Kuinka suuri vaikuttaja seurusteluun on jos miehellä (olen 23v) on todella huonot välit jompaakumpaan vanhempaan (eronneet) ja miehellä ei todellakaan ole kuin muutama kaveri? Olen aluksi hiukan ujo kyllä..
Kun varmasti jokaiselle se perhe on tärkeä, siis että tyttö haluaa tutustua miehen vanhempiin jne.. Tottakai se mullekkin on tärkeä..
Naiset
kertokaas
8755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta jotkut aikuiset, tosi aikuiset siis, ovat sen verran typeriä, että en yhtään ihmettelisi, jos heidän lapsensa eivä kamalasti olisi väleissä. Mieti nyt, joku isä on juoppohullu tai muuta vastaava. Pitäiskö mieskin, siis tämän poika, sitten sen perusteella leimata jotenkin vajaaksi? Omena voi joskus pudota kauas, tosi kauaskin puusta. Minä yrittäisin katsoa miestä mahdollisimman objektiivisesti, vanhemmista huolimatta sitä ja tätä...
Ai miten niin tärkeä. Sinun kanssasihan tyttö seurustelee. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mieheni suku, eikä enää oikein omakaan. Ja miten kaverisi tähän liittyy? Miksi niitä pitäisi olla monta? Nyt ei ymmärrä.... Mitä arvoja nuo muka on? Ujous on viehättävä piirre, älä häpeä sitä ;)
mulla on ollut vaan sellanen mielikuva, että naiset saattaa ajatella, " että eikö tuolla nyt oo enempää kavereita.." Totta, mitenkä se nyt pitäs vaikuttaa seurusteluun, tai olla mikään arvo.. Enpä ole elämässäni seurustellut (yks "säätö" ollut), niin siks varmaa tälläsiä ihme mielikuvia..
Varmasti joku nainen saattaa ajatella noin, mutta ehkäpä hän ei sitten olekaan sulle sopiva. Naisia on kuitenkin monenlaisia ja erilaisin ajattelumallein varustettuja. Mun mieheni on ujo, hänellä on vain muutama kaveri, enkä ole koskaan tavannut toista hänen vanhemmistaan, kun eivät ole väleissä. Voin siis ihan kokemuksesta sanoa, että kyllä tällaisessakin tapauksessa löytyy miehelle onnellinen ottaja :)
Oletkohan koskaan ajatellut että saatat kohdata ihmisen jolla ei myöskään ole paljon kavereita. Meillä kävi juuri näin. Itselläni oli ja on edelleen tasan yksi ystävä, miehelläni kaksi. Tutut on sitten asia erikseen. Ei ystävät tai kaverit määrittele ihmistä mitenkään, ei myöskään vanhemmat. Omasta mielestäni mieheni vanhemmat ovat dominoivia ja osin moukkamaisiakin, tunteettomia saivartelijoita. En seurustele heidän kanssaan kuin pakkopullat pyhäpäivät. Poikansa/ mieheni taas on hienotunteisin ja herttaisin ihminen ketä olen tavannut. Että välillä sitä miettii onko jopa adoptoitu.. Miehenikään ei ole kovin perso vanhemmilleni, vaikka itse olenkin tiiviisti yhteydessä heidän kanssaan. Tämä ei silti vaikuta meidän kahden väliseen suhteeseen mitenkään. Mutta asenne tähän lähteekin meistä molemmista. Hyvää kevättä! Muista aina olla reilusti oma itsesi, mutta vajaavuutesi itsevarmasti tunnistaen se on parasta mitä voit kenellekään tarjota :)
Tosiaan, eipä ole ikinä tullu ajatelleeksi, että voihan tapaamani nainen olla suurinpiirtein samanlaisessa tilanteesa. Eikä se tosiaan haittaisi minua. Mä oon jotenkin ajatellut itseni "huonommaksi" ihmiseksi noitten asioitten takia, siis jos nainen ihmettelisi noita asioita.. Mulla on joo hiukan huono itsetunto. Hyvää kevättä sinnekkin päin! Niin joo, enpä mä voikkaan tarjota enempää, mitä mulla on tarjota.. =)
huonot välit ja vähän kavereita, kun tosi kiinteät välit ja älyttömästi kavereita, joiden kanssa viettää paljon aikaa.. ;) Jos mies ei oo väleissä jonkun sukulaisensa kanssa, miks ihmeessä munkaan pitäis olla?
niin, ei haittaa huonot välit sillä itsekkään en oikein halua olla yhteydessä vanhempiini ( isä alkoholisti) En kyllä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, joka jotenkin arvioisi tai tuomitsisi minut vanhempieni tai ystävieni perusteella.. Jos vastaasi tulee sellaisia naisia, niin kierrä kaukaa ;)