Ongelma on lyhykäisyydessään seuraava: kumppanin puute. Olen 30-vuotias nainen, mielestäni ihan tavallinen tapaus, joka haluais löytää parisuhteen ja saada perheen. Olen halunnut jo useamman vuoden, mutta parisuhteiden rouva Fortuna on kiertänyt meikäläisen toistaiseksi kaukaa. Tulee pakostakin mieleen, että olenko todella niin huono ja vastenmielinen nainen, etten kellekkään miehelle kelpaa. Tai sitten mulla on vaan niin valtavan huono tuuri ollut aina, ettei ketään sopivaa (tai nykyään: ketään) ole tielleni osunut. Tiedän, millaisen miehen haluaisin, mutta ei vaan löydy molemminpuolista kiinnostusta. Ja sit jos joku miekkonen joskus sattuu muhun rakastumaan, niin tietenkin se edustaa juuri sellaista miestyyppiä, joka ei mua sytytä ja joka ei ole mun tyyppinen. Ja tiedän tämän, sillä olen kokeillut sitäkin, sopeutua ja opetella hyväksymään asioita, joita en oikeasti voi ymmärtää. Eihän siitä mitään tule...
Mielenkiinnolla olen pannut merkille, että kun joskus olen treffaillut jotain mukavaa miestä, jonka kanssa kiinnostus on (kerrankin) ollut molemminpuoleista, ja sitä on jo alkanut kuvittelemaan, että "hei tästä voisi tullakin jotain", niin sit miestä ei yhtäkkiä enää kiinnostakkaan. Ja sit saankin kuulla, että se onkin alkanut seurustelemaan sen naapurin Liisan kanssa, jonka kanssa sitten melkein saman tien pamautetaan kihloihin. Miksi se menee aina noin? Kun joku kertoisi mulle, miksi en kelpaa kumppaniksi... Kun joskus oon asiaa suoraan mieheltä kysyny, vastaus on "ei sussa oo mitään vikaa". Miksei voi sanoo suoraan, pakkohan mussa on joku vika olla... Ihmeellistä kyllä, seksiseuraksi sitten kuitenkin kelpaisin, eikä ole näköjään eroa ukkomiesten ja sinkkujen välillä. Mutta kun minä en halua mitään panosuhdetta, vaan molemminpuolisen, toista kunnioittavan ja arvostavan parisuhteen.
Mitään kuuta taivaalta en tarvi, vaan samantyyppisen miehen kun itsekin olen. Ja niin tyhmä en ole, että vaatisin jotain, mitä en pysty itse täyttämään. Se vaan on niin pirun vaikeaa löytää kumppani, kun ensinnäkin a) töissä, opiskelujen parissa, harrastuksissa ei koskaan tutustu kehenkään (muuta kun korkeintaan vieraisiin pöytiin havitteleviin ukkomiehiin) b) baarissa miehet pääosin vonkaavat seksiä tai ovat turhan humalassa (tai ovat niitä varattuja) c) netissä olen sitten miesten mielestä ilmeisesti niin ruma ja vastenmielinen (?!!?), etten ikinä pääse edes treffeille ?!)(toi nettimaailma on jotain, mitä mun järki ei ei riitä enää käsittämään). Ja sitten kun tohon lisätään vielä se vaatimus, että kiinnostuksen ptäis olla voimakkaasti molemminpuoleista, jotta siitä ylipäätään vois tulla jotain. Ja se, että kun käy töissä ja harrastaa, niin ei oikeesti oo enää aikaa eikä jaksa asiakseen juosta miestä etsimässä. Toivotonta.... Oon miettiny, että onko se vaan sitten niin, että jos haluaa parisuhteen, niin on vaan otettava joku, jota vois kuvitella pitkällä aikavälillä pystyvänsä sietämään. Ja pitää sit vaan valita, että mistä on valmis tinkimään, elämäntavoista, seksistä, elämänarvoista, ulkonäöstä, luonteesta... Kun sitä kaikki toiveet täyttävää kumppania ei kuitenkaan ole olemassa...
Ikuisesti
sinkku(ko)
201384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
löytää kumppani. Ehkä miehet ajattelevat samoin sinut kohdatessaan: "Ja pitää sit vaan valita, että mistä on valmis tinkimään, elämäntavoista, seksistä, elämänarvoista, ulkonäöstä, luonteesta... Kun sitä kaikki toiveet täyttävää kumppania ei kuitenkaan ole olemassa..." "Oon miettiny, että onko se vaan sitten niin, että jos haluaa parisuhteen, niin on vaan otettava joku, jota vois kuvitella pitkällä aikavälillä pystyvänsä sietämään." Yleensä ihminen joutuu tyytymään johonkin, tekemään kompromisseja ja kelpuuttamaan ihmisen joka ei täytä kaikkia unelmia koska haaveet eivät ole todellisuutta ja ideaalikumppaneita ei ole olemassa. Jännä juttu muuten mutta tekstisi vaikutti aivan miehen kirjoittamalta tekstiltä. Koska tiedän miehiä joilla on sama tilanne. Varmasti vastauksen pitäisi olla sama kuin noille miehille jos tänne kirjoittaisivat: Katso peiliin ja lakkaa ulisemasta.
vain,että naisille ei ole sen helpompaa kuin miehillekään löytää PARISUHDE!!! SEKSISEURAA irtoaa ehkä helpommin naisille! Päivitäpä nyt tietojasi!
Moi ! Luin tekstisi... Kurja tilanne... vähän vastaava miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Et maininnun mitään mitä vaadit puolisoltasi tai mitä itse harrastat jos siis ehdit. Suomessa on pääsääntöisesti (vähän paikkakunnasta riippuen)naisia enemmän kuin miehiä. Me miehet (kolmekymppisetkin) halutaan parisuhteessakin sellaista omaa tai omanlaistaan aikaa. Oli se sitten kavereitten kanssa oluella käymistä, salli vääntämistä, tai muuta vastaavaa. Sanoit että etsit ihan perusmiestä... Vaikea määritellä perustyyppi, koska yleensä ihan "tavallinen" YLEISTYS 170 cm lievästi ylipainoinen asuu yksin kerrostalossa ajaa japanilaisella autolla on töissä teollisuuden alalla tienaa n. 2500 e/kk kiinnostunut penkkiurheilusta harrastaa historin tutkimista tai postimerkkien keräilyä jne. Aika arkista, joten joitakin ominaisuuksia pitäisi voida kertoa. Oli se eka yhteys sitten vaikka netissä jossa voit tehdä erilaisia vertailuja tai mitä niitä nyt sitten onkaan. Baarissa ongelma on se ettei kovin syvällistä keskustelua oikeastaan voi syntyä kuin vahinkossa... Vähän sekavaksi tämäkin meni kun ajatus on nopeampaa kuin kirjoitus. TKL
Osus noi sun kriteerit, hiukan yli 170cm, lievästi ylipainoinen, asuu yksin kerrostalos, tulot, työpaikka "metallialal" ja viel japsiauto :), sopii mun kaveriinki... t.mies 29 vee
" Ja sit saankin kuulla, että se onkin alkanut seurustelemaan sen naapurin Liisan kanssa, jonka kanssa sitten melkein saman tien pamautetaan kihloihin. Miksi se menee aina noin? " Hän tapaili Liisaa ahkerammin ja Liisa sai nopeammin koukutettua miehen tunteellisesti itseensä. "Naapurin Liisa" kertoo jo että heillä oli mahdollisuus tavata usein. Liisa yksinkertaisesti teki enemmän ja tapasi useammin ja sai miehen huomion paremmin. Miehellä saattaa olla pari kolmekin naista joita hän tapailee ja joiden seurasta nauttii ja joista hän valkkaa todennäköisesti aktiivisimman joka miellyttää häntä tarpeeksi - eikä "parasta" joka saattaa olla passiivisempi. Tässä suhteessa siis olet ehkä taipuvainen uskomaan virheellisesti että mies tekee valinnan. Toki - mutta nainen voi edistää omia mahdollisuuksiaan tulla valituksi olemalla miehen kanssa enemmän ja antamalla tälle huomiota. Nimenomaan miehet jotka kelpaavat suhteeseen ovat niitä jotka ylläriylläri - myös poimitaan nopeimmin joukosta, joten sikäli se että "sopivat viedään nenän edestä" on ihan oikeasti loogista. "Kun joskus oon asiaa suoraan mieheltä kysyny, vastaus on "ei sussa oo mitään vikaa". Miksei voi sanoo suoraan, pakkohan mussa on joku vika olla..." Mä sanon sen suoraan: Kun vastassa on sopiva mies sä jahkailet liikaa, pihtailet liikaa pimperoa ja pidät etäisyyden liian kaukaisena. Tee itsesi tykö. Se on se mitä sun pitäis tehdä. Huomaan että olet enemmän analyyttinen kuin toimiva, ajattelet pitkään ja hartaasti. Se luonteenpiirre vaikeuttaa "carpe diem!" toimintaa jollaista toiminta hektisessä suhdemaailmassa usein on. Eipä sun ongelmasi siis kovin kummoiselta vaikuta. Kun katsoo tilannetta siltä kantilta että olen melko vastaavassa tilanteessa itsekin ja päälle kolmekymppinen mies ja tiedän että mulla on niitä ominaisuuksia joita kaipaat... niin vaikka tää tulis vähän kirkkaalta taivaalta niin kysyn kuitenkin, kiinnostaisko tutustua fiksuun, oman osuutensa tekevään mieheen joka on hmm... erittäin hyvin asiansa hoitanut mitä tulee ainakin elämän tärkeimpiin asioihin? Olen tällä hetkellä täysin vapaa naiskuvioista kun olen saanut pari orastavaa juttua vietyä päätökseen, ja mulle nimenomaan kelpais suhdevalmis aikuinen nainen paremmin kuin mikään muu vaihtoehto.
"Mä sanon sen suoraan: Kun vastassa on sopiva mies sä jahkailet liikaa, pihtailet liikaa pimperoa ja pidät etäisyyden liian kaukaisena. Tee itsesi tykö. Se on se mitä sun pitäis tehdä." Eli toisin sanoen: mene ja anna heti ekoilla treffeillä, niinkö? Ehei, en tod. anna, sitähän miehet haluaa ja tyhmä nainen on se, joka tähän koukkuun menee. Parhaimmassa tapauksessa saan siitä jonkun klamydian kiitokseksi, mutta suhdetta ei edelleenkään synny. Muuten sulla oli kyllä hyviäkin ajatuksia, pitääpä pitää korvan taakse ja ruveta miettimään tarkemmin käyttäytymistään :)
Itsekin sinkku, omasta tahdosta tosin. Hei aloittaja. Siinä sait fiksun vastauksen ja jopa mahdollisuuden tutustua paremmin ikäiseesi mieheen. Mitä sinä teet? Takerrut muutamaan lauseeseen, vedät omat johtopäätöksesi lausutusta (missä vaiheessa mies tuossa viestissään sanoi, että mene ja anna ekoilla treffeillä? Tuo oli omaa tulkintaasi ja ylidramatisointia). Torppasit siis tämänkin tilaisuuden. Ehkä sinun todellakin kannattaisi ensin miettiä oletko todellakin valmis suhteeseen.
"Eli toisin sanoen: mene ja anna heti ekoilla treffeillä, niinkö? Ehei, en tod. anna," No, se tepsii aika moneen mieheen. Tavallaan siis pihtaamalla suljet melkoisen lauman miehiä ulos ja toiset naiset jotka tarjoavat tuota puolta herkemmin saavat heidän huomionsa. Tarjosin tuota vaihtoehtoa yksinkertaisesti siksi että se tepsii usein enkä niinkään siksi että sitä itse tarvisin tai kaipaisin moista alkutaivalta :) On tärkeää pitää kiinni omista tarpeista koska vastoin omaa periaatettaan ja tunteitaan ei pidäkään edetä. Tällöin voit mieltää että jokainen mies jonka menetät tuolla tavalla toimimalla on voitto vaikka se lisääkin ohilipuvien miesten määrää. Tarkoitus ei olekaan koukuttaa jokaista vastaantulevaa urhoa vaan löytää se joka on itselle riittävän sopiva. Kenties sinun kannattaisi sitten koittaa löytää miehistä ne tapaukset jotka ovat luonnostaan pidättyväisempiä - tosin se tarkoittaa yleensä luonteenlaadussa hiukan ujoutta ja sivuunjäämistä;senkaltaisia asioita jolloin tarve omalle aktiivisuudellesi korostuu. Noiden pidättyväisten suhteen siis tarvitaan VIELÄ enemmän aktiivisuutta kuin peruskäyränsä perässä juoksevan miehen koukuttamiseen. Ja minä muuten kuulun tuohon pidättyväisten joukkoon vaikka suorapuheinen olenkin. Sitten toinen juttu on tilaisuuksiin tarttuminen. Huomaatko että tein tarinassani myös aloitteen sinua kohtaan? Se on tilaisuus. Jokainen tilaisuus jonka jätät käyttämättä tutustua mieheen jolla on jotain yhteneväisyyksiä - tai vaikka kuten kehaisit "hyviäkin ajatuksia" - niin se on pois mahdollisuuksistasi. Vaikka miehessä vaikuttaisi olevan epämiellyttäviäkin piirteitä kannattaa ottaa selville kuinka merkitseviä ne ovat, ja vaikka tilaisuus tulisikin omituisessa välissä niin positiivinen (mutta realistinen) ajattelutapa auttaa myös asiaa. Toisin sanoen, se miten käytät tilaisuutesi ja se miten etsit miehistä sellaisia ominaisuuksia joista pidät tai kuinka kevyin perustein heidät tuomitset määrää lopultakin sen keitä kohtaat. Itse sovellan tätä naisiin täysin. Sinussa huomasin selvästi pohdiskelevan mielenlaadun, sopivan iän, samansuuntaiset tarpeet ja nyt sitten ettet ole ainakaan holtiton seksuaalisesti. Siinä on jo hyvä pohja kiinnostukselle jos sitä haluaa edistää...
Mitenniin torppasi? Mielestäni hänen reaktionsa ennakkoasenteena on hyvinkin ymmärrettävä ja se tarjoaa minulle tilaisuuden selventää asiaa :) Hän olisi torpannut jos ei olisi vastannut lainkaan. Lisäksi hän tarjoaa myös positiivista palautetta joka on tarpeen jatkon kannalta. Eli ihan normaalia kommunikaatiota. Äläpä kuule aliarvioi meidän miesten sosiaalisia ja älyllisiä taitoja yhtään ;-)
Koska vaikutat fiksulta naiselta niin taisipa tulla hiukan liian rautalankaista tekstiä... :)
Ton pimpero-viestin jälkeen en kyl ois itekkään oikeen tarttunu onkeen..että ihan hyviä pointseja alkuperäsellä sinkulla vastaukseksi..
No siinätapauksessa en ylläty että mulla menee naisten kanssa niin huonosti jos yksi sana voi pilata kaiken ilman korjausmahdollisuutta. Nyt on viisasteltava. Oletan että suhteen aikana tulen käyttämään noin miljoonasta viiteen miljoonaan sanaan joista osa väistämättä tulee olemaan sammakoita, ja sanoilla tarkoitettavat asiat sitten puolestaan saattavat aiheuttaa närää. Jos näistä virheistä jokainen on aina loppu ei minusta ole ikinä kenenkään kumppaniksi. Eipä kyllä kenestäkään muustakaan, koskaan. Siksi on suotavaa että on jonkinlainen harkinta ja toleranssi virheille. Sanavalinnoissa kannattaa yleensä suosia sellaista mikä vie viestin perille - olisin voinut puhua tussun antamisesta, perseenjakamisesta, revanlevityksestä tai mistä tahansa muusta räikestä mutta valitsin kuitenkin puhua siististi pimperosta - koska se on suht nätti mutta tarpeeksi suora ilmaus jolla osoitetaan sitä tosiasiaa että seksi on monessa suhteessa alkuunpaneva voima - onhan se todella monelle naiselle epäselvää missä vaiheessa suhdetta sitä seksiä kannattaa alkaa jakelemaan kun sitäkin niin usein naiset kyselevät. Tarkoitukseni ei ollut ensisijaisesti tyrkyttää itseäni vaan vastata kysymykseen sillä tasolla jolla vastaus on kaikkein selvin ja käsiteltävissä. Ei ole oikeastaan minun ongelmani jos totuus suomalaisten suhteiden syntymekanismista ja siihen vaikuttavista voimista loukkaa jonkun alapääsidonnaista naiseutta ja saa minut viestintuojana näyttämään jotenkin huonolta. Kenties se sitten on minun huonouttani kommunikaatiossa kun pistän vellit ja puurot samaan viestiin ja jätän niin paljon lukijan harteille sekä suvaitsemisessa että kokonaiskuvan hahmotuksessa. Täydelliseksi kuitenkaan en koskaan pääse - en ajattelijana tai kirjoittajana saati sitten suhteidenluojana joten sillä edetään mitä suotu on. Hyvää kesää kaikille osallistujille, näyttää etten pääse esittelemään muita hyviä puoliani tämän perusteella eli jossain toisaalla ja tyyliini sopivammalle paremmin.
Kuinkahan mahdollisesti aliarvioin miesten sosiaalisia ja älyllisiä taitoja alkuperäiselle osoittamassani viestissäni? Retorinen kysymys, en odota vastausta sillä suoraan sanottuna minua ei kiinnosta mielipiteesi. Torppaamisella tarkoitin sitä, että teit häntä kohtaan aloitteen, johon hän ei reagoinut. Hän siis torjui aloitteesi.
ovat itsessään hankalia paikkoja, humalaiset baarissa ja draamaqeenit netissä.
se on otettava mitä saa niin se on kaikilla, ainostaan valinnanvara vaihtelee.
Te naiset ette tiedä minkälaisen miehen TARVITSETTE. Haluta saa kyllä mitä vaan. Ettekä kyllä tiedä edes mitä haluatte, mutta tiedätte silti helvetin hyvin mitä ETTE HALUA.
voi kun kerran joku sanoisi suoraan mikä vika tai viat minussa on! Ehkä voisin tehdä niille sitten jotain jos tietäisin. Mutta ei! Minä myös tulen olemaan yksin koko loppuelämäni.
Moi ! Saitko avartavasta keskustelusta mitään irti? Mun mielestä erikoista on se että joku tarjoaa jo itseään vaihtoehdoksi...Ei se taida ihan niin mennä. Harvoin luodaan pysyvää parisuhdetta "meillekö vai teillekö" repliikillä. Ehkä ajattelen vähän turhan konservatiivisesti asiaa, mutta uskoisin, että sinäkin haluat ensin tutustua ja jotain tietää kumppanista ennen "sänkyyn hyppäämistä", jotta ei tule sitä fiilistä, että suhteen alkaminen oli kiinni vain ja ainoastaan meidän miesten tarpeesta haluta seksiä ja sitten katsella jotain uutta kohdetta. Tiedän, että yleistin asioita paljon, mutta kuulisin mielelläni kommenttisi asian tiimoilta. TKL
Meidän pitää varmaan tapailla ja viettää aikaa yhdessä tutustuakseni sinuun, jotta voin analysoida tilanteesi. Käydään läpi ne mahdolliset ongelmallisiksi muodostuneet sektorit sekä kehittymismahdollisuudet.
...miesten maailmaan. Saman asian oon minäkin hokannut, ettei kannata edes haaveilla parisuhteesta sellaisen naisen kanssa, joka ei sytytä. Yks nainen on minut sytyttänyt, mutta kiinnostus ei valitettavasti ollut molemminpuoleista. Tämä nainen taitaa haeskella myös omanlaistansa miestä, mutta ei ole hänellekään osunut kala onkeen. Ite oon vieläkin vähän särkynein sydämin, mutta voitonpuolella ollaan jo komeasti. Ja mitäpä tuota elintapoja muuttamaan (suhtkoht terveelliset elämäntavat nytkin) pelkästään sen vuoksi, että sais naisen. Kyllä se onnellisuus elämään tulee ihan arkisista asiosta ja nainen lapset on vain sitä ekstraa. Näine mietteine kohti huomista ;)