Mitä mies tarkoittaa?

kukaan ei voi varmuudella kertoa kuinka kauan tuolainen vaihe voi kestää. Se on niin yksilöllistä. Mitä jos juttelet miehesi kanssa ihan vakavissasi ja kuitenkin painostamatta. Kerro miltä sinusta tuntuu ja että olis vähitellen aika yrittää hankkia lapsi, varsinkin jos hän on se elämäsi mies, jonka kanssa haluat perheen. Onko vastaus edelleen sama: kyllä haluaa mutta ei vielä. Miten kauan olet valmis odottamaan? Pitäisi miehen jo osata sanoa jotain. Kerro miten paljon arvostat ja välität. Vapaat hyvät miehet eivät todellakaan kasva puussa.

miehille tuo "Joo haluan lapsia mutten vielä" tarkottaa yleensä 5-10 vuoden päästä kun se naisille tarkoittaa ihan lähivuosina (tämä on minun tulkintani). Eli olisi hyvä kysyä, kuitenkin painostamatta, että kuinka monta vuotta toinen nyt tarkalleen oli ajatellut odottaa. Jos sanoo ettei tiedä niin sanoo vaikkapa että minä olin aatellu parin vuoden sisällä. Kyllä ne miekkoset siihen luultavasti sanovat onko liian aikasin vai ei :P Ettei tule sitten täytenä yllätyksenä kun oma biologinen kello on räjähtämäisillään että toinen ei ole valmis vielä viiteen vuoteen. Itse olen aina tiennyt haluavani lapsia ja varauduin siihen ettei mieheni ehkä heti niitä halua silloin kun minä haluan, joten aloitin jo "ajatukseen totuttelun" kun olin 20-vuotias. Pari vuotta sain kuulla ettei hän välttämättä koskaan halua lapsia. Kolmen vuoden päästä hän sanoi tuon maagisen "Joo muttei vielä". Ja siitä vuotta myöhemmin oli vastaus "Tietysti hankitaan (saadaan) lapsia!" (tällöin ukkoni oli jo yli 30v). Sinun iässäsi kun ei enää nuoremmaksi muutu ja luonto pistää pikkuhiljaa vastaan (no, ei nyt ihan vielä kuitenkaan) niin ei voi oikein enää ruveta totuttelemaan toista ajatukseen..

monelle miehelle, koska yleensä nainen on se, jonka biologinen kello alkaa aikaisemmin tikittämään. Koska olet jo kuitenkin 3-kymppinen ja hedelmällisin aika on ohi ja kohta puoliin kannattaisi alkaa sitä lasta yrittämään (joskus ei nappaa moniin vuosiin), niin suosittelen keskustelua asiasta. Kerro miehelle tilanteesi (hän ei välttämättä ymmärrä, että sinun aikasi on rajallinen) ja siitä kuinka paljon perhettä haluat nimenomaan hänen kanssaan. Kerro kuinka hyvä isä hänestä lapsellenne tulisi. Tietty jos hän päättää sittenkin olla haluamatta lasta, niin tilanne on hankala. Siinä vaiheessa on nieltävä totuus tai lähdettävä menemään. Itse olen reilu 2-kymppinen nainen ja minulla ei ole koskaan ollut minkään näköistä yhteyttä lapsiin tai tarve olla äiti joskus. Ymmärrän toki naisia, jotka lapsia haluavan, mutta itse en välttämättä halua lapsia koskaan. Olen tämän myös sanonut miehelleni (joka on kohta 3-kymppinen) ja hän on asian kanssa sujut. Tietty hän haluaisi lapsia joku päivä, mutta olen kertonut hänelle rehellisesti, etten voi lapsia hänelle luvata.

Miettikääpä! Miten ihminen voi tietää että haluaa lapsen/lapsia, mutta tietää ettei halua vielä. Tässä tarkoitan "tietämisellä" tunnereaktiota. Koska se pitää tuntua oikealta, että haluaa lapsia. Miehesi ajattelee tätä hetkeä ja lapsia ja tuntee negatiivisen tunteen eli ei halua vielä lapsia. Mutta samaan aikaan hän väittää, että haluaa tulevaisuudessa lapsia, esim. 5 vuoden päästäkö? Hänenhän on pakko ajatella, että haluan 5 tai 10 vuoden päästä lapsen ja kokea positiivinen tunne. Mutta mutta. Tässä piilee ongelma, tunteet voi muuttua, sitten kun 5 vuotta on kulunut ja hän miettii nykyhetkeä voi edelleenkin tuntea, että ei halua lapsia. Eli valehtelua sen takia, että oikea vastaus mieheltäsi olisi ollut, että "en halua lapsia nyt, enkä ole 100% varma haluanko tulevaisuudessa".

Näissä asioissa on turha kysellä mieheltä. Mies on ehkä 60 v valmis isäksi? Hän pelkää menettävänsä sinut lapselle ja niinhän siinä tulee käymäänkin. Miehet tietää sen. Jos suhde on kaikinpuolin hyvä niin en usko että hän lähtee kävelemään jos tulet raskaaksi mutta suhde tulee kuitenkin paljon muuttumaan muuten. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että lapset ovat aikoinaan tehty kakskymppisenä ja eri miehen kanssa jonka kanssa nyt elän. Jos olet valmis luopumaan seksikkyydestäsi ja vaihtamaan naiseutesi miehen simissä äidin rooliin niin eiku toimeksi. Äitinä olemista et tule katumaan koskaan vaikka suhde kariutuisikin. Eikä mieskään tule katumaan isän rooliaan vaikkei sitä vielä tiedä. Vastuu se pelottaa mutta tiukan paikan tullen nainen kantaa sen lopullisen vastuun ja hoitaa tenavat aikuisiksi. Ja elämä jatkuu senkin jälkeen. Nyt elän sitä parisuhdetta joka aikoinaan jäi arjen ja perheen jalkoihin. Ihminen on rajallinen. Sekin oli oikein hyvää aikaa.

Jos ei tiedä, nosta kytkintä. Miestä ei kannata pakottaa isäksi, koska silloin saadaan usein suhde ruvelle ja isätön lapsi. Sitä tuskin haluat?

Aloimme seurustella n. 10 vuotta sitten ja alusta asti oli selvää, että niitä yhteisiäkin lapsi sitten jossain vaiheessa tulisi, kunhan entiset ovat vähän isompia. Itselläni tuo tarkoitti, että parin-kolmen vuoden päästä ja avioliiton jälkeen ajattelinkin, että nyt olisi varmaan sopiva aika. Vaimo alkoikin puhumaan, että eikös tämä elämä ole paljon helpompaa ja mukavampaa, kun lapset ovat jo noin isoja, miksi enää pieniä lapsia. Vuosien myötä tilanne on mennyt siihen, että vaimo jopa sanoo inhoavansa ystäviemme (ei tietenkään heille) pieniä lapsia ja on kiitollinen, että se vaihe on eletty. Kun sitten olen asiasta yrittänyt keskustella ja siitä mitä aiemmin olimme suunnitelleet, niin alkoi muutenkin vähenemään päin oleva seksielämä (välit muutenkin) hiipua ja vaimolla on selvästi pientä asenneongelmaa minun aiempiin lapsiin (ehkä omiinkin). Hieman on kyllä petetty olo ja olisin itse halunnut kuitenkin useamman lapsen, joten kyllä tuosta lasten ajankohdasta tai siitä mahdollisuudesta, ettei niitä jostain syystä toinen sitten haluakaan, kannattaa puhua ihan tosissaan jo varhaisessa vaiheessa. Tässä iässä ei paljon auta enää edes kumppania vaihtaa, kun lähemmäs nelikymppiset naiset nyt eivät varmasti ole senkään vertaa lasten tekoaikeissa kuin kolmikymppiset.

Kukaan muu kuin miehesi ei voi tietää varmuudella, että mitä hän oikeasti ajattelee. Mahdollistahan on, että hän ei oikeasti lapsia edes halua ja tästä syystä ilmoittaa "ei vielä". Ystäväni (naispuolinen) ei olisi lapsia halunnut, mutta ei hennonnut sitä miehelleen sanoa. Hän siirsi lasten hankintaa syillä "ei ennen kuin ollaan naimisissa" ja "ei ennen kuin olen laihtunut 20 kiloa". Loppujen lopuksi hän kyllä suostui yhden lapsen hankkimaan, koska pelkäsi menettävänsä miehensä muuten. Itse olen tiennyt jo teini-ikäisestä lähtien, että lapsia joku päivä haluan ja "ehto" parisuhteille on ollut se, että lapsia hankitaan. Olen myöskin usein ajatellut, että jos mies olisi sanonutkin ei, niin olisi vain heittänyt e-pillerit pois ja katsonut miten käy. Olen lapsia halunnut niin kovasti, että olisin ollut valmis yksinhuoltajuunteenkin, jos muita vaihtoehtoja ei olisi ollut. Lasten hankkiminen salaa mieheltä on toki härskiä eikä ehkä moraalisesti suositeltavaa, mutta itse kyllä niin tekisin tilanteessasi.

Puhukaa asiasta miehesi kanssa niin kauan, että varmasti saatte asiat selviksi. Minulle mieheni alkoi yhtäkkiä sanomaan, ettei haluakaan koskaan lapsia, vaikka aiemmin oli niitä joskus sanonut haluavansa. Itse aloin olemaan valmis lasten "hankintaan", kun valmistuminen alkoi lähenemään ja moni tuttu oli yhtäkkiä raskaana. Otin asian puheeksi ja intin mieheltä, että milloin hänen mielestään sitten olisi hyvä aika koska itse haluaisin nyt alkaa yrittämään. Hän puhui aluksi jotain kolmesta vuodesta, mutta kun aloin kertomaan hänelle lisää omia ajatuksiani asiasta niin hän oli lopulta samaa mieltä kanssani ja innostui asiasta. Seuraavana päivänä jätin ehkäisyn pois ja siitä asti on yritetty, nyt pari kuukautta :) Itselläni tärkeitä syitä ajoitukselle oli esim. Hedelmällisyyden väheneminen koko ajan, suvussani on endometrioosia ja pelkään että sitä minullekin jossain vaiheessa tulee. Lapsia ei yleensä saa alulle sormia napsauttamalla vaan yrityksessä voi mennä vuosia. Tuttujen tulevat lapset, olisi sitten lapselle saman ikäisiä kavereita. Oma haluni saada lapsia joka tapauksessa, jos ei tämän miehen kanssa niin sitten jonkun toisen. Perhe on minulle todella tärkeä.. Perustele miehelle miksi sinun mielestäsi nyt olisi hyvä aika perheen perustamiselle. Hän ei ole sitä välttämättä edes sen kummemmin ajatellut, anna hänelle syytä ajatella asiaa ja kerro varsinkin kuinka tärkeää sinulle lasten saaminen on. Hän saa myös tietysti sanoa oman mielipiteensä asiasta, ja saat mahdollisuuden ajatella asiaa myös hänen kannaltaan. Ei siis painostaen, vaan niin että molemmat ymmärrätte toisianne vähän paremmin :) Tsemppiä!

Miehenä voin sanoa, että "en halua lapsia vielä" -ilmaus, on hyvin ympäripyöreä vastaus, jolla voidaan tarkoittaa ihan mitä tahansa. Käytännössä se on vaan tapa sanoa, että en halua puhua aiheesta. Olen huomannut, että kavereiden ja tuttavien tilanne on myös hyvin merkitsevä, kun mietitään oman suhteen eri vaiheita kuten yhteenmuuttoa tai lisääntymistä. Ei haluta jäädä "toiseksi", mutta ei myöskään haluta olla liikaa "aikaansa edellä". Sinuna en ottaisi vielä mitään stressiä aiheesta kun hedelmällistä ikää on kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä, ja elämä tuntuu olevan muutenkin mallillaan. Jos viiden vuoden päästä tilenne on edelleen sama, niin sitten eri vaihtoehtoja voi alkaa miettimään uudestaan..