eksääää

ov vähän samanlainen tilanne.Puol vuotta erosta ja vieläkin kaipaan tavallani.Toivon,että tää aika olisi muuttanut häntä.Kaipaan yhteiseloamme. Mutta syystä tai toisesta kävi ilmi,ettei mikään ole muuttunut.Kyllä hän on ihan prikulleen se sama ihminen,joten unohdan ja jatkan eteenpäin. Ja varmaankin yksin,koska tuntuu,ettei 30 miehet halua enää perhe-elämää,vaan omat osoitteet,oman elämän ja paikan missä käydä silloin ku haluttaa.

eron jälkeistä ikävää, joka aina tulee, kun muistaa vain ne mukavat hetket, joita jokaisessa suhteessa kuitenkin on. Tähän auttaa, kun muistelee, minkä vuoksi erosi alunperinkin. Uudelleenlämmitettyjen suhteiden onnistumisprosentti on todella pieni. Yleensä ei kannata haksahtaa exään uudestaan.

Mäkin kaipaan mun eksää.. Välillä se sattuu, sattuu ihan pirusti. Kuvatkin on tallella.. ei vaan raaski poistaa:) Kaipaan sitä läheisyyttä ja ääntä.. Mutta eteenpäin on mentävä, mun eksän ja mun suhde loppui lopulta omaan mahdottomuuteensa, siinä oli liikaa menneisyyttä, liikaa miehen omia ongelmia joissa mä jäin toiseks. Oon aivan onnellinen näin, mutta ei vielä puhettakaan uudesta suhteesta vaikka muutama hatara yritys on ollu. Ei vaan oo pystynyt. Kyllä se siitä, epänormaaliahan se olis mikäli ei kaipais ollenkaan. :) Hyvää kesää!

vähän yli 4,5 kk ja tuntui välillä hyvältä, mut taas vaan alkoi se ikävä. Muut projektit elämässä ovat nyt loppuneet vaihteeksi ja menneen suhteen puimiselle on jäänyt aikaa, ihana on kuulla, että tämä on vielä tässä vaiheessa normaalia, sillä oman siskon mies väitti, että olen melkein pipipää, jos vielä tässä vaiheessa puin mennyttä. Omasta mielestäni se oli kyllä loukkaavaavasti sanottu. Jokainen on yksilö ja jokaisella se kestää oman aikansa. Mutta jos se alkaa kestää vuosia, niin sitten on aihetta varmasti lähteä terapiaan.

samaahan olen itse miettinyt. minun ja eksäni erosta on yli ½ vuotta ja minulla on kyll´ä uusi poikaystävä. mutta olen alkanu tuntea kaipuuta entiseen.. joskus kun on ollut pitkässä suhteessa ja eroaa niin alkaa vielä myöhemmin muistella ja tahtoo takaisin siihen aikaan

erosin exästäni n. kuukaus sit. tosi pahaa tekee edelleen ja tulee varmasti tekemään pitkään.
ainut keino,minkä oon täs lyhyes ajas hoksannu tepsivän ikävään on etten pidä yhteyttä ja yritän jatkaa omaa elämää sillä tavalla kuin ennen häntä. tekee vaan itelleen pahaa kattoo toista jos se käy kahvilla ja siitä näkee edelleen miten paljon siihen sattuu.. omassakin tuskassa on jo tarpeeksi kestämistä.
ja kun tulee yksinäisiä päiviä,jolloin eniten kaipaa toista,niin mä aattelen et näinhän se oli silloin viimesinä kuukausina ennen eroa,olin sillonki enimmäkseen yksin. ainut plussa vaan et nyt ei tartte yksinäisinä päivinä miettii missä toinen luuraa... pakko yrittää aatella järjellä,en mä muuten pääse tästä olosta eroon ja pahimmas tapaukses saattaisin palata huonoon suhteeseen, no thanks! kyllä se tästä!:)