Kuinka moni teistä naisista tänä päivänä ajattelee, että voisi jäädä kotiäidiksi hoitamaan lapsia? Tuntuu, että "kotiäidit" ovat nykyään lähinnä hupeneva luonnonvara.
Löytyykö vielä niitä, jotka ajattelevat, että naisen paikka on kotona lasten kanssa ja miehen tehtävänä olisi sitten se elannon pöytään tuominen.. niinkuin ennen vanhaan ajateltiin. Niin, onko tämä ajatus nyky naisten keskuudessa täysin vieras?? Kannanottoja.
Löytyykö vielä niitä, jotka ajattelevat, että naisen paikka on kotona lasten kanssa ja miehen tehtävänä olisi sitten se elannon pöytään tuominen.. niinkuin ennen vanhaan ajateltiin. Niin, onko tämä ajatus nyky naisten keskuudessa täysin vieras?? Kannanottoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ainankin se olisi itselleni ihanneratkaisu.
Ongelmana on vain löytää mies, joka ansaitsisi tarpeeksi, että koko perheen elättämine onnistuisi hänen varoillaan
Voi kun oiskin sellainen mies, joka ansaitsisi tarpeeksi. Haluaisin käsirahaa vaikka noin 600 euroa kuussa, niin että voisi käydä välillä jossain piristymässä, mutta muuten jaksaisin kotona muutaman vuoden. Harmi että mulla oli mies, joka koko ajan patisti töihin.
Kyllä löytyy ja itse asiassa paljon. Mutta harvassa on ne miehet jotka tuovat sen leivän pöytään narisematta ja valittamatta kovaa kohtelua. Äitiyslomalla nainen huomaa ( miehen puheet ja käytös) onko kotiäitiys edes vaihtoehto.
Täällä sää vaan laiskana makaat... Helppoahan sun on olla kun ei tarvitse tehdä mitään... Pidä pe..le suusi kiinni kun MINÄ käyn sentään töissä... ja niin edelleen.
Usein naisen on pakko olla töissä ( raha ja turvallisuus ) koska nainen ei voi riittävästi luottaa puolisoon ja hänen haluunsa jatkossakin tuoda sen leivän pöytään...
Kyllähän sitä vois jonkin aikaa ollakin (en koko elämää), mutta täytys tosiaan olla mies joka sitäkin työtä arvostaa. Ettei se mene niin että minä kun nyt tämän rahan kuitenkin ansaitsen niin päätän miten se loppupeleissä käytetään.
Jos muksuja joskus hommaan niin toki vauvaiän yli kotona hoidan, mutta siihen se kotiäitiys saa jäädä.. Haluan, että elämässä on muutakin kuin koti ja perhe! Enkä pystyis miehen siivellä elämään, ite haluan oman leipäni tienata.
Nyky-yhteiskuntaa jos ajattelee, niin ei tuollainen kotiäitiys taida muutenkaan toimia. Ennenvanhaan kun sukulaiset asui lähekkäin ja olivat tiiviisti tekemisissä, tuollainen ehkä toimikin, mutta ei enää nykyaikana.. Mielestäni lapsellekin on parempi, kun näkee erilaisia lapsia ja aikuisia tarhassa ja oppii sosiaalista käyttäytymistä.
En tiedä, onko se sosiaalisuus kiinni siitä, onko lapsi tarhassa vai kotona. Tuntuu että levottomia ja häiriintyneitä muksuja on aina vain enemmän ja enemmän. Yksi syy on juuri perusturvallisuuden puute, ehkä kotiäitiys olisi siihen varsin hyvä ratkaisu.
Kyllä lapsi oppii tarhassa sosiaalisuuteen:huomioimaan muita ihmisiä.Eikä siinä vielä kaikki:myös kädentaitoja ja sanavarasto kehittyy.
Olen itse ollut kerho-ohjaajana kouluikäisille ja huomannut mikä ero on sellaisten lasten välillä jotka ovat olleet pienempänä tarhassa ja sellaisten,jotka ovat kotona nyhjänneet äidin helmoissa.En nyt viitsi ihan yksityiskohtiin mennä,mutta säälittäviä tapauksi ovat-sen voin sanoa.Levottomuus ja häiriintyneisyys voivat johtua ihan eri tekijöistä kuin tarhassa olemisesta-tarhassa kuitenkin on päivärutiinit kohdallaan-ja niitähän pieni lapsi tarvitsee.
Ennen kun äidit olivat kotona,heillä tosiaan oli aikaa vaikkapa kyläillä lasten kanssa naapurissa ja seurustella keskenään muiden kotiäitien kanssa ja lapsetkin saivat leikkiä oman ikäistensä kanssa sillä aikaa.Mitäs kotiäidit nykyään sitten tekevät-keksivätkö he lapselleen virikkeitä niin kuin pitäisi vai meneekö se aika jotenkin muuten?Lapsi laitetaan teeveen ääreen filmejä katselemaan kun itse surffaillaan netissä tai jotain muuta mukavaa-ja jos lapsi hiukankaan alkaa kiukutella niin ei muuta kuin namupaloja ettei vaan tuu paha mieli...
voisin, ja todennäköisesti jäänkin. Terveydenhuoltoalalla työskenneenä tiedän, että palkan saa helpommallakin. Nyt töistä tullessa pitäisi hoitaa kotiakin, mutta väsyneenä ei jaksa kuin rojahtaa sohvalle ja ummistaa silmät. Jäis ainakin työstressi pois, kun kattelis siinä lasten touhuamista ja nahistelua. Raha tulee huomattavasti helpommalla niin.
sopiva just tuo esittämäsi malli. Sitä paitsi ihan jo uskon tähden... Ja muutenkin ajatus perheen parissa työtä tehden, on kiehtovampi kuin uraraketin tehtävä.
Tuskin minunkaan kohdallani henkinen kynnys jäädä kotiäidiksi olisi mitenkään ylittämätön, mutta sen pitäisi olla yhteinen päätös. Mies ei saisi kitistä siitä, että joutuu käymään töissä, kun toinen saa vain olla kotona. Mies ei saisi kokea omaa vastuutaan perheen elättäjänä liian raskaana. Miehenkin pitäisi hyväksyä se, että rahaa on vähemmän käytössä kuin silloin kuin molemmat ovat töissä. Miehenkin pitäisi tinkiä omista menoistaan eli molempien omiin hankintoihin jäävän käyttövaran pitäisi pienetä samassa suhteessa. Eli näillä edellytyksillä sanoisin, että jäänen kotiäidiksi suunnilleen samoihin aikoihin kuin lehmät rupeavat lentämään...
Minulla on aina ollut (tai mistä lähtien lienee?) periaate, että pystyn lapseni elättämään hyvin, jos mies sattuu lähtemään. Kuulostaa varmaan kamalan kyyniseltä, mutta en voi sille mitään, kun olen yksinhuoltajaperheessä kuitenkin puoli elämääni elänyt. Olen löytänyt elämäni miehen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten elämässä käy, ja jos siinä jotenkin käy niin, että joudun tulevat lapseni yksin hoitamaan, haluan olla siihen kykenevä myös taloudellisessa mielessä. En odota, että mies jonain päivänä päättää, mutta kuka voi sanoa, ettei satu onnettomuutta tai vastaavaa? Sellaisessa tapauksessa en halua jäädä lapsieni kanssa tyhjän päälle.
..kai sekin ihan menettelisi..
Mutta luultavasti jatkuvaan kotiäitiyteenkin kyllästyy ajan kanssa.
Kai siinäkin tulee joskus tunne, että tahtoisi kauas pois..
Tosin ennen olen aina miettinyt, ettei ikinä lapsia.
Nyt löytyi niin ihana mies, että lapsetkin tuntuvat ajankohtaiselta asialta...
Jos toimeentulo olisi tosiaan loppuelämäksi suhteellisen taattu, ei siis mitään luxusta vaan normaalia elämää, niin miksei.
Mutta kun todellisuus on se, että mies häippäsee toisen matkaan ja jäät yksinäsi kakaralauman kanssa, niin mieluummin sen tekee koulutettuna ja itsenäisesti toimeentulevana.
En halua pilata elämääni, siksi en jäisi kotiin.