Parisuhteessani on paljon vaiennettuja ongelmia, joiden kanssa on eletty jo puolitoista vuotta ja yhdessä olemme olleet kohta kolme.
Nyt alan viimein taipumaan siihen, ettei niitä ongelmia voi korjata oikein edes yrittämälläkään.
Miten siis erota ? Miten kertoa toiselle, että olisi syytä muuttaa erilleen ?
Kun ongelma on siinäkin, että rakastamme tai ainakin pidämme toisistamme paljon. Kumpikaan ei ole pettävää tyyppiä, vaikka tilaisuuksia on tarjottu yllinkyllin.
Mietinkin joskus myös sitä, löytyisikö sitten ikinä "parempaa" ?
Erossa minua häiritsee myös se, että kokemukseni tutuista ja omista vanhoista suhteista ovat sellaisia, että saatetaan nimellisesti jäädä ystäviksi, mutta käytännössä yhteydenpidot harvenee ja loppuu.
Toisaalta siis haluaisin erota, mutten haluaisi luopua toisesta täysin, ja niin aika varmasti tapahtuisi. Tuntuu sitten siltä, kuin toinen olisi kuollut.
Nyt alan viimein taipumaan siihen, ettei niitä ongelmia voi korjata oikein edes yrittämälläkään.
Miten siis erota ? Miten kertoa toiselle, että olisi syytä muuttaa erilleen ?
Kun ongelma on siinäkin, että rakastamme tai ainakin pidämme toisistamme paljon. Kumpikaan ei ole pettävää tyyppiä, vaikka tilaisuuksia on tarjottu yllinkyllin.
Mietinkin joskus myös sitä, löytyisikö sitten ikinä "parempaa" ?
Erossa minua häiritsee myös se, että kokemukseni tutuista ja omista vanhoista suhteista ovat sellaisia, että saatetaan nimellisesti jäädä ystäviksi, mutta käytännössä yhteydenpidot harvenee ja loppuu.
Toisaalta siis haluaisin erota, mutten haluaisi luopua toisesta täysin, ja niin aika varmasti tapahtuisi. Tuntuu sitten siltä, kuin toinen olisi kuollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useissa pidemmissäkin ja onnellisissa parisuhteissa lienee hetkiä, jolloin jompikumpi tai molemmat kysyvät: Tuleeko tästä mitään?
Voiko tämä jatkua?
On tavallista, että vain toinen pohtii eroa ja asia tulee sitten kuin "salama kirkkaalta taivaalta" toiselle.
Uskoisin, että odotukset eivät ole menneet yksiin.
Toisella teistä voi olla erilaiset, voimakkaammat odotukset suhteelta, jolloin koet omat odotukset liian vaativiksi, en tiedä. Vaimollasi voi olla oma kuvitelma ja haave yhteisestä elämästänne. Hänen haaveilu poikkeaa todellisuudesta, jolloin ongelmat tulevat konkreettiselle tasolle suhteessanne.
En ota mitään moraalista kantaa eroamiseen. Tietysti olisi onnellista, jos perheet pysyisivät koossa ja toki elinikäinen suhde on hyvä asia, silloin kun se on hyvä.
Vaikka eroon olisi painavatkin syyt, kannattaa silti yrittää ymmärtää tilannetta psyykkiseltä kannalta syvemmältä, jotta erosta tulisi mahdollisimman hyvä.
Erotessa ei aina haluta eroon kumppanista, eikä ole aina yhteisten lastenkaan takia hyvä katkaista lopulliseti välejään.
Ajateltuna hyvä ero on sellainen, joka johtaa sisäiseen kehitykseen. Huono ero, jossa syytellään toista.
Jokainen parisuhdekriisi on erilainen, mutta jokaisessa kriisissä piilee kehittymisen siemen.
Jos kumppanisi virheet tuntuvat sinusta kriisisi syyltä, yritä edes älyllisesti ymmärtää, että et ole itsekään täydellinen. Kun pystyt tuntemaan tervettä syyllisyyttä omasta osuudesta ongelmiin, kriisi voi helpottaa.
Muista, että rakkaus, hyvyys, totuus ja kauneus eivät ole kadonneet sinulta mihinkään, vaikka nyt mahdollisesti suunnittelet eroavasi.
Vaikka mua usein "haukutaan" putkiaivoksi ... niin ei elämä nyt ihan noin monimutkaista voi olla, vaikkei mustavalkoistakaan (mm. tämän olen oppinut vuosien mittaan).
Istutte yhdessä alas, ja juttelette mitä oikeastaan elämältänne tahdotte ja odotatte -- yksilöinä ja parisuhteessa. Kannatta miettiä myös kipeitä asioita, eli mitä EI tahdo ja mitkä piirteet ja tavat toisessa "ärsyttävät" tai vaivaavat -- onko jokin muuttunut suhteessa huonompaan, kuin "silloin ennen". Jos/kun on jotain tapahtunut, mistä se johtuu ... voisiko olla että suhdetta ei olle kuitenkaan "huollettu" (esim. keskustellen hankalistakin jutuista) joka kantilta. Loppupelissä tilanne kulminoituu siihen, tahdonko elää tuon ihmisen kanssa ... ja olla onnellinen (voittopuolisesti) siinä suhteessa, vai uskonko vilpittömästi onneni olevan muualla ... vai olenko vain pakenemassa omaa pahaa oloani (suhteeseen tai siitä pois).
Sitten kirjataan vaikka paperille -- sekä erovaihtoehdosta kuin yhdessä jatkamisestakin -- ne hyvät ja huonot asiat (etenkin tunnetasolla, ei niinkään "materiaalisella"). Mitä mahdollisuuksia teillä on "löytää onni" tai "tehdä onni", millaisia "uhkia / pelkoja", mitkä heikkoudet ja vahvuudet (eronneina sinkkuina tai yhdessä jatkaen).
Ja sitten avoimin mielein tarkastella, kumpi vaihtoehto tuntuu oikealta ... tai oikeammalta pohjalta jatkaa eteenpäin -- ja mitä asian eteen tehtävä (parisuhdeterapia?)
Mutta jos eroon päädytte, jo oman sielunterveydenkannalta syytä päästää exästä irti "sillä" tunnetasolla ... niitä kirjoituksia täällä vilisee, kun näin joku osapuolista ei ole tehnyt. Ei hyvä.