Terve kaikille
Rakas tyttöystäväni nukkui pois 20.01.04 klo 14.32
Hän sairasti 2vuotta aivokasvainta. Kerettiin suunnitella jo kaikkea kivaa. Esim lapsia ja omaa kotia ja koiraa. Minä olen nyt 19vuotias ja tyttöystäväni oli 17vuotias nukkuessaan pois. Kaikesta surullisinta oli kun hän sanoi ennen kuolemaansa että älä tule perässäni vielä, elä hyvä elämä. Mä itkin monta tuntia tyttöystäväni vuoteella kun hän lähti.Suru ei lopu koskaan. Mä opin tyttöystäväni kanssa mitä rakkaus on vaikka oltiinkin niin nuoria. Eli rakastakaa ja pitäkää hyvänä rakastanne sillä koskaan ei tiedä milloin tulee "oma-aika"
Rakas tyttöystäväni nukkui pois 20.01.04 klo 14.32
Hän sairasti 2vuotta aivokasvainta. Kerettiin suunnitella jo kaikkea kivaa. Esim lapsia ja omaa kotia ja koiraa. Minä olen nyt 19vuotias ja tyttöystäväni oli 17vuotias nukkuessaan pois. Kaikesta surullisinta oli kun hän sanoi ennen kuolemaansa että älä tule perässäni vielä, elä hyvä elämä. Mä itkin monta tuntia tyttöystäväni vuoteella kun hän lähti.Suru ei lopu koskaan. Mä opin tyttöystäväni kanssa mitä rakkaus on vaikka oltiinkin niin nuoria. Eli rakastakaa ja pitäkää hyvänä rakastanne sillä koskaan ei tiedä milloin tulee "oma-aika"
Vastaukset 31
Vanhimmat
suruusi. jotkut osaavat arvostaa sitä mitä tarvitsevat eniten kun se poissa. tämän pitäisi jokainen ihminen ymmärtää. voimia!
niin,se on todella väärin että kaikkein rakkain ihminen viedään.mutta uskon että sinä selviät tästä.vaikka rakkaasi on poissa sinulla on muistot ja tunteet vielä.
minulla kuoli ystävä kun olin aivan lapsi, mutta hän lähti ilman hyvästejä, kuoli auto-onnettomuudessa.muistelimme äitini kanssa andresia, ja keskustelimme siitä miten rankasti se vaikutti tämän pojan läheisiin..
pärjäile ja muista positiivinen elämänasenne!
Osanottoja ja paljon. Elämä on joskus kurjaa mutta toivottavasti jaksat jatkaa!
Olen 23 vuotias iso kehonrakentajamies, alkoi itkettää kun luin viestisi. Koeta kestää ja jaksaa, olen pahoillani puolestasi,
Olen todella surullinen puolestasi. Koita pärjäillä, vaikka kipeää tekee vielä pitkän aikaa (omasta kokemuksesta..)
Jaksamista, voimia!
niin paljon, kunnes kaikki kyyneleet ovat poissa.
tämä runo on ainakin minua lohduttanut läheisen mennessä pois:
Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki, vain silmistä siirtyy ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten, tosi eilen, tänään unen lailla lauennut lie.
Ei mikään kuollut, et sinä, en minä, ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin, minä kuljin ja sinä...
jäi hymyily surullinen.
Aila Meriluoto
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat juosta niityllä ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento, olet tuhat tuulta puistikossa,
olet timantti hankien loistossa, olet valon välke aallokossa, olet kuiskaus viljapellossa. Et ole poissa vaan luokseni saavut mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat minulle hyvää yötä.
Alan Jackson - Where Were You (When The World Stopped Turning)
Kaikkea hyvää. Koita pärjää.
Ei tuohon VOI yksinkertaisesti sanoa mitään joka lohduttaisi..Ellei sitten että kukaan ei koskaan ole ainakaan täysin yksin. Minäkin välitän sinusta vaikka en sinua tunnekaan. Toivon sinulle voimaa jatkaa elämässä eteenpäin *lämmin halaus*
Sun viestis sai mut jotenkin aivan sanattomaksi, kyyneleet kihosivat silmiini. Otan todella osaa suruusi... Voimia ja jaksamista sinulle. En osaa sanoa tähän mitään sen fiksumpaa kun en halua sanoa mitään mikä kuulostaisi jotenki kliseeltä tai lattealta. Paljon Hyviä ajatuksia sulle myös.
suureen suruusi.
Hän valtaa ajatukseni,en mahda sille mitään,olen niin yksin,tietämättä minne mennä,mitä tehdä.
Nyt olet mennyt pois,ja tässä pimeydessä ovat vain muistot turvanain.
Voimia sinulle.
Otan osaa syvään suruusi...
Hän on poissa, mutta silti vierelläsi.
Kun kevät saapuu, katso sinitaivaalla liitävää valkeaa lokkia. Hän on siellä, vapaana.
Muista toteuttaa omassa loppuelämässäsi hänen toivettaan: elä hyvä elämä.
Itken...
Mä mietin koko ajan mitä tyttöystäväni sanoi minulle ku hän lähti pois. Hän sanoi "Minä katson sinua joka päivä pilven reunalta, ja hymyilen sinulle." Ja elä onnellinen ja pitkä elämä saa lapsia ja lapsenlapsia paljon." Minä mietin koko ajan näitä lauseita. Mä olen ihan hukassa kun olisin halunnut tyttöystäväni kanssa niitä lapsia ja lapsenlapsia.
vaan kaikkea mitä hän sinulle sanoi. Muistele hänen ääntään ja kasvojaan, muistele niitä asioita joita hänessä rakastit. Anna tilaa hyville, ihanille muistoille, älä koskaan päästä katkeruutta valloilleen.
Rakastan exääni kuin elämää yleensä. Siksi minusta tuntuu, että jokin minussa kuoli hänen poistuttuaan elämästäni. Ja vaikka hän ei ole kuollut, silti hän tuntuu olevan niin kaukana, saavuttamattomissani. Eromme myötä sulivat pois unelmani lapsista, omasta talosta ja yhteisestä elämästä. Minua ei lohduta edes se, että tiedän siihen kaikkeen olevan minimaalisen pieni mahdollisuus, sillä meistä kumpikaan ei ole kuollut, me elämme ja saamme nähdä mitä päivät tuovat tullessaan.
Sinulla tilanne on hankalampi. Rakkaasi on ikuisesti poissa.
Kuulin erään surevan sanovan, kuinka tuntuu, kuin yht'äkkiä olisi ovi vedetty edestä kiinni. Ja sitä ovea ei voi aukaista kuin vasta taivaassa.
Edelleen toivon sinulle jaksamista. Mutta sen minäkin tiedän, että toisinaan tuntuu, ettei millään jaksa. Edes ajatus siitä, että on koko elämä edessä (nuori olen minäkin) ei lohduta, kun tuntuu että sillä ei ole enää mitään tarjolla minulle menetettyäni rakkaimpani.
Toivon sisimmässäni, että sillä silti on. Jos se ei tarjoa uutta rakkautta, niin muita hyviä asioita, joiden vuoksi haluan tulevaisuuteen katsoa.
Jaksa heti kerrallaan, älä edes yritä enempää...
Muista Rakkaasi neuvo!!! sure, elä, sure, pura...itke.. älä pakene...
elämä on kovaa,...
Muista kukaan ei koskaan korvaa ketään, on aika ennen sitä ja aikan sen jälkeen.. voi olla että joskus on myös joku toinen joka rakastaa ja jolle voit osoittaa rakkautta...
Pärjäile...
Otan osaa.
Muistoja....ihania muistoja.
En osaa kirjoittaa sulle muuta, kuin noudata rakkaasi neuvoja. Hän haluaa sun olevan onnellinen...ja niin moni, moni muukin.
Jaksahan...kyl hän sulle näyttäytyy, kun olet onnellinen...ja hymyilee, koska sinäkin.
hyviä muistoja hymyllä, näitä toivon sulle.
Sä olet todellinen arkipäivän sankari, voi kuulostaa kornilta, mutta mä oon (vaikka en sua tunnekaan) ylpeä siitä että olit tyttösi kanssa viimeiseen asti, moni olisi varmaan lähtenyt kuullessaan tilasta joka oli..
Noudata tyttösi toivetta, sitä hän halusi. Ja muista, ehkä hänkin edelleen näkee sinut ja kuulee, vaikket sitä huomaisikaan..
(kuka ihme sanoi etteivät miehet itke? Minä en ainakaan pysty estämään kyyneliä tämän äärellä..)
odota, että pääsisit tästä kauheasta kokemuksesta nopeasti yli... se on (omasta kokemuksesta) vuosien prosessi... anna itsellesi aikaa.
Vittu et pitää olla sairasta porukkaa joka kirjottaa tollasta paskaa tänne..
Taisipas sinnullekkin tulla tippa silmään! Ottaako koville!? Ääliö olet. Anna toisten kirjoittaa mitä haluavat...niinhän teet itsekin!!!
sinä se eh olet sairas. Tosi on.
Sattuu varmasti niin, ettei sitä kukaan muu osaa kuvitellakaan. Enkä minä ainakaan yritä väittää että tiedän miltä sinusta tuntuu. Koska en tiedä.
Voin vain yrittää kuvitella.
Itse erosin juuri n. kahden vuoden suhteesta. Hieman ennen suhteemme loppumista tuli puheeksi että mitä jos toinen kuolee? Puhuimme aiheesta vakavasti, ja ymmärsimme kumpikin, miten tärkeää on kertoa ja näyttää toiselle joka päivä, että rakastaa. Näin aion tehdä vielä eromme jälkeenkin, jottei exälleni jää epäselväksi, kuinka hänestä välitän.
Koskaan ei tiedä, milloin rakkaimpansa menettää. Jokin paha vaanii aina elämän ovella. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaakaan, mikä kyllä saattaa toisinaan tuoda tuskaan lohtua.
Itse en ole koskaan menettänyt ketään erittäin läheistä, (vielä) mutta olen joutunut seuraamaan läheltä minulle hyvin tärkeän ihmisen surua tämän menettäessä yhden elämän tärkeimmistä ihmisistä. Silloin ymmärsin todella, mitä suru on. Ja siihen parhaiten auttaa vain aika.
Kuulin kerran erään surevan sanoneen, että hän toivoisi, että joku halaisi häntä. Näin toivoo varmasti moni muukin suruaan käsittelevä. Ehkä joskus kannattaisi sanojen sijaan mennä ja halata? Sekin saattaa riittää lohdutukseksi, ja kertoa enemmän kuin ne kaikki sanat.
Voimia sinulle suruusi, ja kaikkea hyvää rakkaasi muistolle.
Ei kukaan halua että toiselle tapahtuu tollasta.
Otan osaa aivan todella!
koita kestää ja paljon voimia et jaksat jatkaa elämääs vaikka rakkaasi on poissa...
Inhottava tilanne tuollainen..
Aika parantaa haavat sanotaan..
Kyllä kai se niinkin on, mutta muistot jää..
Vaik' sydän puhdast kultaa ois,
silti se joskus hiipuu..
Ja sammuu pois...
Rakkaus on ihana asia ja tuossa kohdallanne voisi melkeinpä sanoa, että ikuinen rakkaus=)
Jaksamisia.
Olen pahoillani, mutten ikinä sanoisi "otan osaa" tai "tiedän mitä sinusta tuntuu".
Olin itse vuosia sitten 19 ja poikaystäväni täyttänyt 21, saadessani viestin poikaystäväni aivoverenvuodosta. Täysi shokki, jota ei voinut aluksi uskoa todeksi.
Suunnitelmia oli monia ja monenmoisia. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu maailmassa tapahtumaan.
(?)
Suru ei lopu koskaan, aika ei paranna haavoja, sen kanssa on vain elettävä.
Olimme keskustelleet muutamaa kuukautta aikaisemmin siitä jos jotain tapahtuisi, en suostunut keskeustelemaan, poikaystäväni jostain syystä halusi. Hän sanoi, jos jotain ikinä tapahtuisi, en saa seurata häntä, vaan minun tule jatkaa elämääni täällä.
Jos haluat keskustella kanssani yksityisesti:
[email protected]
"itseasiassa en aio ottaa minkäänlaista osaa suruusi. sillä en voi sitä ymmärtää. toisaalta minua ei sinäänsä kiinnosta itkeä kenenkään perään jota en tunne taikka jota kohtaan minulla ei ole tunteita. se että itket internetissä rakkaasi pois menemistä..... on no. en sano. en halua loukata ketään mielipiteilläni mutta luonto korjaa virheensä niinhän sitä sanotaan. kiitos out ja niin edelleen. olen ehkä lukioiden mielestä raaka. olen realisti eikä minulla ole aikaa surra ketään joka on jo poissa. toisaalta minulla ei ole mitään intressiä edes saada tästä mitään palautetta. ja ne jotka jaksavat tähän vastata että oletpa paska niin älkööt vaivautuko, sillä en aio katsoa tätä enää. edelleenkään en ole paska vaan realisti. näin voi käydä ja se pitää hyväksyä ja unohtaa. en ole tunnevammainen niinkuin joku lukia nyt ajattelee. ehen, minulla on paljonkin tunteita, tunteita joista en ole vielä selvillä ja tunteita jotka ovat jo taakse jääneet. tunne sinäänsä on vahva mutta sen voi tappaa. sitä on turha elättää jos sille ei ole pohjaa. unohda. rankkaa aikaa elät varmasti "ystävä" hyvä tällä hetkellä mutta sinulla on vielä elämä edessäsi. tilastojen mukaan elät vielä n3.5 kertaa tämän hetkisen ikäsi. sinä kerkeät vielä rakastua, unohtaa ja rakastua monta kertaa. menet naimisiin ostat toyotan ja elät jokupäivä vielä tasapaksua elämää. siinä vaiheessa tulee toive poistua täältä jo. itse en halua lähteä enkä rakastua saatikka tuntea muita voimakkaasti sitovia tunteita sillä ne tappavat itse elämän. ne sitovat ja vievät pois paljon sitä aikaa jonka voisit viettää muuallakin eläen. se että roikut jossain ihmisessä 24h vuorokaudessa on sairaus jo sinäänsä. kukaan ei saa olla sidottu. mutta joka tapauksessa en aio paasata taikka saarnata mitään. yrittää ymmärtää minua "poikkeavine" ajatuksineni. tai no en tarvitse teidän ymmärtystänne. itseasiassa minua ei kiinnosta, jos totta puhutaan. nämä ovat ajatuksiani tästä maailmasta, tästä pienestä maailmasta jossa kuljen selkä kourussa ja iso taakka harteillani. tuskin jaksan seistä."
otteita kirjastani. jaksamusta ystävä!
tuskasi on suuri mutta tukahduta se.
Juups-jos omia tunteitaan ei koskaan käsittele,voi aika pian olla hullujen huoneella-sekin,joka kuvitteli olevansa "vahva".
Kyynisyys tappaa tunteet ja huonot kokemukset-se on itsesuojeluvaistoa,joka ei välttämättä ole pidemmän päälle hyväksi-voi nääs alkaa ilmaantua tiedostamattomia oireita,jotka vain muut ympärilläolijat huomaavat-ja sitten tulevat ne valkotakkiset,jotka pistää ihmisen pakkopaitaan kun se ressukka ei itse tajunnut hakeutua hoitoon.
Älä ota tätä henk.koht.mutta meissä ihmisissä on jokaisessa inhimillisiä puolia-lukuunottamatta psykopaatteja,vai...
Unohda ton katkeroituneen ihmisen (nollan) mielipide. Se on niin katkera omassa yksinäisyydessään, ettei osaa eläytyä toisten tunteisiin saatikka rakastua. Itsepähän kärsii!! Mutta huomaat, että muut välittävät ja se on tärkeintä...ainahan noita katkeroituneita ihmisiä mahtuu sekaan... niitten kommentit on kyllä tosi alhasia... ! Jaksamista!!!
Haluaisin halata sinua Surusilmä juuri nyt. En välttynyt kyyneliltä viestisi luettuani.
Olet onnellinen mies, kun sait kohdata elämäsi rakkauden jo noin nuorena. Se tulee aina säilymään mielessäsi lämpimänä ja rakkaana muistona.
Olin suunnilleen ikäisesi, kun poikaystäväni kuoli. Lisäksi olen menettänyt kaksi kaveriani! Otan osaa suruusi. Tiedän miltä tuntuu menettää rakastamansa ihminen! Mutta noudata tyttöystäväsi neuvoa...elämää on jatkettava, vaikka suru on valtava! Anna itsellesi lupa itkeä ja surra mahdollisimman paljon!! Olet oikessa, ihmisten pitäsi sanoa kauniita sanoja silloin kun vielä eletään...mutta usein kaiken tajuaa liian myöhään! Vaikutat fiksulta nuorelta mieheltä, jolla on elämä edessään! kaikkea hyvää sinulle!