yhteistä taivalta on takana neljä vuotta, josta kolme vuotta on asuttu saman katon alla. Halaillaan ja jutellaan, tullaan hyvin toimeen eli periaatteessa kaikki on hyvin, mutta intohimo puuttuu. Suhteen alkuaikoina mies oli suht aktiivinen seksin suhteen, muttei enää. Mitkään vihjailut, koskettelut tai suorat ehdotukset eivät mene perille. Jotenkin olen alkanut tuntea itseni vastenmieliseksi ja ahdistuneeksi, kun aina minut torjutaan (vedotaan väsymykseen, aikaiseen herätykseen tms.) tai sitten siihen ei reagoida mitenkään. Mitkään uudet jutut eivät kuulemma kiinnosta, keskustelu asiasta tyrehtyy alkuunsa miehen puolelta. Olen väsähtänyt tilanteeseen ja jotenkin tilanne on mennyt sellaiseksi, että omatkin haluni miestä kohtaan ovat vähentymässä.
Olen 100 % varma kuitenkin siitä, ettei hänellä ole toista naista. Olenko tullut hänelle jotenkin itsestäänselvyydeksi? Ulkonäöstäni pidän kyllä huolta, ja kerään katseita ja vihellyksiä muilta miehiltä, mutta omaani ei kiinnosta pätkän vertaa.
olenko
itsestäänselvyys?
101126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..se, että kun on jo valloitettu ja saatu niin eipä se mielenkiinto pidemmän päälle sitten kuitenkaan riitä. Miehet kun eivät tahdo tajuta pätkän vertaa kun yrittää selittää, että joopajoopa sitä ja tätä ja tuota, kokeillaan ja mennään ja tehdään. Nyt kun ollaan tuttuja jo ja sillä tavalla niin kokeillaan tällä tavalla jnejne. Ei niitä kiinnosta kuin valloitus ja jännitys ja siihen jää. Loppuu kuin olisi päin seiniä juossut. Pitääkin siis kait hankkia heti kättelyssä pari kappaletta jonkin sortin rakastajia. Tai kierrättää joitakin salskeita nuoria uroksia kun eivät nuo vanhat oikein pysy tahdissa.. Ja sitten heivata yli laidan heti kun alkaa olla lätsähtämisen merkit ilmassa :D Oikein esineellistetään tässä ja paasataan kaiken turhautumisen keskellä :D :D Siinä katsos on taas yksi sulka hattuun tähän suohon missä tarpoo, miehet eivät vain kerta kaikkiaan tajua eivätkä ymmärrä. Heillä on painopiste seksissä ihan jossain muualla kuin että sitä harrastettaisiin kunnolla ja hartaasti ja vielä vähän päälle. Ja kun yksi osa alkaa tuntua puisevalta niin siirrytään seuraavaan tasoon. Vaan ei. Ei kun ei. Kun toinen tahtoo, että saman kumppanin kanssa olisi mahdollista kokeilla ja elää ja olla pidemmästikin niin eikä kun äijät vaan tahtovat panna ja siirtyä seuraavaan.. Surullista sinänsä. Kokemuksella voipi sen verta kaapin raosta kailottaa, jotta naiset ovat useimmin tässä asiassa erilaisia kuin mitä miehet. He jaksavat innostua ja touhuta ja kokeilla sen saman kumppanin kanssa :) Sen tähden jos tämä nykyinen suhteeni kaatuu niin ei enää yhtäkään miestä tule vähään aikaan allekirjoittaneen elämään. Ei auta kuin tarttua taas Titanicin varteen ja sanoa adjöö kaiken maailman pöhelöille.
Kuullostaapas tutulta. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja lähes sen saman ajan asuneet yhdessä. Seksi loppui jossain vaiheessa kuin seinään miehen puolelta. Olen aina aikaisemmin ollut parisuhteissa, joissa minä olen ollut se joka ei aina jaksa ja jota ei aina kiinnosta, mutta tietysti joskus kuitenkin kiinnosti ja yritin edes. Nyt osat ovat täysin vaihtuneet. Mikään ei auta. Aina on joku syy ja jos ei ole mitään syytä, niin nyt ei vaan huvita. Ei ikinä. Muilla osa-alueilla on mennyt kuitenkin aina hyvin. Halailemme ja pussailemme ja meillä on mukavaa yhdessä. Minusta oli ihanaa että pystyin luottamaan mieheeni kerrankin 100%. Tuntui aina, että hän näkee vain minut ja rakastaa minua. Ajattelin, että koska seksi en minunkaan kanssani kelpaa, niin eipä se kelpaisi varmasti kenenkään muunkaan kanssa. Kunnes eräs kaunis päivä satuin näkemään miehen sähköpostin auki koneella, enkä malttanut olla katsomatta. Selvisi, että ollessani työmatkalla, mies oli tapaillut jotain toista naista. Olin järkyttynyt ja sitä mieltä että meidän suhde on ohi. Mies sai lopulta selitettyä sen, että olivat tavannet kerran eikä siinä tapahtunut mitään. Oli niin pahoillaan yhdestä ainoasta virheestä ja sanoi ettei sellaista enää koskaan tule tapahtumaan ja että hän rakastaa minua. Koska olen ilmeisesti hyväuskoinen, niin annoin anteeksi tämän kerran. Seurasin hetken aikaa miehen tietokonekäyttäytymistä ja aloin taas luottaa. Nyt näyttää taas pahalta. Satuin taas tällä viikolla törmäämään ihmeelliseen eroottissävytteiseen viestittelyyn jonkun naisen kanssa. Nyt aion seurata tilannetta niin kauan, että siitä ei ole enää selittelyjä ulos. Mies käyttäytyy kuitenkin kanssani ihan normaalisti ja halailee, pussailee ja sanoo että rakastaa. Eli ainakin omassa parisuhteessani vaikuttaa siltä, että jos suhteessa ei ole intohimoa, sitä haetaan muualta. Tuntuu kuin miehellä olisi kaksi elämää: perhe-elämä ja muu elämä. Jos mies käy joidenkin muiden kuin sinun kanssani baarissa, niin tilaisuuksia varmasti tulee. Toivottavasti omasi ei käytä niitä hyväksi.
suhteessa mistä sinä et saa enää mitään tyydytystä? Tai sopikaa miehenne kanssa, että sinäkin tasapuolisesti saat tapailla muita, jos kerran miehelläsi on tämmöistä vehkeilyä. Tai pistäkää oma suhteenne "tauolle" ja ottakaa todella etäisyyttä toisiinne ja katsokaa kaipaatteko toisianne vielä ja haluatteko todella olla yhdessä. Parisuhdetrapia olisi myös yksi vaihtoehto. Tietenkään seksi ei ole se olennaisin osa suhdetta, mutta tärkeä kumminkin. Itse eronneena taidan olla onnellinen, että pääsin todella eroon sellaisesta lähinnä vainoharhaisuuteen vieneestä suhteesta, josta puuttui jopa se perusluottamus toiseen. Olkaa onnellisia siitä, että jos teillä tällainen on puolisoanne kohtaan eikä myöskään puolisonne tieten tahoten teitä kiusaa sanoillaan tai käytöksellään ja todella tee vainoharhaiseksi.
Siinä on käynyt niin että mies näkee sut kämppiksenä tai kaverina.Kiva halailla ja jutella ja nukkua samassa sängyssä,mutta seksi ei vaan kiinnosta enää.Ei siinä ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.
ei toi ole vakavaa miehesi on vain kyllästynyt seksiin kanssasi,korjatkaa puhumalla tilanne.on kokemusta uros kymeestä.seksi alkoi vain jotenkin taas maittaa,puhuminen voisi auttaa.
kanssa. Tuossa kuulosti olevan niin paljon kaikkea hyvää - oikeastaan kaikki muu on hyvää, paitsi seksi - että ei noin hyvää parisuhdetta kannata vielä tuohon lopettaa. Minäkin suosittelisin hankkiutumaan parisuhdeterapiaan tai seksologille tms. Myös tuo kehotus keskustelemaan asiasta kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kerro miehellesi suoraan - ei kuitenkaan riitelemällä - miltä sinusta tuntuu ja että olet jopa miettinyt suhteenne lopettamista asian vuoksi.
joo,olen samaa mieltä,uros kymeestä.
Älkää nyt viitsikö,jos seksielämä on jo neljän vuoden jälkeen jäässä niin mitä se sitten on 10 vuoden päästä?Se mikä ei tule luonnostaan niin ei siinä mitkään terapiat auta.Turha siinä on väkisin alkaa mitään seksielämää luomaan.Tuo seksielämän jäätyminen kun tahtoo olla merkki suhteen muista ongelmista mitä kumpikaan ei välttämättä vielä itse edes tiedosta tai halua myöntää.Mikä parisuhde se enää on missä ei ole seksiä?Kannattaa toki puhua asiasta,mutta jos tilanne ei muutu,niin kumppani on yksinkertaisesti väärä.
joo, samantyylinen tilanne, 5 vuotta kohta jo yhdessä joista 4 saman katon alla. pääasiallisesti menee "ihan hyvin" mutta seksiä saa lähes kerjätä eikä silloinkaan aina "jaksa". 1 tai 2 kertaa viikossa on jo huima saavutus. tiedän että hän rakastaa kyllä ja halua olla kanssani mutten tunne enään mitään intohimoa välillämme, ja siksi nautinkin kun saan huomiota muilta miehiltä. itseasiassa olenkin aika lailla ihastunut erääseen toiseen mieheen, ja se käy välillä omantunnon päälle vaikken tunteilleni mitään mahdakaan. suurin syy siihen etten saa tarpeeksi huomiota on se että mieheni pelaa jatkuvasti tietokoneellaan, usein yömyöhään asti, joten myös saan nukkua usein yksin. hän tekee vielä kolmivuorotyötä joten emme nää välttämättä viikollakaan kovin usein. silloinkin jos aikaa jää tietokone usein kiinnostaa enemmän. ahdistaa tämä ja olen monta kertaa harkinnut lähtöä mutten vaan ole pystynyt. on kuitenkin niin paljon hyviä muistoja jne. Olen miettinyt että jaksanko tällaista suhdetta josta en saa tarpeeksi huomiota koko lopun elämääni..tuntuu että olemme enemmänkin jotain kämppiksiä. asiasta on kyllä keskusteltu, ja lähes tuloksetta. Aloimme seurustelemaan suht nuorina, itse olin 19, mieheni hieman vanhempi. nyt kun alamme lähentelemään jo kolmeakymmentä, kohta olisi jo aika lapsien yms,tai lähinnä mieheni olisi siitä innokkaampi, minä taas en halua lapsia ennenkuin olen varma että olen miehen kanssa jonka kanssa olen myös lopun elämäni. molemmille tämä on ensimmäinen ns. oikea suhde. meillä on ollut kaikenlaisia kriisejä joista olemme vaan päässeet yli, senkin takia tuntuisi tyhmältä luovuttaa.
Mulla on ollut sama tilanne mutta itse olin se jota ei kiinnostanut enää. En enää jaksanut kiinnostua miehestä tai hänen tekemisistään. Mitään vikaa suhteessa ei varsinaisesti ollut, mies ulkopuolisesti todella edustava. Sisäistä kauneuttakin löytyi. Ei vaan pitemmän päälle kiinnostanut. Jotain puuttui ja tarina loppui. En osaa vieläkään selittää mikä siitä puuttui, ehkä se että toinen oli liian kiltti tai liian kiinnostunut minusta.