... Hän on turhautunut jo aikaa sitten, mutta toivoi vielä, että homma lähtisi paremmaksi. Kuitenkin hän käsitteli hiljaa (ja osittain ehkä ääneenkin) tilanteenne ongelmia, ja etääntyi sinusta henkisesti jo suhteenne aikana. Hän siis kävi eroprosessin läpi jo ennen kuin kertoi sinulle siitä, ja kun lopullinen tuomio tuli, oli hän jo päässyt siitä yli. Näin ainakin minulla. Tavallaan epäreilua, että et ole saanut tilaisuutta reagoida ennen kuin on liian myöhäistä, mutta toisaalta - hän varmaan yritti sinulle kommunikoida? Olisiko ollut reilumpaa uhkailla erolla tms? Ainakin moinen uhkailu yleensä tuomitaan sopimattomaksi. Nyt ongelmana on, että naisesi on varmasti jo käsitellyt tämän (kuten oletkin jo varmasti tyyneydestä huomannut). Millä saada aikaan uusi suhde, jos entisestä on jo päässyt yli. Sanokoon vaan että rakastaa edelleen, uskon että sanoo sen hienotunteisuuttaan tms. Tai ehkä "rakastaa ystävänä", tms. Kipinä on joka tapauksessa mennyttä. Millä siis saisit aikaan uuden ihastuksen? Mihin naisesi sinussa alun perin ihastui, tai mitä hän ylipäänsä arvostaa miehissä? Unohda se vanhan suhteen paikkaaminen (sitä ei enää ole) ja mieti uutta. Aika moni nainen voi jättää siksikin, ettei sormusta ilmaannu. Jos tämä on tosiaan elämäsi nainen, mikset ole kosinut häntä siinä vaiheessa, kun olette puhuneet lapsen hankkimisesta? Haluaako hän tosiaan au-lapsen, vai odottiko hän ehkä kosintaa siihen samaan kohtaan? Jättikö hän ehkä siksi, että ei halunnut pyytää kosintaa (se olisi epätoivoista ja kuuluu miehelle) mutta totesi, että ilmeisesti sormusta on turha toivoa? Tai voisiko olla, että nainen haluaa tosiaan lapsen, mutta vasta kun lapsen hankkiminen alkoi oikeasti näyttää ajankohtaiselta ja realistiselta, niin rupesi miettimään arkea sinun ja lapsen kanssa, ja sitä miten raskasta se voisi olla jos hän tekee suurimman osan töistä? MUTTA. Pakko sanoa toinenkin puoli. Minusta kuulostaa, että olet tehnyt aika paljon töitä (sanoit olevasi yrittäjä), oletko kenties rahoittanut sillä yhteistä elämistänne, vai ovatko kulut menneet tasan? Arvostaako tuo nainen tosiaan riittävästi panostasi perheen eteen? Käykö hänkin töissä? Jos nainen olisi vaikka äitiyslomalla ja sinä töissä, niin edellyttäisikö hän silti sinulta osallistumista kotitöihin? Minusta sinä et kuulosta viestiesi perusteella vätykseltä, vaan epätoivoiselta mieheltä, joka on valmis uskomaan naisen syytöksiä ja alistumaan mihin tahansa orjatyöhön, jotta saisi olla tuon hurmaavan seireenin kanssa. Oletko ihan varma että hän ansaitsee sinut? Älä aliarvioi itseäsi.
Ylläolevaan ei ole paljon lisäämistä!Äkkipikaisuus ja pitkävihaisuus on nyt konkreettisesti läsnä!Tällaista patoutunutta,kylmää.tunteetonta kohteluako tavoittelet?Rakkautta,jossa viikon sisällä vauvahaaveet on poispyyhkäisty ja koko yhteiselämä romutettu.Taisi tulla hyvään saumaan tämä välirikko,nyt pitäisi silmät aueta.Tälläistako ongelmanratkaisu taidottomuutta haluat koko elämääsi?On arvioinnin aika.Kuinka huonosti sinua pitää kohdella,että heräät?Aloita sinkkuelämä ja anna tyttöystävällesi myös se mah dollisuus,hänhän suorastaan vaati sitä ehdottomasti.
Minustakin tämä kirjoittaja vaikutti harvinaisen valmiilta muuttumaan oikeasti. ( Harvinaista tosiaan) Mutta kotiäitinä tässä heitän, että ei se niin mene, että nainen tekee kaikki kotityöt vaikka olisi kotona. Osan niistä toki. mutta enpä usko naisen kukoistavan jos aamusta iltaan ja yö valvomisten jälkeen seuraavan päivän töitä vain tekee... Siis töitä riittää. Jos nainen yksin tekee illallakin kaiken ja mies makaa sohvalla tai tietokonetta pelaten niin ero siitä tulee tai mahtavat riidat. Pienen lapsen hoito on yllättävän raskasta ja sitovaa. Mutta siihen ei toisen mieliksi kannata lähteä. Täytyy miettiä onko itse valmis siihen palkitsevaan, mutta raskaaseen taipaleeseen.
Oletkohan ollut kuitenkin rakkauden sokaisema...olet yrittäjä; pitkää päivää ja vastuuta paljosta, myös perheen toimeentulosta? Vastaavanlaisen prinsessan kanssa nykyinen mieheni oli naimisissa parikymmentä vuotta...ja tarvittiin kolmen vuoden terapia eron jälkeen, ennenkuin hän toipui siitä prässistä...
ja tuo on sitä tyypillistä mieskavereiden spekulointia että kun mies eron jälkeen on paskana (mikä on aivan normaalia koska ero on aina käytävä läpi) niin sen ämmänkin on täytynyt olla pelkkä paska. Erot on vaikeita, oli se paska kumpi tahansa tai ei kumpikaan. Nämä mainitsemasi asiat yrittäjyydestä/töistä ja kiireestä ovat aivan niitä samoja sovittavissa olevia asioita joista parisuhteessa pitää pystyä sopimaan. se on kahdenkauppaa. Ei siinä mikään tunne vuosikymmeniä kestä jos toinen on yötä myöten poissa kotoa ja arki pläjähtää naiselle kannettavaksi, eikä yhteistä aikaa ole ikinä.
Olen ollut kerran aikaisemmin samassa asemassa kuin entinen avovaimosi (kodinhoito oli minun harteilla, halut olivat lähteneet, jne..) ja tällä hetkellä olenkin yllättäen samassa tilanteessa kuin sinä. Nämä tilanteet siis eri miesten kanssa. Minä tein sen virheen, että vein edellisen suhteen ongelmia seuraavaan. Nyt näen kaikki virheeni niin selkeästi... Voi kun voisin vielä tehdä vain niille jotain... Luulen ymmärtäväni sinua todella hyvin, valitettavan hyvin.. En toivoisi kenellekään tätä tilannetta, tämä olo on aivan hirveää, kun haluaisi vielä uuden mahdollisuuden korjata tekemänsä virheet (jotka todellakin olisivat korjattavissa). Mutta ei, entinen mieheni ei pysty nyt antamaan sitä mahdollisuutta... Hänen on oltava yksin. :( Olen pahoillani, mutta luulen että entinen naisesi tarvitsee nyt tilaa. Yritä antaa sitä hänelle, älä ole yhteydessä häneen ja näytä että olet vahva ja pärjäät yksin. Toivon, että hän palaa luoksesi, kuin myös toivon entisen mieheni palaavan minun luokse. Älä kuitenkaan ole yksin, vaan elä elämääsi eteenpäin ja ota pieniä askelia eteenpäin, kohti tulevaa. Älä jää odottamaan, vaan päästä irti, jotta hän voisi palata taas luoksesi. Voimia sinulle!
Ihan ensteks täytyy kiittää porukkaa, kun asiasta on tullut näin paljon erilaisia mielipiteitä ja olen saanut vähän perspektiiviä asioihin. Fakta nyt taitaa olla jokatapauksessa se, että tämä tarina on luettu loppuun. Olen yrittänyt kaikkeni ja mielestäni tehnyt hänen eteensä isoja asioita, ja antanut hänelle rahallisesti kalliita esineitäkin (esim. järkkäsin MEILLE kesäksi kalliilla huuto.netin kautta Metallican keikalle liput. Hän on siis pienestä pitäen tykännyt bändistä. Annoin hänelle ilmaiseksi liput, jotta voi mennä kaverinsa kanssa. Olen korjannut hänen tietokoneensa, tilannut kukkalähetin viemään ruusuja hänelle, vienyt hänen tavaroitaan ym. Ihan mitä hän on vain pyytänyt, vain siinä toivossa että saisin mahdollisuuden näyttää että jotain olen ymmärtänyt. Mutta vastaus on edelleen tyly. En saa mitään mahdollisuutta, koska hän ei enään halua kanssani mitään. Tämä tilanne on nyt sitten kait vaan pakko hyväksyä. Hän sanoo että häntä ärsyttää ylikaiken tämä mun roikkuminen, eli en siis saisi yrittää mitään vaan hänestä minun pitäisi suoraan antaa hänen olla rauhassa. Kuulemma sillä pilaan viimeisetkin mahdollisuudet.. Olimme tänään yhdessä tekemäss muuttosiivousta, tulimme hyvin sopuun ja juttelimme kuin kaverit ja välillä jopa nauroimmekin hieman. Sitten kun yritin vähän kysellä suhteesta ja syistä niin hän kimpaantui ja sanoi että suuttuu kohta. Ei halunnut enempää keskustella. Lopputulos oli kuitenkin se, että kun siivoukset olivat tehty (joka siis taisi olla meidän viimeinen yhteinen asia, siivous :P) molemmat itkimme ja halasimme toisiamme varmaan 5min. Ja hän lähti sen jälkeen asunnosta. Vaikka tämä nyt niin hölmöltä tuntuukin tällä hetkellä, mutta en todellakaan kehtaa enään häntä häiritä. Koska hän antoi ymmärtää, että jos jatkan yrittämistä niin ajan häntä vaan kauemmas. Niin perseestä kuin tämä onkin niin, minä olin myöhässä. Ja tajusin asiat mitkä mättäsi turhan myöhään ja hänestä tuli onneton. En voi oikeastaan syyttää muuta kuin itseäni tästä. En olisi ikinä uskonut suhteemme päättyvän näin, odotin jotain todella suurta asiaa, mutta monta pientä asiaa olikin tässä tapauksessa ja se että erosimme ystävinä hyvissä väleissä. Sitä en olisi meistä voinut ikinä kuvitella.. Voin myös puhtainmielin sanoa, että ainakin yritin saada hänen mielensä muuttumaan, mutta ilmeisesti siihen ei ollut mitään saumaa. Kaikkeni kyllä yritin ja liikaakin. Voihan toki olla, että hän saattaa kuukausien jälkeen haikailla takaisin (jota epäilen), niin en usko että sen jälkeen haluan sitä. Koska minulle olisi ollut erittäin tärkeätä, jos jatkamme ettei väliin kerkeisi tulla kolmatta pyörää. Koska sen jälkeen hän ei olisi enään _minun_ tai minä _hänen_, vaan häntä tai minua olisi hoidellut jo joku muukin. Suhde ei silloin olisi enään sama kuin ennen, jolloin pystyin katsomaan häntä ja miettimään että tossa on mun tyttö ja hymyilemään perään.. Sen verran tämä kyllä masentaa, sillä se vaatii erittäin paljon että suostun jonkun kanssa lapseen, tai yhteisen asunnon ostamiseen. Neljä vuotta vei nyt, ja juuri kun ns. avasin tien niin käy näin. On jotenkin aivan epätodellinen olo ja sellainen, etten pystys keneenkään naiseen enään tällein luottamaan. Vaikka vika olikin minussa, tai näin sen nytten ainakin näen. Kiitoksia vielä kaikesta avusta/kritiikistä mitä täällä on tarjuttu, kaikki on ollut tervetullutta vaikkakaan ei tainnut nyt lopputulokseen vaikuttaa. Ajattelin vetäytyä kauemmas tästä naisesta ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, koska se oli hänen pyyntönsä ja mitä voin enään muuta tehdä kuin rakastavana kunnioittaa sitä..
Voi sua.. :( No sait kuitenkin jonkunlaisen pisteen koko jutulle. Olette varmasti molemmat tosi hyviä tyyppejä, kun pystytte eroamaan sovussa ja rauhallisesti. Sulle erityisesti täytyy nostaa hattua siitä miten kypsästi sä oot jutun hoitanut. Sure rauhassa suhteen loppumista, ja pidä huolta itsestäs. Jonkun ajan päästä alat jo katsella muita naisia sillä silmällä, ja ennen pitkää löydät vielä uuden rakkaudenkin. Kuulostat tosi fiksulta ja kivalta ihmiseltä, etkä varmaan toista samoja virheitä seuraavan tyttöystävän kanssa. Koitahan pärjäillä. Sydänsuruista kuitenkin kasvaa ihmisenä. Elämänkokemus on aina hyvästä, ja jopa niillä kipeilläkin asioilla on tarkoituksensa.. Ehkä parin kymmenen vuoden päästä sulla on lapsi jonka seurustelukumppani jättää. Sillon se, että sä tiedät miltä sellanen tuntuu, auttaa sua lohduttamaan häntä.
(Se kettuuntunut tuosta yltä.)
Sinä tulet selviämään hyvin. Nyt sinulla on suru kausi ja on vain surtava. olet siinä mielessä fiksu, että näet tilanteen etkä pakene/jämähdä vihaan. ( vaikka vihan tunteetkin kuuluvat eroprosessiin ja voivat auttaa jotta jaksaa) Olet oikeassa siinä, että ei kannata enää yritää, naisen tunteet ovat kuolleet. Se että sinä kykenit kuitenkin eroamaan inhimillisesti kertoo sinusta paljon hyvää. Se että suostut tuntemaan nämä eron vaikeat tunteet edesauttavat sitä, että et vie seuraavaan suhteeseen edellisen ongelmia. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon. Aika on hyvä lääke. Tee itsellesi mukavia asioita jotta jaksat.
Tuohon toisen ihmisen kommentiin. totuuden jyvänen siinä, että nyt ei kannata itsesääliin langeta tyyliin, että syy olisi se, että avauduit ( avauduit liian myöhään kun ei enää ollut sen paikka)tai näytit itsesi. Nuo samta jutut olisi toimineet aiemmin. Siksi siis kannattaa nähdä tilanne realistisesti. Olla siiten vaikka vihainen nyt mieluummin kuin kostaa toisille tilanteeseeen täysin syyttömille naisille. Mutta muuten en kyllä sinua minään kusipäänä pitäisi vaan ok tyyppinä joka voi tästä kasvaa ihmisenä. Muuten seuraavassa suhteessa ei kannata mennä sitten toiseeen äärilaitaan..
Vaikutat todella fiksulta kaverilta ja uskon että selviät tästä kaikesta. Älä välitä noista hyvin provosoiduista viesteistä, parisuhteeseen tarvitsee aina kaksi ihmistä, et sinä yksin ole voinut suhdettanne "tuhota". Muista tosiaan, ettet mene tulevissa suhteissa siihen toiseen ääripäähän, tai vie edellisen suhteen ongelmia seuraavaan. Olisi hyvä nyt käydä koko suhde ja ero läpi, sekä ottaa opikseen kummankin osapuolen virheistä ja myös hyvistä puolista. Ole hyvä, hellä ja armollinen itsellesi. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä joiden kanssa puhua asiasta, ja jotka osaavat tukea sinua nyt oikealla tavalla siirtyessäsi eteenpäin. Olen itse nyt aivan samassa tilanteessa kuin sinä, ja pohdin samoja asioita kuin sinä, niin jos haluat vaihtaa ajatuksia ja saada vertaistukea, niin kirjoita sähköpostia osoitteeseen "nainen81 (at) gmail.com ". Muuten kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muille, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa!
Meniköhän vuodatuksesi ehkä vähän yli? Alkuperäisestä tekstistä ei saa sitä kuvaa että mies ei olisi laittanut ollenkaan tikkua ristiin suhteen puolesta vaan ainoastaan että hän ei ehkä huomioinut ihan tarpeeksi puolisoaan. Tekstistä käy myös ilmi että muutos tapahtui naisen puolelta hyvin nopeasti vaikka juuri aikaisemmin oli suunniteltu tulevaisuutta. Tämä on mielestäni kohtuutonta ja vie luottamuksen kaikkiinnaisiin pitkäksi ajaksi vaikka mies olisikin tehnyt virheitä. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja mahdollisuuden muuttua. Jos toinen vain häipyy varoittamatta ollenkaan edeltä käsin, ei kaikki ole mennyt oikein. Jos sinulla on ollut huonoja kokemuksia miehistä, se ei tarkoita että kaikki miehet olisivat samasta puusta. Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa ainakin kirjoitusten perusteella hyvinkin empaattiselta ja kehityskelpoiselta mieheltä joka olisi varmaan pystynytkin muuttumaan.
Se tosiaan kannattaa pitää mielessä että jos nainen sanoo että et saa kinuta häntä takaisin ja olla koko ajan palauttamassa vanhaa suhdettanne, niin se voi oikeasti tarkoittaa koko ystävyyden ja kaveruuden loppua. Ja voi olla ettet enää koskaan voi olla yhteyksissä häneen tai kuulla hänen kuulumisiaan. Älä ota tuota yhteenpaluuta heti niin ehhdottomasti. Teidän suhde oli niin paska että tyttöystäväsi jätti sinut. Sellaiseen suhteeseen ei kannata yrittää edes palata tai sinun haikailla sitä takaisin. Sehän vain tarkoittaisi että eroaisitte ihan pikapikaa. Vanhaan suhteeseen ei enää ole paluuta, hyväksy se. Voi olla että huomaatte myöhemmin olevanne toisillenne "ne oikeat" ja palaatte yhteen. Sillä onko väliajalla teillä ollut toisia kumppaneita, ei ole mitään väliä. Teidän mahdollisen suhteen pitää alkaa alusta, ei siitä mihin jäitte. Ja suurimmalla osalla on kuitenkin eksiä olemassa... Älä tyrmää muita naisia, jokainen on omanlaisensa. Jos tämä eksäsi oli kieroileva, kylmä ja inhottava sinulle, se ei tarkoita että kaikki olisivat. Harvat naiset jaksavat odotella kiltisti lapsentekoa/kihlausta/yhteenmuuttoa vuosikausia, joten saatat tyrmätä tuolla ajattelulla kaikki tulevat suhteesi.
aika paljon sontaa tuossa sun kirjoituksessa, taitaa omat katkerat tunteet puhua tekstissäsi.Nainen sitä ja tätä, naista pitää kohdella näin ja näin...tuolla ajattelulla et saa koskaan miestä. Kyllä kai tuollaisen pedantin naishirviön odotukset haistaa tyhmempikin uros jo ennen papin aamenta, ja tajuaa lähteä pian karkuun.
Parisuhde on tasa-arvoa, ei mitään naismiespaskaa!!! Jokaisella on omat arvonsa ja elämänhaaveensa, ne ei ole sukupuolikysymyksiä. Ei kai kukaan oi mennä naimisiin ennenkuin on siihen valmis ja tunne että se toinen on oikea. Tuollainen asettelu ja odotukset mitä sinulla on johtaa teeskentelyyn miehen puolelta. Sorry ny vaan!
...Että tuli liian myöhään ja viesti kulkeutui aivoihin liian myöhään. :( Itsekin sitä pelkään, että meneekö se täällä joskus samaan, että menettää sen uskonsa suhteeseen eikä toinen havahdu ajoissa. Vaikka asiat sanottu yhä uudelleen ja uudelleen.
Noh, life goes on jne. Kärsi ja unhoita vai miten se meni. Nuori kuitenkin olet ja ehkä tästä tuli jonkinlainen opetus, ehkä tulevaisuudessa havahdut ajoissa. Jaksamista sinulle sinne ja toipumista sydänsuruihin. Ja kun tyttö selvästi sanonut, ettei nyt halua yhteydenottoja tai selvittelyjä, niin parempi antaa olla - enemmän siitä syntyisi vain hallaa.
miten olet loukannut häntä. joten kysy vaikka vielä kerran..jos siinä jotain epäselvää on. ja sen jälkeen sanot että voi ei minä olen ollut tyhmä. sitten sanot että voitaisiinko olla vielä kavereita. teet itsestäsi mielenkiintoisen hänen silmissään..niin ei aikaakaan kun nainen kipittää takas.
luultavasti tässä käy niin et nainen voi haluta ite ap:tä takas kun ei saakaan enää huomiota kun ap hyväksyy tilanteen ja menee eteenpäin.
tunnistin jotenkin itteni tosta kirjoituksesta, vaikka ollaankin nuorempia eikä mitään lapsia sentään suunniteltu. mutta itestäni tosiaan tuntui siltä, että annoin suhteelle kaikkeni, mutten tosiaan saanut saman verran takaisin. väsyin siihen, että jouduin tosi paljon yksin ylläpitämään suhdetta. se ei vaan jotenkin toiminut, en kokenut itseäni tarpeeksi rakastetuksi ja halutuksi, vaikka poikaystävä kertoi sen päivittäin. niinpä vaan päätin jättää. en kyllä ole katunut päätöstä ja tuskin tulenkaan katumaan. tää on ollut elämäni suhteista pisin, mutta eroiltaan helpoin. ootin yli vuoden jotain muutosta suhteeseen, sanoin ongelmat niin hyvällä kuin pahalla, joten ero oli pelkkä jäävuoren huippu mulle. siellä veden alla oli valtava vuori piilossa ja olin sitä jo sulatellut koko meidän suhteen ajan, joten ero ei ollut paha.
Olet varsinainen tunteidentappaja. Tyttöystäväsi ei ole mikään tyhmä, hän ei ilmeisesti ja hyvin ymmärrettävästi halua lisäksesi enempää huollettavia ja vielä siksi aikaa kun itse kuljet virkistymässä, on myös vakuuttunut siitä että petät lähtiessäsi yöjalkaan. Siitä on niin helppoa valehdella, että toisin päin väittäminen on lähes mahdotonta. Ehkä hän ei suoraan näitä sano, mutta kyllähän tuon näkee kuvauksestasi.
Takana saattaa piillä vielä asioita, joista hän ei ole edes kertonut koska et vaikuta kovin kiinnostuneelta hänen voinnistaan ja elämästään, kun hän on saanut hoitaa sinua kuin äiti poikaansa. Esim. onko hänellä mahdollisuutta myös harrastaa ja juhlia vapaasti, sittenkin vaikka tulisi lapsi? Eipä siltä vaikuta, nyt vakuutat tuhatta hyvää ja montaa kaunista mutta tosipaikan tullen se on todennäköisimmin hän, joka nousee öisin lasta hoitamaan päivähommien lisäksi.
Saat kyllä käydä aikamoisessa lobotomiassa ja aikuistumiskoulussa, jotta tuollainen suhde saadaan korjattua ja toimimaan.
se vaan menee. Totta kai sinun on hyväksyttävä faktat. Ketään ei vaan voi väkisin rakastaa jos toinen ei tahdo/pysty siihen. Onnitella voit itseäsi siitä että huomasit mokasi ja teit sekä yritit loppuunsaakka saada valon omalta osaltasi teidän elämään takaisin.
SINÄ olet tehnyt osuutesi juuri nyt!
Fiiliksen tiedän kun iskee paniikki että en pysy elämään ilman toista. Tiedän myöskin sen että se menee ohi kun aikaa on tarpeeksi kulunut. Se paljonko siihen aikaa tarvitaan on asia erikseen..
Jatka eteenpäin ja varmasti sitten tulevaisuudessa et enää pidä mitään suhdetta itsestään selvyytenä. Sen jo tiedätkin. Harmittavaa on se ettet saanut yrittää uudestaan mutta elämä vaan on. Ei aina niinkään tasapuolista ja hohdokasta mutta se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Ainakin kovasti opettaa.
Tunteesi olivat kuin minun kirjottamia vaikka olen vuoden pari sinua nuorempi ja nainen.Mieheni jätti minut yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta.Vittuilee vaan kaupan päälle ettei jaksa minua enää eikä nähnyt minua enää elämänsä naisena.Olen anellut,itkenyt,uhkaillut ja kaikkea mut hän ei halua edes nähdä minua.Tiedän tehneeni paljonkin virheitä,mutta ainakaan en pettänyt ikinä,pidin kodin tip top,en valehdellut tms mutta ei riittänyt.erostamme on vasta muutama päivä,mutta silti tiedän,että pystyn elämään ilman häntä joskus.Minäkään en saanut edes yrittää vaikka tiedän,että olisin voinut tehdä hänestä onnellisen.kämppä irtisanottiin ja nyt etsitään molemmat omia.hän on vanhemmillaan,minä täällä ja osa tavaroistani on jo kaverin varastossa koska pitkään en täällä kestä olla.Katkeroidun varmasti vielä miehiä kohtaan...
Meillä mies lähti suhteesta juhannuksena. Olen itkenyt, anellut, rukoillut - ja nyt en ota enää mitään yhteyttä. Koirat ovat hällä nyt hoidossa (yhteiset), jotka mulle palauduttuaan jäävätkin sitte mulle (ja joku muu saa niitä hoitaa jos tarvin hoitajaa). Mieheen en halua enää olla missään yhteydessä, menköön. Tulee sekin päivä, että hän itkee takaisin, mutta silloin mun on oltava VAHVA enkä suostu hänen leikkeihinsä (tää oli 3. ero / tauko miehen aloitteesta).
Voimia vaan.. niitä tarvitaan tästä suosta nousemiseen.
Lujasti haleja - ja eteenpäin. Suruaikanahan saa surra, itkeä, vollottaa, mutta muista että SINÄ olet oman elämäsi päähenkilö ja kohtele ja rakasta itteesi - syö, liiku, tapaa kavereitas jne.
Minäkään EN pettänyt ikinä, riitoja oli, muttei niin suuria etteikö niistä olisi selvitty jos tahtoa ois riittänyt.
Summa summarum. Takaisin en ota ja suruni suren, haavani nuolen.
mut olisipa itsekkin niin vahva ihminen.etenkin kun kannan vielä niin raskasta salaisuutta menneisyydessäni,että mies sai tietää siitä vuos sitten ja nyt ei enää voinut katsoa mua enää ajattelematta minua siinä tilanteessa..:(
surkeus.. olen pahoillani sun ja teidän puolesta! Mutta ainahan saa toivoa, jos aika pyyhkii kipeimmät ajatukset mielestä? Ja sydämestä? Ja jos sieltä ajan myötä tulee taas se sama mies, jolla on edelleen tunteita sua kohtaan..?
Tietenkään mitään liian aurinkoisia kirjoituksia ei voi kirjoitella, kun mistä noista ihmisten pään ja mielen liikuista tietää. VARSINKAAN miesten, kun ovat niin putkiaivoja :D
Joku mies voisikin valaista, miettiikö he eron hetkellä - eron jälkeen samoja juttuja kuin me naiset; muistelevat mukavia aikoja jne.? Kun itestä tuntuu, ettei niillä ole ollut mitään väliä :( (miehen käyttäytymisen perusteella).
Tänään otti tosin yhteyttä, jostain syystä näki aiheekseen ilmoittaa ettei hänellä toista naista ole ja monta huutomerkkiä perään. Hmm. Tästäkö se kierre taas sillä kohti alkaa..? Totesin, että voi tuoda koirat sunnuntai-iltana kun pääsen kotio - ja sen jälkeen en halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä.
VOIMIA sulle kumminkin, vaikka sydän tuntuu revityltä ja kyyneleitä piisaa (tulee se sullakin se päivä, ettei kyyneleitä enää riitä, vaikka itkettäiskin). :) Mulla on tänään ollut Se päivä. Onneksi. Yritin itkeä, mutta aloin aatella, miten paskasti ukko mua on tässä nyt kohdellut, joten pikku hiljaa kovenen ja kovenen.. ;)
välillä hieman enemmän vahvoilla ja sit välillä romahdan totaalisesti.suusta tulee vaan itkunsekaista huutoa enkä pysty puhumaan.kunpa jossain olis mies joka joskus jaksasi mun vaikeaa luonnetta.minkäläisen ihmisen diktaattori voi ottaa rinnalleen?pakko alkaa katsomaamn jatkossa peiliin enemmän,ettei tukehduta kaikkia miehiä pois luotaan...mies kävi tänään kaksi tuntia tässä meidän kotona,mikä on puoliksi jo pakattu,ei verhoja,mattoja tms enää.itkettiin toistemme kaulassa.rakastaa kuulema minua,mutta ei jaksa vetää perässä.
Peruutuspeiliin ei tosiaankaan kannata suhdejutuissa vilkuilla. Eteenpäin vaan uusiin seikkailuihin, elämä on muutosta ja siksi niin kiinostavaa.Tulet vielä huomaamaan, että aika parantaa ja hän ei sittenkään ollut se oikea.
"Vaikka viikko ennen eroa reissussa hän itse sanoi, että tämä tekee meille tosi hyvää. Ja olimme siellä kyllä erittäin onnellisia, meillä oli pääsääntöisesti muutenkin aina hauskaa.
Sitä en ymmärrä miten neljän vuoden jälkeen, hän lähti yhteisestä kodistamme parissa päivässä. "
Ei se mikään parissa päivässä keksitty ja toteutettu päätös ole kuitenkaan ollut, van hän on hautonut sitä jo pitkään. Loma oli vain viimeinen yritys kääntää asiat paremmaksi. Ehkä hän yritti uskotella onnistumista niin itselleen kuin sinullekin - jnkl. näyttelemistä tai uskottelemista se on hänen puoleltaan ollut.
"Nyt on tilanne se, että olen koittanut pyytää mahdollisuutta ja olla hänellä mahdollisimman hyvä. Hän vaan vastaa että, kun hänelle tulee mitta täyteen, niin se on silloin täynnä. "
"Mainitakoon että hän on yleensäkkin aika äkkipikainen ja pitkä vihainen"
No jos syytä on sinussa niin on sitä hänessäkin. Miksei hän ole ottanut asiaa puheeksi aikaisemmin, vaan pelkästään antanut olla ja antanut tyytymättömyytensä salaa sinulle kertomatta kasaantua? Kyllä olisi ihan reilua ollut jutella asiasta aikaisemmin. Se, ettei hän saa sanottua,mitkä asiat mättävät, ennenkuin on muka liian myöhäistä, on lapsellista samoin kuin kiukuttelunsa muutenkin. Olette vissiin aika nuoria, tai ainakin hän on?
ja älä vielä luovuta, sillä todennäköisesti tyttöystäväsi elää kapinavaihetta ja tarvitsee emotionaalista tilaa. Hommaapa kirja Bruce Fisher "Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy" kirjastosta tai bookplus.fi. Tai etsi lähin Fisherin eroseminaari -tapahtuma netistä.
Tässä yhteiskunnassa on niin paljon epäterveitä suhteita, joissa on paljon erilaisia tiedostamattomia tarveriippuvuuksia, jotka ovat tulleet emotionaaliseksi painolastiksi kumppaneiden mukana suhteeseen. Suhteen loppuminen on aina molempien vastuulla, vaikka siinä aluksi näyttäisi olevan selkeästi "jättäjä" ja "jätetty". Älä masennu ja lannistu, vaan selvitä em. kirjan avulla, että mitä teidän suhteessa oikeasti tapahtui.
Tsemppiä, jatka elämääsi, mutta älä sulje vielä kaikkia portteja. Tyttöystäväsi voi itsekin olla aivan hämmennyksissä sisimmässään omasta käytöksestään, ja tarvitsee aikaa selvitellä miksi tuntee itsensä niin voimakkaasti hylätyksi, että joutui jättämään sinut. Ero voi joskus olla hyväksi suhteelle, jossa on paljon toimimattomia käytösmalleja. Syyllisten hakeminen ja tuomitseminen ei auta ketään. Se on vain katkeruuden kolinaa, haluttomuutta ja pelkoa luopua loukkaantumisen tunteesta ja vihasta.
Tulee tästä mieleen, että useimmat miehet tuntuvat menevän naisen kanssa yhteen kuin menisivät hotelliin: Kaikki on pedattu valmiiksi, mitään ei tarvitse itse yrittää. Voi jatkaa entistä elämäänsäkin kuten haluaa, tapailla kavereitaan vaikka aamu kahdeksaan jos siltä tuntuu. Siinä sivussa on kiva suunnitella lasta - kyllähän se vaimo senkin hoitaa.
Mistäköhän tämä johtuu? Onko näitä miehiä passannut kotona äiti, jolloin siirtymä kotoa vaimon luokse ei oikeastaan muuta mitään? Erona on vain se, että vaimon kanssa harrastetaan seksiä. Muuten elämä on justiinsa samalaista kuin äidinkin helmoissa.
Tällaiset miehet yleensä ovat vielä niitä, jotka eivät tule päivääkään toimeen ilman naista. Kun entinen lähtee, niin uutta tilalle, ja mitään ei ole opittu...
Mitä sulle kuuluu nyt?
Heipähei.
Noh, tässä on tullut elettyä nyt 3kk ns. sinkkuelämää. Paljon tuli vietettyä aikaa kaverien kanssa, käytyä viihteellä, tutustuttua uusiin ihmisiin yms. Myös treffeillä kävin yhden ihmisen kanssa, mutta totesin että ei ollut mun juttu. Ainakaan se ks. henkilö.
Muttamutta.. Tilanne koki reilu viikko sitten aika dramaattisen käänteen.. Näimme toisiamme kaupungilla illalla ja puhuimme yöllä 1.5h puhelimessa.. Puhelimessa hän minun yllätysekseni kertoi, että ikävöi mua edelleen, mutta ei halua palata yhteen. Olin siis jo tässä vaiheessa luovuttanut kaiken toivon yhteenpaluusta, vaikka sitä edelleen oisin halunnut. Mutta en siihen enään uskonut, sillä tiesin hänen deittailevan muita ja haluavan jatkaa elämää..
Puhelusta jäi jotenkin selllanen fiilis, että päätin ottaa häneen uudelleen yhteyttä. Muutaman päivän kirjottelimme mesessä ja taisin tekstariakin laittaa, jopa soittaa en ole varma. Loppuviimein näimme minun pyynnöstäni, kun tuntui että kaikkia kortteja ei oltu vielä käännetty. Näimme jonkun 1.5h ajan ja kerroin kaikki asiat mitä päässäni liikkui. Pyysin häneltä edelleen mahdollisuutta ja kerroin mitä pystyn suhteen eteen tekemään. Sanoin että ihmisen en voi muuttua, mutta asenteeni on muuttunut ja moni meidän ongelmista johtui juuri siitä, että asenteeni oli oikeasti perseestä.. Hän kuunteli, mutta sanoi edelleen että ei halua antaa mahdollisuutta, koska ei pysty luottamaan suhteeseen. Keskustelu kuitenkin loppui siihen, että hänellä tuli tunteet pintaan ja lähti itkien kotiin..
Molemmilla meillä meni tunteet ja ajatukset sekaisin tuosta tapaamisesta ja otinkin häneen illalla vielä yhteyttä.. Hän kuitenkin soitti seuraavana päivänä ja pyysi mut hänen luokseen. Olin tosin itse laittanut ensin viestiä, että mun on pakko puhua sulla.. Juttelimme useamman tunnin ja loppuviimein asiat kääntyi sille mallille, että jäin sinne yöksi. Siitä on nyt kohta viikko aikaa, ja olemme viettäneet useamman päivän nyt yhdessä, erittäin hyvissä merkeissä.. :)
Emme edelleenkään seurustele, emmekä haaveile mistään pikaisesta yhteenmuutosta. Tilanne on se, että me nyt ns. tapailemme toisiamme. Sovimme sen että emme tapaile muita, mutta hän on päättänyt antaa mulle mahdollisuuden näyttää että olen oppinut virheistäni. Eli nyt mä sit sain sen mahdollisuuden ja aion kyllä tehdä kaikkeni tuon naisen eteen, sillä tämä 3kk erojakso vaan vahvisti sen että toi on mun nainen.
Tässä ajassa kerkes miettimään niin paljon syntiä syviä, että tiedän tasantarkkaan mikä meni vikaan. Mun asenteeni oli kyllä aivan perseestä. En arvostanut häntä kuten piti, laitoin kaverit monesti etusijalle, pidin liian montaa asiaa itsestäänselvyytenä.. Eli tiedän kyllä että minussa oli vikaa. Ja varsinkin nyt kun jotain oli jo menettänyt ja huomannut että ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella niin aion tällä kertaa panostaa kaiken suhteeseen. Sitä en aikaisemmin tehnyt. Haluan myös saada kyseisestä naisesta oikeasti onnellisen ihmisen ja saada suhteemme paremmaksi mitä se koskaan oli. Moni ei varmasti näitä juttuja usko, mutta olen ihminen joka oppii virheistä. Siis muistakin kuin parisuhde asioissa, enkä todellakaan aio tehdä samoja virheitä uudelleen, koska aikasemmin en edes tajunnut tekeväni väärin. Nyt tiedän.
Tää ero tuli yleisestikkin aika suurena herätyksenä mulle. Ei siis vaan suhdeasiassa, vaan siinä että mä rupesin asennoitumaan siihen että mä en ole enään mikään teini vaan fakta on, että 25v on kohta mittarissa ja rupesin miettimään et mitä mä oikeasi elämältäni tahdon. Näitä juttuja ei tullu kelattua jostain syystä aikaisemmin. Tajusin myös sen, että vaikka oisin jonkin toisen naisen kanssa suhteeseen päätynyt, niin en halua olla kenellekkään huono mies, sen verran kunnianhimoinen olen, et mä en halua olla se "paska". Mutta siitä mä olen tällä naiselle kiitollinen, että hän antaa mulle mahdollisuudet korjata ne virheet hänen kanssaan, eikä mun tarttenu viedä oppeja uuteen suhteeseen.
Eli suhde nyt ns. kelluu, mutta sanoisin että tilanteen huomioon ottaen meillä on lähtenyt menemään erittäin hyvin. Olen miettinyt myös asioita millä saisimme suhteen tulevaisuudessakin pidettyä virkeänä, tarkoitan tällä lähinnä sitä, että tekisimme myös muuta yhdessä, kun kaupassa käynnin ja tv:n katsomisen :) Mä siis loppuviimein sain sen mahdollisuuden ja jos musta on kiinni suhteen jatkuminen niin aion kyllä tehdä kaikkeni, sillä olen tosiaan varma että kyseinen ihminen on mulle oikea. Muiden naisten näkeminen vaan vahvisti asiaa.. Mutta otamme tilanteen päivä kerrallaan ja voihan se olla ettei tämä juttu enään uudelleen toimi. Mutta merkit on tällä hetkellä hyvät ja aion todellakin skarpata. Toivottavasti kaikki onnistuu, mutta tässä vaiheessa ei saa olla liian optimistinen.
Jokatapauksessa pitkästä aikaa, jopa hymyilyttää ;)
Loistavaa, hoida asias kuntoon ja hymyile :) ajan myötä asiat selkiytyvät, kuten nyt taitaa sun kohdallas käydä. Voimia ja jaksamista. Tuli oikein hyvä mieli, kun kirjoitukses luin. Tsemppiä!
Ihanaa, luin tippa silmässä koko ketjun kerrasta läpi! :)
Voisin sanoa, tekstiin oikeasti paneutuneena, että elän tyttöystäväsi hetkiä. NIIN samanlainen on oma tilanne, erosta nyt 2vk. (ei kuitenkaan olla palattu yhteen!)
Olen myös erittäin varma päätöksestäni ja eikä mikään saa enää vaihtamaan suuntaa. Mietin myös suhteen aikana monta kertaa mielessäni ja ääneen miten kaikki pitäisi suunnitella ja tehdä itse. Halusin kihloihin, mutta 6v ei siihen riittänyt.. Oli PALJON muitakin asioita mutta nyt kuitenkin sain tarpeekseni ja uskon että parempi näin!
Olisin halunnut keskustella kanssasi vaikka sähköpostitse koska olisin mielelläni vaihtanut ajatuksia, ja molemmat olisivat niistä varmasti saaneet jotain irti :)
Hyvä että tilanteesi kääntyi parempiinpäin, olet tilaisuutesi ansainnut!! Pidä naisestasi kiinni, itse jatkan matkaa tuntemattomaan :)
Eikö sinua kuitenkaan yhtään vielä hävetä, että saatoit tyttöystäväsi tuollaiseen tilanteeseen? Moni mies olisi kiemurrellut maassa ja pyytänyt itkien anteeksi jo paljon varhaisemmassa vaiheessa! Sinä et! Päin vastoin olit antanut ymmärtää, että suuresta armeliaisuudesta voisit olla myötämielinen yhteisen lapsen suhteen.
Toivottavasti tyttöystäväsi löytää ihan oikean miehen. Älä missään nimessä etsi naisia ennen kuin olet viisastunut. Ehkä on parempi, että alat opetella elämään yksin.
Kyllä sinun kuule pitäisi hävetä, voi jumalauta. Naisesi pitäisi jättää sinut taakseen ja etsiä kunnon mies. Tuollainen kukkien lähetys on ihan naurettavaa, katsos kun on miehiä jotka eivät tuollaiseen tilanteeseen itseään saata, vaan huomioivat naisensa paremmin. Naisen huomiointi tarkoittaa jotain ihan muuta kuin saunan peseminen.
Toivottavasti ex-tyttöystävälläsi on ystäviä, jotka pitävät hänet kaukana sinusta.
Sinä elät kuin pikkulapsi!!
mutta siihen vielä, että jos hän käyttäytyy kuin erosta olisi jo vuosi, se on hänen oma selviytymiskeinonsa. Hän yrittää tavallaan uskotella itselleen että olette olleet erossa jo pidempään eikä enää pitäisi tuntua pahalta (vaikka tuntuukin). Yritä olla ystävällisissä väleissä, älä painosta (vaikeaa, tiedän!), pidä itsestäsi huolta, pidä kämppä siistinä, tee ruokaa yms. Jos olette puheissa, kerro miten kokemus sai sinut tajuamaan ja että yrität nyt ihan vaan itsesi vuoksi aikuistua ja tajuat että sinun on pidettävä itsestäsi ja taloudestasi huolta. Hän varmasti seurailee sinua sivusta ja tekee omia huomioitaan. Nyt hänellä on varmasti sellainen ajatus, ettet kuitenkaan ole muuttunut tai oppinut mitään, eikä hän halua palata vanhaan. Pahinta mitä voit tehdä, on lähteä "luutuamaan" ympäriinsä, elää rempallaan yms. Vaikkakaan ette palaisi yhteen, on sinun siltikin hyvä alkaa pitää huolta elämästäsi.
painostamaan ei kannata ryhtyä, eikä tentata mielinmäärin, että mitäs nyt, ollaankos jo yhdessä.. Antaa vaan ajan mennä ja solua eteenpäin, niin ajatuksetkin ehtivät kasautua ja selkiytyä, teillä molemmilla.
Mikäs BH85:n tilanne on tänään?