Tuossa eräs palstakirjoittaja kertoi että sohva on hänen rakkain esineensä...toisella palstalla eräs oli rakastunut jyrsimeensä :))....Mikähän mahtaa olla Sinun rakkain esine/rakkaimmat esineet ja miksi juuri se on rakkain? Kerron itsekin myöhemmin :)
Rakkain esine ?
TaikisN
902619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Onks mökki esine? Oma sänky sit jos ei mökki käy.
on aika rakas varmaa useammalle :)) Miksi valitsit tähän juuri nuo, sängyn ja mökin ? Rentouttavia paikkoja kenties?
Ja on mulla yks rakas ikoni ja sit kolme taulua Mannerheimista. Sit taulu, jossa on kuvattuna Viipurin linna. Mummi oli Viipurista ja se oli mummin seinällä. Ja sit mummin vanha jalkalamppu ja pari mummin nojatuolia ja semmonen vanha kirjahylly jossa lasiset liukuovet. Onhan näitä. Mökki on semmonen, että en antais ikinä pois. Tai ehkä jos esim lapsen terveys vaatis. Toivottavasti ei koskaan käy niin.
ettei koskaan käy niin !! Sinulla onkin upeita esineitä mummiltasi.
Vaikka pajero, mutta se kuulemma tarkoittaa espanjaksi itsensä tyydyttämistä. Onneksi meikäläisellä on lyhyt Pajero.
Pajero on siis kai auto?
On se.
Mä jo ajattelin...
:)) Olin muuten kerran vakaasti harkitsemassa Pajeron ostamista, mutta päädyin sitten kuitenkin Fordiin :)
Onneksi kuitenkin kaikki järjestyy aina parhain päin, jos mahdollista.
Kaivettiin Nätti-Jussan kaa kultaa Kelontekemä-kairassa vuosikymmenet. Pikkuköntiäiset ja hiput sitten sulatettiin yhdeksi väkiköntiksi. Jussa sen keksi myytyään omansa mulle ponupäissään kymmenellä wanhalla millillä; rakenna mökki väkiköntin päälle. Näin sitten tehin. Konttaan joskus rossisillan alle katsomaan Lapin järkälettä. No. Toiset kehuu mikä milläkin. Mie siehen, että mitäs mie; köyhä jätkä.
Jos tehtäisiin off-vakuutussopimus? Voisin kaavailla sopmuksen valmiiksi ja Teillä ei olisi mitään menoja huomenna? Meillä on kyllä myytävänä myöskin polvisuojia ja paikantamislaitteita.
Tulin just kontaten kotio. Raaputin möhkälettä kynttelin valossa. Voisin mie sulle vuokrata mökkiä.
oskoako vaiko ei...NättiJussin tarinoita olen kyllä joskus lukenut :))
Oikeasti tuo väkiköntti puhdasta Lapin kultaa painaa vain 990 paunaa. Joskus harrastelija geologit tuntevat torpalle metallipaljastien kaa. Sanon niille, että mökin alla on kuparinen maasäteilyn poistoverkosto. Sinulle hyvän päivän jatkoa - Jussille poutapilven päälle leppoisia tuulia.
pauna painaa grammoina?
tässä ihan alkaa tuntua siltä, että olen materialisti. Minulla on paljon rakkaita esineitä... Ainakaan se ei ole huonekalu, kodinkone tms... Ehkä joku kasveistani, kirjoistani tai luonnosta löytämistäni 'aarteista' - vaikka puolitoistametrinen puun juuri, joka näyttää sopivasti velhonsauvalta :)
missäkohden kotiasi tuo puunjuuri asustaa ? :) Ja tiedätkö mille puulle juuri on kuulunut
se nojaa kirjahyllynpäätyyn olohuoneen ovenpielessä. Edellisessä kämpässä se roikkui katosta vaakatasossa ja siitä roikkui kaikenlaista :) Varmaksi en osaa sanoa, mutta luulen sen kuuluneen männylle. Iankaikkisen vanha se on, ihan harmaa.
...keksi mikä olis minulle rakkain esine?..vaimoakaan ei ole ;) Varmaan mun "rakkain" esine löytyy siis työkalupakista?
puppeleilla on harvemmin vaimoja.ainakaan kauaa.
...ole homohuutelijoilakaan kummoisia elämänkumppaneita,siis ainakaan arvostelukykyisiä!
vai olisit ollut valmis nimeämään vaimon rakkaimmaksi esineeksi, selkäsaunan sietäisit saada. Vaimo EI ole esine, piste. Vaan mikäköhän sieltä työkalupakista nousisi rakkaimmaksi? Jakoavain? Ruuvimeisseli? putkipihdit? :))
Siis kyllä mä olisin voinut vaikka vannoa että vaimo on miehen irtainta omaisuutta..?? Näin sitä vaan viisastuu varttuneellakin iällä ;)
aika sinunkin kuulla totuus. :)))
...tuo on totuus, eikä vain sinun mielipide? ;)
eikö totuus ja mun mielipide ole yksi ja sama asia, niin oon aina ajatellut ;))))
...vai sitä ollaan tuolla asenteella liikenteessä? ;) Ei tarvi paljoa ajatusta jatkaa kun päätyy siihen että väität minun olleen aina väärässä, Mitä? Häh? :)
sentään ihan joka kerta, oothan sä välillä ollut samaakin mieltä kanssani... *nauraa*
..juttuhan menee ihan päin vastoin, ootas kun saan sut kiinni.. ;))
olin juri vastaamassa viestiisi kun olitkin sen poistanut? Ja arvaa mitä, arvasin että nimeäisit morskarisi rakkaimmaksi esineeksi :)
Yksi rakkaimista esineistä (aikoinaan) minulle oli rannerengas, jonka sain kerran lahjaksi. Antaja pujoitti sen käteeni ja esitti samalla toiveen: etten koskaan ottaisi rengasta pois. Rengas löytyy vieläkin lipaston kätköistä muiden aarteiden joukosta. En vain raaskinut sitä hävitää, vaikka sillä ei ole rahallista arvoa. Ei muistoista voi luopua noin vain.
Sinä Waffe taidatkin olla aikamoinen romantikko :) Esineet jotka tuovat lämpöisiä muistoja, ovat rakkaita. Ne liitetään rakkaisiin ihmisiin ajatuksissa.
ovat kattila ja enkelikoru. Kattila on maailman paras, se on jo vanha ja siitä on toinen korvakin lähtenyt, mutta se keittää maitoruuat polttamatta niitä pohjaan. Siinä on varmaan henki :)) Enkelikoru taas on lahja tyttäreltäni.
vanhaa nukkea..Ne oli vanhoja jo silloin,kun itse olin lapsi..Sain pelastettua ne,kun lapsuudenkotia tyhjennettiin..
kerro vähän millaisia nukkeja, onko ne kangasta, muovia, posliinia...hiuksilla vai hiuksettomia? Vanhat lelut on ihania, niissä arkipäivän historia on käsin kosketeltavaa.
on punertava lyhyt tukka ja siniset silmät.Toinen on taas sellainen pienikokoinen kaljupää...Kait ne jotain muovia on..:) Rakkaita ne on..Toinen meinasi silloin aikoinaan joutua poltettavaksi pääsiäiskokossa,mutta ehdin pelastamaan sen.Muistan kuinka pesin sen ja otin viereeni lämpöisen peiton alle, kun menin nukkumaan..
vielä tallessa yksi nalle jonka sain alle kymmenvuotiaana. Se on tehty punaisesta villakankaasta :)
onko se pysynyt ihan hyvässä kunnossa?Mun vanha nalle on tiputtanut silmänsä..:)
Mikäs kyssärissä..:))) Onks teilläpäin ollu ukkosta??Täällä on paistanu koko päivän aurinko..:))
on mukava istua sisällä ja kattella ikkunasta..:) Toivottavasti täällä vaan paisteleekin,kun en tykkää yhtään mistään salamoista..:(
on se muuten kunnossa, mitä nyt vähän yskää ja nuhaa :))) Ei vain, on se suhteellisen hyvin säilynyt, vähän tietysti kangas nuhjaantunut,mutta nappisilmät ja nökönenä ovat paikoillaan ja sen kädetkin liikkuvat vielä
lähettää mullekkin vähän sitä itsehillintää..;) On se hitto,ku nuo karkit on näkyvillä kaupassa,nii tulee aina namihimo..:))
Vai yskää ja nuhaa..;))) On ne ihania nuo lelut..Tuntuu,että ovat ihan oikeita leluja verrattuna nykyaikasiin..
että menisit ihan karkkinamusta? ;)
kai se kovin mukavaa olis,ku joku puree..tai no en tiiä..:DDD
Salmiakki sattuu olemaan lempparia..Ihan lapsesta asti se vaan on kolahtanut eniten..:)
Rakkain esine? Vaikeaa mietiskellä, mistä en luopuisi - minkä haluaisin aina takaisin. Menisköhän ihan nuoruusvuosiin asti ja tyttöporukalla kirjoitettuihin 'suuriin kokemuksiin'? :) Sitä kirjasta en luovuttaisi ihan ventovieraalle- monestakaan syystä. Joku sellainen se taitaisi olla, kirjoitettua sanaa muodossa tai toisessa. En luopuisi lapsenikaan juuri oppimallaan kirjoitustaidolla riipustetuista lappusista, tai muihin niihin ympyröihin liittyneistä teksteistä. Olisiko siis rakkain esineeni joku kirjoitusväline?
liittyvä sun rakkain esineesi näyttää olevan, onko se sitten ne kirjoitetut sanat vaiko välineet millä sanat on luotu, vai peräti ne kirjoitusalustat. Kaikki yhdessä? Lasten piirustukset on minulle yksi todella tärkeä juttu, olen säilyttänyt jonkinverran heidän eri ikäkausina tekemiään taidetoksia :)
..miten lastenkin 'taidot' vaihtelevat, samana ikäkautenakin? Luulen siinäkin tunnetilojen vaikuttavan melkoisesti millaista jälkeä kulloinkin syntyy. Kuten kirjalliset tuotokset, kaikki luovuutta vaativa touhu. Sitä kai se taide- ym. muu terapia. Tänään heikko piirtäjä voikin huomenna tempaista sellaisen taideteoksen että 'pois alta'. :) Fiilikset ne meitä ihmisiä kuljettaa.
kaikkein mielenkiintosinta on ollut seurata ihmishahmojen muuttumisia...sitäkin kun sormet ilmestyvät hahmoihin ja raajojen mittasuhteet muuttuvat. Kyllä lapsen mielialat vaikuttavat piirustuksiin tosi paljon, jopa värivalintoihin. Mutta niinhän ne vaikuttavat meillä aikuisillakin. Piirrätkö sinä?
tunnetiloilla on merkitys luovuuteen ja vireystasolla oikein erityisesti. Väsyneenä heittelee enemmänkin ärräpäitä ympäristöön..tilataidetta? Täytyy tunnustaa yksi synti. Pojalle oli laitettu kuvaamataidon tunnille "laiskanläksynä" piirutustehtävä. Jotain lyijykynällä. Maanitteli ja maanitteli mut sen tekemään ja tunnetila kohdillaan..mä menin ja piirsin ja "pelastin" lapseni. Opettaja oli tuumannut kuvaa katsoessaan, että kyllä sä piirtää osaat, kun vain haluat. Juma, että mä kärsin, en ainakaan saanut siitä mitään kiksejä. Tänä päivänä tässä huoneessa seinällä on poikani tuotos kuvaamataidon tunnilta. Erittäin hyvä taiteellinen heitto, minkä sai aikaan samana lukuvuotena:) Elämä on ihmeellistä!
..on ollut täysin satunnaista, joskus oli kausi jolloin 'piirtelin saksilla'. :) Leikkelin figuurin tapaisia juttuja, jonkun pyynnöstäkin. Mitään hinkua tai sielun paloa ei ole mihinkään suuntaan. Nykyisin yritän jäljentää luonnon taideteoksia kameralla. Tämäkin luultavasti hetkellistä. Harrastatko itse jotain vastaavaa?
Joskus noilla oikeasti hyvän päivän tuotoksilla voi joutua odottamattomiin hankaluuksiin. Pieni ihminen piirsi silmieni alla mielestäni hienon kuvan ja kertoi myöhemmin häntä pyydetyn tekemään samanlainen. "En osannutkaan enää", kertoi kyynelsilmin.
karvajalkainen poika ei niin nuori:)
piirtelijä olen, joskus aina luovuus iskee ja saatan tehdä jotakin tussitöitä. Mikään taiteilija en todellakaan ole. :)
se esine on kotiavain. Etsin sitä ainakin kaikkein eniten. Ah, että kuka se keksikään naisille käsilaukut ja muut sellaiset pussukat!! :-0
mihin ne avaimet sitten laittaisi jollei olisi käsilaukkuja ?? Takintaskuun tietenkin, mutta kun se olisi jo täynnä rahapussista, kammasta, huulipunasta, peilistä, silmälasipyyhkeestä, sisuaskista, hajuvedestä, postimerkeistä, kauppakuiteista, aikatauluista, kännykästä....puuh. Kyllä käsilaukku on hyvä keksintö :)))
tähän jupinaani on se, etten ole tarvinnut kotiavainta yli viiteentoista vuoteen! Selittyy sillä, että metsässä asuttiin ja ovi oli tulkoot ja menkööt asennossa;D Neurooseja näemmä suntyy heti, kun sivistyksen pariin astutaan..?..:)
mutta nykyään on kyllä viisainta pitää kämppänsä ovet lukossa ainakin silloin kun itse on sieltä pois. Alkaa olla niin paljon liikkeellä sellaista väkeä joka ei erota vierasta omaisuutta omastaan :(
on hienoa hojata ihmisiin. Tosin rahat lopppuu nopeasti Esimerkiksi meikäläisellä on joitain elisan osakkeita. Hirveästi ei edes kiiinnostakaan. Tädit on ollut toki siellä asialla ja ne on aika tiukkoina
nojata ihmiseen, jos tykkään hänestä :) Osakkeet on olleet vähän huonolla hapella viimeisen vuoden, tosin pientä piristymistä on ollut havaittavissa ihan muutaman viikon sisällä. Piskuiset eläkesäästöni, rahastoihin sijoitetut, ovat huvenneet noin kolmanneksen ://
Joskus on aika vaikeaa paitsi puheväleissä ollaan tällä hetkellä. Meikä laittoi pisteen tavallaan banaaikäspäsille ja muurahaisilla. Tosin nyt yritän vain välttää murhaajana joutumasta esimerkiksi talent-ohjelmaan,
milläkeinoin olet torjunut banaanikärpäsiä ja muurahaisia? Ne on vihonviimeisiä kiusankappaleita jos alkavat taloon tuppautumaan. Mä kuulin että vois lorautella bensaa talon ympärille, että se karkoittaisi murkut....mutta silloin pitää kyllä olla varovainen ettei satu mistään kipinää lentämään...
Laitan tiskialtaalle muovikipon. Sinne jotain kosteaa, vaikka perunankuoria. Kansi löyhästi päälle. Sitten hiivit keittiöön ja painat kipon kannen nopeasti kiinni. Kiikutat pyydyksen ulos. Kevyet hedelmäkärpäset on myös helppo imaista pölynimurin säiliöön.
onneksi banaanikärpäsiä ei ole näkynyt viime aikoina, mutta jos tai kun ilmestyy niin viritän kertomasi kaltaisen pyydyksen.
nukkea lapsuudestani ja yks korva ja silmäpuoli punaharmaa äitini ompelema nalle. :) Niitä en koskaan hävitä, vaikka vähän tilaa vievätkin.
Ne eivät enää ole elossa, tai ovat vammautuneet, Onneksi kuitenkin lievästi tavallaan. Puski oli vähän meikäläistä isompi esimerkiksi, mutta lopulta kärsä meni aivojen puolelle ja rautalangat alkoivat paistaa olkapäistä.
liikenteessä, Miisullakin oli sydäntä lähellä vanhat nuket. Lapsuudenaikaisia leluja katsellessa tulee paljon muistoja mieleen.:)
Ehei, ne on ehjät, ainoostaan se nalle on vähän kärsinyt. Puski? Vissiin pehmo-norsu? :)
vast ku olin kirjoittanut, et Mii-sulla sama juttu nukkien kans. :) Mä oon säästänyt joitakin poikanikin vanhoja leluja. :))
leegoja iso laatikollinen, lapsille aikoinaan oon hankkinut niitä ja ne on niin iättömiä että uusi sukupolvikin näyttää innostuvan vielä leegoista. Ja mikäs sen mukavampaa, saan itsekin siinä samalla luvan kanssa leikkiä kun tytöntyttö rakentelee leegojuttuja.
kevään myötä puskatkin ovat jo kasvaneet tunnistettaviksi! ;))
en ole yrittänyt piilotella itteäni, mä vaan en viiti yhen viestin takia kirjautua. :) T:Satutätix
sellanen iso muovilaatikollinen. :) Mä rakentelin itsekki niil mielelläni sillon ku poika oli pieni. Täytyy myöntää, että esimerkiks kattotiiliä tuli ostettuu aikalailla enempi itteni ku pojan vuoks. :DD
Näinhän se menee, EnViitsiKirjautua itsekään aina yhden viestin takia! ;)
mitäs sun kesän alkuun kuuluu? :) Mulla pitää kiirettä, ompelemista ja pihan hoitoa ja sitä sun tätä. :) (meen taas...)
kiireitä sen oman palstan ja kaiken muun kans, en kerkii tänne ku joskus. Nytkin vaan siks ku sun vastaukses tuli sähköpostiini. :) Hyvää kesää! :))
Mites mun vastaus nyt sun s-postiisi osasi mennä? Mielenkiintoista! :) Ja mikäs ihmeen palsta sulla? Puutarhapalsta?:) No jokatapauksessa hyvät kesät sinullekin! :))
kohta, jossa vastaan viestiin, että "sähköposti" ja mä oon kirjoittanut siihen mun sp-osoitteen. Ja kun käyn sähköpostissani, niin tietysti mä katon kaikki (jotka ei oo epäilyttäviä) mitä sinne on tullut. :)) Tähänkin jos vastaat, saan tiedon sähköpostiini, että viestiini on vastattu. :) Muuten en ehi, en nytkään täällä koluta. Mulla on oma keskustelupalsta, siihen on linkki mun Satutätix-profiilissani. :) Mukavaa kesää sinullekkin. :)
Lasketaanko esineeksi? Jokatapauksessa kaikki valokuvat ottaisin, jos pitäisi valita. Ja jos kuvista pitäisi valita vain yksi, niin ottaisin varmaan oman ristiäiskuvani - siinä on koko "vanha" perheeni kuvassa.
valokuvatkin ovat. :) Meillä on tytöntyttöni(9v) kanssa yhteinen kiva juttu, aina kun hän tulee käymään, otamme jonkun valokuva-albumin tutkittavaksi. Hän kyselee kuvsta ja mä kerron minkä tiedän. Harmi kun nykyisin tulee enää niin vähän otettua "tavallisia" valokuvia, kaikki uudemmat kuvat on koneella katseltavassa muodossa. Niissä ei ole sitä tunnelmaa kuin aidoissa käsinkosketeltavissa valokuvissa.
monenkin monta. Yksi ainakin sisareni Intiasta tuoma Budhapatsas. Toi Kiinan tuliasina tullut rahasammakko on kans tärkeä. Ystävieni Egyptistä haalima sängynpeitto on kaunis ja rakas.
Ei ne olleet tanssihousut, vaan kumiset ehkäisyhousut ja tarkoitettu siellä kylpytönnörissä lillumiseen:-DDD
oltaisiin siellä tönnörissä, niin pitäis laittaa kännyihin kumihanskat ja naamalle hengityssuojaimet. Räpyskät jalkoihin vois kans ...hmm...
mielenkiintoisia esineitä.
on kyllä säilöttynä laatikoissakin. Vaihtelen väliin sisustushimon iskiessä:-
esineisiin, mieluummin kerään hyviä muistoja! Kaiken omaisuuden kannan mukanani sanoi antiikin ajattelijakin! Mutta jos nyt esineistä olisi pakko joku vetää esiin niin sanotaan sitten vaikka rullaluistimet! Vauhdikasta ja luonnonläheistä menoa. No vaatii tietty suht tasaisen asfalttipinnan. Vieläkö sais sen kanootin, niin siihen kenties jo vois vaikka rakastua! Pääsis sinne minne oikeasti haluaa!
vielä kohdannut rakastasi (esinettä...)kyllä se kuules kolahtaa kun se oikea (esine) vastaan tulee :)) Ajattelitko Lapin kirkkaita jokia lähteä soutelemaan kanootillasi, sitten kun sen oot hankkinut? Vai onko tähtäimessäsi peräti Sulkavansoutu ?
jäljillä! ;)