Että mukava ja lupaavalta kuulostava viestittely päättyi kuin kananlento. Ei niinkään harmita se, että viestittely päättyi, vaan pikemminkin se tapa miten päättyi. Jos avaa toiselle itseään, keskustelee omista tunteistaan ja paljastaa sisintään, niin silti toinen katoaa bittiavaruuteen kuin ei koskaan olisikaan kirjoiteltu. En ymmärrä niitäkään, jotka eivät vastaa kirjeisiin alun pitäenkään, mutta vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, jotka hieman syvällisemmän kirjoittelun jälkeen katoavat. Vieläpä sellainen henkilö, joka itse inhoaa kesken jääneitä keskusteluita. Kiukuttaa, jos toinen kävelee keskustelusta pois, viitsimättä selvittää asioita loppuun, mutta silti itse ei viitsitä vastata yksinkertaiseen kysymykseen, jatkuuko tutustuminen vai ei.
Ovatko tällaiset ihmiset aina näin itsekkäitä, vai onko nettitutustuminen sellasta, ettei näppäimistön toisella puolella ole ihmistä, vaan virta bittejä, joiden ajatuksista ei tarvitse välittää. Ja tässä ei voi olla kyse siitä, että hän pelkäis kiukkusta vastausta, sillä saisin tietää hänen osoitteensa jne. Jos oikeasti haluaisin kiukutella, niin vastaamattomuudellahan sitä ei estettäisi. Olisko tämä vain sellainen ylimielinen tapa, jolla näytetään mistä kana pissaa...
Onni onnettomuudessa, sillä itsekästä ihmistä en rinnaleni kaipaisikaan, mutta silti harmittaa.
Näinpä
taasen kävi
151003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..yleinen tapa nettitreffailijoilla että mieluummin työnnetään pää pensaaseen kuin kohteliaasti ilmoitettaisiin missä mennään. Itse olen ollut huomaavinani myös sellaista että naiset ovat hirveän salaperäisiä itsestään vaikka miehen pitää heille selvittää historiansa perinjuurin, siis tuo historia tuntuu paljon enemmän kiinnostavan kuin tulevaisuus mikä minusta vähän hassua. Tokihan se vähän harmittaa jäädä itsekseen bittiavaruuteen siinä vaiheessa kun itsestään on "kertonut" suunnilleen kaiken kuviteltavissa olevan ja mielellään haluaisi tietää vastapeluristakin jotain. Minä kun en oikein usko uteluun ja kuulusteluihin niin mielelläni kuulisin niitä asioita muun keskustelun lomassa kasvokkain, siinä kun selviäisi se kemiapuolikin ihan itsestään samalla mutta tuntuu olevan aika mahdotonta, yleensä siinä vaiheessa kun varovaisesti alat ehdotella livetapaamista katoaa se aiemmin hyvinkin kiinnostuneen oloinen ihminen. Vaihtoehtoja: - Vastapuolen heikko itsetunto ja sitäkautta pupu pöksyyn. - Se että olitkin mukana haussa jossa pelkällä paperivalinnalla valitaan sitä mieleisintä. - Siinä matkan varrella löytyi joku mielestään kiintoisampi. Voi olla muitakin selityksiä mutta nuo nyt lähinnä tulevat mieleen, oikeastaan missään noissa ja tuskinpa muissakaan juurikaan voi omalla käytöksellään vaikuttaa asioihin, siksipä ei kannata hirveästi harmistua vaikka tavallaan aikaa olisikin mennyt "hukkaan". Kun ottaa homman ajanvietteenä ja vasta siinä vaiheessa enemmän "tosissaan" kun oikeasti pääsee tekemisiin ihmisen kanssa säästää itseään turhilta harmeilta.
Sanoitpa hyvin - "historia tuntuu paljon enemmän kiinnostavan kuin tulevaisuus". Saman olen itsekkin huomannut ja hassuahan se on. Toki jotain menneisyydestäkin on hyvä puhua, saa pikkaisen käsitystä, muinkälaiset lähtökohdat toisella on, mutta kyllä se tulevaisuus olis tärkeämpi. Ei aika hukkaan ole menny, mukavaa oli kirjoitella, mutta tapa vähän harmittaa. Puhelinnumerot oli tiedossa ja tapaamistakin suunniteltiin, mutta sitten joku asia tökkäs. Enkä edelleenkään sitä pidä pahana. Jos jokin asia ei natsaa, niin sitten ei natsaa. Ei tarvitse sen kummemmin selitellä, miksi ei enään kiinnosta, vaan tärkeämpää on kertoa, ettei enään kiinnosta. Sen voi ilmaista neutraalisi, toista loukkaamatta, mutta kuitenkin ymmärrettävästi. En minä kirvestä ole kaivoon nakkaamassa, harmittaa vain. Uskon edelleen, että täällä (tai irlissä) on olemassa ainakin yksi sellainen nainen, joka seisoo sanonjensa takana, eikä pelaile pelejä. Minulle kun riittää se yksi :)
Peloittavaa, toinenkin samanlainen tapaus mimmari: ap. aloittajan kanssa. Surullista ap. Kaipa sinä AP, ja aloittaja olette molemmat saaneet pohjakakat (vai oliko sakat) kumpikin osaksenne?
..saman naisen kanssa kirjoiteltu, niin tutunoloista :) Ihmekös tuo toisaalta kun näkyy olevan ihan samantyyppiset ajatukset meillä uskomuksissa ja riittävyydessä niin kaitpa se on kaltaistemme perään, tai hänenlaisensa ovat kaltaistemme perään mutta kalkkiviivoilla sitten hyytyvät kuitenkin. Itse tuollaisessa tapauksessa sen virheen tein että profiilin väliaikaisesti poistin ja sitten turhaan odottelin yhteydenottoa. Opin ainakin sen että eipä kannata profiilia lähteä piilottelemaan turhan aikaisin. Jos siitä että profiili on ja pysyy vierailen siellä säännöllisesti ajanvietteeksi kirjoittelen ihmisten kanssa jotka ottavat yhteyttä ja haluavat vaihtaa kuulumisia ei sitten tykätä niin olkoon niin.
samoin minulle. Tosin ei ihan noissa hieman pidemmissä vaihdoissa vaan on saatu päätetty juttu puolin ja toisin aika hienosti. Voisi sanoa näin kuitenkin että netissä kuka tahansa voi kadota milloin vain. Itse uskon että se liittyy itsekeskeisyyteen sekä siihen että uskotaan ettei toinen siitä joko loukkaannu tai että netissä voi käyttäytyä miten tahtoo. "Onni onnettomuudessa, sillä itsekästä ihmistä en rinnaleni kaipaisikaan, mutta silti harmittaa." Noinhan se on ettei sitä kannata jäädä suremaan mutta aina harmittaa kuinka paljon tuli hukattua aikaa siihen toiseen kun alta paljastui jotain muuta.
että iso syy on ihan vaan se, että niin kauan kun vain kirjoittelee jonkun kanssa, se ei ole vielä mikään "suhde". Eli jos vertaa livetutustumiseen, kyllä sielläkin vain esim. kävellään pois samasta pöydästä ravintolassa, eikä tehdä siitä mitään meriselitystä. Tai jossain harrastuksessa satut vähän tutustumaan johonkin tyyppiin vaikkapa saman kotomatkan takia, mutta et ole hänestä sen enempää kiinnostunut. Silloinkin vaan ihminen usein jättää jutun siihen, sen enempää selvittämättä. Alkaa vaan menemään kotiin vaikka toista reittiä tai jonkun muun kanssa tms. Minua on itseänikin ärsyttänyt joskus, kun joku on lopettanut kesken, mutta toisaalta kyllä ymmärrän. Varsinkin, jos loppuminen tapahtuu muutaman viestin jälkeen, niin siinä ei pitäisi olla minusta vielä mitään ongelmaa. Jos on viikkotolulla viestitelty ja sitten toinen vain häipyy ilman mitään, niin onhan se junttia. Toisaalta minusta on itsestänikin aina ollut ihan älyttömän vaikea keksiä sitä sopivaa lopetuspuheenvuoroa. Sekin on varmaan yksi syy. Niitähän voisi tähän vaikka kerätä!
missä vaiheessa se tapahtuu mutta jos olet niin idiootti ettet osaa sanoa ettei kiinnosta niin mitä hyötyä on sellaisesta ihmisestä missään?
se tule selväksi, jos toinen ei vastaa enää, niin jotain vikaahan siellä toisessa päässäkin on, jollei tästä osaa tehdä johtopäätöstä, että sitä ei enää kiinnostanut? En vois ikinä laittaa jonkun pidemmän viestittelyn jälkeen yhtäkkiä vaan viestiä "ei kiitos" tai "ei kiinnosta". Aivan älyttömän tökeröä ja tylyä. Kyllä siinä nyt vaan on pakko jotain kirjoitella enemmänkin ja se muotoilu ei todellakaan ole helppoa.
Että varsinkin silloin se katoaminen tuntuu ihan supertyhmälle, kun toinen on kertonut itsestään jo niin paljon asioita, että hän on helposti tunnistettavissa esim. googlehaulla. Silloin häippääminen on tosi noloa, ei voi mitään.
tuon ääliö naisen puolesta! Alkaa pikku hiljaa valjeta tuo kummallinen miesten käytös, kun mulla oli profiili suomi24:ssa. Viesteihin pyydettiin vastaamaan, olipa se sitten mikä tahansa. En oikein ymmärtänyt tuota silloin, koska tapoihini kuuluu vastata viesteihin, myös silloin kun viestittäjä ei pahemmin kiinnosta, tykkäsipä hän siitä tai ei. Ehkäpä tuo kirjoituksesi selittää osittain tuollaisen käytöksen. On niin sääli, että jotkut juntit, ilman käytöstapoja, pilaavat käytöksellään kaikkien maineen. Toivottavasti sinä et kuitenkaan tuomitse kaikkia naisia noiden muutaman takia.
Tämä tapaus vain tuntu jotenkin erilaiselta. Olimme viestitelleet jo useamman viikon ja numerot vahdettu, kunnes katoaminen tapahtu. Enkä kirkoitellut tätä syyttääkseni tai tuomitakseni ketään. Kunhan vain ihmettelen tätä nettikäyttäytymistä. Pitääkö käydä pyörähtämässä vällyjen alla ennen kuin on sen arvonen, ettei enään kadota sanaakaan sanomatta? En ole koskaan tuominnut ketään tosten tekemisistä, enkä tuomitse vastaisuudessakaan. Uskon myös ihmisten olevan hyviä, kunnes toisin todistetaan, eikä päinvastoin. Ei tällaiset katoamiset saa minua katkeroitumaa, eikä muuttamaan asenteitani.
Poistin profiilini juuri tuon takia. Kirjoittelet pitkään jonkun kanssa, avaudut, juttu luistaa, on paljon yhteistä.. Ja sitten tyyppi katoaa.. Ei kuulu mitään. Mikä hitto aikuisia ihmisiä vaivaa,ettei voida kirjoittaa sitä kiitos ei kiitos-viestiä? Helkkarin itsekästä touhua. Enkä puhu nyt yhdestä kokemuksesta. Puolen vuoden aikana kirjoittelin useamman henkilön kanssa. Miten satuinkin aina valitsemaan sellaisen ihmisen,joka sitten jossain vaiheessa häviää? Luulen,että se on vain tapana tuolla 24:ssa.
auta, siis kuukausien tutustuminen ja vällyjen välissäkään pyörähtäminen. Miehetkin osaa hakea uutta naista ja sitten ne katoavat, pistävät puhelimen siihen malliin että juurin sinun puhelusi menevät vastaajaan tai suoraan hylkyyn. Vastausta ei tule mitään kautta.
Voihan olla, että naiselle on tapahtunut elämässään jotain, joka selittää tuon mystisen katoamisen. Tuntuu muuten aika oudolta tuollainen käytös noin pitkäaikaisen viestittelyn jälkeen. Toivottavasti kuulet vielä hänestä ;)
En nyt oikein ymmärrä tuota "avautumista" niin kamalaksi asiaksi. Moni on ainakin minullekin kapakassa kertonut koko elämäntarinansa enkä minä niitä sen kummemmin muistele päivä- tai viikkotolkulla, etenkin jos se ihminen on minulle yhdentekevä. Minulle kertoo moni työkaverinikin joskus syvimmät tuntonsa kesken työpäivän, mikä siinä nyt on niin kummallista. Jokaisella meillä on omat juttumme.