Mikä ihme on, kun mieheni on niin h..vetin saamaton ja unohtaa kaiken. Mielessä pyörii koko ajan uudet pelit ja hifilaitteiden kilpavarustelu isoveljen kanssa. Molemmat kuitenkin jo lähes kolmikymppisiä. Hän kertoo minulle jatkuvasti miten hieno uusi peli oli, tai miten hienon uuden tietokoneen juuri tilasi tms. Ruokapöytäkeskustelumme ovat pitkälti tätä.
Vaatteet jää lattialle suihkun jälkeen, ruuat pöytään, ikinä ei siivoa jälkiään jos säätää piuhojen ym. kanssa olohuoneessa. Elämäni tuntuu olevan yhtä holhoamista ja hänen jälkiensä korjaamista. Romua tulee joka tuutista jatkuvasti ja kotimme täyttyy tyhjistä pahvilaatikoista, jotka hän kuulemma vie ulos "heti kun menee". Ja sitten unohtaa, ja minä vihaisena kiikutan kun ne on siinä viikon olleet kymmenistä huomautuksista huolimatta.
Sama juttu omien tärkeiden raha ym. asioidensa hoidossa, ne yksinkertaisesti unohtuvat jos minä en jatkuvasti muistuta. Minulla on kalenteri täynnä omien asioideni lisäksi miehen tapaamisia, lääkäri/parturi ym. käyntejä, työasioita ja tärkeiden lomakkeiden palautuspäivämääriä. Nytkin olen muistuttanut häntä reilusti yli kymmenen kertaa, että palauttaisi verotomistoon korjatun veroehdotuksensa, että saisi matkakorvaukset työmatkoista.. Mutta kun ei. Nytkin se pelaa vaan eikä taas muistanut koko asiaa kun siitä muistutin. Ei huolta mistään. Juuri hän joutui maksamaan n. kolme tuhatta euroa opiskeluaikaisia opintotukiaan takaisin, koska ei ollut silloin muistanut ilmoittaa Kelalle olevansa töissä. Hups.
Häämme ovat ensi kesänä, ja koska asumme sellaisella paikalla että juhlapaikat on varattava tsi ajoissa (aika isot häät tulossa), olisin kovasti jo hoitamassa asiaa. Mutta mies ei ota mitään vakavasti, sanoo että katotaan sitte joskus, aikaisintaan ensi vuoden alussa. (Lykkää ja lykkää vaan epämiellyttävää ja vastuullista asiaa).
Hermot menee! En oo lähdössä suhteesta, todellakaan eli ei kiitos sellaisia vastauksia että "jätä se" tms.
Saamatonta
touhua
81146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos vastauksesi on kyllä, lukijan on vaikea ymmärtää miksi sinä valitat. Olethan huolellisesti ja täysin tietoisesti valitsemassa tulevaa aviopuolisoasi. Jos todella aiot jakaa tuon olion kanssa loppuelämäsi, ehkä parasta olisi sinun hankkia oma asunto. Voisit pitää sen järjestyksessä ja puhtaana, kuten ihmiset yleensä kotinsa hoitavat. Aviomiestäsi voit tavata joko kodissasi muutaman tunnin kerrallaan ( muuten hän muuttaa senkin sikolätiksi) tai vierailla välinpitämättomän possun luona (et varmasti jaksaisi katsoa sitä siivoa muutamaa tuntia kauempaa). On selvääkin selvempi että kirjoitatte avioehdon ja että sekä sinä että rakkaasi pidätte omat pankkitilit. Tuo ihmeesti vähentää sinun riehumis tarvettasi, ethän joudu katselemaan rakkaasi saamattomuutta kuin vain silloin kun todella haluat.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa kyllä siltä, että miehesi on pudottautunut takaisin mukavaan teini-ikään, jossa saa vapaasti puuhastella pelien ja vehkeitten kanssa, ja äiskä korjaa sotkut. Niin kauan kuin sinä täytät äidin roolin, hänellä ei ole mitään syytä muuttaa käytöstään. Asiasta huomauttaminenkaan ei välttämättä auta, koska kyllähän äitikin välillä nalkuttaa, mutta hoitaa sitten ne siivoukset yms. kuitenkin. Vakava keskustelu voisi ehkä viedä asiaa eteenpäin, jos saat miehen kuuntelemaan. Mieti etukäteen, mitä haluat hänelle sanoa, kirjoita se vaikka ylös, ja puhu rauhallisesti. Esitä hälle selkeästi se, mitä häneltä haluat ja miksi. Jos keskustelu ei auta, kokeile käytännön toimia. Kasaa ne pahvilaatikot hänen tietokoneelleen ja tarjoile hänelle päivän verran pöydällä lojunutta ruokaa, jos se on siinä hänen jäljiltään. Toisin sanoen, älä korjaa hänen sotkujaan pois, vaan siirrä ne hänen tielleen. Sama juttu kalenterin kanssa: jos miehelläsi ei ole mitään lääkärin havaitsemaa neurologista ongelmaa, joka estää ajan hahmottamisen, osta hänelle oma kalenteri ja jätä hänet oman onnensa nojaan.
Nyt sen teit. Olet ottanut äidin roolin suhteessanne. Ja sen tiedostaminen on vähintääkin pelottavaa. Tiedän kyllä miestyypin, ja sen ettei tuota löysäilyä enää noin myöhällä iällä korjata, vaikka tapoja voidaan opetella aina uusiksi. Itse tein mieheni kanssa niin, että kaikki sotkut mitkä jätti jälkeensä kiikutin hänen työhuoneeseensa. Siis likasia lautasia myöten. Viikon jälkeen huone oli jo niin kauheassa kunnossa, ettei mies mahtunut töitä tekemään ennekuin siivosi. No tästä muutaman kuukauden jälkeen vihdoin oppi läksynsä ja nyt toimii jo melko kiitettävästi yhteisten tilojen eteen. Yrittihän tuokin kovasti selitellä kuinka KOHTA korjaa. Ja sai raivareita kun muka aikataulutin hänen siivoamistaan, siis ajttelematta yhtään sitä miltä minusta tuntui elää läävässä. No. olin tiukkana ja sanoin että jo siinä on liikaa, että joudun kiikuttamaan sotkuja huoneeseensa. Kyllä aikuisen miehen pitäisi jo osata huolehtia tuon vertaa. No, meillä liika porsastelu loppui, toivottavasti itse saat saman läpi. Jos teillä ei ole ylimääräistä huonetta, kiikuta läjät äijän vaatekaappiin -taatusti siivoutuu vielä nopeammin!
Kiitos kaikille vinkeistä, kokeilenpa heti tuota hänen tielleen kiikuttamista! Meillä on tilanpuutteen vuoksi yhteinen työhuone, joten sinne en niitä viitsi viedä kun ovat minun tielläni edelleen. Vahvasti vaan epäilen että hän "siivotessaan" kiikuttaa kamat takaisin pöydälle haisemaan, kylppärin lattialle tai työhuoneeseen, eli vaikea uskoa että laittaisi esim. tiskikoneeseen tai pyykkikoneeseen asti..
Noh, sitten vaan kannat sitkeästi takaisin tielleen. Vähän kuin koiraa koulutettaessa. Johdonmukaisuus ja sinnikyys...siinä avainsanat. Yksi hyvä vaihtoehtohan on aina auto, jos hänellä omansa....he!
Mies kuulostaa ihan siltä ettei hänen ole ikinä tarvinnut juuri kantaa vastuuta mistään. Ja kaiken lisäksi nyt hänellä on uusi holhoaja pitämässä huolta taloudesta jotta hän saa jatkaa sitä ihanaa elämää ilman vastuuta. Näin niinkun tämän kertomasi perusteella. Ikävä kyllä se taitaa olla niin että toiset vain ovat sellaisia. Toiset muuttuu siitä, toiset jää sellaisiksi. Ensin huvi, sitten työt. Ehkä työt. Vaikea tuohon on mitään sanoa, koska itse kärsin joku aika sitten samasta ongelmasta. Ei siihen auttanut mikään. Jos ne jätti huomiotta miehen vastuulle, ne lojuivat siinä vielä kolmen viikon kuluttuakin. Tiskit tiskattiin nuristen. Paperit jäi palauttamatta ja hyvä kun kouluun haki ilman painostusta. Tästä kyllä huomaa että olemme tosiaan nuoria, ja tuolla luojan kiitos auttoi ikä. Ja ikävä kyllä myös se että olen itse käyttäytynyt paskamaisesti. Monen asian soppa kärjistyi parisuhdekriisiin ja molempien identiteettikriiseihin, joka johti eroon. Ja kappas, nyt tässä osataan ottaa molemmat osapuolet huomioon ja molemmat ottavat vastuuta asioista. Ei siihen tarvittukaan kuin maahan poljettu itsetunto. Tosi rohkaisevaa... Mutta näin meillä kävi. Puhu sen miehen kanssa, kerro mitä ajattelet ja tunnet asiasta. Ja tuo ilmi se, että ei niitä häitä tule ellei niihin molemmat panosta. Koska ei siitäkään mitään tule jos sinä ne täysin yksin hoidat (lue: ilman miestä).
koko loppuelämäsi, jos et saa sanotuksi asioista hänelle itselleen.Jos sanat ei auta, niin älä sinäkään ruoki sitä, että siivoat hänen jälkiään. Katsopas hänen reaktionsa, kun jätät hänen jälkensä siivoamatta, näytä se hänelle konkreettisesti mikä sottapytty hän on.
Sä olet NYT JO nalkuttava akka ja matkalla katkeroitumaan.
Miehessä ei ole mitään vikaa.
Sinusakaan ei ole mitään vikaa.
MUTTA: te ette sovi toisillenne.