Tatuointi läheisen ihmisen

itseltäni ei löydy kokemuksia muistotatuoinneista, mutta jos olet samaa kuvaa harkinnut vuoden ajan ilman että muisto on muuttunut negatiiviseksi, niin mikä saa uskomaan että joskus niin kävisi? ihmisiä on monenlaisia, jotkut ottaa kuvan hetken mielijohteesta ja jotkut miettii kauan, osa kyllästyy kuviinsa ja osa ei koskaan.. siltä pohjalta toisten kokemuksista on oikeastaan aika turhaa peilata itseään arvuutellen mihin ryhmään kuuluu. jos ajatellaan muistoja yleisesti niin ajan myötä yleensä huonot muistot unohtuvat herkemmin kuin hyvät.

Olen menossa ottamaan kuvaa läheisen muistoksi, harkinnassa ollut pari vuotta ja edelleen tuntuu hyvältä ajatukselta. "Olisiko mahdollista että jossain vaiheessa tatuiointi muistuttaakin liikaa esimerkiksi vaikean taudin ikävistä vaiheista, etkä pidäkään enää tatuoinnista?" En usko, koska tatskani tulee muistuttamaan ko. henkilön ELÄMÄSTÄ, ja muistaa asiat toki muutoinkin.

on jättää tatuiointi ottamatta ja muistella läheistä muuten.

itselläni on ollut hinku ottaa tatuointi jo useamman vuoden ajan mutta vanhempani eivät hyväksyneet sitä(olen alaikäinen). mutta nyt olen ottamassa muistotatuointia koska äitini kuoli ja sain luvan isältäni. minulle on aika varattuna ensi viikolle ja minusta tuntuu siltä etten tule koskaan katumaan vaan muistamaan ne kaikki hyvät muistot äidistäni : D

no mullei henkilkohtasta kokemusta oo mut tos kaverin tuttu oli ottanu poskellee kyyneleen parhaankaverin kuoltuaan ja nyt katuu sitä, mutta se on asia erikeen koska se että se on naamassa on hieman isompi juttu mut jos mulla todella läheine ihminen kuolis mä todellakin haluaisin tatuoinnin ottaa se on mun mielestä hieno ajatus! ja jos just on poismennyt tuttu niin tuskin siitä negatiivistä muistoa saa jos taas joku poikaystävän nimi niin en suosittele koska sitten jos se ero tulee niin ei mikään ilone juttu oo.

otettiin minun suunnittelema tatuointi isän muistolle. Asiaa harkitsin henkilökohtaisesti n. 6 vuotta ja noin vuosi ennen varsinaista tatuoinnin iskemistä mainitsin asiasta veljelleni ja aloin suunnittelemaan kuvaa, joka tietenkin hakattiin yhteisellä käynnillä :]

Meidän isällä itsellään oli tatuointeja ja parhaiten muistan nilkassa olleen ja armeijassa tehdyn pataässän, joka oli jo epämääräinen läiskä. Ja tästä pataässästä lähti suunnitelma liikkeelle, sillä se muistutti isästä, mutta pataässä symboloi myös kuolemaa.

Kertaakaan en ole kuvaa katunut ja vaikka isä ei ollut läheinen, on kuitenkin tärkeää pitää isän muisto osana elämää - oli se sitten valokuvat tai tatuointi.

minä otin pataässän käteeni veljeni kuoleman takia ,koska se symboloi kuolemaa surua ja uutta alkua

Hei! Upean kuulosia ideoita, mutta vielä kivemoi olisi jos laittaisitte kuvia! : ) Itsekkin tässä miettinyt jotain, mutta ei ole mitään tieto miten, minkälainen tai minne ottaisi. Onko teillä jotain tekstejä niissä tai muuta kivaa. Laittakaa kuvia! :)