Milloin kertoa masennuksestaan...

Jätä kertomatta, jos haluat treffit itsellä mennyt pieleen joka kerta siitä syystä että nainen vetäytyy kun kuulee asiasta muuten ovat kertoneet etteivät olisi edes huomanneet ilman että kerroin asiasta.

Hyvin sanottu. Olen täysin samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Osoittaa tilannetajua, ettei kerro sellaista heti alkuun.

Siulla ei oo mitää varsinaista tietoo masennuksesta tai mistää siihe liittyvästä.

Marjo27 kirjoitti:

Siulla ei oo mitää varsinaista tietoo masennuksesta tai mistää siihe liittyvästä.

Montako masennuksesta kärsivää ihmistä oli 50 vuotta sitten tai 100 vuotta sitten? Moniko julkkis EI ole vielä masentunut? Onko kyseessä muotisairaus? Burnoutiksihan sitä ensin mainostettiin. Ihan oikeasti on todella harvoja sairauksia, joihin oikeasti tarvitaan kemiallista (lue: lääkinnällistä) hoitoa. Kiputilat on tietenkin sellainen ja jotkut täsmälääkkeet, mutta psyykkeeseen liittyvät lääkitykset muuttavat ihmistä niin paljon, etten minä ainakaan halua olla sen keinopsyykkeen kanssa tekemisissä. Entä sitten kun se oikea psyyke joskus vapautuu lääketokkurasta. Olen suvaitsevainen, mutta rajansa kaikella.

ed.kirj. kirjoitti:

Montako masennuksesta kärsivää ihmistä oli 50 vuotta sitten tai 100 vuotta sitten? Moniko julkkis EI ole vielä masentunut? Onko kyseessä muotisairaus? Burnoutiksihan sitä ensin mainostettiin. Ihan oikeasti on todella harvoja sairauksia, joihin oikeasti tarvitaan kemiallista (lue: lääkinnällistä) hoitoa. Kiputilat on tietenkin sellainen ja jotkut täsmälääkkeet, mutta psyykkeeseen liittyvät lääkitykset muuttavat ihmistä niin paljon, etten minä ainakaan halua olla sen keinopsyykkeen kanssa tekemisissä. Entä sitten kun se oikea psyyke joskus vapautuu lääketokkurasta. Olen suvaitsevainen, mutta rajansa kaikella.

Masennus oli yleinen sairaus myös 50 ja 100 vuotta sitten, kuten myös paljon aikaisemmin. Nyt se vain on yhteiskunnan raaistuessa entisestään yleistynyt, kaikkialla on aina kiire ja kelvatakseen pitää olla täydellinen. Julkkikset masentuvat, osa oikeasti, osa ehkä ei, ihan kuten tavallisetkin kansalaiset. Masennus on hyvin yleinen sairaus, onneksi yleensä tilapäinen sellainen. Poteehan moni flunssaa, kyseenalaistatko sinä senkin olemassaolon? Masennuslääkitys lieneekin usein melko turhaa, mutta ongelma piile suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä, jossa nippa nappa riittää resursseja jakaa pillereitä, tästä ehkä katukuvassa näkyvimpänä osoituksena avohoitopotilaat joilla on masennusta paljon vakavampia henkisiä sairauksia ja eivät oikein itsestään pysty huolehtimaan (ja joskus puukko tai kirves vahingossa heilahtaa ohikulkijaan, mutta halvempaahan se näin on, vai onko?). Terapiasta on ihan turha haaveilla. Mielialalääkkeet toki muuttavat ihmistä, mutta jos nyt masennuslääkityksessä pysytään, niin vaikutus on enimmäkseen hieman tunteita latistava, eli tylsistyttävä, se sama ihminen siellä on, kuin ilman lääkkeitäkin. Psykoosilääkkeillä sun muilla voi sitten olla vahvempiakin sivuvaikutuksia, mutta sama ihminen sitä sielläkin on, ei lääkärin määräämät lääkkeet ketään toiseksi muuta. Suvaitsevaisuutta olet korkeintaan nähnyt, sinussa sitä ei näytä tippaakaan olevan. Taidatpa myös haluta homot hautaan ja tummaihoiset maasta pois, vaikket sitä terveydellisistä syistä ehkä yhtä avoimesti mainosta, kuin vihaasi sairastavia ihmisiä kohtaan. Säälittävää.

masentunut_ kirjoitti:

Masennus oli yleinen sairaus myös 50 ja 100 vuotta sitten, kuten myös paljon aikaisemmin. Nyt se vain on yhteiskunnan raaistuessa entisestään yleistynyt, kaikkialla on aina kiire ja kelvatakseen pitää olla täydellinen. Julkkikset masentuvat, osa oikeasti, osa ehkä ei, ihan kuten tavallisetkin kansalaiset. Masennus on hyvin yleinen sairaus, onneksi yleensä tilapäinen sellainen. Poteehan moni flunssaa, kyseenalaistatko sinä senkin olemassaolon? Masennuslääkitys lieneekin usein melko turhaa, mutta ongelma piile suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä, jossa nippa nappa riittää resursseja jakaa pillereitä, tästä ehkä katukuvassa näkyvimpänä osoituksena avohoitopotilaat joilla on masennusta paljon vakavampia henkisiä sairauksia ja eivät oikein itsestään pysty huolehtimaan (ja joskus puukko tai kirves vahingossa heilahtaa ohikulkijaan, mutta halvempaahan se näin on, vai onko?). Terapiasta on ihan turha haaveilla. Mielialalääkkeet toki muuttavat ihmistä, mutta jos nyt masennuslääkityksessä pysytään, niin vaikutus on enimmäkseen hieman tunteita latistava, eli tylsistyttävä, se sama ihminen siellä on, kuin ilman lääkkeitäkin. Psykoosilääkkeillä sun muilla voi sitten olla vahvempiakin sivuvaikutuksia, mutta sama ihminen sitä sielläkin on, ei lääkärin määräämät lääkkeet ketään toiseksi muuta. Suvaitsevaisuutta olet korkeintaan nähnyt, sinussa sitä ei näytä tippaakaan olevan. Taidatpa myös haluta homot hautaan ja tummaihoiset maasta pois, vaikket sitä terveydellisistä syistä ehkä yhtä avoimesti mainosta, kuin vihaasi sairastavia ihmisiä kohtaan. Säälittävää.

Juuri tuollaisia ihmisiä pyrin välttämään, eli jos vetää herneet noin syvälle lääkityksestään, niin mitä sitten jos aletaan puhua oikeasti vakavista tai tärkeistä asioista.. huh, huh, sentään :) Olen muuten ollut 5 vuotta naimisissa ulkomaalaissyntyisen/tumman naisen kanssa ja tuttavapiiristäni löytyy homoja, lesboja tai jopa sellaisia, joille kelpaa kumpikin. Ainoat jatkuvat "lääkitykset" joita tuttavapiirissäni käytetään on e-pillerit ja täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin niitä muutamia naisia, jotka ovat sanoneet, etteivät suostu syömään pillereitä, koska ne vaikuttavat aivan selvästi mielialoihin. Mutta eiköhän meille jokaiselle sitä omanlaista seuraa löydy.

Syvälle paukahti.. kirjoitti:

Juuri tuollaisia ihmisiä pyrin välttämään, eli jos vetää herneet noin syvälle lääkityksestään, niin mitä sitten jos aletaan puhua oikeasti vakavista tai tärkeistä asioista.. huh, huh, sentään :) Olen muuten ollut 5 vuotta naimisissa ulkomaalaissyntyisen/tumman naisen kanssa ja tuttavapiiristäni löytyy homoja, lesboja tai jopa sellaisia, joille kelpaa kumpikin. Ainoat jatkuvat "lääkitykset" joita tuttavapiirissäni käytetään on e-pillerit ja täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin niitä muutamia naisia, jotka ovat sanoneet, etteivät suostu syömään pillereitä, koska ne vaikuttavat aivan selvästi mielialoihin. Mutta eiköhän meille jokaiselle sitä omanlaista seuraa löydy.

Mitähän tämä muotoilusi biseksuaaleista sinusta kertoo: "tai jopa sellaisia, joille kelpaa kumpikin"? Suvaitsevaisuudesta? Ilmeisesti olet tarkka kyylä, koska tiedät tuttaviesi kaikki lääkitykset ja valikoit heidät sen pohjalta, tilastollisesti jokaisen ei-sulkeutuneen ihmisen tuttavapiirissä pitäisi olla runsaasti eri enemmän tai vähemmän kroonisista sairauksista kärsiviä (esim allergiat, diabetes, verenpainetaudit) ja myös vähintään muutama ainakin joskus aikaisemmin elämässään masentunut, mutta en kai väitettäsi voi vääräksikään todistaa, kunhan vahvasti epäilen. Jotkut (useimmat?) muuten kokevat terveytensä yksityisasiakseen, ja joku asennevammainen hyypiö lienee viimeinen, jolle järkevä ihminen ongelmistaan kertoo.

masentunut_ kirjoitti:

Mitähän tämä muotoilusi biseksuaaleista sinusta kertoo: "tai jopa sellaisia, joille kelpaa kumpikin"? Suvaitsevaisuudesta? Ilmeisesti olet tarkka kyylä, koska tiedät tuttaviesi kaikki lääkitykset ja valikoit heidät sen pohjalta, tilastollisesti jokaisen ei-sulkeutuneen ihmisen tuttavapiirissä pitäisi olla runsaasti eri enemmän tai vähemmän kroonisista sairauksista kärsiviä (esim allergiat, diabetes, verenpainetaudit) ja myös vähintään muutama ainakin joskus aikaisemmin elämässään masentunut, mutta en kai väitettäsi voi vääräksikään todistaa, kunhan vahvasti epäilen. Jotkut (useimmat?) muuten kokevat terveytensä yksityisasiakseen, ja joku asennevammainen hyypiö lienee viimeinen, jolle järkevä ihminen ongelmistaan kertoo.

..ihan joka provoilusta herneitä nenuun vetää. Mutta totta puhuakseni, en todellakaan usko mihinkään masennukseen sairautena. Ihmisellä voi olla hyviä ja huonoja päiviä, mutta mielestäni esim. liikunnan lisääminen auttaa masennukseen paljon paremmin kuin mitkään lääkkeet. Ja kyllä suvaitsen homoja paremmin kuin lääkeriippuvuutta.

Sama provoilija kirjoitti:

..ihan joka provoilusta herneitä nenuun vetää. Mutta totta puhuakseni, en todellakaan usko mihinkään masennukseen sairautena. Ihmisellä voi olla hyviä ja huonoja päiviä, mutta mielestäni esim. liikunnan lisääminen auttaa masennukseen paljon paremmin kuin mitkään lääkkeet. Ja kyllä suvaitsen homoja paremmin kuin lääkeriippuvuutta.

Lievään masennukseen, joka sekin on eri asia kuin pari huonoa päivää (katso vaikka wikistä, jollet uskalla psykiatriltasi kysyä), varsinkin jos se johtuu edes osittain liikunnan puutteesta ja siitä seuranneista ongelmista, voi liikunta hyvin olla se paras vaihtoehto, mutta mitä jos henkilö jo liikkuu niin paljon kuin energiansaantinsa rajoissa pystyy tai hädin tuskin pääsee sängystä ylös syömään? Jälkimmäinenkään ei ole mikään myytti (ihminen joka ainoastaan nukkuu eikä jaksa edes ruokaa ostaa on surullinen näky, onneksi kattavan sairaushistorian ja periksiantamattomien omaisten avulla tänäkin päivänä on mahdollisuus lopulta päästä osastolle kunhan potilas sitä itse haluaa), itse sentään kuulun ensimmäiseen ryhmään, liikunta oli lähes ainoa asia jota jaksoin ja pystyin melko normaalisti jatkamaan, voi olla että se pelasti vaikeammalta masennukselta, mutta masentuneena liikkuvan ihmisen on muutenkin usein vaikea syödä tarpeeksi, jos liikuntaa vielä entisestään lisää energiabalanssi sortuu ja edessä on lisää ongelmia. Todellista huumeenkäyttöä vastaavaa lääkeriippuvuutta minäkään en kumppaniehdokkaassa katselisi, mutta lääkärin tarpeeseen määrämillä lääkkeillä ja riippuvuuden syöttämisellä on ero. Tietääkseni alkoholin kohtuukäyttäjäkään ei ole alkoholisti.

Sama provoilija kirjoitti:

..ihan joka provoilusta herneitä nenuun vetää. Mutta totta puhuakseni, en todellakaan usko mihinkään masennukseen sairautena. Ihmisellä voi olla hyviä ja huonoja päiviä, mutta mielestäni esim. liikunnan lisääminen auttaa masennukseen paljon paremmin kuin mitkään lääkkeet. Ja kyllä suvaitsen homoja paremmin kuin lääkeriippuvuutta.

Mitä pirua? Luetaanko kuin piru raamattua? Sitä pirua! Yritän löytää aiheen sille VIESTINNÄSTÄ! Voidaan lähettää viesti = se mitä kirjoitetaan. (voidaan lähettää piiloviesti = se mitä ei kirjoiteta, 'luetaan rivien välistä') ________________________________________________ Haluat puhua, mikä todellisuutta on. (sanoaksesi sen mikä mielestäsi on totta) Näin ymmärsin sinusta jo aikaisemminkin. Terve on masentunutkin, eikä se ole sairaus. (ko. sairautta ei ole olemassa) Aivan näin! Se ei ole sairaus, se on terveyttä. Puolet totuudesta, ei vain riitä. (kun voi olla, niin myös aina on = ehdottomuus) Kuitenkin todellisuus = Jos / kun hyviä päiviä ei juuri ole, aletaan puhua sairaudesta. Tässä esität asian joko epäonnistuneen liioitellusti, tai sitten onnistuneen ylimielisesti. (et valinnut tiukkaa asiallisuutta, epäviisaasti tehty) Vaikka väite olisi pitäväkin, se ei joka tapauksessa toimi. Jätät sujuvasti huomiotta keskeisiä asiaan vaikuttavia tekijöitä. (esität suppean näkymän = katsot kapeasti) Ilmaiset asian myös siten... ...että herää lisäkysymys, onko sinulla useitakin esimerkkejä. Ja että auttaako jokainen esimerkkisi paremmin kuin yksikään lääke. (epäily herää = tietosi ovat ylimaallisia) Erikoinen ilmaisu tämäkin. 1. Sanot jotain suvaisevuudestasi. 2. Sanot pari viitettä, vertailun vuoksi. 3. Jätät lukijan tehtäväksi liittää ne masennukseen. Teit jotain sellaista, millä ei ole mahdollisuuksiakaan toimia, haluamallasi tavalla. Tiedät ettei lukija ajattele täsmälleen samoin kuin sinä. On järjetöntä ihmetellä, miksi lukija tekee 'omat' johtopäätöksensä. Olet 'evästänyt' lukijaa piiloviestein: (sairautena pidetään terveyteen kuuluvaa asiaa, terveistä tehdään sairaita) ('teko'sairaana on silti oikeasti terve) (terveelle syötetään lääkkeitä, se on väärin, et hyväksy sitä) (lääkkeen syöttö johtaa lääkeriippuvuuteen, et halua suvaita, se on sietämätöntä) Homoutta ei voi selvästi liittää masennukseen. (tarkoitat verrata sitä lääkeriippuvuuteen) (vertailusta saa arvion suvaitsevuudestasi) (homoutta suvaitset paremmin kuin lääkeriippuvuutta ja riippuvuus on lähes sietämätöntä) (homous on siis jotenkin siedettävämpää) Suvaitsevuutesi on siis lukijalle sitä että: Lääkeriippuvuus on lähes sietämätöntä (erityisen moitittavaa). Homous on lähes siedettävää (kuitenkin moitittavaa). Suvaitsevuus ei ole kuitenkaan sietämistä. Yleinen käsitys suvaitsevuudesta on, että pitää asioita hyväksyttävinä, missä ei ole myöskään mitään vääränä pidettävää, moitittavaa. Lukijan mielestä väärinkäytät sanaa suvaitsevuus, etkä näinollen tunne koko käsitettäkään. ________________________________________________ Kilahdat tai et, näin tässä mielestäni käy. Haluat sanoa oleavasi fiksu, mutta et oikeastaan jätä mahdollisuutta pitää itseäsi fiksuna. Kommunikaatio on usein epäselvää ja monimutkaisena aiheena vaikea.

hmm... kirjoitti:

Mitä pirua? Luetaanko kuin piru raamattua? Sitä pirua! Yritän löytää aiheen sille VIESTINNÄSTÄ! Voidaan lähettää viesti = se mitä kirjoitetaan. (voidaan lähettää piiloviesti = se mitä ei kirjoiteta, 'luetaan rivien välistä') ________________________________________________ Haluat puhua, mikä todellisuutta on. (sanoaksesi sen mikä mielestäsi on totta) Näin ymmärsin sinusta jo aikaisemminkin. Terve on masentunutkin, eikä se ole sairaus. (ko. sairautta ei ole olemassa) Aivan näin! Se ei ole sairaus, se on terveyttä. Puolet totuudesta, ei vain riitä. (kun voi olla, niin myös aina on = ehdottomuus) Kuitenkin todellisuus = Jos / kun hyviä päiviä ei juuri ole, aletaan puhua sairaudesta. Tässä esität asian joko epäonnistuneen liioitellusti, tai sitten onnistuneen ylimielisesti. (et valinnut tiukkaa asiallisuutta, epäviisaasti tehty) Vaikka väite olisi pitäväkin, se ei joka tapauksessa toimi. Jätät sujuvasti huomiotta keskeisiä asiaan vaikuttavia tekijöitä. (esität suppean näkymän = katsot kapeasti) Ilmaiset asian myös siten... ...että herää lisäkysymys, onko sinulla useitakin esimerkkejä. Ja että auttaako jokainen esimerkkisi paremmin kuin yksikään lääke. (epäily herää = tietosi ovat ylimaallisia) Erikoinen ilmaisu tämäkin. 1. Sanot jotain suvaisevuudestasi. 2. Sanot pari viitettä, vertailun vuoksi. 3. Jätät lukijan tehtäväksi liittää ne masennukseen. Teit jotain sellaista, millä ei ole mahdollisuuksiakaan toimia, haluamallasi tavalla. Tiedät ettei lukija ajattele täsmälleen samoin kuin sinä. On järjetöntä ihmetellä, miksi lukija tekee 'omat' johtopäätöksensä. Olet 'evästänyt' lukijaa piiloviestein: (sairautena pidetään terveyteen kuuluvaa asiaa, terveistä tehdään sairaita) ('teko'sairaana on silti oikeasti terve) (terveelle syötetään lääkkeitä, se on väärin, et hyväksy sitä) (lääkkeen syöttö johtaa lääkeriippuvuuteen, et halua suvaita, se on sietämätöntä) Homoutta ei voi selvästi liittää masennukseen. (tarkoitat verrata sitä lääkeriippuvuuteen) (vertailusta saa arvion suvaitsevuudestasi) (homoutta suvaitset paremmin kuin lääkeriippuvuutta ja riippuvuus on lähes sietämätöntä) (homous on siis jotenkin siedettävämpää) Suvaitsevuutesi on siis lukijalle sitä että: Lääkeriippuvuus on lähes sietämätöntä (erityisen moitittavaa). Homous on lähes siedettävää (kuitenkin moitittavaa). Suvaitsevuus ei ole kuitenkaan sietämistä. Yleinen käsitys suvaitsevuudesta on, että pitää asioita hyväksyttävinä, missä ei ole myöskään mitään vääränä pidettävää, moitittavaa. Lukijan mielestä väärinkäytät sanaa suvaitsevuus, etkä näinollen tunne koko käsitettäkään. ________________________________________________ Kilahdat tai et, näin tässä mielestäni käy. Haluat sanoa oleavasi fiksu, mutta et oikeastaan jätä mahdollisuutta pitää itseäsi fiksuna. Kommunikaatio on usein epäselvää ja monimutkaisena aiheena vaikea.

..tekstiäsi, kirjoitat nimittäin pirun sekavasti. Anyway, jotain järkevää varmasti yrität perustella ja jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin :) En minä päin naamaa mene masennuksen varjolla esim. töistä laistajille mitään sanomaan, mutta vituttaahan tuo tehdä työt toisenkin puolesta.

masentunut_ kirjoitti:

Lievään masennukseen, joka sekin on eri asia kuin pari huonoa päivää (katso vaikka wikistä, jollet uskalla psykiatriltasi kysyä), varsinkin jos se johtuu edes osittain liikunnan puutteesta ja siitä seuranneista ongelmista, voi liikunta hyvin olla se paras vaihtoehto, mutta mitä jos henkilö jo liikkuu niin paljon kuin energiansaantinsa rajoissa pystyy tai hädin tuskin pääsee sängystä ylös syömään? Jälkimmäinenkään ei ole mikään myytti (ihminen joka ainoastaan nukkuu eikä jaksa edes ruokaa ostaa on surullinen näky, onneksi kattavan sairaushistorian ja periksiantamattomien omaisten avulla tänäkin päivänä on mahdollisuus lopulta päästä osastolle kunhan potilas sitä itse haluaa), itse sentään kuulun ensimmäiseen ryhmään, liikunta oli lähes ainoa asia jota jaksoin ja pystyin melko normaalisti jatkamaan, voi olla että se pelasti vaikeammalta masennukselta, mutta masentuneena liikkuvan ihmisen on muutenkin usein vaikea syödä tarpeeksi, jos liikuntaa vielä entisestään lisää energiabalanssi sortuu ja edessä on lisää ongelmia. Todellista huumeenkäyttöä vastaavaa lääkeriippuvuutta minäkään en kumppaniehdokkaassa katselisi, mutta lääkärin tarpeeseen määrämillä lääkkeillä ja riippuvuuden syöttämisellä on ero. Tietääkseni alkoholin kohtuukäyttäjäkään ei ole alkoholisti.

..ja mitä ei. Joku voi pitää sinua moralistina vaikka siksi, etten harrasta tietynlaista seksiä. En siis tiedä seksuaalisuudestasi mitään, mutta sieltä löytyy lähes jokaiselle jostain se raja, josta joku toinen menee yli.. noin esimerkkinä. Ja mitä lääkärintodistuksiin tulee, niin työkaveri on parasta aikaa ulkomailla, kun sattui saamaan äkkilähdön halvalla. Arvaappas miten sai lomaa noin nopeasti? Haki lääkäriltä sairaslomaa 2 viikkoa masennuksen vuoksi.. että se niistä lääkäreistä ja heidän moraaleistaan.

..mitä suvaitsee.. kirjoitti:

..ja mitä ei. Joku voi pitää sinua moralistina vaikka siksi, etten harrasta tietynlaista seksiä. En siis tiedä seksuaalisuudestasi mitään, mutta sieltä löytyy lähes jokaiselle jostain se raja, josta joku toinen menee yli.. noin esimerkkinä. Ja mitä lääkärintodistuksiin tulee, niin työkaveri on parasta aikaa ulkomailla, kun sattui saamaan äkkilähdön halvalla. Arvaappas miten sai lomaa noin nopeasti? Haki lääkäriltä sairaslomaa 2 viikkoa masennuksen vuoksi.. että se niistä lääkäreistä ja heidän moraaleistaan.

..itse oikoa :)

..lukea tuota.. kirjoitti:

..tekstiäsi, kirjoitat nimittäin pirun sekavasti. Anyway, jotain järkevää varmasti yrität perustella ja jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin :) En minä päin naamaa mene masennuksen varjolla esim. töistä laistajille mitään sanomaan, mutta vituttaahan tuo tehdä työt toisenkin puolesta.

Ok. Ei siitä mainittavaa vahinkoa minulle. Siltä näyttää. Olen tietoinen siitä. Oleellista on vain se yrittääkö ymmärtää niitä, kun siihenkin on oikeus. Intressi voi olla ymmärtämättäkin. Varmaan ymmärrät sitten, etten viitsi enempää tästä.

..mitä suvaitsee.. kirjoitti:

..ja mitä ei. Joku voi pitää sinua moralistina vaikka siksi, etten harrasta tietynlaista seksiä. En siis tiedä seksuaalisuudestasi mitään, mutta sieltä löytyy lähes jokaiselle jostain se raja, josta joku toinen menee yli.. noin esimerkkinä. Ja mitä lääkärintodistuksiin tulee, niin työkaveri on parasta aikaa ulkomailla, kun sattui saamaan äkkilähdön halvalla. Arvaappas miten sai lomaa noin nopeasti? Haki lääkäriltä sairaslomaa 2 viikkoa masennuksen vuoksi.. että se niistä lääkäreistä ja heidän moraaleistaan.

tuossa esimerkissäsi on kyseenalainen, ei lääkärin jolle hän valehteli, ellei kyseessä ole tuttu joka tiesi tilanteen oikean laidan. Logiikassasi on kyllä muutenkin reippaasti paranneltavaa...

masentunut_ kirjoitti:

Masennus oli yleinen sairaus myös 50 ja 100 vuotta sitten, kuten myös paljon aikaisemmin. Nyt se vain on yhteiskunnan raaistuessa entisestään yleistynyt, kaikkialla on aina kiire ja kelvatakseen pitää olla täydellinen. Julkkikset masentuvat, osa oikeasti, osa ehkä ei, ihan kuten tavallisetkin kansalaiset. Masennus on hyvin yleinen sairaus, onneksi yleensä tilapäinen sellainen. Poteehan moni flunssaa, kyseenalaistatko sinä senkin olemassaolon? Masennuslääkitys lieneekin usein melko turhaa, mutta ongelma piile suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä, jossa nippa nappa riittää resursseja jakaa pillereitä, tästä ehkä katukuvassa näkyvimpänä osoituksena avohoitopotilaat joilla on masennusta paljon vakavampia henkisiä sairauksia ja eivät oikein itsestään pysty huolehtimaan (ja joskus puukko tai kirves vahingossa heilahtaa ohikulkijaan, mutta halvempaahan se näin on, vai onko?). Terapiasta on ihan turha haaveilla. Mielialalääkkeet toki muuttavat ihmistä, mutta jos nyt masennuslääkityksessä pysytään, niin vaikutus on enimmäkseen hieman tunteita latistava, eli tylsistyttävä, se sama ihminen siellä on, kuin ilman lääkkeitäkin. Psykoosilääkkeillä sun muilla voi sitten olla vahvempiakin sivuvaikutuksia, mutta sama ihminen sitä sielläkin on, ei lääkärin määräämät lääkkeet ketään toiseksi muuta. Suvaitsevaisuutta olet korkeintaan nähnyt, sinussa sitä ei näytä tippaakaan olevan. Taidatpa myös haluta homot hautaan ja tummaihoiset maasta pois, vaikket sitä terveydellisistä syistä ehkä yhtä avoimesti mainosta, kuin vihaasi sairastavia ihmisiä kohtaan. Säälittävää.

ole todellisia,lääkityksen alaisen/masentuneen tai monen muunkin epävakaan ihmisen kanssa.
Kuinka lääkityksen alaisena voi tuntea rakkautta toiseen ihmiseen? Kuinka voi jakaa,saada tunneäkykkyyttä?
Tzillai