anoppini on ihan mukava, MUTTA.... hän pitää minua ja avomiestäni (hänen poikaansa) vielä kovin nuorina.. olen 20v. ja mieheni 21v. olemme asuneet yhdessä pian 3 vuotta ja olleet kihloissa 2,5 vuotta...
Aina hän muistaa antaa meille pullaa kotiin vietäväksi kun olemme olleet käymässä anoppilassa.. usein kieltäydyn, sillä haluan itsekin leipoa, mutta kun anoppi tyrkyttämällä tyrkyttää niin kauan että on pakko ottaa... sama juttu on ruuan suhteen.. heillä oli juuri ruoka-aika kun menimme käymään.. anoppi tietenkin laittoi meille lautaset ja kehotti syömään... kieltäydyimme, koska emme asu kovin kaukana ja olimme vasta syöneet... anoppi jaksoi vain jankuttaa että syökää nyt... lopulta oli pakko vähän syödä...
ja eilen kun olimme menossa luistelemaan ja haimme avomieheni 8-vuotiaan pikkuveljen mukaamme, anoppini minulle totesi "onko sinulla edes hattua ja käsineitä mukana?" ..ihan niinkuin en itse tajuaisi pitää hattua ja lapasia pakkasella...
ylihuolehtivaisuuden voisi ymmärtää jos anoppini käyttäytyisi kaikkia lapsiaan ja näiden puolisoita kohtaan samoin, mutta vain meitä ja etenkin minua kohtaan hän käyttäytyy näin...
en voi ymmärtää miksi hän ei osaa päästää pojastaan irti ja kohdella meitä kuin aikuisia, sillä hän on muuten mukava (hän on sellainen ihminen joka ei hauku muita tms.,joten hän ei ikinä sanoisi minulle mitään "pahaa", onneksi!)
onko anoppini minulle kenties katkera kun hänen poikansa muutti jo 18-vuotiaana kotoa...? siis 18-vuotta on minusta ihan hyvä ikä muuttaa kotoa, mutta anopista varmaan olisi pitänyt asua kotona vielä monta vuotta....
olisiko kellään hyviä vinkkejä miten saisin anoppini kohtelemaan minua aikuisena? käytöksestäni tämä kohtelu ei voi johtua koska käyttäydyn kohteliaasti ja muutenkin hyvin anoppilassa ja muutenkin...
Aina hän muistaa antaa meille pullaa kotiin vietäväksi kun olemme olleet käymässä anoppilassa.. usein kieltäydyn, sillä haluan itsekin leipoa, mutta kun anoppi tyrkyttämällä tyrkyttää niin kauan että on pakko ottaa... sama juttu on ruuan suhteen.. heillä oli juuri ruoka-aika kun menimme käymään.. anoppi tietenkin laittoi meille lautaset ja kehotti syömään... kieltäydyimme, koska emme asu kovin kaukana ja olimme vasta syöneet... anoppi jaksoi vain jankuttaa että syökää nyt... lopulta oli pakko vähän syödä...
ja eilen kun olimme menossa luistelemaan ja haimme avomieheni 8-vuotiaan pikkuveljen mukaamme, anoppini minulle totesi "onko sinulla edes hattua ja käsineitä mukana?" ..ihan niinkuin en itse tajuaisi pitää hattua ja lapasia pakkasella...
ylihuolehtivaisuuden voisi ymmärtää jos anoppini käyttäytyisi kaikkia lapsiaan ja näiden puolisoita kohtaan samoin, mutta vain meitä ja etenkin minua kohtaan hän käyttäytyy näin...
en voi ymmärtää miksi hän ei osaa päästää pojastaan irti ja kohdella meitä kuin aikuisia, sillä hän on muuten mukava (hän on sellainen ihminen joka ei hauku muita tms.,joten hän ei ikinä sanoisi minulle mitään "pahaa", onneksi!)
onko anoppini minulle kenties katkera kun hänen poikansa muutti jo 18-vuotiaana kotoa...? siis 18-vuotta on minusta ihan hyvä ikä muuttaa kotoa, mutta anopista varmaan olisi pitänyt asua kotona vielä monta vuotta....
olisiko kellään hyviä vinkkejä miten saisin anoppini kohtelemaan minua aikuisena? käytöksestäni tämä kohtelu ei voi johtua koska käyttäydyn kohteliaasti ja muutenkin hyvin anoppilassa ja muutenkin...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Teet kärpäsestä härkäsen! Jos tuossa elämäsi murheet, niin kuule hyvin menee.
"don't worry, be happy!"
Höppy happu.
Tehän olette nuoria! Lähes lapsia vielä. Kyllä se anoppisi suhtautuminen muuttuu kunhan teillä ikää kertyy.
No- jokainen 14-vuotiaskin kuvittelee olevansa viisaampi kuin vanhempansa..
Tuletteko toimeen ihan omillanne? Elätätte itsenne ilman vanhempien apua? Olette itse hankkineet asuntonne ja maksatte itse vuokranne?
Ostatte, maksatte ruokanne, vaatteenne yms itse?
..minulla on avominiä 18-v, joka suoraan sanoi, ettei rahalla ole väliä kun vain saa sitä mitä haluaa..Ja mitä luulet 18-vuotiaan ammattikoulussa olevan tyttösen ansaitsevan?
Pojan tulot riittävät vuokraan ja jos pihisti eläisivät niin itse tehtyyn hyvään ruokaan ja harkitusti ostettuihin vaatteisiin ja muihin ylläpitokustannuksiin.tyttö käy omien vanhempiensa luona päivittäin syömässä - ja pitää opintorahansa itsellään, koska ei nyt mitään kulutakaan - unohtaa laskea asumisen, sähköt, kaasut, lämpimät vedet yms.
Minähän en voinut muuta kuin naurahtaa, että tuon saman lauseen haluan kuulla kun omia lapsia alkaa tulla..
Ja vaikka kaksikymppisellä tänä päivänä paljon tietoa onkin, niin se elämisentaito on vielä kehittymässä. Eli nuoria olette, mutta aikahan sen sitten korjaa..käyttäytykää aikuismaisesti , älkääkä ottako lapsellisesti itseenne, kun joku teitä nuoriksi sanoo -nuoriahan te olette
Niin, ettehän te nyt tosiaan kovin vanhoja vielä ole. Itselläni ja avopuolisolla jo hiukan enemmän ikää (kohta 28 molemmat), mutta silti törmäämme välillä samanlaiseen kohteluun. Eli äidit nyt vaan ovat sellaisia; eivät halua tunnustaa itselleen, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja he itse sitten sitä mukaa ovat vanhentuneet.
Voin lohduttaa ettei se iästä ole kiinni. Samaa touhua sitä pidetään kolmekymppisille. Minäpä olen keksinyt viedä itse pullaa ym. omasta pakastimesta anoppilaan päin, katsotaan kauanko jatketaan ruuan vaihtoa... Eivät vissiin vielä ole keksineet, että minäkin osaan laittaa kotona ruokaa ;)
Ettekö te tajua, että tuossa on kyse yhdestä ja ainoasta asiasta: välittämisestä!! Jäyhät suomalaiset eivät hevillä sano rakastavansa toista, vaan osoittavat sen usein muilla tavoin. Itse olen 23, ja seurustellut neljä vuotta, ja kun minua kohdellaan noin, otan sen kunnianosoituksena vastaan. Sitäpaitsi anoppini ruoat ja leipomiset ovat todella hyviä!!
voi olla niinkin ettei ne ruuat ja leipomiset ole ihan ainoita asioita jotka siinä jäytää silloin kun jäytää. Välittämistäkin voi tietty osoittaa niin monella eri tapaa. Kuka mitenkin. Haloo sinnekin vaan =)
..nii, mut sitä tarkotin, et ruoka ja leipomiset on pientä verrattuna sellaseen henkiseen väkivaltaan, jota toiset alistuvat kestämään vuosia.
onhan toki totta että olemme vielä kovin nuoria, mutta ei silti tarvitse kohdella kuin pikkulasta... me olemme kuitenkin asuneet pian 3 vuotta yhdessä.. tulemme toimeen omillamme, minun tai avomieheni vanhempien ei ole meille tarvinut rahaa antaa... opintoraha asumislisä on pieni, mutta se riittää..en ole opintolainaa ottanut..
..on mukavaa, että anoppi välittää (ymmärrän toki että hänen huolehtivaisuus on välittämistä), mutta voisi hän osoittaa sen muutenkin kuin tyrkyttämällä pullaa/ruokaa yms. Hän voisi osoittaa asian esim. käymällä meillä kylässä HIEMAN useammin... anoppi ja appi avat käyneet meillä ehkä kaksi kertaa uudessa asunnossamme (reilun puolen vuoden ajalla) ja taas huomattavasti useammin heidän tyttärensä luona, jonne on matkaa n.500km...
en muuten ole hirveästi stressannut asiasta mutta sunnuntainen kommentti hatusta ja lapasista kuulosti jotenkin halveksivalta (minun mielestäni, ehkä se ei ollut sellaiseksi tarkoitettu)...
kuten jo sanoin, hän on sellainen ihminen, joka ei ala riitelemään tai haukkumaan, mutta joskus tuntuu että olisi parempi että molemmat osapuolet sanoisi suoraan mieltä kaihertavat asiat... itse jos tekisin aloitteen tässä asiassa, anoppi loukkaantuisi...
tiedän toki että "ongelmani" on pieni joidenkin ihmisten ongelmien rinnalla... olen kuullut juttuja kauheista anopeista, joiden rinnalla omani tuntuu enkeliltä...
Kuulostaa tutulta, molempien, miehen ja minun, vanhemmat (äidit) hössäävät samalla tavalla. Nuorempana se ärsytti, nyt se tuntuu jopa mukavalta. Sillä tavalla ne äidit osoittavat välittävänsä eikä johdu siitä, että pitäisivät edelleen liian nuorina huolehtimaan itsestä..
sullakin jumaöauta ongelmat.