Vaimoni kertoi noin puoli vuotta sitten että oli pettänyt minua 3vuotta sitten. Kertoi koska katui asiaa ja ei voinut enää pitää asiaa sisällään. Nyt elän elämää joka on todella raskasta, erota en haluisi, lapsia on kaksi joita rakastan yli kaiken ja jotka haluan joka päivä nähdä. Vaimoani en enää rakasta, tunteita on mutta ei rakkautta, vain katkeruutta ja pettymystä. En tiedä olisiki helpompaa erota..lapsia jäisi kova ikävä..
Miten olette
selvinneet?
5710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On suuri joukko naisia, jotka ovat tehneet saman, mutta eivät ole kertoneet.
päättää haluatko jatkaa liitossasi. Vaimosi olisi ehkä ollut syytä pitää tuo omana tietonaan, kun ei ollut pokkaa myöntää sitä aikanaan. Riippuu ihan sinusta, miten pystyt sen anteeksi antamaan. Sanotaan kai, että anteeksi antaminen kuuluu rakkauteen. Jos sinusta tuntuu todella siltä, että et voi enää rakastaa vaimoasi, niin voi olla lapsista huolimatta parasta erota. Jos kyse oli yhden illan suhteesta tai mitättömästä jutusta, eikä hän ole ollut tapahtuman jälkeen yhteydessä tuon toisen kanssa, niin voinee antaa anteeksi. Jos se oli asia, joka ei merkinnyt vaimollesi mitään, niin itse samassa tilanteessa voisin antaa anteeksi. Harkintaa vaativa ja pitkäaikainen pettäminen vie luottamuksen niin täysin, ettei siitä voi toipua eikä anteeksi antaa kovin helposti. Pettämisestä voi siis toipua ja liiton pystyy pitämään kasassa, mutta se edellyttää mielestäni todella katumista "syyllisen" puolelta ja sen osoittamista, että hän on luottamuksen arvoinen. Ehkä kannattaa kysyä vaimon motiiveja miksi hän nyt tietoisesti otti sen riskin, että sinä et häneen koskaan enää luota ja että ehkä hän haluaa alitajuisesti nyt sinusta eroon? Tuntuu että yhden pettämisen jälkeen jos rakkaus katoaa täysin, niin ei sitä ehkä koskaan oikeasti ollutkaan..luottamus ja usko toiseen, sen jos menettää niin katoaa se rakkauskin..
siirtää syyllisyyden itseltään toisen kannettavaksi ja ehkä tiedostamattaan tai tietoisesti haluaa erota. Ei vain ole itsellä rohkeutta siihen. Ja miksi lapset pitäisi aina antaa äidille, onhan olemassa myös yhteishuoltajuus?
Kerron esimerkin. Erosin ja niinkun tyypillistä meillä on yhteishuoltajuus. On vaan järjestetty niin että lapset voi olla kumman vaan luona kun asutaan noin korttelin etäisyydellä toisistaan. Kumpikin seurustellaan tahoillamme j ja lapsilla on avaimet kumpaankin asuntoon. Sängyt kummassakin asunnossa samoin vaatteita. Isä ja äiti tapaavat lapsia jokapäivä ja ainakin näin on toiminut kaikkien suhteet. Tietysti on välillä ex mieskin ollut viikon tai kaks ulkomailla ja myös lapset voi olla ja järjestää yllätyksiä mutta ollaan avaimet luovutettu varmuudeksi kumpaankin osotteeseen.
Tapahtui vielä kaksi kuukautta häidemme jälkeen ja parhaan kaverini kanssa! Muita seksikumppaneita ei aikaisemmin ollut kuin vain minä. paska olo.