jos on pettänyt ja se kaivertaa omaatuntoa niin että ei tahdo nukutuksi saada? Jos aina kun vaimo katsoo etsit merkkiä että hän tietää? Tälläinen on todellista helvettiä! Mutta auttaisiko se jos vaimolle kertoisi? Muuttuisivatko asiat vain huonommaksi? Haluaisitko sinä että sinulle kerrottaisiin yhdestä typerästä hairahduksesta?
kannattaako
vaimolle kertoa
282577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
älä kerro, itse tein tuon saman hairahduksen ja sen verran helvetilliset tunnontuskat siitä sain: hikoilin, voin pahoin, unettomuutta ym, se on katsos sen sinun omatuntosi joka nyt kolkuttelee. En olisi koskaan uskonut , että voi tulla noin kauhea morkkis, tuntuu että toiset pettää mennen tullen , eikä minkäänlaisia omantunnontuskia. Annan ohjeen: puhu jollekin, mutta älä vaimollesi. Kun hän ei tiedä ei se häntä myöskään loukkaa, puhu vaikka työpaikan terveydenhoitajalle tms. selvitä miksi teit niin kuin teit, keskustele jonkun kanssa siitä, mitä seuraa jos menet ja kerrot vaimollesi. Sinun on nyt vain kestettävä tuo kauhea morkkis jos haluat säilyttää perheesi/liittosi, jos taas helpotat omaa oloasi , saatat romuttaa silloin toisten maailman. Itse halusin kokeilla vierasta ja sen opin, että pettämistouhu ei ole minua varten, mieheni ei asiata tiedä, eikä saa koskaan tietääkään. Minulla oli tuo sama tilanne, että oli tosi lähellä että olisin tunnustanut vain siis helpottaakseni omaa oloa. Olo alkaa kyllä ajan kanssa helpottamaan, kait sitä pitää itsellensä osata antaa anteeksi, ihminen oppii näköjään kantapään kautta...eri asia on sitten ne , jotka pettää koko ajan , silloin voi jo ruveta miettimään kannattaako liittoa enää jatkaa.
siirrät oman pahan olosi vain toiselle. Sitten on molemmilla paha olo. Ja ero, ehkä. Minäkään en kertonut, enkä kerro! Vaikka minulla se ei jäänytkään yhteen kertaan. Kertomalla olisin tuhonnut avioliiton joka kuitenkin on toimiva. Ja lapset, entäs he sitten? Toki tämä koskee vain meitä naisia, sillä jos mies pettää, vaikka vain kerran, tulisi vaimon kyllä saada tietää. Meidän naisten on pidettävä yhtä näissä asioissa.
tietää, millaisen ihmisen kanssa olen yhdessä. Voi olla, että sitten kaikki loppuu. Minun kanssani loppuisi, mutta sen riskin olet ottanut, kun olet pettämään ryhtynyt. Niin makaa kuin petaa.
Kumpi on mielstäsi parempi kerrot itse tai vaimosi saa tietää asian joltain ulkopuoliselta. Mieti tarkkaan kummasta tavasta aiheutuu vähemmän vahinkoa, sillä seurauksilta et voi mitenkään välttyä. Jos rakkautta riittää, niin anteeksiantoon on jonkinlaiset mahdollisuudet, mutta entiseen ei ole paluuta. Olet laittanut kaikki yhden koetin varaan, ja hävinnyt. Nyt sinun pitää aloittaa kaikki alusta. KERRO, jotta vaimosi saa tehdä valintansa.
ja pidä turpasi kiinni.
Olet juuri semmoinen ihana kovistyttö joka aina ensin estelee ja silti aina antaa! Kuinka saisin sinuun yhteyden?
Jos mieheni menisi hairahtumaan ja oikeasti katuisi sitä sekä oikeasti tietäisi rakastavansa minua en haluaisi ikinä tietää. Miehen tarpeista haluaisin kyllä tietää ja siitä mikäli minä en riitä hänelle tälläisenä kuin nyt olen. Surullista kuitenkin on se että yleensä vaimo vaistoaa kun miehellä on jotakin salaisuuksia. Se saattaa vaikuttaa jo ikävästi suhteeseenne joka ei enään ole avoin. Sinun olisi pystyttävä antamaan anteeksi itsellesi jotta voisit olla oma itsesi.
Mutta toisaalta jos olet itsekäs paskiainen, niin helpotat oloasi kertomalla ja kaatamalla kaiken paskan vaimosi tietoisuuteen. Hairahduksia sattuu itse kullekin, et tosiaankaan ole ainoa enkä ymmärrä miksi vatvot asiaa mielessäsi jos se oli vain typerä hairahdus. Olet loukannut vaimoasi mutta onni onnettomuudessa, vaimosi ei sitä tiedä mutta jos olet siis se paskiainen josta jo mainitsin, kohta hän tietää ja voi olla, ettei unohda koskaan. Mietihän vielä hetki, pitääkö vaimon kärsiä sinun tyhmistä teoistasi?
..vai sattuu "hairahduksia" itse kullekin. Pidä nyt turpasi kiinni! Pettäminen ei ole mikään "pikku hairahdus". Se on selkeä näyttö siitä että pettäjä ei kumppaniaan kunnioita yhtään eikä ole tosiaankaan luottamuksen arvoinen. Ei tuollaisia "hairahduksia" tapahdu kuin juuri noille surkeille pettäjille. Aloittajalle sanoisin, että jos sinussa on miestä yhtään, niin kerrot vaimollesi. Sinä olet nyt se pettäjä ja vaimosi ei. Anna vaimosi nyt tehdä päätös, koska sinusta itsestäsi ei siihen ole. Toivon että vaimosi jättää sinut, koska sinä olet pettänyt ja tulet aina olemaan pettäjä. 100%:n varmuudella jatkat pettämistä jos vaimosi antaa sinulle anteeksi. Se johtuu ihan vain siitä, että olet itsekäs, muista vain hyötyä hakeva kusipää.
Rauhoituhan hieman. Sinä voit olla täydellinen mutta monet meistä eivät ole. Pettäminen on usein juuri typerä hairahdus jolla ei ole mitään merkitystä. Olet uskomattoman kapeakatseinen ja tyhmä!!
tuomion pasuuna. Minä, nainen ja vaimo,(vieläkin onneksi), peti 12vuotta aviossa oltuani miestäni. Yhden kerran humalassa ja risteilyllä. Kyse oli kaiken lisäksi niinsanotusta "kimmppakivasta" jollaista mieheni ei taatusti antaisi anteeksi. Kauan asia kalvoi mieltäni ja olin monesti vähällä tunnustaa. Mutta sitten annoin, ja nimenomaan annoin, anteeksi ITSELLENI tuon hairahduksen, enkä kaatanut omaa mokaani mieheni enkä perheeni niskaan. Tuosta on nyt kohta kahdeksan vuotta ja olemme onnellisi yhdessä. Koko perhe. Siis jos kysymys on yhdestä kerrasta ja se oli siinä, miksi pilata niin monen ihmisen elämä? Joka nyt opettaa että valinnan teki silloin kun pettämään ryhtyy, voin sanoa että siinä tilanteessa on usein niin ettei järki paljoa toimi. Kyllä, töpeksin ja siitä kärsin aikani, mutta virheitään voi korjata ja suojella läheisiään tuskalta ja luvata itselleen ettei samoja virheitä toista. Lopuksi ap: Jos oikeasti kaduttaa ja vannot ettet jatka vierailuja vieraassa sängyssä, kärsi aikasi kadu mutta suojele rakkaitasi ÄLÄKÄ KERRO!
Mieheni petti minua kerran lomareissullaan. Näin sen heti hänen kasvoistaan ja eleistään. En kysellyt, mutta tunsin sen. En edes tänä päivänäkään halua kuulla siitä. Olen varma ettei petä enää.
ihailtavalle optimismillesi miehesi suhteen. Vaimoni jäi rysän päältä kiinni huorimiskumppaninsa (työkaveri) vaimolle. Itkettiin ja vannottiin ettei se koskaan toistu. Vajaa kaksi vuotta onnen harhaa kesti. Nyt saa pettää jo jotain toista, vaikka halua liiton jatkamiseen hänen taholtaan oli edelleen. Olen vilpittömän onnellinen puolestasi jos miehesi pystyy pitämään vehkeensä kotipesällä. Sen verran omat kokemukset ovat tuoneet realismia arkeen, jotta vannomatta paras.
silläkin uhalla että hän jättää sinut tai pettää sinua kostoksi. Koskaat et voi tietää, onko hänkin joskus hairahtanut.
Osa ihmisistä on todella käsittämättömän tiukkapipoisia hairahdusten suhteen. Tällaiset asiat (miten suhtautuisit yksittäiseen syrjähyppyyn) kannattaisikin parisuhteessa aina käsitellä etukäteen, jotta tietäisi, miten kannattaisi toimia. Itse olen aika suvaitsevainen. Voisi kertoa tai olla kertomatta. Luulen kuitenkin, että mieluiten olisin ilman tietoa.
Jos mulla on tämä yksi asia, pettäminen, mitä en pystyisi vaimolleni anteeksi antamaan, niin tekeekö se minusta tiukkapipon? Siis yksi ainoa asia, mistä olemme sopineet pitävämme kiinni, että emme petä toisiamme? Ylipäänsä.. jos puolison kanssa on sopinut puolin ja toisin, että kavereidensa kanssa saa mennä mikäli mieli tekee, kun vaan pitää huolen että ei ryhdy fyysiseen kanssakäymiseen vieraiden naisten/miesten kanssa, niin onko se nyt muka vaikeaa? Todella heikkoa velliperseilyä, jos yhdestä ainoasta rajasta kiinnipitäminen osoittautuu mahdottomaksi.
Jos vain yksi hairahdus, älä kerro. Paranna tapasi, mutta mitä silmä ei nää sitä sydän ei sure.
Me ollaan kumpikin saatu vierasta. Vaimo pomon kanssa (satuin näkee läks sauvakävelylle)Pomo kysyi multa luvan etukäteen. Vaimo halusi salata jutun, Seurasin ja näin 50m pässä kun vaimo siinä mootoripyöränpäällä polulla sai takaa ,, itse sattunut saamaan muutaman (alle 15) kertaa. tälläistä se elämä on ,ei näitä pidä muille huudella ...kahden kauppa.
Minä uskon siihen, että aina on toivoa kun omatunto toimii. Siispä suosittelen lämpimästi kertomaan naisellesi asian todellisen laidan. Näin voitte yhdessä käydä kriisin läpi. Hän osaa varmasti aikanaan arvostaa sun rehellisyyttä jos kerrot. Ja kysehän on yhdestä hairahduksesta minkälaisen eteen jokainen voi joutua. Voitte saada uuden alun suhteellenne, koska nainen aistii sinun ahdinkosi kuitenkin. Ja kertomisen jälkeen olet kantanut vastuusi myös suhteessa häneen ja suhteeseenne.
sinä sitä täältä kyselet, osasithan päättää pettämisesikin ihan itseksesi, vai kyselitkö vaimolta vinkkejä? Olisiko kuitenkin ollut viisaampi veto jättää se sinulle merkityksetön (?) kusinen suolenpätkä rauhaan ja keskittyä siihen omaan vaimoon? Psyykkeesi ei näemmä ollut valmis lihallisiin iloihisi vieraassa pöydässä. Jälkiviisastelua, ah niin typerää. Olet jo pilannut teidän juttunne pettäessäsi. Kerrotko itse vai odotatko että vaimosi saa tiedon jotain muuta kautta? Jännää, eikö vaan, paskat housussa odottaa koska tulee silmille. Vaimosi saattaa jo tietää tekosi ja odottaa sinulta merkkiä suoraselkäisyydestäsi, että kertoisit erheestäsi. Kertomalla itse säilytät edes palan sitä rehellisyyttä ja kunnioitusta jota vaimosi sinua kohtaan on joskus tuntenut, tekoasi se ei tekemättömäksi saa. Se että kertoisit itse helpottaisi oloasi ja antaisi vaimollesi avaimet käteen päättää jatkostanne. Hän ansaitsee tietää millaisen valheen kanssa elää, vaikkakin tieto pettämisestäsi tuleekin olemaan rankka isku. Huonon totuuden kanssa on kuitenkin helpompi touhuta kuin hyvän valheen. Jos sinussa on miestä, epäilen, tunnustaa virheesi vaimollesi uskon että hänessä on voimaa antaa sinulle anteeksi, mikäli rakkautenne on aitoa. Oma emäntä huori taannoin vieraan miehen kanssa ja tunnusti harharetkensä, useita saman kanssa. Se että hän itse tunnusti ja katui tekoaan antoi minulle voimaa antaa ajan kanssa anteeksi hänelle. Se kannatti. Tapahtumista on vuosia ja emäntä jo sen verran "kuluneen" näköinen jottei pelkotilaa huorimisen toistumisesta enää tarvitse kantaa, heh-heh. Jos olisin saanut tiedon harharetkistä muuta kautta, rouva olisi ollut kilometritehtaalla alta aikayksikön. Sinuna testaisin rakkautenne lujuuden. Se vaatii tosin rohkeutta, jota kaikilla ei ole. Kerrot tai et, koita nyt edes kasvaa aikuiseksi ja elää rehellisesti itsesi kanssa, muut hoituvat siinä sivussa.
ole mikään tae se "kuluneisuus", että tavara ei kelpaisi. Saattaa olla, että muijasi on nusaissut useammankin kerran salaa sinulta.
että edellisen rouva on niin ruma että kirjoittaja on hänen kanssaan ihan silkasta rakkaudesta. Silloin kun vaimoaan luonnehtii kuluneeksi, sen todella täytyy sitä olla ja vieraan miehen, jolle se kelpaa kyvytön saamaan tavaraa muualta.
Vaimo ansaitsee tietää millasen ihmisen kanssa on. Vaimosi ansaitsee päättää kenen kanssa on. Se on hirveä nöyryytys kun luulee kaiken olevan hyvin ja muut jo tietää. Sinun kannaltasi tietenkin edullisempaa olla kertomatta, mutta ajattelisit vaimoasi edes nyt kun et varmaan pettäessä ajatellut.
jos pettäminen jatkuu. Mutta yksi hairahdus harvoin tulee yleiseen tietoon tai vaimolle tietoon. Jos liitto muuten toimii, kannattaa olla hiljaa, ottaa opiksi tapahuneesta. Paha olo pettämisen jälkeen kuuluukin olla, muutenhan ei erota oikeaa ja väärää.
Ehkä tässä kannattaa ajatella että haluisitko itse tietää jos naisesi olisi tehnyt niin. Mun mielestä pitää kertoa, haluaisin itse tietää enkä myöskään itse pystyisi salaamaan. Jos omatunto kaihertaa on se minulle merkki siitä että asia pitää selvittää ja tehdä sille jotain. Ja jos minulle kerrottaisiin ja asia kaduttaisi, niin luultavimmin antaisin anteeksi, jos kyseessä olisi yksi kerta ja tunnustus tulisi nopeasti, mielellään heti. Ei se kuitenkaan mikään maailmanloppu ole.
yksi typerä hairahdus? Älä pelle vähättele petollista luonnettasi, ole oma itses edes kerran eläissäs. Et tietenkään uskalla koska elät valheessa muutenkin. Lapsellinen olet. Sussa ei ole ukkoa muuhun kuin pettämiseen. Elon polku on valintoja täys, oikeita ja vääriä, sinä valitsit jälkimmäisen väylän. Ansaitseeko vaimosi elää valheessa, mikä on se paha mitä se on sulle tehnyt, jotta kohtelet eukkoos tolleen? Nyt sullakin olis paikka osottaa vaimolles olevas mies ja kertoa salapanostas. Emännälles se tulee oleen kova paikka kun selviää millasen käärmeen kanssa elää. Samalla selkiää sitten se teidän rakkautenne syvyyskin. Jos emäntäs näkee sussa jotain posia ja sää vellihousu osaat edes katua tekojas, se antaa aikaa myöten anteeksi ja homma jatkuu. Epäilen ettei kaltaisellas ole munaa puhua asioista niiden oikeilla nimikkeillä, anonyymipellenä täälä kuitenkin sääliä anoen. Kirjoitahan johonkin väliin kuinka etenit, nähdään sunkin todellinen luontos.
sillä luulen että saat aneeksi, jos kerrot itse. Jos joku muu kerro (paska aina vedenpinnalle nousee vaik kuinka hyvin sitä järven pohjaan piilotatkin) et takuulla saa anteeksi. Naiset ovat sellaisia. Usko pois. Minä olisin suuttunut, mutta loppujen lopuksi helpottunut ja antaisin ajan myötä anteeksi koska jos ihminen todellakin on pahoillaan. Mitä enemmän venytät pettämisen ja kertomisen välistä aikaa sitä vaikeampi on naisellesi antaa sinulle anteeksi. Tsemppiä ja kävisi ihan kuin vain, niin olit väärässä kun petit ja vaimosi on varmasti sen arvoinen että kerrot totuuden.
Jos aiot puolisollesi asiasta kertoa niin se kannattaa tehdä mahdollisimman pian ja täydellisen rehellisesti. Itse olen katunut lukemattomia kertoja sitä miten kerroin omasta hairahduksestani omalle puolisolleni. N. 3-vuotta sitten vedin eräältä mieheltä käteen illan päätteksi. En suudella tai mitään muutakaan. Lähinnä itse teko tuntui anonyymilta hieronnalta. En pitänyt sitä edes ns. pettämisenä ennen kuin tajusin miten loukkaantunut puolisoni asiasta oli. Puolisolle sain kerrottua asiasta muutamaa päivää myöhemmin. Ja silloinkin kertominen jäi siihen että kerroin kopeloineeni tämän tyypin alapäätä. Edelleenkin harmittelen sitä etten kertonut asiaa niin kuin se tapahtui. Kannattaako tässä vaiheessa teidän mielestä jo luovuttaa ja kertoa asia lopullisesti oikein? Vai hyväksynkö asian erittäin opettavaisena seikkana joka paljasti itsestäni ja puolisostani asioita, joita ilman tätä tapahtumaan ei olisi saanut selville?
Näitä asioita aloittajalle painotan:
- Varaudu siihen, ettei asia ikinä häviä kokonaan mielestäsi.
- Kannattaa miettiä miten tärkeänä sinä ja puolisosi pidätte avoimuutta parisuhteessa ennen kuin kerrot asiasta mitään