Varmaan vähän yksilöllistä, mutta kuinka monta seksikumppania tai seurustelusuhdetta on mielestänne hyvä olla ennen lopullista vakiintumista? Niin ettei ala sitten aidan toisella puolella ruoho vihertää? Mikä olisi sopiva määrä?
Kuinka monta...
...ennen...
121109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
200kpl. Tai jos alkaa suhteen edetessä ulkopuoliset houkutella mutta ei kuitenkaan pokkaa erota niin ainahan voi sopia molemminpuolisesta avoimesta suhteesta puolison kanssa tai kokeilla ryhmää. Vaihtelu kummasti virkistää.
En ole tavannut koskaan miestä, joka pelkästään himoitsisi puolisoaan.
Lihan himo on aina kumppanimme, sille ei mitään voi. Mutta jotkut tajuavat jossain vaiheessa että kaikkia himojaan ei ole hyvä toteuttaa. Toiset taas eivät ole parisuhdemateriaalia koskaan, koska eivät osaa olla toteuttamatta himojaan. Näin se on.
Ei ole vihertänyt, vaikka ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja mieheni oli minulle se toinen seksikumppani. Itselleni seksi ei ole muutenkaan ollut se liikkeelle paneva voima. Joten riippuu kai ihmisestä. Itse koen vietin vasta kun olen rakastunut. Voin vaan kuvitella miten rankkaa on juuri ihmisillä jotka menee pinnallisten mielihalujensa mukaan.
Hyvä vastaus!!
toistemme ensimmäiset ja toivottavasti myös viimeiset (seksi)kumppanit. Emme kumpikaan koe tarvetta yhden yön juttuihin jne. Itse en pystyisi harrastamaan seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan minulla ei ole tunteita, se on mahdottomuus.
Myös me olemme mieheni kanssa toisillemme ensimmäiset varsinaiset seksikumppanit ja myös seurustelukumppanit. Tietysti kummallakin jotain pienempää säätöä ollut ennen toista, muttei mitään kovin vakavaa. Eikä ainakaan vielä ole alkanut ruoho tuntua vihreämmältä aidan toisella puolella, enkä usko että alkaakaan. Saadaan toisiltamme kaikki mitä tarvitaan. Ollaan tästä itseasiassa joskus keskusteltukin ja kysytty toisiltamme, että voitko ajatella olevasi vain mun kanssani koko loppuelämäsi. Kummankin vastaus oli suunnilleen sama. Olihan se sinkkuilu ja ihmisten tapailu tietyllä tavalla jännää ja kutkuttavaa, mutta ei siitä kuitenkaan lopulta saanut mitään näin hyvää irti. En ois ikinä uskonut että näin ihanan miehen löydän ja saan, joten en ole hänestä kyllä ihan helpolla luopumassa. Ja seksikokemukset sitten... Noh, entä jos olisinkin sinkku, iskisin miehen baarista ja lähtisin sen mukaan, harrastettaisiin seksiä, mutta mitä sitten? En jaksa uskoa, eikä muuten mieskään, että se olisi jollain lailla tyydyttävämpää kuin meidän seksielämä. Kun siihen kuitenkin kuuluu aika vahvasti tuo henkinenkin puoli. Ei tässä parisuhteessa kuitenkaan vain sen seksin takia olla. Eli siis kukin taaplaa tyylillään. Ei ole oikeaa tai väärää seurustelu- tai seksikumppaneiden määrää. Kyllä se vaan on niin, että se on ihan itestä kiinni alkaako muut houkuttamaan. Tuskin se on mitenkään suoraan verrannollinen edellisten kumppaneiden määrään.
ole kiinni, että kaipaa sitä vihreämpää. Ihan omasta käytöksestä ja siitä omasta ajatuksesta ja tahdosta mitä elämässään haluaa. Joskus se oikea, jonka kanssa rimmaa löytyy jo ensimmäisestä suhteesta vaikka koko loppuelämäksi. Parisuhteessakin tulee niitä hetkiä, että voi ihastua tai rakastua toiseen, mutta se on omasta tahdosta ja uskalluksesta kiinni silloin tehdä uusia ratkaisuja elämässä tai löytää kriisin kautta se oma kumppani uudelleen.
Ei se minusta ole pelkästään omasta käytöksestä kiinni kaipaako sitä muutakin kuin omaa puolisoa. Aivan yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää, on puolison käytös. Jos kotona on riittävän hyvää seksiä riittävästi tarjolla, ei ole mitään syytä katsella muualle. Jos taas ei ole, on luonnollista, että tuollaisen perustarpeen haluaa kuitenkin tyydyttää, ja mitä niitä vaihtoehtoja sitten muka on? Alkuperäiselle kysyjälle siitä määrästä: Kyllä sitä muutaman kymmenen tai viimeistään sadan partnerin jälkeen tietää, milloin seksi jonkun kanssa sujuu hyvin ja milloin huonosti. Ja kun sen oikein hyvän sitten löytää, ei varmasti halua riskeerata mitään etsimällä vielä parempaa.
seksin puutteeseen ole vielä kukaan kuollut! Ja mitäänhän ei tässä maaimassa ole ns. "tarjolla". Ehkä tärkeämpää olisi pohtia tai jutella, miksi sitä sekshiä ei justiinsa ole ollut. Tuollainen suhde joka aloitetaan pelkän seksin vuoksi tulee kaatumaan sen puutteeseen, kun se ensikiima menee ohi. Ja noista partnerien määrästä ei voi pätellä mitään. Joskus seksi myös "sen hyvän" kanssa hiipuu tai loppuu.
Ei ole kukaan tainnut kuolla seksin puutteeseen, ei. Mutta miksi ihmeessä kenenkään pitäisi siitä kärsiä, jos kerran vaihtoehtokin on olemassa?
Määrällä kait ei ole sittenkään suurta merkitystä jos kohtaa ihmisen jonka kanssa haluaa olla vain ja ainoastaan. Kokemuksia on tietenkin hyvä olla, mutta minä en hlökohtaisesti kiinnostu miehestä, jonka elin on uinut satojen naisten värkeissä. Tulee jotenkin halpa huorapoika- fiilis sellasesta tyypistä.