koskaan päästä eroon ex-mieheni minulle tekemästä vahingosta? Hän petti minua kun odotin kolmatta lastamme, laskettuun aikaan oli kuukausi. Tuli myöhään kotiin ja kertoi samalla äänensävyllä kuin yleensä sanotaan "kävin kaupassa ja toin postin tullessani" minulle että "olen ollut viime ajat yhteentoista töissä ja sen jälkeen muualla". Lapsi syntyi kaksi viikkoa ennen aikaa marraskuussa, käynnistettiin huonojen sydänäänten takia. Ihmekös tuo, aikamoinen ressi oli päällä. Hän asui muutaman kuukauden muualla ja muutti takaisin. En rakastanut häntä, en kaivannut, mutta en osannut/jaksanut siinä tilanteessa sanoa ei. Isäni kuoli 4 kk synnytykseni jälkeen, muistan isän kuolinpäivän ja hautajaiset, muuta en muista seuraavaan kesään saakka.
Elämä meni niinkuin meni, olin hänen kanssaan vaikka en kyennyt rakastamaan enää. Enkä ehkä koskaan ollut rakastanut todella. Hän löi mustasukkaisuuksissaan minua useita kertoja, löi kun ei osannut puhua, löi kun yritin puhua asioista jotka eivät ole oikein, löi kun ihmettelin valtavaa puhelinlaskua, löi kun otti päähän, löi jos olin hyvällä tuulella...Hän oli ja on edelleen narsisti, empatiakyvytön narsisti. Hän ei kykene edelleenkään ymmärtämään. Hän sai tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Onneksi ei ollut oma lapsi.
Kykenin vihdoin ottamaan eron 11:sta huonon vuoden jälkeen. Sain vakituisen työpaikan ja uskalsin ottaa riskin pärjätä omillani. Alkuun lasten tapaamiset meni ihan ok, asioista sovittiin ja näin. Mutta kaksi vuotta erilleenmuuton jälkeen hän tuli muka hakemaan yhtä työkalua. Omin luvin, en olisi päästänyt jos olisi kysynyt lupaa. Huitoi minua sillä porakoneella jota oli tullut hakemaan ja uhkasi tappaa minut. Vannoi ajavansa minut konkurssiin. Rikosilmoitus...syyttämättäjättämis-päätös koska valehteli kuulusteluissa...Sen jälkeen asioita ei ole voitu sopia. En suostu sopimaan puhelimitse, koska minulle ei jää todistetta siitä mitä on sovittu. Hän ei suostu sopimaan asioita tekstiviestillä. Hän ei suostu kiinteään tapaamis-aikatauluun, vedoten työhönsä. Olen yrittänyt sosiaalitoimiston kautta saada papereita aikaan nyt kolmatta vuotta. Tänään soitin asianajajalle ja sovittiin että mennään suoraan käräjäoikeuteeen, aiemmin kun asianajaja otti häneen yhteyttä hän ilmoitti että tehdään ne paperit sosiaalitoimistossa. Eikä suostunut mihinkään kuitenkaan, haluaisi määrätä itse missä ja milloin tapaa lapsia, sopimatta asiaa minun kanssani. Ja vain ainoastaan siksi että hän kuvittelee voivansa kontrolloida edelleen elämääni. Mustasukkainen, sairas ihminen. Hänen nykyinen avovaimonsa on aivopesty uskomaan se että minä olen koko ajan yrittänyt estää häntä tapaamasta lapsia. Minä olen koko eron jälkeisen ajan sanoanut aina ja ainoastaan että minä haluan että lasten tapaamiset sovitaan aikuisten kesken. Haluaisin lasten olevan isänsä kanssa enemmänkin, mutta lapset eivät halua. Näkivät sen viimeisen kerran kun hän pahoinpiteli minua kotona. Eivät halua isälleen yöksi. Pelkäävät? En ole eron jälkeen ollut vakavassa suhteessa, ensimmäinen yritys oli kaksi vuotta eron jälkeen. Nyt olen yksin koska menneisyys on niin rankkana mielessä etten kykene suhteeseen. Olen käynyt perheneuvolassa ja tiedän ettei syy lyömiseen ollut koskaan minun. Ehkä rankinta tässä onkin se että olin siellä niin kauan. Rakkaudettomassa liitossa tunteettoman narsistin kanssa. Tuleekohan minusta ehjää enää?
Mahdankohan
äiti-apina
9793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että mies oli ollut huoraamassa sen yhdentoista jälkeen...
usko vaan itseesi äläkä anna periksi enää piiruakaan. Säästä lapsesi pahalta ja lopeta vaikka tapaamiset isän kanssa. Josko lapsetkin pelkäävät, niin eikö olisi parempi pitää taukoa. Älä vaan masennu tai katkeroidu. Ajattele positiivisesti, nyt olet oman elämäsi herra. Jaksamista ja hyvää kesää sinulle!
"Cecilia, selviät, sul on pienet enkelin siivet selässä"... Just sullakin on, selviät!
että miksi edes taistelet lasten tapaamisista? Siis jos ex-miehesi on hakannut sua, saanu syytteen lapsen hyväksikäytöstä ja on tolllainen niin mikset jatka elämääsi lastesi kanssa vaan ja hae vaikka yksinhuoltajuutta? Olen itse kahden lapsen äiti, eronnut myös ja jos mulla olisi tollanen tilanne niin en antaisi missään nimessä lapsia isälleen ilman että tilanteessa on ulkopuolinen läsnä, miten uskallat antaa lapset edes isälleen? Tarkoitus ei ole syyllistää sua, sulla on ollut rankkaa mutta heräsi vaan ajatus miksi "pakotat" lapsesi isälleen jos he pelkäävät, enemmän heille jää traumoja siitä että heidät pakotetaan biologiselle isälleen kuin eivät näe isäänsä ollenkaan koska isä on tollainen. Rakenna lastesi kanssa hyvä ja lämmin elämä, unohda ex-mies, älä tuhlaa aikaasi ja rahaasi tollaiseen.
ihmettelemään: ..."jäi kiinni lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä...onneksi ei ollut oma lapsi..." Tuollako asia on kuitattu: onneksi ei ollut oma lapsi? Yrittämättäkään syyllistää sinua, niin ihmettelen samaa: miksi edes haaveilet antavasi lapset isälle tapaamisiin? Ottaisitko riskin, että seuraavaksi se onkin oma lapsesi?! Sairaat luonteet eivät niin vaan tervehdy. Vaikka isä sanoo, ettei koskaan, koskaan vahingoittaisi omia lapsiaan, niin uskotko ja otatko riskin? En usko itse, koska sain sen kokea, ettei ne vakuuttelut, etten koskaan löisi, pidä pätkääkään paikkaansa. Kun tilaisuus tulee, niin mieleltään vinksahtanut lyö, tai tekee muuta pahaa. Sama neuvo, unohda koko ihminen, ota etäisyyttä, äläkä roiku siinä suhteessa enää hetkeäkään. Lapsille ei tee hyvää huomata isän olevan hirviö ja äidin vaan jatkavan entiseen tapaan elämistä. Sinä selviät, totta kai. Olet jo päässyt pois, mutta älä helvatassa päästä lapsia sinne kokeilemaan, pystyisikö isä olemaan oikeasti isä. Jos uhkailee sinua, mitä tekeekään puolustuskyvyttömille lapsille? Jos on, kuten sanot, narsisti, niin on mieleltään jo siinä pisteessä, että varjele niitä lapsiasi kaikin tavoin.
ei suostu antamaan yksinhuoltajuutta. Sosiaalitoimisto ei usko että hän on sellainen kuin olen edelläkin kertonut koska "hän on käyttäytynyt täällä niin fiksusti". Käräjäoikeudessa toivottavasti on asiallinen tuomari joka katsoo myös menneisyyden tapahtumat eikä usko yksipuolisesti vain toista osapuolta. Minä en yritä saada lapsia tapaaaan isäänsä, oikeusavustaja sanoi ettei hänkään suosittele. Ex ja sosiaalitoimisto vain ovat sitä mieltä että ne pitää järjestää.
Kuulkaas kanssaihmiset: on ihan ok, kirjoittaa vaikka tosi pitkä vuodatus, mutta - voisi jättää vähän riviväliä, on tosi rasittavaa lukea 10 cm yhtäsoittoa tekstiä...
kun maailmassa on vähän muutakin murhetta kuin rivivälit
Pääset eroon. Niin meinaan päästä minäkin. Tapaukseni on hyvin samanlainen tosin vain yksi lapsi ja "vain" kaksi pahoinpitelyä. Toisen pahoinpitelyn jälkeen lähdin. Lapsemme oli silloin alle puolivuotias. Elämässäni ei monikaan asia ollut viimeiseen kahteen vuoteen ollut miltä näytti. Koko suhteemme ajan hänellä oli ollut muita naisia, myös maksullisia, ja lapsi. Käytiin vielä pariterapiassakin, hän lähinnä valehtelemassa. Eron aikana ehkä pahinta oli jopa ystävieni ja sukulaisteni epäily, ettei mies voi olla niin julma ja kiero, koska kaikki pitävät hänestä. Osan omista ystävistäni olen menettänyt, en kanna kaunaa, koska tiedän narsistin taidot manipuloida ihmisiä. Ole vahva, ollaan yhdessä, ja huolehdi lapsistasi, yksikin tasapainoinen aikuinen voi pelastaa lapset. Anna vanhempien lasten itse päättää tapaamisista. Toivottavasti saat joskus aikaa myös itsellesi.