Naiset

Missään nimessä ei kannattaisi äitihahmoa lähteä etsimään ja leikkimään heti alusta perhettä, koska sillä mennään tosi nopsaan konkkaan!! Välttäisin isän asemassa ehdottomasti ns. "äitihahmot", koska useimmiten nämäkin huomaavat pian että ei, kyseessä ei ole oma lapsi ja parisuhteeseen ei ole lähdetty äitinä olemaan eikä yhtäkkiä voi mitenkään oppia rakastamaan lasta kuin omaansa tai melkein. Jos miehellä on tollanen asenne ja nainen yrittää, niin siinä tuleekin usein pettymys - vaatimukset on kummaltakin niin korkeat ettei tule mitään, nainen alkaa soimaamaan itseään siitä kun ei pystykään olemaan kuin äitihahmo lapselle tuosta vain ja se voi purkautua joskus hyvin negatiivisesti ja päätyä siihen, että lapsen läsnäolo jopa ahdistaa. Jos mieskin odottaa naisystävästään/puolisostaan "äitiä" lapselleen ja kun nainen ei täytä näitä vaatimuksia, niin kuilu kasvaa. Kultanen keskitie parempi, katsoo vain kumppania, jonka kanssa haluaa elää eikä yritä puristaa äitimuottiin. Lapsi ja nainen muodostavat ajan mittaan oman kaltaisen suhteen. Lapsella on jo äiti eikä äitihahmoa tarvita. Sen sijaan fiksusti lapseen suhtautuva aikuinen elämässä voi olla tosi hyvä extra lapsen elämään. Itse olen uusperheellinen ja aiheesta kiinnostunut ja veikkaisin naisen itsensä sekä isän äitihahmopaineiden olevan kaikkein suurin syy suhteiden epäonnistumiseen. Ei nyt mitään lapsen vihollinen no.1-naista kannata hommata, mutta sellainen ydinperheen tavoittelu ja äidin vääntäminen naisesta, joka ei äiti ole, on uuvuttavaa ja raastavaa. Itse panostaisin enemmän siihen "parisuhteen toinen osapuoli & perheen toinen aikuinen"-hahmoon. Sitäpaitsi oikeasti uusperheys kinkkistä siinäkin mielessä, että joillakin tämä ex vs. nykyinen -ulottuvuus voi olla haastava. Uskon, että vanhempien välistä kitkaa voisi aiheuttaa tuollainen "vauvakuumeinen äitihahmo", joka tekisi lapsipuolestaan oman lapsen korvikkeen. Ei sille lapselle oikeasti voi miltään markkinoilta uutta extraäitiä ostaa, mukavan aikuisen kyllä juu.

missään vaiheessa hakenutkaan äitipuolta, lapsella on jo äiti. Halusin vaan kysyä että mitä mieltä naiset ovat asiasta, en ole hakenutkaan minkään näköistä suhdetta vaikka ulkonäköä ja luonnetta löytyisi. Mutta suhde vaatisi niin paljon ymmärrystä ja tahtoa onnistua että en ole edes vaivautunut hakemaan mitään. Osasin odottaa vähän tuollaista palautetta asiasta :)

............................ kirjoitti:

Missään nimessä ei kannattaisi äitihahmoa lähteä etsimään ja leikkimään heti alusta perhettä, koska sillä mennään tosi nopsaan konkkaan!! Välttäisin isän asemassa ehdottomasti ns. "äitihahmot", koska useimmiten nämäkin huomaavat pian että ei, kyseessä ei ole oma lapsi ja parisuhteeseen ei ole lähdetty äitinä olemaan eikä yhtäkkiä voi mitenkään oppia rakastamaan lasta kuin omaansa tai melkein. Jos miehellä on tollanen asenne ja nainen yrittää, niin siinä tuleekin usein pettymys - vaatimukset on kummaltakin niin korkeat ettei tule mitään, nainen alkaa soimaamaan itseään siitä kun ei pystykään olemaan kuin äitihahmo lapselle tuosta vain ja se voi purkautua joskus hyvin negatiivisesti ja päätyä siihen, että lapsen läsnäolo jopa ahdistaa. Jos mieskin odottaa naisystävästään/puolisostaan "äitiä" lapselleen ja kun nainen ei täytä näitä vaatimuksia, niin kuilu kasvaa. Kultanen keskitie parempi, katsoo vain kumppania, jonka kanssa haluaa elää eikä yritä puristaa äitimuottiin. Lapsi ja nainen muodostavat ajan mittaan oman kaltaisen suhteen. Lapsella on jo äiti eikä äitihahmoa tarvita. Sen sijaan fiksusti lapseen suhtautuva aikuinen elämässä voi olla tosi hyvä extra lapsen elämään. Itse olen uusperheellinen ja aiheesta kiinnostunut ja veikkaisin naisen itsensä sekä isän äitihahmopaineiden olevan kaikkein suurin syy suhteiden epäonnistumiseen. Ei nyt mitään lapsen vihollinen no.1-naista kannata hommata, mutta sellainen ydinperheen tavoittelu ja äidin vääntäminen naisesta, joka ei äiti ole, on uuvuttavaa ja raastavaa. Itse panostaisin enemmän siihen "parisuhteen toinen osapuoli & perheen toinen aikuinen"-hahmoon. Sitäpaitsi oikeasti uusperheys kinkkistä siinäkin mielessä, että joillakin tämä ex vs. nykyinen -ulottuvuus voi olla haastava. Uskon, että vanhempien välistä kitkaa voisi aiheuttaa tuollainen "vauvakuumeinen äitihahmo", joka tekisi lapsipuolestaan oman lapsen korvikkeen. Ei sille lapselle oikeasti voi miltään markkinoilta uutta extraäitiä ostaa, mukavan aikuisen kyllä juu.

En tarkoittanutkaan, että pitäisi etsiä uutta äitiä tai äitihahmoa, mutta todellakin naista, joka tykkää lapsista ja on niihin valmis. En mä ainakaan olisi nuorempana ollut valmis mihinkään perheeseen. Ja jos miehellä on lapsi, on kyseessä todellakin perhe, vaikkakin uusiosellainen. En siis ehdota hakemaan äitiä lapselle tai puristamaan naista äitimuotiin, vaan ottamaan itselle parhaiten sopivan naisen (=joka tässä tapauksessa siis haluaa myös lapsia, koska sellainen on jo.) Ja johan mä varoitin, että ei kannata ottaa naista, joka alkaa omia lasta. Siitä ei hyvää seuraa. Ei uusperhekuviota voi ajatella, niin että otan miehen ja lapsi tulee sivussa. Kyllä se oma lapsi on niin miehelle kuin naisellekin se ykkös asia ja sitten tulee uudet naiset ja miehet. Perheessä, jossa lapset ovat yhteisiä asia on erilailla. Uusperheissä pitää mennä lasten ehdoilla, pikkuhiljaa.

ap- kirjoitti:

missään vaiheessa hakenutkaan äitipuolta, lapsella on jo äiti. Halusin vaan kysyä että mitä mieltä naiset ovat asiasta, en ole hakenutkaan minkään näköistä suhdetta vaikka ulkonäköä ja luonnetta löytyisi. Mutta suhde vaatisi niin paljon ymmärrystä ja tahtoa onnistua että en ole edes vaivautunut hakemaan mitään. Osasin odottaa vähän tuollaista palautetta asiasta :)

Minä nyt lähdin paasaamaan vaaroista, mutta ei se nyt täysin mahdotonta ole löytää hyvä nainen ja elää onnellisesti kaikki yhdes koos. :) Täälläkin hyvin mennyt, mutta paljon olen lukenut tarinoita sen uusperheyden vaativuudesta joissakin tapauksissa. Eli tarkoitus ei ollut säikäyttää, lähteä vaan saarnaamaan kuopista, jotka voisi välttää - sitähän et tosin kysynyt. Sullahan ehdoton plussa on se, että olet nuori ihminen. En tiedä miksi, mutta epäilen vahvasti että paremmat lähtökohdat (elämä edessä, tukka takana) kuin esim. jos olisi pari varhaisteiniä, 20 vuoden avioliitto takana ja mennyt elämä voisi tuoda helpommin esim. sävähdystä exän taholta. Te tuutte exän kanssa hyvin toimeen ja jos ei se "eroisän huono omatunto" kalvaa vaan mukavasti, mutta arkisen turvallisesti elo sujuu, niin asiathan on paljon paremmin. Ja jos samankaltainen ja toimeentuleva nainen osuu kohdalle, niin ehkäpä osaa arvostaa sinua enemmän lapsenkin myötä, joka sinua varmasti kasvattanut vastuullisemmaksi ihmiseksi. Mutta vastaus oikeaan kysymykseesi: Ottaisin ja otinkin ja pidän mielelläni nuoren lapsellisen miehen. Lapsi on nostanut hänessä paljon myös hyviä piirteitä ja koska osaa maalaisjärjellä hoitaa asiat eron jälkeenkin ja ex yhtä fiksu noissa asioissa, niin elo ollut erittäin mukavaa. Enkä kadu pätkääkään, että uusperheeseen tuli nuorena (20v) lähdettyä. Sitäpaitsi paljonhan on myös nuoria naisia, joilla on lapsi, tuskin hekään lähtisivät sorsimaan samasta jutusta, joka itselläkin on. Ja sitäpaitsi: Naiset, jotka karttavat lapsen vuoksi, tekevät ainoastaan sinulle palveluksen, koska tuskin heistä uusperhe-eloon olisikaan. Ja vaikka se uusperheys vaatiikiin enemmän, niin onnistuessaan se myös antaa paljon - kiva elää parisuhteessa, jossa sitä tahtoa olla yhdessä ja selvitä karikoista on. Verrattuna helppoon, mutta heikkoon parisuhteeseen.

Kyllä minun mielestäni ei-fyysinen "äidike" voi - jos hyvin käy - olla lapselle tärkeä ja läheinen ihminen ja päin vastoin. Itse muistan parinkymmenen vuoden takaa erään nuoren päiväkodin hoitajanaisen, johon kiinnyin pikku nassikkana tosi lujasti. (Tuolta alalta löytyy muuten varmasti paljon sellaisia vähän päälle parikymppisiä naisia, joilla on jo tottumusta lasten suhteen, vinkkinä aloittajalle.) Miksei sitten näin voisi olla myös kotioloissa, mutta tietysti se vaatii persoonien yhteensopivuutta eikä välttämättä tekemällä synny. Lapsen edun kannalta tärkeää on tietysti myös se, että vaikka suhde tulisi läheiseksi, ei ruveta manipuloimaan lasta vieraantumaan fyysisestä äidistään. Fyysinen äitiys pysyy kuitenkin koko elämän, muista ei voi tietää.

m vastaa kirjoitti:

Kyllä minun mielestäni ei-fyysinen "äidike" voi - jos hyvin käy - olla lapselle tärkeä ja läheinen ihminen ja päin vastoin. Itse muistan parinkymmenen vuoden takaa erään nuoren päiväkodin hoitajanaisen, johon kiinnyin pikku nassikkana tosi lujasti. (Tuolta alalta löytyy muuten varmasti paljon sellaisia vähän päälle parikymppisiä naisia, joilla on jo tottumusta lasten suhteen, vinkkinä aloittajalle.) Miksei sitten näin voisi olla myös kotioloissa, mutta tietysti se vaatii persoonien yhteensopivuutta eikä välttämättä tekemällä synny. Lapsen edun kannalta tärkeää on tietysti myös se, että vaikka suhde tulisi läheiseksi, ei ruveta manipuloimaan lasta vieraantumaan fyysisestä äidistään. Fyysinen äitiys pysyy kuitenkin koko elämän, muista ei voi tietää.

On se, että se sun hoitotätisi sai sun hoivaamisesta palkkaa ja oli selvät sävelet minkä ajan sinua hoitaa ja milloin on vapaalla. On selvät sävelet sen suhteen, mitä työhön kuuluu ja mitä ei.

Se lapsi kertoo myös paljon miehestä. Mikä on ollut tilanne suhteessa, kun on lapsen hankkinut? Miksi suhde on päättynyt eroon? Kantaako mies vastuun lapsestaan? Millaiset välit lapsen äitiin, jos ongelmia, miten niihin suhtautuu ja miten ne hoitaa.. nimim. meidän tapauksessa, ei haitannut

Jihuuu kirjoitti:

Se lapsi kertoo myös paljon miehestä. Mikä on ollut tilanne suhteessa, kun on lapsen hankkinut? Miksi suhde on päättynyt eroon? Kantaako mies vastuun lapsestaan? Millaiset välit lapsen äitiin, jos ongelmia, miten niihin suhtautuu ja miten ne hoitaa.. nimim. meidän tapauksessa, ei haitannut

Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, En aio tehdä parhaani vaan TEEN parhaani poikani kasvatuksessa. Kenenkää on turha sitä epäillä, poikani äitiin minulla on hyvät välit. Meidän juttu ei vaan toiminut vaikka mitä yritettiin, siitä on turha syyttää ketään jos ei toimi niin ei toimi. Antaa meidän kummankin elää omaa elämää, vaikka meillä on yhteinen lapsi.