Eilen kukkakaupassa käydessäni, päätin ilahduttaa seuraavaa liikkeeseen tulevaa asiakasta maksamalla valmiiksi kukkakimpun häntä varten. Pyysin myyjää kertomaan terveiset anonyymilta auttajalta :).
Välistä on mukavaa tehdä salaa pieniä, ystävällisiä tekoja toisille ja levittää näin iloa ympärilleen ... antaessaan saa!
Onko teillä kokemuksia samankaltaisesta joko antajan tai saajan roolissa?
Anonyymi auttaja :).
persona-non-grata
25573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
enkä saanut puskaa puskasta (tai muutakaan vastaavaa). Onko kyse jostakin liikkeellä olevasta anonyymiauttaja-viruksesta, vai ihan muutenko vaan lahjoitus pälkähti päähäsi?
harrastanut harvakseltaan jo kauan. Luultavasti myös moni muukin, tuskin siis olen ainoa yksilö lajissaan :). Tämänkaltaisiin ideoihin pohjautuvia kiltteysliikkeitä on perustettu ympäri maailman ja niihin osallistuu ihan mukava joukko ihmisiä. Idea sinällään jo ikivanha ...
Tuskinpa kukaan todellisessa avuntarpeessa oleva käy kukkakaupassa. Ihan kivaa silti, sait myyjän ainakin arvostamaan sinua ja koit itsesi hyväksi ihmiseksi.
Sukulaisillani on taipumusta sellaiseen. Itsekin reissasin joskus mukana Baltiassa viemässä lastenkoteihin leluja ja vaatteita. Pisimmälle vietynä auttaminen on saanut jonkun mukaan sijaisperhetoimintaan ja sitä kautta viralliseen adoptioon. Nostan hänelle näkymätöntä silinterihattua.
itse tykkään enemmän toimia anonyymina taustalla.
..törmännyt vastaavaan... Sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan... Enkä millään jaksa uskoa, että itse ikinä tekisin mitään vastaavaa...
muillakin tavoin, vaikka avaamalla oven toiselle tai hymyilemällä vastaantulevalle, yms. Oma esimerkkini oli vain yksi monista erilaisista tavoista tuottaa hyvää mieltä muille ihmisille.
..nyt oven aina avaan naisille ja itseäni vanhemmille. Toi nyt on ihan peruskäytöstapoja...jotka ainakin mun päähän on iskostettu jo muksusta asti... Samaten kuin auttaa esim jotain vanhusta kauppakassien kannossa tai muuta pientä... Enpä ole ikinä edes tullut ajatelleeksi, että noissa teoissa olisi jotain erikoista.. =) Mut pakko myöntää et harvemmin hymyilen vastaantulijoille...ei siksi, että olisin vihainen tms..vaan perusilmeeni on sellainen (kuulemma) pelottava/vihainen...
omaava ihminen nykypäivänä huomataan ja omalla tavallaan sitä myös erottuu harmaasta, itsekkäästäkin massasta.
..kuuluu vanhemmilleni. Koska en todellakaan ole itse millään muotoa edes kiinnittänyt sellaiseen huomiota, vaan se on automaatio.. Pari kertaa tosin tullut outo tilanne eteen ku ollut avaamassa ovea naiselle, ni tämä onkin vihasena tokassu: "saan mä sen oven itsekkin auki!" Olen kieltämättä ollut melkosen hölmistynyt kyseisissä tapauksissa.. X)
hyvyyttä syystä tai toisesta.
mut kotimaan matkalla viimeeksi tarjosin tuntemattomille naisille jotka istuivat lähipöydässä ruuat, en ollut jutellut heidän kanssaan, sain kyllä halit ja pusut sen jälkeen.
No joo, useimmiten tuo mielihyvän jakaminen muille on tehty ihan vilpittömällä mielellä, puhtaasta hetken mielijohteesta ...
en yleensä tarjoa ihmisille mitään taka-ajatuksilla. ne kolme naista oli sen näköisiä et tarvitsivat hiukkasen piristystä iltaan :)
noille naisille. Ilmeisesti sitten piristyivät siitä?
yöllä matkalla majapaikkaani, ukkoraasu säikähti niin perkeleesti.
pienen auttamisteon. Kävin peruuttamassa yhden naisen auton kun se oli jäänyt parkkipaikalla aika pieneen nalkkiin eikä uskaltanut jäljelle jääneestä raosta itse peruuttaa autoa pois. No salaista se ei kyllä ollut.
täällähän tulee ilmi, vaikka minkälaista hyvää työtä, mitä toisille tehnyt ... ja kylähän siitä tulee myös itselle hyvä mieli, kun toisellekin tulee.
kerran ite tosi otettu kun yhden ravintolan kokki syöksyi kadulle apuun näyttämään mulle peruutusmerkkejä kun auto oli jäänyt kahden auton väliin silleen että edessä ja takana ei ollut kummassakaan enää juuri mitään tilaa. Hienoa että tuollain kesken ruoanlaiton sieltä lähti ulos kun huomasi tilanteen.
ja huomaavaisuutta enemmän, kuin yleensä :) ... ei, nyt minun tosiaan on lähdettävä niihin istutuspuuhiin.
omakotitalo. Mul on parvekelaatikko ikkunalaudalla ja siihen pitäisi hommata pelargoniat. En vaan tiedä tuleeko vielä yöpakkasia.
Vuosia sitten kun olin asioimassa eräässä vähän isommassa K-ketjun kaupassa näin kuinka paikallinen kauppias paini lattialla jonkun itseään puolta isomman sedän kanssa. Ympärillä tusinoittain ihmisiä, mut kenellekkään ei tullut mieleenkään auttaa kauppiasta, vaikka tämä huusi apua useasti...!! En vaa voinut jatkaa matkaa, vaan tuli sitten hapetettua kyseinen setä ja pidettyä hallintaotteessa kunnes vartijat saapuivat paikalle ja raudoittivat tämän. Kiitollinen kauppias antoi minulle sixpäkin colaa. =) En tosin juo mitään sokerilitkuja, mut en kyllä kehdannu pyytää vaihtamaan sitä lightiin. X)
100 % kate. Ei paha. Kerran tuli junaa odotellessa juttelemaan oluelta tuoksahtava tapaus kädessään palanen kympin seteliä ja voivotteli, että hänen pitäisi päästä kotiin, mutta ei ole yhtään rahaa. Kaveri väitti, että seteli oli hänen taskussaan revennyt ja se suurempi palanen ilmeisesti lennähtänyt jonnekin kadulle. Sitten selvitti ottaneensa selvää, että jos lähettää tuon (täysin arvottoman) kympin palasen Suomen Pankkiin selvityskirjelmän kera, ne maksavat tilille kympin. Tarina oli niin hyvä, että lykkäsin kaverille kympin kaljaan.
Etä apua tarvitsevat tuskin asioivat kukkakaupassa. Epäilisimpäs että joku Fortumin optiopomo saa siinä taas ilmatteeksi vielä kukkapuskankin :) Mutta ajatus on tärkein, ja tuossa on yritystä. Eihän sitä tiedä vaikka sattuisikin niin hyvä tuuri että seuraava on vähävarainen, eikä kukkakauppias pistä omiin liiveihinsä sitä rahaa. Olen saanut apuja ja olen myös antanut. Usein ihmiselle suoraan, ja kaupan jonossa olen monet kerrat antanut puuttuvat kolikot ettei tarvi alkaa maitopurkkia vähentään. Kyllä siitä hyvä olo ja mieli tulee. On se sitten kummin päin hyvänsä.
sun rahas meni seuraavan asiakkaan hyväksi? Tasan varmasti meni myyjän omaan taskuun.