Aloittaisitteko suhdetta miehen/pojan kanssa joka on ateisti.
Kysymys uskonnollisille naisille
Joukkhhh
391342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Voisin aloittaa, jos mies kunnioittaisi sitä, että olemme eri mieltä uskonasioista. Voisin toki keskustella uskonnosta miehen kanssa, jos hän haluaisi, mutta jos minua pidettäisiin typeränä, "joka uskoo satuihin" :D, niin ei tuntuisi kivalta. En jaksaisi esim. alkaa päivittäin väittelemään asiasta. Tosin sellainen pikkujuttu tulisi ongelmaksi, että haluaisin kirkkohäät. Mikäli suhde niin vakavaksi etenisi.
mielestäsi vaatia toista uhraamaan oman elämänkatsomuksen vain siksi mitä sinä haluat? Olisiko kirkkohäiden puuttuminen este koko mahdolliselle seurustelulle?
Voisiko hän vaatia minua uhraamaan elämänkatsomukseni? En kai minä mitään voisi vaatia uhraamaan. Jos se olisi miehelle kynnyskysymys, niin en tiedä, mitä tekisin. Enhän minä häntä pakottaisi kääntymään kristityksi tai mitään. Se olisi vain yksi päivä. Minä taas sitten joustaisin jossain hänelle tärkeässä asiassa. Jos se olisi miehelle liian kova paikka, niin enhän minä sille mitään mahtaisi. Hän tekisi omat ratkaisunsa. Ei se varmaan este seurustelulle ja tutustumiselle olisi, koska en minä heti mistään häistä alkaisi puhua ;). Mutta jos seurustelu tuohon kaatuisi, niin ehkä olisi parempi niin.
ajatusta. Onko sulle tärkeämpää se että mies kuuluisi kirkkoon vaikka ei uskoisikaan näihin oppeihin, pelkästään siksi että kirkkohäät onnistuisivat ja perheenjäsenet hyväksyisivät? Eikös tuo tee koko rituaalista tyhjän ja valheellisen, mitä arvoa on rakkauden vannomisella sellaisen kautta johon ei usko vaikka seurakuntaan kuuluisikin?
Mies voisi minun puolestani erota kirkosta vaikka heti häiden jälkeen. Jos minulta kysyttäisiin, niin hänen ei edes tarvitsisi liittyä kirkkoon. Mutta säännöt ovat sellaiset, että niin täytyy tehdä, jos kirkossa haluaa naimisiin. Niin, eihän se miehelle edustaisi mitään vakaumusta tms. Enkä voisi häntä vaatia feikkaamaan alttarilla, että se olisi hänen vakaumuksensa täyttymys mennä kirkossa naimisiin. Kunhan pitäisi naaman peruslukemilla, se riittäisi. Eli ei siis tarttisi esittää mitään, tarkoitan ;) Minulle ei ole tärkeää perheenjäsenten hyväksyntä. Eivät ne heidän häänsä ole.
jos ymmärsin oikein niin käytännössä haluat pelkät kirkkohäät, eikä uskonnolla tai uskonnollisella vakaumuksella ole mitään väliä? Eikö sua muka ollenkaan häiritse ajatus siitä että toinen sanoo sen mitä haluat kuulla, eikä sitä mitä ajattelee? Jos kerran siis olet uskonnollinen ihminen? Tää vaan vahvistaa mun käsitystäni siitä että koko kirkkohäiden käsite pitäisi siirtää pois kristillisestä kirkosta. Ihmisille on tärkeämpää rituaalin esittäminen, kuin se mitä siinä rituaalissa todellisuudessa tehdään ja luvataan. Ei mikään ihme että avioerot ovat jatkuvasti kasvussa, kun lähtökohtana on "mä haluun".
Olen myös huomannut, että aivan kuten esim. kristittyjä on mm. fundamentalisteja ja "tavallisia" kristittyjä (huono sana, mutta en keksi nyt parempaakaan...), niin on myös ateisteja, jotka nyt vain eivät usko eikä siinä sen kummempaa ja toisaalta taas ateisteja, joilla on kova tarve todistella, ettei mitään Jumalaa ole olemassa. Osa heistä pitää uskovaisia ehkä hieman lapsellisina ja epätieteellisinä, jotka nielevät kaiken, mitä muut sanovat. Vaikka en ole fundamentalisti tms., niin voisi olla, että minulla ja jollakulla "hc-ateistilla" olisi niin erilaiset maailmankuvat, että suhde kaatuisi siihen. Tutustua toki voisi, mutta sitten sitoutuminen loppuelämäksi voisi ollakin vaikeampaa. En tiedä.
Tarkoitin, että olisihan sillä minulle toki merkitystä, mutta enhän minä sitä ateistilta voisi vaatia, että hänelle olisi. Miehelle ne olisivat pelkät kirkkohäät, minulle muutakin. Ei minun lähtökohtani avioliittoa kohtaan ole "minä haluan". Nuo häät on vain yksi asia koko liitossa. Sanoinhan jo, että minä puolestani joustaisin sitten jossain muussa. Onko parempi asenne sitten "no kun mä en vaan nyt halua. Piste"? Tiedän kyllä, että monelle ns. tapakristitylle juuri se rituaali ja vain se on tärkeä. Onhan se vähän kummallista, mutta niin se vain on.
Aika monet naiset haluavat joka tapauksessa (isot) häät; rituaalin, vaikka eivät kirkkohäitä haluaisikaan. Eipäs eipäs miehet niin vain luistella häiden juhlinnasta ;)
ihan samaa mieltä kaikenlaisesta tuputtamisesta, oli se sitten uskonnollista tai uskonnonvastaista. Omassa ihanneyhteiskunnassa uskonnollisuus olisi jokaisen henkilökohtainen asia, koska tunnen suurta vastenmielisyyttä ja epäluuloa kaikenlaisia maallisia instituutioita kohtaan joiden tarkoituksena on jonkun vakaumuksen pakottaminen muille, oli kyseessä sitten uskonnollinen taikka ateistinen vakaumus.
Saanko ihan mielenkiinnosta kysyä, että oletko ateisti? Vai uskotko "johonkin"? :)
vaikka näin että riparilla tajusin etten halua olla missään tekemisissä kirkon kanssa ja erosin siitä, muttei se välttämättä kuitenkaan täysin kuvasta vakaumustani. Uskonnollisen yhteisön ulkopuolella eläminen ei ole tae siitä ettei olisi jonkinlaista vakaumusta, mutta toisaalta ei siihen kuuluminenkaan kyseisen vakaumuksen olemassaoloa takaa.
En alottaisi.
Kyllä itse pidin ja halusin kirkkohäät ateistina. Mielestäni kirkko oli romanttinen paikka ja kuului jotenkin asiaan, mutta en minä mihinkään "suurempaan" usko. Ei minulla silti ole mitään ennakkoluuloja moneenkaan uskontoon. Helluntalaisten kanssa ei välttämättä edes huomaa heidän uskoaan, kun taas Jehovat tekevät kyllä selväksi, ettet kuulu "heidän leiriin".
Voit liittyä kirkkoon kun varaatte kirkon ja erota häiden jälkeen, eli se ei ole ainakaan joka puolella suomea ongelma. Voi riippua toki kirkosta tai uskonnostakin, mutta eivät he ihmisiä pois aja.
mun mielestäni toi taas menee jo uskonnon halventamiseen. Eihän se ole mikään klubi mihin liitytään jotta päästään kerran sisään ja sen jälkeen erotaan. Onko oikeasti luterilaisen kirkon ainut vetonaula tuo kirkkohäät, jonka perusteella ihmiset siihen liittyvät ja kuuluvat? Tuohonko koko uskonto kulminoituu, yhteen päivään jolloin luvataan tarkoittamatta mitä sattuu, ja sitten parin vuoden päästä on jo uusi katsottuna ja entisen kanssa erohakemus vetämässä.
muuten sulhasen edes tarvitse kuulua kirkkoon ainakaan pk-seudulla. Riittää, että toinen kuuluu.
Olettaen että vastaajat ovat ev.lutteja vai mitä uskontokuntaa tahansa, vaikka wiccoja??? Olen uskonnollinen nainen, ateismin kautta uskonnolliseksi päätynyt. Ei ateismi ole ongelma jos elämänarvot muuten osuvat kohdalleen.
En uskonnollinen.Uskon elävään Jumalaan. Ja sinä ilmeisesti et usko ?? Eli en alkaisi suhdeta kanssasi, sillä miksi löisin päätäni seinään. Meillä on eri herra jota palvelemme. Siinä syy. Olen aina vain ihmetellyt sitä, että miksi ihmiset jotka kutsuvat itseään ateisteiksi, tekevät niin suuren numeron Jumalasta, jota heidän mielestään ei ole. Siis miksi??
En tiedä mitä tarkoitat mutta kyllähän se uskomatonta haittaa jos jotkut mallintaa elämäänsä ja yhteiskuntaa, jopa lakeja jonkun mielikuvitushahmon perusteella... Sama kun mä alkaisin vedota siihen mitä Lucky Luke tai villivarsa sanoi siinä ja siinä sarjiksessa... Älä ota loukkauksena, uskomattomalle se vain on yksi mielikuvitushahmo muiden joukossa, ei haittaa niin kauan kun se ei yritä koskettaa omaa elämää. Uskokoon ne siihen rauhassa mihin haluavat =)
Raamatun opetusten mukaan. Täydellinen en ole, mutta haluan tehdä niin kuin oikeaksi koen. Niin kai sinäkin? Ja Jumalaa ei todellakaan voi verrata mihinkään typeriin sarjakuvahahmoihin. Mutta usko on lahja se ei tule ihmisestä itsestään. Ei tullut mulle eikä tule sinullekkaan. Mutta kerro millainen tämä sinun "luulemasi" Jumala on? Koska jotenkinhan sinä hänen olemassaolonsa tiedostat, et muuten näitä kyselisi. Ja totta en minäkään pidä tuputtamisesta haluan ymmärtää myös toisen näkökulman, siksi olisi kiva jatkaa juttua! Ystävä voisin olla, mutta suhdetta ei.
On se vaikeaa jos itse uskoo ja toinen on täysateisti, varsinkin jos mies näkee kuolemassa lopun eikä taivaskysymyksiä. Eli jos toinen on avoin voisi olla helpompaa, mutta jos mies näkee vain mustaa avaruutta ja darwinismia on se vaikeaa. Toki saa uskoa kukin mihin haluaa, siis ei siinä mitään ongelmaa. Mutta kuinka voi olla sopusoinnussa suhteessa jos on täysin erilainen maailmankatsomus? Ainakaan kiistelemättä hieman. :) Toki olen avoin itse kohtaamaan mukavia ateisteja. Vaikka keskustelutuokiossa.
Ja en ole uskonnollinen (ei lahkoja eikä seurakuntia) varsinaisesti vaan uskon. Ja olen ollut ateistien kanssa, ja siitä ei oikein tullut mitään.
muuten tuota aina kutsutaan taivaskysymykseksi eikä helvettikysymykseksi? Nykymenollahan suurin osa ihmisistä on matkalla helvettiin eikä taivaaseen.
Minä olen "tavallaan" uskovainen nainen, ja olen avoliitossa ateistimiehen kanssa. Mihinkään seurakuntaan en kuulu, mutta olen kasvanut uskon ja seurakuntamaailman keskellä, ja sieltä jäänyt sellainen ns. lapsen usko. Uskon omalla tavallani, mutta en elä mitenkään erityisen uskovaiseen tyyliin. En yritä tuputtaa uskontoa miehelleni, mutta mikäli saamme lapsia haluan että he saavat samanlaisen kasvatuksen kuin itsekin lapsena, mihin liittyy olennaisesti se usko. Suuremmilta ongelmilta olemme välttyneet suhteessa. En pahemmin puhu uskostani. Ehkä hankalinta on ollut se, että mies paasaa aika usein kaikesta typerästä mitä jotkut uskovaiset/uskonnolliset ihmiset ovat tehneet esim. Yhdysvalloissa. Jotenkin aina välillä koen, että se loukkaa minua ja lapsuudenkotiani, vaikka hän ei mitenkään tarkoituksella hyökkää juuri meitä kohtaan.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Juuri tuo saattaisi minuakin vaivata. Tosin kyllähän sitä välillä itsekin hämmästelee juurikin Jenkkilän joitakin uskonnollisia porukoita. Esim. ne kuuluisat homojen vastustajat... Aikamoista menoa.
asut avoliitossa.?? Eikö raamatun mukaan seksi kuulu avioliittoon. Ja joo sä annant kaikessa periksi ateisti miehellesi. Eli missä tämäns. uskosi näkyy?? Uskonnollinen voit toki olla.
näkemykseni kysymykseen...Siis vaikka Raamatun mukaan seksi kuuluu avioliittoon,niin kukin saa itse päättää noudattaako tätä oppia vai ei mahdolliset seuraukset vastaanottaen.Pääasia on kutenkin se,että USKOO.
Opit menemään niin mihin sä sitten uskot?
En minäkään kaikkia liikennesääntöjä usko ja pidä hyvinä, vaikka lakia kunnioitankin. Sama varmasti pätee uskovaisten kohdalla raamattuun tai koraaniin.
Tuo edellinen vastasi jo tosi hyvin puolestani, mutta selvennän vielä että avoliitto ei ole minulta minkäänlainen luovutus omista arvoistani. Se oli yhteinen päätös, ja seksi yms. kuului kuvioihin jo ennen sitä (sekään ei tapahtunut miehen painostuksesta). Oma uskoni on sitä, kun sanotaan että joku voi "pelastua ikään kuin tulen läpi". Siihen laitan kaiken uskoni ja toivoni, ja rukoilen että aikanaan pääsen taivaaseen, jos taivas on olemassa. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, koska olen päättänyt uskoa. En jaksa noudattaa Raamatun käskyjä, mutta uskon silti että jossain on joku joka pitää minusta huolta.
Eikö uskoa ole juuri se, että tietää ettei omilla teoillaan voi ikinä ansaita pelastusta? Jeesus kuoli ristillä ja maksoi sillä tavalla minunkin pahuudestani, otan sen nöyränä vastaan, jos se minulle annetaan. Jos en kelpaa, niin hyväksyn senkin.
Olenhan itsekin siinä mielessä ateisti, että en usko jumalan olemassaoloon, mutta uskon kuitenkin että ihmisellä on sielu ja uskon reinkarnaation mahdollisuuteen.
jos ei ole fanaatikko ateisti. Tosin en muutenkaan pidä fanaatikoista missään suhteessa, joten saattais ateistimiehellä mennä puurot ja vellit sekaisin kun kuitenkin olen paljon myös islam uskontoisten kanssa tekemisissä. Se on se ateisti miehen suvaitsevaisuus joka ratkaisee.
Olenko fanaatikko, jos en suyostu uskomaan yhtään mihinkään korkeampiin tai alempiin voimiin, joita ei ole tieteellisesti todistettu tai joihin en saa henkilökohtaista kommunikaatioyhteyttä?
vain jos kiellät/vähättelet muiden uskomukset ja pyrit käännyttämään muita omaasi...you know?
mutta nuorempana en olisi alkanut siihen. Elämä sitten muutti arvoja. Tunnen monia jotka eivät olisi ateistin kanssa.
Tekemään elämässäsi. Mitä tekisit toisin nyt?
Vaikka minä uskon Jumalaan niin ei mulla ole oikeutta puolisoani siihen pakottaa. Minä olen kihloissa ja avokkini on ateisti.