Kuka teistä kitaransoittajista muistaa/tietää, millä avoimella virityksellä Eddie yleensä soittaa?
Edvard Van Halen
Nimetön
3282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eddie soittaa normivireellä nykyään, aiemmin vire oli 1/4 sävelaskeleen alivireinen aina v 80 jotain saakka, sen voi kompensoida säätämällä levyn tai biisin toistonopeutta. Joskus Eddie käyttää d-tuna-virettä, jossa ala-e viritetään d-hen jolloin muodostuu automaattinen vitos-voimasointu ja saadaan alasviritetty soundi. Viritä korvakuulolla näppäämällä d-kieltä ja samalla näppää ja viritä e-kieltä, ja hae oktaavin harmonia.
Esim E5:
e -0----------
h--0---------
g--0-----------
d--0----------
a--------2-------
d--------2------
Ettäs silleen. Nakkisormille myydään floikkaan d-tuna viritintä, joka pudottaa tuon vireen automaattisesti. Tai osta koko virbakoneisto super-veeltä niin kuin itse tein :
www.super-vee.com
Siinä riittää pikavirittimen säätövara d-vireeseen saakka. Ja menee heittämällä startoon. Raidat runkoon ja paffi takamikiksi ja eikuin vanhalenia apinoimaan!
T: Van Han liiton mies
Niin drop-d ei tavallaan ole avovire. Avovireellä tarkoitetaan johonkin sointuun virittämistä. Esim virität DADF#AD ja saat avoimen D-vireen.
Eihän se drop-d avovire ole, mutta nähdäkseni ainoa erikoisviritys, jota fast eddie käyttää. Ja saahan sillä sen voimasoinnun helposti;-)
Lueskelin aikoinani lehtijuttuja Van Halenista ja viime vuonna oikein bändielämänkerrankin. Hauska stoori kertoi Ted Nugentista, joka kohkasi joskus´77 Eddielle, että anna nyt hyvä mies hänenkin joskus koklata niillä sun taikakamoilla. Oltiin samalla keikalla jossain Pasadenassa, ja Ted sain viimein kyntensä kiinni Frankenstratiin. Kuullosti aivan Nugentilta, niinkuin asiaan kuuluu. Eddie vastasi
kohteliaisuuteen ottamalla esille Tedin pullean Gibsonin ES:n ja luukutti Fenkun twinin läpi potpurin senaikaisista tempuistaan, mm Eruptionin ja esiversion Hot for Teacherista. Nugent ol aivan puulla päähän lyöty ja Eddien kommentti oli vaatimaton ja alati paikkansapitävä: "Man, it´s all in the fingers!"
Sitähän se oli: soundi syntyi ylijännitteellä pauhaavasta Marsun plexistä ja pienestä määrästä delayta ja flangea. Tai sitten ihan mistä tahansa riittävästi sustainia ja overdriveä tarjoavasta setistä osaavan muusikon käyttöön.
Vaan saisipa edes kerran VH:n Suomen. Silloin Van Ha jääräkin voisi lunastaa piletin...