Tapasin nykyisen avovaimoni reilu 3 vuotta sitten. Olimme usein samalla pururadalla juoksemassa ja siitä se lähti. Oli ihana leijua rakkauden huumassa hänen kanssaan. Samoja harrastuksia ja samanlaisia mielipiteitä riitti. Oli se hienoa. Olin löytänyt elämäni naisen!! Hoikka, siisti, älykäs...kertakaikkiaan aivan ihana. Hänen työtilanteensa on koko suhteemme ajan ollut heikko, johtuen hänen varsin erikoisesta koulutuksestaan. Mutta,no problem. Minä olen aika hyvätuloinen ja sovittiin, että hän käy ruokakaupassa ja laittaa safkat siiheksi, kun tulen duunista himaan ja minä rahoitan kaiken. Kotihommat ollaan aina tehty sitten yhdessä. Rakkautta riitti aika pitkään... Tänään tulin töistä noin 18 maissa. Avoni lupasi aamulla laittaa lempparisafkaani tänään. Nam! Tulin kotiin ja havaitsin rakkaani lötköttävän sohvalla telkkaria katsellen. Ei tuoksunut lemppariruoka, ei. "Sori, mä en jaksanu laittaa ruokaa; tilataanko pizzat" Avasin silmäni niitä vitun pitsoja odotellessa. Tuo nainen on 3 vuodessa lihonut noin 15 kg. Ei enää välitä ulkonäöstään. Joka hemmetin päivä kuljeskelee ympäriinsä niissä kammottavissa lökäcollareissaan tukka sekaisin. Ei suostu lähtemään juoksulenkille seurakseni. Telkkari on niin saatanan tärkeä nykyisin, että välillä aivan raivostun ja tekisi mieli ampua tuhannen päreiksi koko toosa. Kai se vika sitten on minussa. En varmaankaan ole osannut ottaa rakastani riittävästi huomioon. Olen aika kypsä. Auttasko ero? Kyllä mä kuitenkin tuota sohvalla karkkia mässyttävää "hyljettä" kuitenkin rakastan.Ehkä...
Rakastuin naiseen.
Kerk Klant
61365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainoa vaihtoehto on ero. Minä haluan juuri tuollaisen naisen. Naisesi on lopen kyllästynyt ja pitkästynyt sinuun, et saa häntä enää syttymään. Laita tänne se söpöliini ja etsi itsellesi joku fat-free kepakko. Minä otan mielelläni hänet :)
Minulla oli samanlainen ongelma juuri toisin päin. Tein maailman suurimman palveluksen hänelle ja jätin hänet. Nyt mies kuntoilee päivittäin kun huomasi markkinaarvonsa romahtaneen kilojen myötä. Hän on myös oppinut pitämään kotinsa siivona ja siivoamaan mitä ei tapahtunut viikkokausiin kun elimme yhteistä elämää. Tuolloin hänen arkeaan määritteli playstation, nukkuminen ja työ ja syöminen. Minä en usko "puhumisiin". Kun pariskunta on ollut kauan ja kunnioitus puuttuu, on ihan sama miten sanot tai asian ilmaiset. Info ei tavoita korvia. Minäkin yritin puhua asiasta, mutta ei kiinnostunut. Nyt mies on onnellinen herätyksestään. Huomasi millaiseksi elämä oli muuttunut ja otti vastuun elostaan ja elopainostaan. Saanu itseluottamusta ja tykkää itsestään enemmän. Joskus ei vain voi muuta. Sääli että uhrin hintana oli parisuhde, mutta se on jo maksettu. Kun rakkaus kuolee se kuolee.
masennus? Silloin ei jaksa pitää huolta itsestään, kotityöt eivät millään luonnistu jne.. Hakekaa yhdessä apua vaikkapa perheneuvolasta tai mielenterveystoimistosta.
elikkäs masentunut on hän. Ehkä tuo työtilanne pitäisi korjata, vaikkapa uudelleenkoulutuksella. Itse elin parisuhteessa joka ei antanut mitään... Ei mitään yhteistä, toinen pelaili tietokoneella ja itse löhöilin soffalla töiden jälkeen. Viikonloppuisin sentään kävimme yhdessä kaupoilla, siinä kaikki yhteinen tekeminen. Olin lopulta niin masentunut, että hain itselleni asunnon, ja nyt olen laihtunut apauttiinsa 20 kiloa, elämä hymyilee ja itsetunto on palannut. Opiksi tästä kaikki ei vaan sovi yhteen. Kun on paha olla niin silloin on paha olla! Turha syyttää tai syyllistää, edes itseään! Lämmintä kesää toivottaen ja odotellen. Toivottaa yks onnellinen massennuksesta selvinnyt.
jos oma itsenäisyys on ostettu ruoanlaitolla ja kotipiikuudella, varmaan alkaa masentaan, eikä näe tossa tilanteessa ehkä muita vaihtoehtoja.. Vaikka rakastais, niin se omakin elämä pitäis jotenkin elää, eikä niin, että olis ihan toisen armoilla. Se vie itsekunnioituksen ensimmäisenä. Ja sehän tarttuu, tuskin sinäkään enää häntä kunnioitat.
kirje, ja jos todella rakastat häntä ja sulla on voimavaroja, niin alat tukemaan häntä ja ohjaamaan vaikka teraputille. Mutta kaikki muutos lähtee hänestä itsestään ja toista ihmistähän ei voi muuttaa. Kerro hänelle häntä syyttämättä miltä sinusta todella tuntuu ja että asioille pitäisi tehdä jotain. Mieti myös sitä miten paljon sinä omalla käytökselläsi olet provosoinut häntä tähän elämäntyyliin, ehkä olisi aika sinun tehdä myös asioita toisin.