Ikäeroista

On. Seurustelunne ei johda pidemmälle, mutta toki vanhemmissa miehissä (jos et luuseria ota) on nuoriin pojusiin nähden paljon etuja. Mutta ei teistä tule pysyvää perhettä, paitsi ehkä 1/10 todennäköisyydellä. Vanhempana sitten tuo ikäeroasia ei ole niin merkitsevä, kun molemmat menee putkielämää kohden hautaa. Mutta itselle kyllä kolmikymppisenä kelpaisi 18-vuotias, ei siinä mitään.

niin vanhaa miestä, mutta jos sulle ei ole omanikäisissä tasokkaita tarjolla, niin kannattaa varmaan ottaa vanhempi. Sulta jää vaan elämänvaiheita väliin, kun hyppäät suoraan aikuisen miehen kanssa suhteeseen. Vanhalla miehellä on jo vahva käsitys siitä, mitä suhteen kuuluu olla ja se vaatii sua mukautumaan siihen. Omanikäisen kanssa voi yhdessä opetella ja hakea sitä mitä halutaan. Tai sitten vanha mies on jotenkin mieleltään epävakaa ja haluaa aina nuorempia naisia. Vaihtaa siis sutkin, jos vaan vielä nuoremman saa.

aloin 18 vuotiaana seurustelemaan 24 vuotiaan kanssa. Suhdetta kesti monta vuotta. Enkä ollenkaan koskaan ajatellut meillä olevan ikäeroa! Tapauskohtaista siis varmaankin. mutta kyllähän se niin tietenkin vähän on, että nuorena ikäero on isompi juttu. Jos sitä tosiaan alkaa olla 10v tai enemmän.....ja toinen vielä alaikäinen tai juuri 18 täyttänyt. Mutta kun ollaan jo 30 tai yli, niin silloin ei ikäjutuilla niin ole merkitystä.

sekä puoleen että toiseen voin kertoa, että jos haluaa pelkkää seikkailua, niin silloin varmasti käy minkäikäinen vaan. Mutta jos vakavasti aikoo olla toisen kaa ja ihan perhettä perustaa, niin ajatusten on käytävä yksiin siis synkata sillä tasolla ensin. Tunteistahan se monellakin kyllä alkaa, mutta pikkuhiljaa se arkikin koittaa ja silloin se ajatusten yhteensopimattomuus vasta paljastuu. Eri ikävaiheissa ihmisillä on myös erilaisia toiveita ja ajatuksia tulevaisuuden suhteen, ja sen vuoksi suosittelen sulle ihan hieman pikkasen sinua vanhempaa, koska sellainen 10 vuotta vanhempihan on sulle kuin isä, joka sua sitten kasvattelee, jos et vielä ihan aikuisen mittoihin ole yltänyt. Samalla tavalla voi käydä myös toisin päin, eli nainen saattaa joutua äidin rooliin ollessaan huomattavasti nuoremman miehen kanssa ja kyllä siinä ne seksuaaliset tunteet todella lopahtaa, jos joutuu poikasta mieheksi kasvattelemaan ja itsellään on jo ihan muita odotuksia suhteelta.

Ennen kuin laitan vakiovastaukseni tähän, niin huomautan, että ikäeroa merkittävämäpi asia tapauksessasi on oma ikäsi. 18 vuoden iässä yksi on jo aika aikuinen ja toinen vielä ihan lapsi. Itsetuntemus on tärkeää. Se on aika hankala taito ja kasvaa iän myötä ainakin omaan ikääni asti ja todennäköisesti koko elämän. Kun itse olin tuossa iässä. Katselin maailmaa aika mustavalkoisesti. Ihastuin moneenkin tyttöön ja rima oli korkealla - utopiassa. MEnetin aika paljon tuon mustavalkoisen näkemyksen takia. Nyt olen jo oppinut, että suhteet voivat olla erilaisia, eri tarkoitukseen, eri aikakauteen. Hyvän suhteen tunnusmerkki on hyvä ystävyys, se että viihdyt toisen kanssa. Avioliittoja solmitaan joka vuosi reilut 30 000 ja avioeroja on yli 13 000 vuodessa. Suhde on liki puolet. Joidenkin tutkimusten mukaan aovsuhteetä päättyvät vieläkin todennäköisemmin. Pointti on se, että kenen tahansa kansa aloitat suhteen, onnistuminen on noin fifty fifty. Jos kaksi ihmistä pitää toisistaan ja tuntee vetoa toisiaan kohtaan, niin ei se niin vaarallista ole, jos se sitten kuitenkin kariutuu. Mutta toisaalta ei pidä myöskään kuvitella, että suhteen päättyminen on (kummallekin) helppo juttu. No niin. Vakkarivastaukseni alla: Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen. Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani. Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta. Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään, mutta toisaalta tiesimme olevamme melko näyttävä pari mittasuhteiltamme. Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi. Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi. Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Uskoakseni suuri syy siihen oli hänen vanhempiensa leimaus. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut uskallusta lähteä ottamaan "riskiä". Sosiaalinen paine ja yleinen paheksunta oli liikaa. Ystävien vinot katseet, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!" Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa. Ikäero ei tiettävästi korreloi, ainakaan negativiisesti, suhteen epäonnistumiseen. Jonkun pitäisi tutkia tätä asiaa huolella ja tieteellisesti. Kun puhutaan onnellisesta avioliitosta ja etsitään esimerkkejä julkkiksista, niin ensimmäisenä mainitaan aina Hollywoodin unelmaliitto Humbrey Bogartin ja Lauren Bacallin välillä. Humbrey oli 45-vuotias, kun tapasi 20 vuotiaan Laurenin. On selvää, että tähtien elämällä ei ole juurikaan tekemistä tavallisten ihmisten arjen kanssa, mutta lähempääkin löytyy esimerkkejä. Paavo Lipponen on 26 vuotta vanhempi kuin siippansa Päivi ja Jari Kurri on 17 vuotta Vanessaansa vanhempi. Eräällä yrittäjätuttavallani on hyvin onnellinen avoliitto itseään 24 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tapasin muutama vuosi sitten ulkomailla kollegani, noin ikäiseni naisen, siinä 40...45, jonka mies oli 70 ja siis pitkästi jo eläkkeellä. Kysyin naiselta, eikö tilanne ollut vaikea. Hän vastasi, että hänestä oli ihanaa mennä kotiin valmiiseen ruokapöytään, kun mies oli vanhoilla päivillään innostunut kokkailemaan. Oli kuulemma muutenkin ihan mies vielä nivelvaivoista huolimatta. Sanoi, että hänen miehessään oli enemmän miestä kuin viidessä kolmekymppisessä, että hän ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ainoa mikä häntä häiritsi, oli se, että asiasta aina kysyttiin. Pyysin anteeksi. Tuli sellainen tunne, että sen täytyi olla aitoa. Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kerrassaan kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli. Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen. 25-30-vuotias mies on sittenkin perin lapsellinen. Vasta yleensä lapsen syntymä, lainojen lyhennykset ja karu arki tekevät pojasta miehen. Ja kun se puolet liitoista päättyy, niin mies vapaana ollessaan katsoo asioita uudesta vinkkelistä, viisaampana ja osaa antaa nuorelle naiselle paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Loppujejn lopuksi se taitaa olla perin luonnollista. Miehen lisääntymisaika on käytännössä noin 15-65 välillä eli noin 50 vuotta. Naisen vastaava aika on 15-45 vuoden välillä eli 30 vuotta. Raskaus on nini paljon kuluttavampi naiselle kuin miehelle, että hedelmällinen aika jää väkisinkin lyhyemmäksi naisella. Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa.

Oman tyttäreni kohdalla reilusti yli kuusikymppinen aiheuttaisi vähän kieroonkatsomista.

on että: 1. Älä kuvittele olevasi kehitykseltäsi aikuisempi mitä olet (moni juttu jää kokematta) 2. Ala suhteeseen muiden kuin omaikäistesi miesten kanssa. Voit saada sydänsuruja, sillä jo esim. 24-vuotias mies on tottunut pelailemaan naisten kanssa ihan eri tavalla mitä voisit kuvitella. Hänellä voi olla takanaan pahoja pitkiä seurustelusuhteita, joista sinä et ymmärrä mitään, hän voi olla jo katkeroitunut tai muuten vain "sen" perässä. Sitten kun olet itsereilusti päälle parikymppinen ja tietyt jutut parisuhde- ja baarimaailmassa läpikäynyt tai muuten saanut kokemusta (esim. kuuntelemalla kavereiden suhteista) voit aikuisten oikeasti seurustella vaikka 60 vuotiaan kanssa jos siltä tuntuu. ps.tarkoitukseni ei ole sanoa että olet AIVAN lapsi. Et vain ehkä osaa suojata itseäsi koska sinulla ei ole kokemusta millaisia aikuisemmat ihmiset (miehet) voivat olla. Ja hyvä niin.