lähestyessä. Itse olen miettiny paljon omaa äitisuhdettani. Lopputulos on se, että vihaan omaa äitiäni ja piste.
Miten kukaan joka ei todellakaan ole millään tavalla minua koskaan rakastanut olisi minun rakkauteni arvoinen?
Muistan lapsuuden äitienpäivät, väsäilin kortteja äidille, jota ei ollut...Kuinka pahalta tunuukaa lähettää "olet maailman paras äiti" äidille, joka ei sitä todellakaan ole?
Hän on jättänyt minut toisen miehen ja uuden perheen takia kun olin lapsi.
Hän ei ole koskaan tehnyt minun elämäni eteen mitään.
Muistan vieläkin ne katkerat hetket kun odottelin äitiä tuleman minua katsomaan, jota ei koskaan tapahtunut.
Vielä nykyäänkin kun olen jo aikuinen ja minulla on omia lapsia voin tuntea nahoissani hänen vihansa ja halveksuntansa minua kohtaan.
Minä ole lpsista ainut, joka olen kouluttautunut ja pyrin elämsssäni eteenpäin, vaikka olenkin yksinhuoltaja. Asun kaunana hänestä ja olen onnelleinen, etten enää kuulu siihe kummalliseen sisrpuolien taikaverkkoon, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Rahallisesti ja käytännössä.
Minä ole edelleen se, joka jouluna saa vähiten lahjoja ja jota lyöldään ja nälvitään äidin taholta aina kun on mahdollista. Kuinka pahasti hän osaakaan satuttaa sanoillaan juuri minua.
Oudointa, tässä sotkussa on se, että hän on itse kai niin tympääntynyt omien lastensa rahanpyytelyyn ja lstenlasten lapsenvahtina olemiseen, että minulta hän kyllä osaa pyytää rahaa omille lapsilleen ja lastenhoitoapua. Minu täytyy hakea ympäri Suomen toisia sisaruksia yhteisille tapaamiseille, kun heillä ei itsellää ole rahaa...
Jos kieltäydyn tai kun kieltäydyn tulee hirveä riita, saan kuulla olevani mitä milloinkin. Tunne jota tunnen häntä kohtaan on lähinnä sääli ja viha. Minusta minulle ei ole velvollisuuskia auttaa tässä elämässä kuin itseäni ja omia lapsiani ja minulle rakkaita ihmisiä. Vaikka håän kuinka oma minun "äitini" niin taidan tänä vuonna "unohtaa" äitienepäiväkukat....
ajatuksia äitiydestä
näin äitienpäivän
101339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
päästä eroon kokonaan tuollaisesta ihmisestä joka pahoittaa mielesi yhä edelleen jos jollain tavalla? Vaiha puhelinnumero ja muuta toisaalle äläkä ilmoita osoitettasi jos haluat päästä eroon ikävistä ihmisistä kokonaan.
Lapsi on siitä ihmeellinen ja uhrautuva, että pahimmalekaan "äidille" ei anna lähtöpasseja. Sivullinen hämmästyy, että aloittaja kiertelee ympäri Suomea hakemassa sisarpuoliaan yhteiseen tapaamiseen ja miettii kukkalähetystä äitienpäivänä. Kuitenkin on aina ollut kaltoin kohdeltu perheessä. Sukulaisuus on sitkeä tunne, ja äitisuhde ilmeisesti vankkumaton. Ehkä tulee aika, jolloin et enää tunne olevasi vastuussa näistä tapaamisista, ja pystyt ehkä unohtamaan harmilliset sukulaisesi. Voisitko ajatella keskusteluapua jonkun asiantuntijan kanssa, sillä tuntuu siltä, että et pääse eteenpäin omassa elämässäsi kokemustesi takia. Sinulla olisi nyt aika ravistaa menneet harteiltasi ja iloita omasta perheestäsi ja panostaa omiin lapsiisi. Heille sinä olet se tärkein. Huolehdi, että he ajattelevat sinua aina lämmöllä ja ymmärtäen.
Mikään laki ei vaadi sinua olemaan tekemisissä inhottavien ihmisten kanssa, vaikka kyseessä olisi verisukulaiset. Unohda tuommoiset ja elä omaa elämääsi. Mitä siitä sitten, vaikka riehuisivat ja puhuisivat paskaa selän takana? Senkun.
http://www.nevergoodenough.com/survey.asp
Näin ruksasin, eipä ollut kuin pari hassua kohtaa jotka näin äkkiseltään eivät päde äitiini. X 1. When you discuss your life issues with your mother, does she divert the discussion to talk about herself? X 2. When you discuss your feelings with your mother, does she she try to top the feeling with her own? 3. Does your mother act jealous of you? X 4. Does your mother lack empathy for your feelings? X 5. Does your mother only support those things you do that reflect on her as a good mother? X 6. Have you consistently felt a lack of emotional closeness with your mother? X 7. Have you consistently questioned whether or not your mother likes you or loves you? X 8. Does your mother only do things for you when others can see? X 9. When something happens in your life (accident, illness, divorce), does your mother react with how it will affect her rather than how you feel? X 10. Is or was your mother overly conscious of what others think (neighbors, friends, family, co-workers)? 11. Does your mother deny her own feelings? X 12. Does your mother blame things on you or others rather than own responsibility for her own feelings or actions? X 13. Is or was your mother hurt easily and then carries a grudge for a long time without resolving the problem? X 14. Do you feel you were a slave to your mother? X 15. Do you feel you were responsible for your mothers ailments or sickness (headaches, stress, illness)? X 16. Did you have to take care of your mothers physical needs as a child? X 17. Do you feel unaccepted by your mother? X 18. Do you feel your mother was critical of you? X 19. Do you feel helpless in the presence of your mother? X 20. Are you shamed often by your mother? 21. Do you feel your mother knows the real you? X 22. Does your mother act like the world should revolve around her? 23. Do you find it difficult to be a separate person from your mother? X 24. Does your mother appear phony to you? X 25. Does your mother want to control your choices? X 26. Does your mother swing from egotistical to depressed mood? X 27. Did you feel you had to take care of your mothers emotional needs as a child? X 28. Do you feel manipulated in the presence of your mother? X 29. Do you feel valued, by mother, for what you do rather than who you are? X 30. Is your mother controlling, acting like a victim or martyr? X 31. Does your mother make you act different from how you really feel? 32. Does your mother compete with you? X 33. Does your mother always have to have things her way?
Minä en pidä enää mitään yhteyttä äitiini. Lapsuudessani ei ole paljon miellyttäviä asioita muisteltavana. Sain aina olla yksin ja jouduin hoitamaan jo pienestä pitäen itseni, niinkuin parhaaksi näin. Äitini aika meni kirkossa ja seurakunnassa. Yritin itsemurhaa teininä, olin todella epätoivoinen. Ei ollut ketään ihmistä, joka olisi pitänyt minusta huolta. Nyt olen aikuinen ihminen. Toivotan äitini helvettiin, en halua enää nähdäkään häntä. Hän kieltää kaiken, mitä minulle on tapahtunut. Nostanut itsensä jalustalle. Erosin jopa kirkosta etten kuulu samaan seurakuntaan kuin äitini. Omille lapsilleni olen ollut täysin erilainen äiti. Olen ollut läsnä ja huolehtinut heistä. Lapseni onneksi ovat onnellisia nuoria.
tukehdut tuohon omaan katkeruuteesi. Itsesäälisi on vailla vertaa. Onneksi en tunne sinua, oksentaisin varmasti jutuillesi.
hullu lastenhakkaaja kun tuolla tavalla vastailet. Kirjoituksestasi paistaa tosi paha olo jota varmaan purat lapsiisi. Älä sitten odottele niitä vanhana äitienpäiväkaffeelle, eivät tule kuitenkaan. Harmittaa kaltaisesi mitään ymmärtämättömät moukat.
Äitejäkin on niin joka lähtöön. Toivottavasti joskus päästään kaikenkattavasta äitiyden roolin yliarvostuksesta eroon. Äitinä olemisen kuuluisi päättyä siihen kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Oma äitini sanoo olevansa ikionnellinen siitä, että minulla ei ole lapsia. Hän jaksaa hokea sitä oli sitten kesä tai talvi, äitienpäivästä puhumattakaan.
niitä lapsia... jaa että äitinä olemisen kuuluisi päättyä täysi-ikäisyyteen? huomaa kyllä, että sulle ei oo äitisuhde aivan kunnossa... en ihmettelekkään että äitisi sanoo olevansa ikionnellinen kun sinulle ei ole lapsia. toivottavasti et niitä teekkään. itse olen äiti parivuotiaalle ja voin sanoa, että niin kauan kuin elän, ei tule hetkeä, etten tule miettimään, mitä lapseni tekee, kun ei ole silmissäni. se on äitiyttä. pyyteetön rakkaus, jolla ei ole määräaikaa. se on elinikäinen kauppa. se, että asettaa toisen ihmisen onnen omansa edellee