Suhteemme alkoi pettämisellä. Mies ei kertonut seurustelevansa, saatika asuvansa puolisonsa kanssa puoliksi omistamassaan asunnossa. Kaksi viikkoa kesti ennen kuin kertoi. Olin pettynyt ja loukkaantunut, mutta olin jo koukussa, joten en voinut lopettaa suhdetta. Nykyään kun mainitsen asiasta, niin kuulemma he olivat jo käytännössä eronneet silloin... Niinpä niin. Se exä ei ainakaan tiennyt mitään minusta.
Suhteemme alussa ajattelin löytäneeni elämäni miehen. Mies oli ihana, huomioonottava, suukotteli ja halaili paljon. Seksi oli parasta ikinä. Mies käytti alkoholia hillitysti eikä polttanut. Urheili ja piti itsestää huolta. Muutimmekin heti yhteen. Alkua kuitenkin varjosti miehen mustasukkaisuus, mutta koska olen todella luotettava seurustelukumppani, niin ajan myötä sekin meni pois. Mies on hyvin jämpti ja antaa itsestään luotettavan vaikutelman. Itsestänikin tuntuu että voin luottaa mieheen 100% joka tilanteessa.
Yhtäkkiä loppui seksi. Miestä ei enää kiinnostanut. Siitä on nyt reilu vuosi. Ostimme yhteisen asunnon. Elämä hymyili seksin puuttesta huolimatta, koska en itsekän ole kovin aktiivinen. Luen välillä miehen kännykkää ja muita viestittelyvälineitä. Edellisessä suhteessani mies oli seksiaddikti, joka haki sitä muualta kun kotoa ei herunut tarpeeksi usein ja hän jäi kahden vuoden jälkeen kiinni kännykän viesteistä. Joten siitä jäi takaraivoon pieni pelko. Aina välillä löytyi jotain kummallisuuksia nykyisenkin miehen viesteistä. Kysynyt naispuolista "kaveria" mukaan baariin yms. Itselläni kun on paljon miespuolisia kavereita, niin ajattelin ettei siinä varmaan mitään kovi ihmeellistä ole. Joten annoin olla.
Muutama kuukausi sitten mies jäi kiinni suhteesta. Viestitteli naisen kanssa jopa kun olimme kotona. Jäi tietysti kiinni, mutta sai selitettyä itsensä ulos. Sanoi tavanneensa baarissa ja vaan kerran sen jälkeen eikä mitään tapahtunut ja oli todella pahoillaan. Sanoi rakastavansa minua yli kaiken ja haluavansa olla kanssani koko loppu elämänsä. Se nainen jäi.
Kunnes kerran satuimme menemään kavereideni kanssa samaan baariin jossa mieheni kavereineen oli, niin se sama nainen oli siellä juttelemassa mieheni kanssa. Mies väitti sattumaksi ja sanoi että yritti kokoajan päästä siitä rasittavasta akasta eroon. Minä uskoin.
Nyt kun aloin taas seuraamaan mieheni viestittelyjä, niin taas vaihtuu viestit jonkun "kaveri"naisen kanssa netissä. Viestittely on eroottissävytteistä. Naisella vaikuttaa olevan joku toinen mies kiikarissa, eikä tapaamis- tai muita ehdotuksia ole tullut. Vielä. Muillekin naisille on ollut taas viestittelyjä.. "samaan baariin?"-kyselyjä yms.
Mies on kokoajan elänyt kanssani ihan normaalisti. On läheisyyttä, rakkauden tunnustuksia, hellittelynimiä, pussailua ja halaamista. Seksiä ei ole, mutta mies on näitä sekoiluja lukuunottamatta ihana ja kaikkien kavereideni mielestä hän on myös todella hyvä mies. Ja jos en olisi niin utelias, niin eläisin onnellisena.
Olenko oikeasti idiootti? Onko mieheni oikeasti sika ja pelimies ja minä hyväuskoinen hölmö, jonka pitäisi tajuta jättää koko äijä? Ovatko nämä kiinnijäämiset vain jäävuoren huippu? Vai ovatko kaikki miehet tällaisia?
Olenko idiootti?
Nainen81..
111141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vastaukset järjestyksessä:Jep,kyllä;eivät...
Niinpä kai... Tuntuu vaan tällähetkellä ihan mahdottomalta ajatukselta laittaa lusikat jakoon, koska rakastan niin paljon ja yksinjääminen pelottaa. Pelkään, että kadun suhteen päättämistä muutamaan viestiin. Onko siinä oikeasti tarpeeksi syytä jos mitään fyysistä kontaktia toisiin naisiin ei ole tapahtunut?
miehesi on oikeasti sika ja pelimies ja sinä hyväuskoinen hölmö, jonka pitäisi tajuta jättää koko äijä, kiinnijäämiset ovat vain jäävuoren huippu ja onneksi kaikki miehet eivät ole sellaisia. Sinulla on käynyt huono säkä. Kokeilepa nostaa kissa pöydälle: suuttuuko silmittömästi, syyttääkö sinua kaikesta ja väittää esim. sinun olevan vainoharhainen tai muuten mieleltäsi sairas,kieltäytyykö selvittelemästä asiaa? Googletapa "narsisti" ja "narsistien uhrit ry".
Olen aikaisemmista tapahtumista nostanut kissan pöydälle. Ei syyttänyt minua eikä suuttunut. Keskusteli rauhallisesti ja asiallisesti. Oli katuva ja anteeksipyytävä. Vähätteli tietysti tapahtunutta. Ei syyttänyt vainoharhaiseksikaan. Pyysi vain etten jätä häntä. Kuvaus narsistisesta luonteesta on jopa lähempänä omaa luonnettani kuin mieheni.. että jos se nyt jätetään pois laskuista.
Kuuse housuun idiootioöcnlmfmremgbmgeb
Miehelläsi on varmaan joku seksuaalinen tarve saada uutta ja mielenkiintoista seuraa muutaman vuoden välein. Hänen entinen puolisonsa oli varmaan samassa tilanteessa silloin, kun sinä olet nyt. Oikeasti kukaan joka on todella rakastunut puolisoonsa ei halua pettää. Se on tosiasia, mitä monen vaimon on vaikea uskoa. Tuskin mies sinua vihaa tai inhoaa. Varmasti hän jopa itsekin uskoo rakastavansa sinua, mutta teot kertovat että ei vaan rakasta tarpeeksi. Kysymys kuuluu, rakastatko sinä miestäsi niin paljon, että kestät pettämiset ja sen että tiedät antavasi suhteeseen huomattavasti enemmän kuin mies? Ei se ole idioottimaista, jos tiedostaa tilanteen ja tekee harkitun päätöksen. Jos itse olisin todella ainutlaatuisesti rakastunut, voisin jäädä vaikka kynnysmatoksi jos pelkästään minun ylitsevuotavat tunteeni ravitsisivat sydäntäni riittävästi. Sekin on valinta. Tyhmää sen sijaan on kuvitella, että mies muuttuu, tai että mitään ei oikeasti ole tapahtunut. Jos koet, että et pysty elämään suhteessa, missä miehesi ei todella rakasta sinua, ja missä et voi oikeasti tuntea olevasi turvassa, paras vaihtoehto on jättää ukko seuraavan niskoille.
tuollaista menoa päivääkään. Ei sellaista rakkautta olekkaan että antaisin sen nimissä itteeni polkea. Kysymys kuuluukin: kuinka vähän oikeasti rakastat itseäsi? Miksi pelkäät jäädä yksin? Minä olen elänyt yksin vuoden päivät ja on niin jumalattoman kivaa että totisesti on oltava just oikee mies että tästä luopuisin. Lakkaa olemasta lapsellinen.
rakasta kengänjälkiä kasvoillasi, NOUSE YLÖS!!!!
vaan miehesi on. Hänen harrastusvalintansa on näköjään toisten tunteilla leikkiminen. Jos ei sua häiritse, on hän silloin vapaa leikkimään. Mutta, jos häiritsee, asia on merkityksellinen luottamuksenne kannalta. Kysy häneltä haluaako hän tulla kohdelluksi samaan tapaan ja lähde sitten mieskavereittesi matkaan.
edelleen ongelma tämän seksin hakemisen kanssa, ja lähinnä sitoutumisongelma myös. Jos et siedä tuollaista niin on aika sanoa goodbye, itse en kyllä sietäisi.
asiallisista vastauksista. Tämä on ihan hirvittävä tilanne huomata vuosien jälkeen, että rakastamani ihminen jonka kanssa olemme jo suunnitelleet naimisiinmenoakin, onkin valehtelija ja petturi. En voi kuitenkaan ihan vielä paljastaa korttejani, koska olen liian helposti puhuttavissa ympäri ennenkuin olen täysin itse hyväksynyt faktat ja valmis eteenpäin. Tarvitsen lisää kärsimystä, jotta pystyn lopettamaan rakastamisen. Tosin tällä tahdilla olen selvillä vesillä ensi viikonloppuun mennessä. Tämä on jotenkin niin noloakin, että en tiedä miten voisin edes kertoa tästä ystävilleni. Kokoajan takaraivossa kummittelee, että "mitäs jos olenkin vain vainoharhainen ja käsittänyt kaiken väärin"